Parlamenttikirjasto

perjantai 18. joulukuuta 2015

Historiatiedon valossa

Kuva: Vilho Heinämies / Eduskunta. Eduskunnan täysistunto Kauhajoen yhteislyseon juhlasalissa. 
Eduskunnan kirjaston asiantuntijat tekevät historiatietopaketteja Suomen poliittisen historian tärkeistä tapahtumista. Tällä viikolla julkaisimme tietopaketin eduskunnan toiminnasta sota-aikana. Talvisodan sytyttyä Suomi julistettiin sotatilaan, joka jatkui keskeytyksettä aina vuoden 1947 syyskuuhun asti.

​Koko tämän ajan eduskunta työskenteli säännöllisesti. Sotatila kuitenkin muutti eduskunnan  asemaa, tehtäviä ja työskentelymuotoja. Tietopaketissa tarkastellaan  sodan vaikutuksia mm. kansanedustajien työhön, lainvalmisteluun ja poliittiseen retoriikkaan. Tietopaketti tuo esiin useita kiinnostavia piirteitä sodan aikaisesta eduskuntatyöstä.

Eduskunnan kirjaston asiantuntijat ovat tehneet myös muita tietopaketteja Suomen poliittisen historian tärkeistä tapahtumista. Niihin voi tutustua verkkosivuillamme. On hyvä lopettaa tämä blogiteksti filosofi Santayanan sanoihin: "Kansakunta, joka ei tunne menneisyyttään, on tuomittu toistamaan sen."

Heikki Rajala

perjantai 4. joulukuuta 2015

Oikeudellisten verkkopalveluiden herkkupaloja

Edilexin ja Talentum Pron väkeä vieraili jälleen eduskunnassa kertomassa sähköisten oikeudellisten palvelujensa kuulumisista. Edita Publishingin Edilexiä ja Talentum Pron Suomenlaki.com sekä Fokus –palveluja kehitetään ja laajennetaan jatkuvasti, mikä on meidän käyttäjien kannalta tietenkin ilahduttavaa. Asiakkaiden toivomuksia kuunnellaan ja sisältöjä lisätään pyynnöstä mahdollisuuksien mukaan. Tässä poimintoja hyödyllisiksi kokemistani aineistoista, vanhemmista ja uudemmista.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Ohjeistuksella ja koulutuksella koppi muutoksista

Eduskunnan verkkosivut ja niiden myötä valtiopäiväasioiden ja -asiakirjojen haku uudistui viime huhtikuussa. Sen myötä moni on menettänyt tutun ja turvallisen hakutavan etsiä aineistoja eduskunnan sivuilta. Menetys on aiheuttanut käyttäjissä huolta, hermostusta ja eduskuntaan on saatu ärhäkkääkin palautetta.

Reaktiot ovat meille ihmisille varsin luonnollisia, kun jokin tuttu asia ei enää toimikaan kuin ennen. Yhtäkkiä palaa aikaa (ja ehkä tupakkaakin), kun yrittää yllättäen ja usein myös kiireessä luovia uuden hakuviidankon läpi. Uusi järjestelmä näyttää ja tuntuu täysin epäonnistuneelta ja mahdottomalta ja se vanha oli täydellinen ja upea. Miksi se edes piti vaihtaa?

perjantai 13. marraskuuta 2015

Polvet näkyy!

Eduskunnan puhemies Maria Lohela on hoitanut tehtäväänsä puolisen vuotta. Nuori perussuomalainen nainen tasavallan protokollan kakkostehtävässä on joutunut julkisuudessa edeltäjiään tarkempaan syyniin. Häntä verrataan paitsi pitkän poliittisen päivätyön tehneisiin miehiin, myös ”Madame” Riitta Uosukaiseen, ensimmäiseen naispuhemieheen (1994–2003), joka häikäisi edustustehtävissä näyttävyydellään ja luontaisella karismallaan.

Myönnän itsekin kohottaneeni kulmakarvoja, kun kuulin puhemies Lohelan puuttuneen eduskunnan pukukoodiin. Miksi ihmeessä nyt, kun eduskunnasta poistuivat viime keväänä ne harvat, jotka ovat pullikoineet vallitsevaa hillittyä harmautta vastaan? Lehtitietojen mukaan puhemies tunnustautui konservatiivisen pukeutumisen kannattajaksi ja kehotti naisia pitämään täysistunnoissa olkapäänsä verhottuina.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Timantti johtaja


Johtamisesta ja sen ongelmista ei puhuta tarpeeksi. Millainen on hyvä johtaja ja kuinka sellaiseksi tullaan? Asia mietityttää nyt, kun kirjastoon haetaan uutta palvelupäällikköä. Että löytyykö pahvikiekon alta timantti vai lurjus?

Parhaimmillaan pomo on juuri kuin timantti. No, joskus hiomaton sellainen, mutta silloin on vielä hyvät mahdollisuudet kehittyä loistavaksi.

– Vaan jos jää Musta Pekka käteen, voi päällikkö pilata työpaikan tunnelman paljon pahemmin kuin sanonko mikä hississä.

perjantai 16. lokakuuta 2015

EdariFi – taustatiedolla keskusteluun tasoa

EdariFi-tilimme Twitterissä on vakiintunut muutamassa vuodessa osaksi kirjaston asiantuntijapalveluita. Tätä kirjoittaessa seuraajia on 1435. Parin vuoden twiittaus-kokemuksen ja palautteiden jälkeen suuntautumisemme palveluun on tavoitteellisempaa. Pyrimme tuottamaan lisäarvoa julkiseen keskusteluun ja monipuolistamaan ja nostamaan sen tasoa laadukkaalla taustatiedolla. Sen lisäksi olemme laatineet työmme tueksi huoneentaulun, joka tiivistää sosiaalisen median politiikkamme palvelussa.

Uutuuksia, taustoitusta ja näkökulmia keskusteluun 
EdariFi on sisältöjen pikavinkkausta Twitterissä, jolla pyrimme nostamaan esille tutustumisen arvoisia julkaisuja ja sisältöjä. Keskeisiä aiheita palvelussa ovat muiden palvelujemme mukaisesti etenkin politiikka, yhteiskunta, oikeus, EU ja kansainväliset kysymykset sekä eduskuntaan liittyvät teemat.

Sisältöinä hyödynnämme etenkin kirjaston hankkimia julkaisuja ja e-aineistoja. Keskeisiä ovat eduskunnan tuottamat sisällöt ja julkaisut, lainsäädännön valmisteluun liittyviä aineistot ja viranomaisten tuottamat aineistot. Palvelussa nostamme esille tietenkin myös kirjaston tuottamia sisältöjä, kuten lainsäädäntöhankkeisiin liittyviä LATI-tietopaketteja tai uutuuksia (”Suosittelemme -kirjoja”). Viestimme myös kirjaston ajankohtaisista tapahtumista, kuten koulutuksista, esittelyistä ja näyttelyistä.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Rikokset, tunnustukset ja asiakirjalähteet

Teemu Keskisarja valittelee uusimmassa kirjassaan Kirves; Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus Koljosen lapsuutta valaisevien lähteiden puutetta. Hän tunnustaa kadehtivansa dekkaristen vapautta keksiä syitä ja seurauksia omasta päästään. Toki Keskisarja myöntää asiakirjalähteitä löytyvän myös Koljosesta pitkin hänen elämäänsä. Ja Kuolemaansa. Koljonen on viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa. Koljonen teloitettiin vuonna 1943. Koljosen teko oli raaka. Hän karkasi Huittisten varavankilasta ja surmasi pakomatkallaan kirveellä kuusi henkilöä. Keskisarja pinnisti ja yritti löytää syitä Koljosen maksimaaliseen pahuuteen. Kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ei Keskisarja löytänyt vastauksia. Hän toivookin, että julkisten arkistojen ulkopuolelta vielä löytyisi esimerkiksi äidin tai asioitsija Östmanin muistio, joka paljastaisi ”miksi rikkinäinen maalaripoika eheytyi psykopaattisimmaksi teurastajaksi”.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kuolevatko kirjastot?


