Kunnioitetulle edeltäjälleni

Kirjaston väki vastaanotti viime viikolla suru-uutisen entisen Eduskunnan kirjaston johtajan Tuula H. Laaksovirran menehtymisestä. Laaksovirta johti kirjastoa vuosina 1994-2007 ollen vuosituhannen alussa myös eduskunnan kanslian tieto- ja viestintäjohtaja. Itse en koskaan Laaksovirtaa tavannut enkä näin ollen osaa kertoa hänestä henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän kirjoituksen lisäksi hänen uraansa eduskunnassa ja kirjastoalalla tullaan käymään lävitse erilaisissa muissa kirjoituksissa ja yhteyksissä, joten keskityn pohtimaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Kutsuttakoon tätä vaikka työyhteisön muistijäljen tarkasteluksi. 

Aloitettuani Eduskunnan kirjastossa vuonna 2016 minulle kävi hyvin nopeasti ilmi, miten suuri Laaksovirran vaikutus kirjastollemme on ollut ja miten vahvasti hänen vaikutuksensa edelleen näkyi ja kuului. Yleisesti puhutaan Laaksovirran ajasta sellaiseen sävyyn, että aikakauden käsitteen käyttäminen ei kuulosta liioittelulta. Jo se, että häneen usein viitataan koko nimellä unohtamatta toisen nimen alkukirjainta, viestii jotain määrittelemätöntä kunnioitusta herättävää.

 Moni kirjastolainen on kertonut, miten Laaksovirralla oli ratkaiseva merkitys heidän uralleen. Hän oli selvästi persoona, joka luotti ihmisiin ja heidän asiantuntemukseensa sekä auttoi heitä uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Hän toi mukanaan myös helposti lähestyttävän ja inhimillisen johtamisen kulttuurin, mikä ei välttämättä vielä 1990-luvulla ollut vallitseva normi. Hän oli läsnä henkilökunnan kahvihuoneessa ja henkilökunnan yhteisissä tapahtumissa tavalla, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen tuon ajan työntekijöihin.  Antoipa hän henkilökunnalle vinkkejä myös asioihin tai tilanteisiin työn ulkopuolella.  

Eduskunnan kansliassa hänet tunnettiin voimakkaana hahmona, joka puolusti kirjastoa, sen henkilökuntaa, tehtävää, asemaa ja asiakkaita monin tavoin. Näin toimien usein synnyttää myös ristiriitaisia tunteita, mikä usein on voimakkaan kehittäjähahmon osa, mutta jättää samalla suuren kunnioituksen ympäröimän muistijäljen. Usein olen kuullut sanottavan, että Tuula H. Laaksovirta tunsi kansliassa kaikki.

 Kunnioitusta herättävää oli myös Laaksovirran kyky ottaa kansainväliset areenat ja verkostot haltuun. Oletan, että hänet muistetaan edelleen myös niissä piireissä. Toisaalta hän kannusti kirjaston henkilökuntaa hakemaan kokemusta ulkomailta esimerkiksi virkailijavaihdon avulla. 

Ehkä jo edellä mainittu on tuonut ilmi, että kyseessä oli suuri persoona, jolla oli voimakkaan tahdon lisäksi voimakkaita mielipiteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hän voinut kantaansa muuttaa, jos vaihtoehtoinen kanta hänelle hyvin perusteltiin. Joissakin asioissa hän kuitenkin oli perääntymätön. Erästä merkittävää päivälehteä hän ei koskaan suostunut lukemaan syystä, joka saattaa jäädä ikuisesti selviämättä. Tiettävästi hän ei kuitenkaan tästä periaatteesta koskaan poikennut. 

Kuunnellessani kirjaston henkilökunnan puheita Tuula H. Laaksovirasta, minulle muistuu mieleen isotätini sanat. ”Hän on tainnu lähtiä siittä paremmasta ovesta. ” 

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja 2018-

Tieto on perusoikeus

 

Eduskunnan kirjasto on ollut avoimena kaikelle kansalle yli sadan vuoden ajan. Perusajatuksena on, että kaikille tarjotaan mahdollisuus saada tietoa eduskunnasta, lainsäädännöstä ja päätösten taustoista. Kirjaston tehtävänä on ollut toimia oikeus- ja yhteiskunnallisena keskuskirjastona ja näin tukea eduskunnan toimintaan ja muuhun yhteiskuntaan liittyvää tutkimusta.