Viime vuosina on paljon tehty ennustuksia kirjastojen kuolemasta ja kirjastoammattien häviämisestä. Vuonna 1960 Suomessa oli yli 4000 yleistä kirjastoa, nyt niitä on enää 790. ETLA: n ammattiskenaarion mukaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana kirjastotyöntekijän ammatti katoaa 97 prosentin todennäköisyydellä. Kirjastonhoitajilla ja informaatikoilla on hieman valoisampi tulevaisuus: nämä ammatit häviävät vain 52 prosentin todennäköisyydellä.

Vuonna 1404 ranskalainen pappi Jacques Legrand alkoi kirjoittaa kirjaa hyvistä tavoista - Le Livre de Bonnes Moeurs. Ennen kirjapainotaidon kehittymistä kirjat kopioitiin käsin. Työ oli hidasta ja kopioidut inkunaabelit olivat vihdoin valmiit vuonna 1410. Jokainen kappale koristeltiin käsityönä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Vuosi elämästäni - Juha Piukkulan videoblogi




Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa  (KAVI) suunnittelijana
työskentelevä Juha Piukkula kertoo pitkästä työurastaan kirjastojen parissa, sekä kokemuksistaan vuoden kestäneestä henkilökierrosta Eduskunnan kirjastossa.

Juha Piukkula ja Heikki Rajala

Linkki:Kansallinen audiovisuallinen instituutti (KAVI)

perjantai 21. elokuuta 2015

Sotarikollisia ja suuria tunteita

Vuosi 1946. Toinen maailmansota on takana, ja savun laskeuduttua natsien julmuudet paljastuvat maailmalle. Hitchcock on ajan hermoilla ja tekee elokuvan Notorious – kohtalon avain. Elokuvassa nuori nainen, Alicia Huberman (Ingrid Bergman) valjastetaan vakoilemaan paenneiden natsien edesottamuksia Rio de Janeirossa. Cary Grant esittää agentti Devliniä, jonka tehtävänä on opastaa Aliciaa tehtävässään. Parin välille kehkeytyy romanssi. Alician salainen tehtävä menee kuitenkin rakkauden edelle, ja hän joutuu avioitumaan natsien johtohahmon Alex Sebastianin (Claude Rains) kanssa.

Elokuvan punaisena lankana toimii uskollisuuden käsite. Kenen puolella olemme, ja kenen tai minkä puolesta olemme valmiita taistelemaan. Euroopasta saapui toisen maailmansodan jälkeen natsirikollisia etenkin Argentiinaan, joka antoi tuhansille natseille ja fasisteille turvapaikan. Näistä tunnetuimpia lienevät juutalaisten joukkotuhoa suunnitellut Adolf Eichmann ja Auschwitzin lääkäri Josef Mengele. Elokuvassa Alician tehtävänä on soluttautua Sebastianin lähipiiriin ja ottaa selvää, keitä natsirikollisia tämä auttaa. Nainen valitsee, vaikka alkuun vastahakoisesti, isänmaan ja suostuu vaaralliseen tehtäväänsä. Alicia kuitenkin paljastuu huijariksi, jonka vuoksi Sebastian yrittää myrkyttää hänet. Tilannetta otsa rypyssä seuraava Devlin ei riemastu Alician naima-aikeista ja siitä, että tämä laittaa vakoilutehtävän rakkauden edelle. Devlin on kenties ennenkin pettynyt rakkaudessa ja pitää Aliciaa petollisena naisena. Väärinkäsitykset puolin ja toisin jäytävät Devlinin ja Alician välejä. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä, minkä elokuvan jännittävä loppukohtaus todistaa.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) elokuvateatteri Orion esittää Ingrid Bergmanin elokuvia tänä syksynä, sillä näyttelijättären syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Hollywoodin kultakauden elokuvien suurena ystävänä voin suositella elokuvaa kaikille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Ja tämä elokuva kestää myös useammat katselukerrat. Orion esittää elokuvan tänään klo 21.15. Mikä olisikaan parempi tapa virittäytyä viikonloppuun kuin viiltävä ja poliittinen Hitchcock-jännäri, jossa kaksi elokuvahistorian kenties kovinta klassikkonäyttelijää seikkailevat Riossa?

Eduskunnan kirjastolla on linkkinsä KAVI:in. Kirjaston tiloista löytyy KAVI:n katselupiste, jonka kautta asiakkaat voivat katsella ja kuunnella radio- ja televisiokanavia digitaalisesti. Ohjelmia on tallennettu kokonaisuudessaan vuodesta 2009 lähtien, mutta arkistosta löytyy myös vanhempaa aineistoa, jota voi tiedustella erikseen. Katselupisteitä löytyy myös Kansalliskirjastosta, KAVI:n toimipisteestä sekä eri yliopistojen kirjastoista. Tällä hetkellä Eduskunnan kirjaston katselupiste on valitettavasti poissa käytöstä teknisten ongelmien vuoksi, mutta palvelu palautetaan asiakkaiden käyttöön mahdollisimman pian. Lisätietoa www.kavi.fi/rtva

Anne Sämpi

perjantai 14. elokuuta 2015

Lyhyempiä ja pidempiä lomia ja tulevasta


Palasin tällä viikolla kesälomalta sorvin ääreen ja pääsin heti maanantaiaamuna asiakaspalvelupäivystykseen. Enpä ehtinyt etukäteen hirveästi jännittää sitä, vieläkö työ sujuu, muistanko tarvittavat asiat jne. Toisaalta asiakaspalvelutyössä ei koskaan tule lopullisen valmiiksi tietäjäksi, joten samalla terveellä asenteella yhteistyössä asiakkaan kanssa asialliset hommat hoituvat ennen, nyt ja tulevaisuudessakin.

Viimeinen lomaviikko oli säiden puolesta optimaalinen. Aurinko paistoi ja lämpöä parisenkymmentä astetta eli juuri sopivasti, että saatoin harrastaa suuresti rakastamaani ulkoilmaelämää - istuskella laitureilla, kävellä metsissä ja rannoilla, pyöräillä ympäri Helsingin niemen. Ja uida saunomisen välissä meressä.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Yleisen hyvän katoaminen

Jukka Relander & Jarmo Saarti (toim.) (2015), Kirjaston kuolema. BTJ Finland Oy, Helsinki.

Jukka Relander ja Jarmo Saarti ovat julkaisseet artikkelikokoelman, jonka keskiössä on kirjastojen kriisi. Kirjaston kuolema ei jätä otsikkona epäselväksi, missä tilassa kirjastojen hahmotetaan olevan. Mutta miksi?

Vielä pari vuotta sitten olemme juhlineet maailman parhaita suomalaisia kirjastoja, erinomaista lukutaitoa ja kirjastokortin omistamista, joka tutkimusten mukaan on osoittautunut pitkään ja terveenä eläneen suomalaisen merkiksi. Pääkaupunkiseudun uusista kirjastoista on myös tullut, ja tulossa, poikkeuksellisia rakennuksia, jotka kirjaston perinteisen roolin ohella toimivat arkkitehtuurisina monumentteina ja matkailunähtävyyksinä.

Kirjaston kuolinkellot eivät myöskään soi siksi, että käyttäjät ohittaisivat ne e-kirjojen, sosiaalisen median, Googlen tai liian perinteisen palveluvalikoiman ja pysähtyneisyyden takia.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tavoitteena moniarvoiset kokoelmat - tuore väitös kirjastojen kirjavalinnasta

Mitä yhteistä on nutturalla ja kirjavalinnalla? Nutturasta tulee mieleen hieman kulunut mielikuva tiukasta kirjastonhoitajasta hyssyttelemässä äänekkäitä asiakkaita. Nutturalliset kirjastonhoitajat lienevät olleet tiukkoja kirjavalinnoissaankin.

Kirjavalinnan muutoksia kuvataan vastikään Tampereen yliopistossa tarkastetussa Outi Vuorenrinteen väitöskirjassa Nutturat löystymässä : kirjavalinnan liberalisoituminen Suomen yleisissä kirjastoissa 1960- ja 1970-luvuilla.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Korkeakouluharjoittelu Eduskunnan arkistossa

Aloitin Eduskunnan arkiston korkeakouluharjoittelijana huhtikuussa 2015. Kolmen kuukauden harjoittelu on nyt lähestymässä loppuaan ja minua pyydettiin summaamaan edellisten kuukausien kokemuksia ja ajatuksia tänne blogiin blogitekstin muodossa.

Harjoittelupaikkani, Eduskunnan arkisto, toimii Eduskunnan kirjaston yhteydessä. Eduskunnan arkisto on eduskunnan keskusarkisto, joka vastaanottaa pysyvästi säilytettävät asiakirjat, kun niitä ei enää tarvita virkamiestehtävien hoitamisessa. Arkiston sisältämä aineisto on muodostunut merkittävimmin osin säätyvaltiopäivien ja yksikamarisen eduskunnan valtiopäivätyöhön liittyvistä asiakirjoista. Arkistossa säilytetään lisäksi erikoiskokoelmia, jotka ovat syntyneet eduskunnan toiminnan piirissä tai muutoin liittyvät eduskunnan ja säätyvaltiopäivien toimintaan. Arkistoon kuuluu myös kuva-arkisto, jossa on eduskuntaa ja eduskuntatyöhön liittyviä valokuvia. Kuva-arkisto ylläpitää eduskunnan kuvakokoelmaa ja vastaa niiden käyttöön liittyvästä neuvonnasta. Kuva-arkiston kautta hoidetaan lisäksi eduskunnan kuvallista dokumentointia. Eduskunnan arkiston osana on edellä mainittujen ohella, veteraanikansanedustajien muistitietoarkisto. Muistitietoarkisto koostuu yli 365 entisen kansanedustajan haastattelusta. Arkisto huolehtii myös eduskunnan kirjaamon palvelusta.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Avoin mutta suljettu

Jos kaverisi yleensäkin tietää mikä on kirjasto, ja haluat nähdä hänet huuli pyöreänä, kerro hänelle että kuka vain saa käyttää Eduskunnan kirjastoa. Edari on ollut kaikille avoin jo yli 102 vuotta. Silti tämä tieto yllättää monet. No, esimerkiksi Pohjoismaista vain Suomessa ja Ruotsissa voit mennä käymään Riksdagsbibbanissa.

Mikä on kirjaston tarkoitus? Oikea vastaus ei ole 42. Mutta avoimen tiedon asialla tässä hiippailemme. Kirjastot tarjoavat tasa-arvoisesti tietoa, sivistystä ja sielunruokaa.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Lukusuositus: Sosiaalisen median käsikirja

Yöpöytäni päällimmäisin kirja on tänä keväänä ollut uusi Sosiaalisen median käsikirja -teos. Työtehtäviini sisältyy myös blogin,facebookin ja twitterin parissa työskentely ja olenkin kaipallut aiheesta tuoretta kirjaa, jota voi lukea vaikka sängyssä, eikä virta lopu kesken. Lyhyesti - tämä kirja antaa sujuvasti selkeän ja monipuolisen kokonaiskuvan aiheesta kiinnostuneille. Sosiaalinen media on ajassamme voimakkaasti vaikuttava ilmiö - tilastojen mukaan sen palveluilla on satoja miljoonia, miljardejakin käyttäjiä.


Sosiaalisen median eli somen eri palveluihin liittyviä tietoa löytyy tukuttain verkosta, mutta tähän teokseen on koottu kattavasti ja selkeästi yksiin kansiin monenlaista hyödyllistä tietoa mm. ilmiön historiasta, peruskäsitteistä, palveluista, käyttäjäryhmistä. Suora lainaus kirjan takakannesta: “Sosiaalisen median median käsikirja kertoo,mistä sosiaalisessa mediassa on kyse, mitä käsitteellä tarkoitetaan, millaisia vaiheita sillä on ollut, mitä sosiaalisen median palvelut ovat, miten somessa kannattaa toimia ja millaisia ilmiöitä sosiaalisissa verkostoissa esiintyy. Kirja on yleisteos kaikille sosiaalisesta mediasta kiinnostuneille. Aloittelevat somen käyttäjät voivat suhtautua kirjaan kuin matkaoppaaseen ja kokeneemmat löytävät siitä uusi vinkkejä sekä täydentävää tietoa.” (Pönkä, 2014)


perjantai 8. toukokuuta 2015

Hiljaisuus brändinä

Maanantaina 4.5. Helsingin Sanomien artikkeli ” Porakoneita ja kuormapolkupyöriä – kirjastoista saa jo lähes mitä tahansa!” alkaa vaikuttavasti yhden lauseen kappaleella ”Hiljaisuus on kirjastossa yhä harvinaisempaa.”  Kirjastothan on kautta aikojen mielletty hiljaisuuden vartijoiksi. Pilakuva kirjastovirkailijasta nuttura päässä ja sormi ojossa hyssyttelemässä asiakkaita, kuten tiedätte.   

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kun kupla puhkeaa: arvokonservatiivinen kritiikki


Mitä mieltä Suomessa saa olla : suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit / toimittaneet Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig. Helsinki : Minerva, 2015 (Juva : Bookwell).

Vaalien jälkeen mediassa on kuplinut. Vaalitulos on sekoittanut aatteellista peliasetelmaa ja kiistaa on syntynyt siitä, eletäänkö maassa kulttuurisesti ja aatteellisesti eriytyneissä todellisuuksissa vailla keskusteluyhteyttä ja ymmärrystä muiden näkemyksille. Onko Suomi jakautunut ja miten? Perinteinen oikeisto-vasemmisto-akseli ei enää näytä luontevalta aatteelliselta kehykseltä, vaan ehdokkaita on esitelty mediassakin konservatiivi-liberaali-näkökulmista.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit ja vaalilait

Vuoden 2015 eduskuntavaalien ennakkoäänestys on tätä kirjoittaessa jo päättynyt ja sunnuntaina on edessä varsinainen vaalipäivä. Heti sunnuntai-iltana selviää, ketkä ehdolla olleista kansanedustajaehdokkaista on valittu neljäksi vuodeksi edustamaan meitä kansalaisia. Tulokset tosin vahvistetaan virallisesti kolmea päivää myöhemmin eli keskiviikkona 22.4.  Jokaiselle valitulle laaditaan valtakirja, joka toimitetaan eduskuntaan annettavaksi valitulle.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Oikeushistoriallisia poimintoja Eduskunnan kirjastossa

Oikeushistoria tieteenä sijoittuu oikeus- ja historiatieteiden väliseen laajaan maastoon ja tavallisesti sen katsotaan ajallisesti ulottuvan antiikin ajoista nykypäivään.  Tutkimuksen kohteena ovat oikeudelliset ilmiöt ja muutokset eri aikoina, mutta tutkimusmetodit tulevat useimmiten historiatieteiden alalta.