Avoimuutta on Suomessa aina pidetty äärimmäisen tärkeänä osana demokratiaa. Tämä ei ole pelkästään ideologinen arvovalinta vaan suomalaiseen tapaan eittämättä käytännöllinen ratkaisu. On luultavaa, että mahdollisimman laaja avoimuus herättää vähemmän kysymyksiä ja on näin vakaan yhteiskunnan tae. Kaikki suljettu ja salattu on aina kiinnostavaa, mikä herättää intohimoja, ja jotka edelleen saattavat johtaa yhteiskunnalliseen kuohuntaan.

Edellä kuvattu on syy sille, että medialle on taattu lähes rajattomat mahdollisuudet seurata eduskunnan toimintaa ja raportoida siitä. Tämä onkin luontevaa, sillä eduskunnassa käytetään maan korkeinta valtaa, jonka kansalaiset ovat kansanedustajille vaaleissa antaneet. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän antamaansa valtaa ja maksamiaan verorahoja käytetään.

Medialla on siis tärkeä tehtävä, jota se toteuttaa ajankohtaisuutisoinnin ja tutkivan journalismin keinoin. Politiikan pitkän aikavälin kehityskulut ja systemaattisempi analysointi on taas tieteellisen tutkimuksen pelikenttää. Tieteellisellä tutkimuksella on omat aikaa vievät metodinsa ja käytänteensä, joilla taataan saadun tiedon laatu ja tarkistettavuus.

Kansalaisella on siis monia tapoja seurata kansanvallan toteutumista. Kansalainen voi itse hankkia tietoa joko eduskunnan verkkopalveluista, käyttämällä eduskunnan palvelukanavia – kuten kirjaston ja arkiston tietopalvelua – tai käyttämällä kirjaston aineistoja paikan päällä. Toinen tapa on seurata median uutisointia politiikan uusista käänteistä. Kolmas väylä on seurata politiikan tutkimusta. Lisäksi on monia tapoja olla yhteydessä kansanedustajiin ja seurata poliittista keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joka on monelle kansalaiselle luontevin tapa pysyä kartalla yhteiskunnallisista asioista.

Eduskunnan kirjasto on koko pandemia-ajan pyrkinyt palvelemaan kansalaisia parhaansa mukaan. Kirjaston- ja arkiston tietopalvelu ja kirjaamo ovat palvelleet jokaisena arkipäivänä tiedontarvitsijoita. Verkkosivuille on tuotettu sisältöä ja verkkokoulutuksia on pidetty. Toukokuusta lähtien kirjastosta on voinut noutaa ennakkotilattua aineistoa lainaksi arkipäiväisin kello 12-15 välisenä aikana.

Lokakuun alusta kirjaston tutkijainsalin käyttöoikeuden saaneet tutkijat ovat saaneet käyttää kirjaston asiakastiloja ja kokoelmia kirjaston aukioloaikoina. Median edustajilla on myös pandemia-aikana ollut pääsy seuraamaan eduskunnan toimintaa ja sama mahdollisuus haluttiin tarjota myös tieteelliselle tutkimukselle. Eduskunta pitää näin kiinni avoimen demokratian perusihanteista sekä käytännön tasolla että symbolisesti.

Tiedon saanti on keskeinen perusoikeus, mikä entisestään korostuu poikkeusaikana.

 

Antti Virrankoski

Eduskunnan kirjaston johtaja

 

Onnekkuudesta, ystävyydestä ja ammatinvalinnasta

 

Tulla nähdyksi.

Mahdollisuus olla oma itsensä. 

Löytää itselleen tarkoitus.  

Nämä edellä mainitut asiat ovat meille kaikille tuiki tärkeitä asioita, joiden todellisen merkityksen ymmärtää ehkä vasta vuosien jälkeen. 

Kuten niin moni tällä alalla, en tiennyt päätyväni kirjastoon töihin. Pohjakoulutuksesta maantieteen alalta on ollut valtavasti merkitystä, mutta lopullinen alan valinta oli onnekkaiden sattumien summa. Vastavalmistuneena maantieteilijänä päädyin vuosituhannen alussa Tampereelle opiskelemaan informaatiotutkimusta ilman kovin selkeää kuvaa siitä, mitä tavoittelin. Tampereelle muutolla oli muitakin ns. ”ulkomusiikillisia” syitä, joiden ohella urasuunnittelu oli aika häilyväisellä pohjalla. 