Eduskunnan kirjastossa on luonnollisesti oma aiheluokkansa (13) oikeushistorialliselle kirjallisuudelle. Kirjaston kokoelmiin hankitaan kotimaista oikeushistoriallista aineistoa kattavasti ja ulkomaista aineistoa valikoivammin. Seuraavassa muutama hajapoiminto viimeaikaisista hankinnoistamme.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Puoli vuosisataa eduskunnan kirjaston käyttäjänä


Vanha eduskunnan kirjasto tuli minulle tutuksi syksyllä 1964, kun Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vasta hyväksyttynä opiskelijana totesin sen hyväksi paikaksi lukea tentteihin. En muista kuka minulle sitä oli suositellut – ehkä samaan aikaan opintonsa aloittanut Jeja-Pekka Roos (sittemmin professori J.P. Roos), joka sinä syksynä myös istui eduskunnan kirjastossa lukemassa tentteihin.

Eduskunnan kirjaston todellinen käyttäjä minusta kuitenkin tuli vasta reilua vuotta myöhemmin ensimmäisen seminaarityön yhteydessä. Olin johonkin tenttiin lukenut Hannu Soikkasen väitöskirjan Sosialismin tulo Suomeen: Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti (WSOY, Porvoo-Helsinki 1961). Sitä lukiessani kiinnostuin N. R. af Ursinista, aatelismiehestä, josta tuli Suomen työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja sosiaalidemokraattista puoluetta edustanut ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan varapuhemies, ja päätin tehdä hänestä pro gradu-tutkielmani. Sen myötä minusta tuli eduskunnan kirjaston vakioasiakas. Eduskunnan kirjastossa olevat työväenliikkeen historiaan ja sosiaalidemokraattisen puolueen historiaan liittyvät kotimaiset ja kansainväliset julkaisut olivat tietysti aiheeni kannalta aivan keskeisiä. Koska kyse oli sekä säätyvaltiopäivillä että ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa toimineesta henkilöstä, minun oli tutustuttava myös valtiopäiväasiakirjoihin.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oletko jo kuullut Faktabaarista?

Ellet ole kuullut, kannattaa käydä katsomassa. Faktabaari  on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin joukkoistamista hyödyntävä faktantarkistuspalvelu. Se ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan. Faktabaaria toimitetaan vapaaehtoispohjalta ja sen toteutuksen taustalla on Avoin yhteiskunta ry. Idea syntyi yhdysvaltalaisista esimerkeistä Factcheck.org  ja Politifact.com.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Erottautumalla eduskuntaan – kampanjoinnin keinoja vuosien varrelta

Eduskuntavaalit käydään kuukauden kuluttua. Kampanjoinnin kuumin vaihe käynnistyy nyt, kun jatkokautta mielivät kansanedustajat pääsevät vaalilaitumille tositoimiin.

Eduskuntavaaliehdokkaat tarvitsevat näkyvyyttä, jota voi ostaa rahalla kaupallisesta mediasta. Sanomalehtien toimittajat saattavat kirjoittaa kriittisesti vaalirahoituksesta samaan aikaan, kun vaalimainonnasta saatavat tulot ovat elintärkeitä lehtien taloudelle.

Raha auttaa eduskuntaan pääsemisessä, mutta se ei välttämättä ratkaise lopputulosta. Eduskuntavaaliehdokkaat ovat aina pyrkineet erottautumaan kanssakilpailijoistaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Oman listaukseni pontimena on Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmasta löytynyt helmi, SKDL:n kampanjasingle vuoden 1972 eduskuntavaaleissa: ”Toverit, herätkää / Äänestämme vaaleissa SKDL:ää”. Vastakkainasettelujen aika ei totisesti ollut ohi:

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Miten ylimääräisestä kiireapulaisesta leivotaan johtava tietoasiantuntija? -Eduskunnan kirjaston haastattelussa kirjastoalan ja bibliometriikan elävä legenda Maria Forsman!


Valtiotieteen tohtori Maria Forsmanin viimeisiä työpäiviä viedään. Virallisesti eläkepäivät alkavat vappuna shamppanjapulloja poksautellessa, mutta ennen tätä odotettua suurta päivää lomat on vielä pidettävä. Lomalta eläkkeelle. Kuulostaa ihanalta! Yli 40 vuoden työura on päättymässä Helsingin yliopiston kirjastosta johtavan tietoasiantuntijan paikalta.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Edari

1990-luvulla kirjaston asiakkaat alkoivat puhua Edarista. Aikomuksestaan viettää Edarissa koko päivän lukien tai selvitellessään päivän aikataulua kirjastoon saapuneille kavereilleen. Kirjaston henkilökunta höristeli korviaan ja lopulta vaikuttui kuulemastaan: Eduskunnan kirjastosta puhuttiin tuttavallisesti nimellä Edari.

Ylioppilaslehden jutussa vuodelta 1996 puhutaan jopa edari-klubilaisista. 
”Oikislaiset ovat jakaantuneet sopuisasti Dommalla ja tiedekunnan kirjastossa lukijoihin sekä edari-klubilaisiin. Lukupaikkoihin muodostuu omat kaveripiirit: syömässä ja kahvilla käydään vakioporukoissa.” 

Suomi24.fi:ssä vuodelta 2009 olevassa keskustelussa oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkimisestä aiotaan oikiksen pääsykokeisiin lukea edarilla ja aleksandriassa. Lopussa vielä on selvennys, että edari = eduskunnan kirjasto (vapaa pääsy). 


Selvennys oli tarpeen, sillä Edarin käyttö puhuttaessa Eduskunnan kirjastosta on vähentynyt. Syynä tähän lienee mm. opiskelijasukupolven vaihtuminen ja edari-sanan uudet merkitykset. Nykyään edari tarkoittaa Urbaanin sanakirjan mukaan esikuntapatteria, edustusjoukkuetta, edustajaa, edustajistoa ja Hannu Pikkaraista. Google-haku sanalla edari vahvistaa Urbaanin sanakirjan määritelmät. Ylioppilaskuntien edustajistot ovat edareita ja urheilujoukkueiden sivuilla on edareita. 

Twitterissä #edari viittaa jääkiekkoon ja ylioppilaskuntien edustajistoihin. #edari voi viitata myös eduskuntaan tai Eduskuntataloon. Muutaman Twitter-tilin nimessä on edari. Kuten on meidän Twitter-tilissämme @EdariFi, joka on vuodesta 2013 lähtien tehnyt Edaria tunnetuksi merkityksessä Eduskunnan kirjasto.

Itse en muista kuulleeni Edaria asiakaspalvelussa aikoihin. Pikainen kysely kirjaston henkilökunnan keskuudessa osoitti, että asiakaspalvelussa kuulee puhuttavan Edarista jonkin verran. Lisäksi osa kollegoista käyttää Edaria epävirallisemmissa yhteyksissä puhuessaan työpaikastaan. 

Minusta Edari kuulostaa hyvältä. Kun Eduskunnan kirjastosta puhutaan Edarina, onkin kyse läheisestä suhteesta kirjastoon. Edariin tullaan lukemaan tentteihin ja pääsykokeisiin, lainaamaan juuri se kirja, jota ei muissa Suomen kirjastoissa ole ja saamaan ystävällistä palvelua. 

Päivi Erkkilä

Linkit:
Urbaani sanakirja edarista http://urbaanisanakirja.com/word/edari/11426/ 
Twitter @EdariFi  https://twitter.com/EdariFi 


perjantai 20. helmikuuta 2015

Verkkosivuja uudistamassa III


Olemme jo parin vuoden aikana kertoneet verkkosivu-uudistuksestamme sen eri vaiheissa. Kirjoituksia on julkaistu Parlamenttikirjasto-blogissa: Verkkopalveluja uudistamassa
 ja Verkkopalveluja uudistamassa II.

Nyt meillä on taas kerrottavaa: sivuston julkaiseminen lähestyy vihdoin toden teolla.

Kirjaston verkkosivut ovat osa eduskunnan sivustoa, ja koska eduskunnan verkkopalvelu-uudistus on kestänyt pitkään eri syistä, on meidänkin sivujemme julkaiseminen viipynyt. Tänä keväänä se kuitenkin lopulta tapahtuu.

Olemme uudistusta valmistellessamme suunnitelleet sivustoa ja tuottaneet sille kirjaston asiakkaita hyödyttävää sisältöä. Lähtökohtina meillä on strategiamme ja viestintäsuunnitelmamme mukaisesti asiakaskeskeisyys ja ajankohtaisuus. Pyrimme selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen.

Toivomme, että asiakkaamme löytävät etsimänsä tiedot helposti. Kaikkien pääsivujen yläkulmasta pääsee nopeasti keskeisille sivuille, kuten aukioloaikoihin, yhteystietoihin ja Selma-kokoelmatietokantaan.

Toivomme asiakkaiden hyötyvän myös useista verkkotietopaketeista, joita olemme valmistaneet uusille sivuillemme. Näitä tullaan julkaisemaan kirjaston aihealueista ajan mittaan lisääkin.

Verkkosivut elävät ja täydentyvät jatkuvasti. Kun sivut tänä keväänä julkistetaan, toivomme palautetta niiden käytettävyydestä.


Sirkka-Liisa Korkeila



perjantai 13. helmikuuta 2015

Voisiko eduskuntavaaleissa antaa miinusääniä?



Erilaisissa televisio-ohjelmissa katsojille on pidempään annettu mahdollisuus antaa miinusääniä erilaisissa äänestyksissä. Esimerkiksi Big Brotherissa katsoja voi antaa asukkaalle miinusäänen, jos tahtoo äänestää tämän pois talosta.

Kaikki ovat huolissaan äänestysaktiivisuuden laskusta eduskunta- ja eurovaaleissa. Viime vuosina on  yhä useammin ehdotettu, että äänestäjien tulisi voida vaaleissa antaa myös miinusääniä ehdokkaille tai puolueille, jos ei tahdo näitä edustajiksi parlamenttiin. Miinusäänien antamisen on uskottu lisäävän ihmisten mielenkiintoa vaaleihin ja kasvattavan äänestysaktiivisuutta.


Televisio-ohjelmien lisäksi miinusäänien antamista on kokeiltu erilaisten yhteisöjen äänestyksissä.  Itä-Euroopassa miinusäänien antaminen on ollut mahdollista myös valtiollisissa vaaleissa. Venäjällä aina vuoden 2005 vaaliuudistukseen asti äänestäjillä oli mahdollisuus äänestää tiettyä puoluetta vastaan. Myös Liettuan vaalijärjestelmässä äänestäjillä oli samankaltainen mahdollisuus negatiivisen äänen antamiseen.  Itä-Euroopassa on kuitenkin luovuttu viime vuosina tästä äänestystavasta.

Myös Länsi-Euroopassa on ollut käytössä vaalijärjestelmiä, jotka antavat äänestäjille mahdollisuuden asettaa ehdokkaita haluamaansa suosituimmuusjärjestykseen. Irlannissa ja Maltalla esimerkiksi on käytössä siirtoäänijärjestelmä (Single Transferable Vote), jossa äänestäjä asettaa vaalipiirin ehdokkaat siihen järjestykseen, jossa haluaa heidän tulevan valituksi parlamenttiin.

Miinus- tai siirtoääniin perustuvat vaalijärjestelmät eivät ole yleistyneet, koska ne tekevät vaaleista vaikeasti ymmärrettävän ja ääntenlaskusta monimutkaisen. Suomessa ei koskaan ole vakavasti pohdittu suhteelliseen vaalitapaan ja D’Hondtin menetelmään perustuvan vaalijärjestelmän perinpohjaista muuttamista.  Vaalijärjestelmän muutoksen läpivieminen vaatisi hyvin laajaa yksimielisyyttä asian tarpeellisuudesta, sillä se edellyttäisi muutoksia sekä perustuslakiin että vaalilakiin.

Käytännössä miinusäänien antamiseen perustuva vaalijärjestelmä lisäisi puolueiden valtaa ja saattaisi vaarantaa monen vähemmistön aseman.

Miinusääniin perustuva vaalijärjestelmä olisi mahdollinen vain, jos vaaleissa käytettäisiin suljettuja puoluelistoja. Tällöin äänestäjä voisi päättää, äänestääkö tietyn puolueen ehdokkaita vastaan. Miinusäänten antaminen ei sovellu suomalaiseen vaalijärjestelmään, jossa äänestetään henkilöitä.  Esimerkiksi Helsingissä äänestäjä joutuisi arvioimaan kymmenien ehdokkaiden joukosta, kenelle antaisi miinusäänen.

Miinusäänien antaminen saattaisi myös vaarantaa vähemmistöjen aseman. On hyvin todennäköistä, että vaaleissa moni äänestäisi esimerkiksi ruotsalaista kansanpuoluetta vastaan ihan kielipoliittisista syistä. Vähemmistöt eivät enää välttämättä saisi edustajiaan eduskuntaan.

Perimmiltään ehdotus miinusäänien antamisesta on vastenmielinen.  Se perustuu negatiiviseen käsitykseen poliittisista oikeuksista. Kun nykyistä vaalijärjestelmäämme rakennettiin, eduskunnanuudistamiskomitea otti lähtökohdakseen positiivisen edustusoikeuden (1906):

”Eduskunnan tulee antaa kuva kansasta kokonaisuudessaan ja ilmituoda siinä esiintyvät eri pyrkimykset ja harrastukset. Meillä on ennen muuta tärkeää, että kaikki ovat mukana ja ettei sentähden harvalukuisempiakaan aateryhmiä estetä ottamasta osaa eduskuntaan ja sen työhön.”

Nykyisen vaalijärjestelmämme lähtökohtana on se, että jokaisella pienimmälläkin kansanryhmällä on positiivinen oikeus saada äänensä kuuluviin eduskunnassa. Miinusäänten antamiseen perustuvien vaalijärjestelmien lähtökohtana on vastakkainen, negatiivinen edustusoikeus: tietyiltä kansanryhmiltä tahdotaan  viedä pois oikeus saada edustajansa eduskuntaan.

Jokaisessa vaalijärjestelmässä on omat ongelmansa. Miinusäänien antaminen saattaisi hyvin lisätä äänestysvilkkautta, mutta samalla se vaarantaisi ihmisten oikeuden saada haluamansa edustaja eduskuntaan.

Timo Turja

Kuva: Lehtikuva/Sari Gustafsson

perjantai 6. helmikuuta 2015

Vaalikiireilyä


Eduskuntavaalit lähestyvät ja kaikille on jo varmaan selvää, että eduskuntatalon puolella on sekä vaalikuumetta että vaalikiirettä. Hallitus on antanut runsaasti hallituksen esityksiä, joiden käsittely työllistää paitsi kansanedustajia myös eduskunnan virkamiehiä. Vaalikuume on nähtävissä lisääntyvistä vaaligallupeista ja poliitikkojen reagoinneista niihin.

Vaaleista aiheutuvaa kiirettä on kuitenkin myös muualla kuin vain niin sanotussa valtiosääntöisessä toiminnassa. Itse aloitin Eduskunnan kirjastossa edellisten eduskuntavaalien jälkeen, joten pääsen nyt ensimmäistä kertaa kokemaan ja näkemään vaalien aiheuttaman toimeliaisuuden lisääntymisen. Tässä asioita, jotka vaaleihin liittyen ovat jo nyt tulleet työssäni vastaan.

Kaikki kansanedustajat valokuvataan valtakirjojen tarkistamisen jälkeen. Tämä valokuvaus täytyy kilpailuttaa ja kuvauksen toteutus tulee suunnitella huolella. Tällä hetkellä valmistelemme kilpailuasiakirjoja. Valokuvauksen jälkeen edustajien kuvat tulee saada painokelpoisina ladattaviksi eduskunnan sivuilta mieluiten jo seuraavana päivänä. Tämän prosessin suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Kuva-arkistoon tulee myös runsaasti vaaliviestintään liittyviä kuvapyyntöjä. Vaalikuume näkyy tälläkin saralla.

Eduskunnassa toimii lukuisia harrastekerhoja, joiden puheenjohtajana toimii kansanedustaja. Eräs valistunut kansanedustaja otti arkistoon yhteyttä avustajansa kautta, tiedustellen minne erään kerhon aineisto tulisi toimittaa kun hän ei enää asetu ehdolle. Eduskunnan arkistohan on tietenkin oikea osoite.

Eduskunnan kirjastossa on pienehkö vaalimainoskokoelma, jota hyödynnetään muun muassa erilaisissa näyttelyissä. Tätä aineistoa on kerätty lähinnä kirjaston virkamiesten toimesta. Tänä vuonna olemme päättäneet lähettää pyynnön toimittaa vaalimainoksia kirjastoon niille kansanedustajille, jotka asettuvat uudelleen ehdolle sekä eduskuntaryhmien pääsihteereille. Näin toivomme saavamme valtakunnallisesti kattavamman otoksen vaalimainoksista.

Valtiopäiväasioiden uuden asianhallintajärjestelmän rakentaminen on loppusuoralla. Uusi järjestelmä on tuotantokäytössä 22.4.2015. Järjestelmän viilaus ja testaus on nyt käynnissä. Tiedonohjaussuunnitelmaankin on tullut esiin korjaus- ja täydennystarpeita. Myös viimeisiä Sähke 2 –määräyksen vaatimuksia saatetaan kovaa vauhtia kuntoon.

Eduskunnan kirjaston käyttäjäkyselyllä kartoitamme kirjaston palvelujen käyttöä ja laatua, peruskorjattujen tilojen toimivuutta, kirjaston viestinnän tavoittavuutta ja muita kirjaston palvelukehityksen kannalta tärkeitä asioita. Kysely päätettiin tehdä nyt, jotta saamme näkyviin myös istuvien kansanedustajien näkemykset. Jos Sinä et ole vielä vastannut kyselyyn niin käytä arvokasta aikaasi noin 10 minuuttia ja avaa kyselylomake osoitteessa https://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin893978&SID=692e9070-5725-4538-a669-d3caf2268547&dy=1749654307

Valtiosääntöisen työn hedelmät tulevat viiveellä arkistoon. Osa aineistosta saataneen luovutuskuntoon jo vaalitauolla ja loputkin tulevat hoiviimme syksyn aikana.  

Vauhdikasta kevättä kaikille ja muistakaa äänestää!  

Jari Suutari 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Charlie Hebdo ja sananvapaushämmennys

Charlie Hebdon toimitukseen kohdistunut terroriteko on maailmanlaajuisen debatin lisäksi nostanut suuren hämmennyksen. Miten näin voi tapahtua maallistuneissa ja sananvapaudeltaan laajoissa eurooppalaisissa maissa?

Uskonnollisten konfliktien lisääntyminen
Europol raportoi vuosittain terrori-iskujen taustoista, määrästä ja niihin liittyvistä pidätyksistä. Viimeisin raportti taustoittaa valaisevalla tavalla Pariisin iskua. Valtaosa eurooppalaisista terrori-iskuista ja pidätyksistä on tapahtunut Ranskassa, Espanjassa ja Britanniassa. Uskonnollisilla syillä motivoitu terrori on Eurooppalaisten maiden suurin terrorismiin liittyvä ongelma ja uskontoon liittyvien terrori-iskujen määrän on kaksinkertaistunut vuodesta 2009 lähtien. Näitä taustoja vasten Charlie Hebdon -isku juuri Ranskassa ei varsinaisesti yllätä.

Iskun jälkeisessä julkisessa keskustelussa islamistien uhka terrorismissa on ollut keskeisellä sijalla. Millainen on sitten laajempi kuva asiasta? The Economistin esittelemien tilastojen mukaan islamistit eivät ole keskeisiä toimijoita Euroopassa tehdyissä terrori-iskuissa, joskin kuolonuhreilla mitattuna islamistit ovat aiheuttaneet eniten tuhoa. Globaali kuva on synkempi. Siinä nimenomaan muslimimaissa tapahtuneet iskut tai islamistien tekemät iskut ovat hallitsevia. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että terrorismin takana on monia erilaisia aatteellisia ryhmiä.

Pitkän aikavälin tilastot ja tutkimukset eivät anna koko kuvaa nykytilasta, jolle leimallista on muutos. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet erityisesti Syyrian sota ja ISIS-järjestön toimet ja näihin liittyvä viime vuosien radikalisoituminen. Näiden jäljiltä iskujen luonne on muuttunut: yksittäiset radikalisoituneet henkilöt tai itsenäiset pienet ryhmät ovat useammin kuvassa mukana. Aatteellinen muutos näyttää myös arvaamattomalta. Yllätyksiä on koettu jopa muslimiperheiden sisällä, kun perheenjäsen on yhtäkkiä ilmoittanut lähtevänsä taisteluihin. Näyttää myös siltä, että taistelijoiden näkemykset muuttuvat sotaan osallistumisen myötä. Miten? Siitä tarvittaisiin tarkempaa tietoa, jos asioihin halutaan puuttua.

Kenen uskoa suojataan?
Charlie Hebdon terroriteko on tematisoitu suurelta osin sananvapauskysymykseksi. Sellaisena se heijastaa 2000-luvulta alkaen lisääntyneitä uskonnollisia konflikteja, jotka ovat monimutkaistuneet ja niihin liittyvä keskustelu on muuttunut tulenaraksi. Vastakkain asettuu maallistuneen länsimaisen yhteiskunnan välinpitämättömyys uskon kysymyksiin nähden suhteessa esimerkiksi islamin voimakkaisiin rajanvetoihin ja tulkintoihin.

Toisaalta sananvapauskeskusteluna tapaukset nostavat esiin myös kysymyksen siitä, miten eri uskonnot asemoidaan uskontoon liittyvien oikeuksien, kuten uskonrauhan suhteen. Suomessa, kuten monissa eurooppalaisissa maissa uskonnollisia oikeuksiaan eivät enää puolusta niinkään kristityt, vaan maahanmuuton myötä erityisesti muslimien uskontoon perustuvat vaatimukset ja sensitiivisyys uskonnollisissa kysymyksissä ovat lisääntyneet. Samalla tasapuolinen suhtautuminen eri uskontojen näkemysten suojaan on hämärtymässä. Kenen uskoa suojataan ja mistä syistä?

Suomalaisen kulttuurin näkökulmasta sananvapaus uskonnon suhteen ja suoranaisena pilkkanakin on ollut laajaa, eikä siihen juurikaan puututa oikeudellisin keinoin. Esimerkiksi uskonrauhaan tai jumalanpilkkaan perustuvat oikeudelliset vaatimukset ovat käyneet harvinaisiksi. Salaman Juhannustanssien (1968) jälkeen keskeinen oikeustapaus oli Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan (2012). Oikeustapaukset kuvaavat myös oman aikansa kulttuurisia rajanvetoja; kun Salaman tapaus koetteli suomalaisen kulttuurin uskosta puhumisen rajoja, Halla-ahon tapaus toi esille selkeästi kulttuurienvälisen konfliktin.

Kaksi eri keskustelua
Suuri osa suomalaisista sananvapauteen liittyvistä konflikteista edustaa myös eräänlaista sananvapauden rajojen provosoivaa testausta. Sananvapautta ei yleisesti rajoiteta puuttumalla ihmisten arkielämään, eikä rajojen ylitys synny huomaamatta.  Jotta sanottuun kiinnitettäisiin edes huomiota, on toimittava melko kärjekkäästi.

Toisenlaisen tulkinnan maita on kuitenkin runsaasti. Reporters Without Borders (RWB) järjestön tuottaman kartan mukaan uskonnollista painostusta on etenkin Afrikassa, Arabimaissa ja Aasiassa ja 14 maassa jumalanpilkka tai uskonnollinen kritiikki voi johtaa kuolemantuomioon. Esimerkiksi jumalanpilkaksi on näissä maissa voitu katsoa hyvinkin epäselviä ja tahattomia tilanteita. Ongelmallisinta on, jos uskonnosta tulee mielivaltaisen vallankäytön ja painostuksen väline.

Charlie Hebdon tapaus on nimenomaisesti näiden äärimmäisen erilaisten sananvapauskäsitysten välinen konflikti, jossa lehti edustaa länsimaista laajan sananvapauden kulttuuria, jossa voidaan satiirin aineksena käyttää myös yhteiskunnallisesti konfliktiherkkiä kohteita. Vastapuoli on katsonut oikeutetuksi ilmaista rajansa ja kantansa väkivallalla. Länsimaisessa keskustelukulttuurissa rajojen ylitys kritiikissä saattaa johtaa ehkä oikeudenkäyntiin, mutta on täysin odottamatonta, että se johtaisi terrorismin kaltaiseen väkivaltaan. Charlie Hedbon tapauksessa osapuolet olivat täysin erilaisissa keskusteluissa.

Hämmentävä tilannekuva
Terrori-iskuun reagointi on Charlie Hedbon tapauksessa ollut laajaa ja nopeaa, mistä voi olla myös arveluttavia seurauksia. Yksittäisten iskujen draamallinen korostaminen voi kärjistää konfliktia. Sama vaikutus voi olla myös yleisellä asettumisella länsimaisen sananvapauskäsityksen kannalle osoittamalla hyväksyntä sen äärirajoilla leikittelylle (”We are all Charlie Hebdo”). Jos lakimuutoksiin ryhdytään liian nopeasti kriisien ja mediakohun pohjalta, on vaarana se, ettei tehdä riittävää analyysia taustatietojen pohjalta toimenpiteiden kohdentamisesta ja tehosta asiaan, jota halutaan säädellä. Isku on jo käynnistänyt lainsäädännöllisiä muutosehdotuksia ja viranomaisten kontrollitoimia esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja USA:ssa. Myös Suomessa on juuri tekeillä uutta lainsäädäntöä laajentamaan tietoliikennetiedustelua ja valvontaa verkossa.

Huolestuttavimpana seurauksena on väkivaltaisuuksien laajentuminen. Vuonna 2005 Tanskassa julkaistuista Muhammed -kuvista liikkeelle lähteneissä mellakoissa kuoli eri puolilla maailmaa Wikipedian arvion mukaan noin 200 ihmistä. Charlie Hebdon seurauksien kokoaminen on vasta alkamassa, mutta nähtävissä on, että mellakat ovat levinneet jo Euroopan ulkopuolelle, kuten Afrikkaan. Iskun jäljiltä ovat jännitteet lisääntyneet myös moneen suuntaan. Näyttää siltä, että uusien konfliktien osapuoliksi ovat tahtomattaan joutuneet monet erilaiset ryhmät, kuten muslimit, kristityt ja juutalaiset. Väkivalta on samalla kääntynyt kohteisiin, joilla ei ole edes johdonmukaista yhteyttä alkuperäiseen konfliktiin, lehden harjoittamaan pilkkaan ja satiiriin tai terroria aiheuttaneisiin tahoihin.

Kulttuurienväliset konfliktit ja demokratian pelisäännöt
Charlie Hedbon tapaus osoittaa, että globalisoituneen maailman olosuhteena on uudenlainen konfliktiherkkyys, jonka rajapintoja demokraattisissa länsimaissa ei ole tunnistettu. Etnisessä ja uskontokeskeisessä konfliktissa leikittely sananvapauden marginaalialueilla kohtaa kulttuurin, jossa demokratian toimintamallit eivät toimi ja sananvapauden rajat ovat tiukat ja rangaistukset tuntuvat. Koska kulttuuriero on niin dramaattinen ja toinen osapuoli on puhunut asein, on vaikea puhua sananvapauden tilasta siten, että se tulisi molemmin puolin ymmärretyksi.

Nykytilanteessa tarvetta olisi nopeiden ja äärimmäisten ratkaisujen sijaan tarvetta lisätä taustojen tuntemusta. Kohujen myötä katoavat herkästi mittasuhteet, kun kannattaisi selventää, kuinka laaja ongelma on, millainen ongelma on takana ja mitä olisi tehtävissä? Väkivaltaisten uskonnollisten asenteiden ja terrorin uhan tosiasiallisen mittakaavan tunteminen edesauttaa asiallisia tulkintoja. Terrorin uhka on lisääntymisestä huolimatta suomalaisille äärimmäinen ja harvinainen.

Toisaalta pohdittavaksi joutuvat väistämättä myös demokraattisen oikeusvaltion pelisäännöt. Demokraattisen oikeusvaltion ehdot koskevat kaikkia velvollisuuksineen ja oikeuksineen; kaikille kansalaisille kuuluu sama sananvapaudellinen ja oikeudellinen tila, mutta valtion oikeutena on myös vaatia, että yhteiskunnan pelisääntöjä kunnioitetaan. Näihin kuuluu erimielisyyksien käsittely väkivallattomin keinoin.


Päivikki Karhula
Kirjoitus on kirjoittajan henkilökohtainen näkemys eikä edusta Eduskunnan kirjaston kantaa.


Kirjoitus on laajennettu versio kirjoittajan Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla 18.1.2015 julkaistusta kirjoituksesta Sananvapauskonfliktit ovat entistä vaikeampia.




Lähteet

Barrett, David (2015), Up to 5,000 Europeans pose terror threat after going abroad to fight jihad. The Telegraph, 13 Jan 2015 6:11PM GMT. http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/terrorism-in-the-uk/11343597/Up-to-5000-Europeans-pose-terror-threat-after-going-abroad-to-fight-jihad.html

Hilsman, Patrick (2014), Hanging out with Syria’s mysterious French mercenary. Vice News. July 14, 2014, 8:55 pm. https://news.vice.com/article/hanging-out-with-syrias-mysterious-french-mercenary

Juhola, Teemu (2014), Charlie Hebdo mellakat levisivät Afrikkaan. Ulkomaa, 16.1.2015 klo 19:42 | päivitetty 17.1.2015 klo 15:58. http://yle.fi/uutiset/charlie_hebdo_-mellakat_levisivat_afrikkaan/7743122

Schmitt, Eric & Schmidt, Michael S. (2015), West struggles against flow to war zones. The New York Times. Jan, 13, 2015.

Reporters Without Borders (2013), Information sacrificed on altar of religion. December, 2013.

TE-SAT 2014. EU Terrorism Situation and Trend Report.

Tuohinen, Petteri & Pietiläinen, Tuomo (2015), Syyriasta palaavat jihadistit uhkaavat Eurooppaa. HS, Ulkomaat. 17.1.2015 8:13.

York, Jillian (2015), More surveillance won’t protect free speech. EFF. January 12, 2015. https://www.eff.org/deeplinks/2015/01/more-surveillance-wont-protect-free-speech

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

Bosi, Lorenzo, Demetriou, Chares and Malthaner, Stefan (edit.)  (2014). Dynamics of political violence : a process-oriented perspective on radicalization and the escalation of political conflict. Burlington : Ashgate Publishing, 2014.

Miller, Martin A. (2013), The foundations of modern terrorism : state, society and the dynamics of political violence / Martin A. Miller. Cambridge : Cambridge University Press, 2013.

Kullberg, Anssi (toim.) (2011): Suomi, terrorismi, Supo - Koira joka ei haukkunut. WSOY, 2011.

Malkki, Leena (2010), Hiipuuko terrorismi EU:n eväin? : huomioita Euroopan unionin terrorismin vastaisen toiminnan periaatteista. In: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden Eurooppa / toimittaneet Kimmo Nuotio ja Leena Malkki. Helsinki : Forum Iuris, 2010.

perjantai 9. tammikuuta 2015

VALITUT PALAT


Pelataanpa Edarin EKS-bingoa. EKS on oma asiasanastomme eli aihehakemisto. Sen luovat indeksoijat, jotka perehtyvät uusiin kirjoihin ja kertovat sitten meille mitä ne käsittelevät. Pyöräytän bingomasiinan käyntiin. Klikkaan aakkoshakemistoon – Sano joku kirjain! ”No vaikka koo”, mulkoileva onnettareni vastaa. Kahvi… kaksintaistelut… kaksoset... Otan vaikka kahvin. EKS hakee voittajat Selmasta ja valitsen niistä kiinnostavan kirjan.

Porttiteoria puuttuu peliin ja päädyn kahvista huumeisiin: David T. Courtwrightin Forces of Habit : drugs and the making of the modern world.  Google Booksissa on pari viiden tähden arviota teoksesta. Miken mielestä historian suurmiehet voi unohtaa. Imperiumit rakentuivat riippuvuuden ja sitä aiheuttavien nautintoaineiden himon varaan. Karkkia mutustaen luen kuinka Kristin kertoo, että kiehtova teos on punottu kuuden koukuttavan aineen, nimittäin sokerin, kahvin, teen, marihuanan, kokaiinin ja heroiinin ympärille. Kotona uskollinen mutta ainoa lukijani nappaa kirjan, eikä pysty laskemaan sitä kädestään. Kirjoja ei sentään vielä lasketa huumeiksi?
Huumeista oli hallitsijalle hyötyä. Niille voitiin lätkäistä vero, ja verorahoilla sitten hankittiin ainakin jokunen tuuba, että päästiin soitellen sotimaan. Lopulta joistain aineista tuli hyväksyttyjä, toisista lääkinnällisiä ja loput kiellettiin. Nauti yhdessä tämän kirjan kanssa: 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa.

Valtaa ei ole luokiteltu huumeeksi, mutta ehkä pitäisi? Hattuun noussut valta on pahimmasta päästä. Vallanpitäjän tulisikin välttää hattuja kaikin voimin. Neville Chamberlainin kuvista muistan parhaiten juuri ne, joissa hän pönöttää hattu päässä. Jos ei meitä olisi niin itkettänyt, niin olisimme nauraneet makeasti tuon hattupään ja muutaman muunkin tyypin törttöilyille. Oikean röykkiön sössimistä, eli 101 historiallista kömmähdystä, kokosi Daniel Rydén kirjaansa Maailmassa on virhe. Tarkkaan ottaen 101 ei mitenkään riitä, sillä mehukkaimmat munaukset koostuvat lukuisista virhearvioista. Jotkut mokat ovat johtaneet hyvään lopputulokseen, kuten Alexander Flemingin homeiset purkit tai väitetysti kellariin unohtunut inhottava kastike. Ne ovat silti vain poikkeuksia virheiden karskilla katastrofiuralla. Toistuvia virheitä ovat ylimielisyys ja oman itsensä yliarvioiminen. Kuten ystävämme Neville C. kirjoitti: ”Joskus ihmettelen miten tämä hallitus pärjäisi, jos minä joutuisin taksionnettomuuteen.” Tämän kirjan hyvät kaverit: Kun vallanpitäjät vilustuvat ja Ettekö te tiedä kuka minä olen?

Nainen koskettaa jokaista. Jokaisella meistä on jossakin muodossa äiti, Mamma mia. Kirjan äidille kirjoitti naapurini, mutta hyvä se on silti. Äidin poluista eilen ja tänään kertoo moni tuttu, kuten Sirkka-Liisa Anttila ja Ringa Ropo. Minusta kuitenkin koskettavin on vanhimman rouvan eli Laina Nevanperän tarina, lainaa kirja niin ehkä tiedät miksi.

Valittujen palojen lopuksi tarjoilen lisää valtaa ja naisia. Tiskin alta kiskaisen esiin Reinhard Barthin kirjan Historian suurnaiset. Matin ja Tepon mukaan kaiken takana on nainen. Sepon mielipidettä ei kai kysytty. Mutta historian saatossa se meni kyllä yleensä toisin päin: naisella ei saattanut olla julkista valtaa muutoin kuin miehen kautta. Joskus mies oli nimellinen hallitsija eli nynnerö ja nainen se todellinen vallankäyttäjä. Monesti taas miesten ansio asiassa oli se, että he olivat kuolleita – nainen sai hallita, kun ei ollut ketään muutakaan tolpan nokkaan laitettavaksi.
Edarin Selma tuntee nämäkin kirjat. Tulkai lukemaa!

Raija Hietala