Käänteentekevintä oli opintojen aloitus Tampereen yliopistossa. Nopeasti tajusin olevani hyvien ihmisten parissa – ihmisten, jotka olivat kiinnostuneita samoista asioista ja jakoivat kanssani samat arvot. Suurin tekijä oli ensimmäinen tapaamani henkilö, joka nopeasti tutustutti minut alan eetokseen, alan tärkeimpiin käsitteisiin ja välineisiin. Näistä ehkä keskeisin oli IRC, jonka kautta minulle avautui aivan uudenlainen kommunikaation maailma. IRC osoittautui monella tapaa käänteentekeväksi välineeksi sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. 

Ystävystyimme nopeasti ja pikkuhiljaa olin päässyt sisään osaksi verkostoa, joka on kantanut minua tähän päivään saakka ja joka tuli silloin jäädäkseen. Ystäväni oli minulle samaan aikaan tutor ja mentor, joka avasi minulle oven ajatteluun, jonka olemassaoloa en ollut itsessäni ollenkaan havainnut. Ystäväni kasvatti minusta kirjastoihmisen ja virkamiehen.

Yhdessä opiskelimme, harjoittelimme tiedettä ja konferenssielämää.  Päädyimme joksikin ajaksi samaan työpaikkaankin. Yliopistossa luodut verkostot usein vaikuttavat suotuisasti työllistymiseen, josta tämäkin toimii esimerkkinä. Jossain vaiheessa tuntui, että puoli Tamperetta oli muuttanut Helsinkiin ja saman työnantajan leipiin. 

Muutaman vuoden jälkeen tiemme kollegoina erkaantuivat ja ystäväni palasi Tampereelle. Emme olleet enää päivittäin tekemisissä emmekä edes samassa kaupungissa. IRC (se alkuperäinen merkkipohjainen Internet Relay Chat) kuitenkin piti ystävyyttä ja ammatillista sparrausta edelleen yllä. Silloin tällöin tapasimme myös IRL, jolloin tutorius ja mentorius heräsivät jälleen henkiin. Itseään älykkäämmässä seurassa syntyy aina hyviä keskusteluja ja sain näiltä matkoilta aina uutta ajateltavaa ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti – inhimillisiä aiheita unohtamatta. 

Vähitellen tapaamiset harvenivat ja yhteys Tampereelle heikkeni. Yleistason perustilanteet, maailma, elämä ja kaikki arkimeininki tuli siihen väliin. Semmoista se on.  

Ystäväni teki minusta kirjastoihmisen. Olin onnekas, kun hänet tapasin. Ja hänen kauttaan kaikki ne muut ihmiset ja ne asiat, jotka osoittautuivat hyviksi, luonteviksi ja tärkeiksi. Ei ole vähäpätöinen kohtaaminen se, joka antaa suunnan kohti arvojensa mukaista ammattia. 

Kiitos sinulle Ystäväni!

Antti Virrankoski
Kirjastoihminen

Turun Eurooppa-Foorumi 27.-28.8.2020

 Eurooppa-foorumi toteutettiin kolmatta kertaa 27.–28.8.2020. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämän hetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset.

Kahden päivän aikana järjestettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja paikan päällä olleiden päättäjien ja asiantuntijoiden lisäksi foorumiin osallistui livelähetyksissä tapahtuman aikana 1500 uniikkia kävijää. Ohjelma striimattiin ilmaiseksi. Keskustelut tallennettiin, ja ne ovat katsottavissa YouTube-tallenteina.  Tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitiin valtioneuvoston koronatilanteen vuoksi antamat ohjeet osallistujarajoituksista ja turvallisista etäisyyksistä. Itsekin osallistuin etäyhteydellä foorumiin. Verkkoyhteys toimikin koko kaksipäiväisen foorumin ajan moitteettomasti.

Foorumin pääteemana oli Suomen EU-jäsenyyden 25-vuotisjuhlavuosi. Tämän ohella korostuivat odotetusti koronakriisin hoitaminen sekä Itämeren suojelu.  Käsittelen tässä blogissani kahta keskustelutilaisuutta.

Ensimmäinen päivä alkoi kiinnostavalla keskustelutilaisuudella; Nuorten EU-huippukokouksen meppipaneelilla, jossa puhujina olivat europarlamentaarikot Petri Sarvamaa, Miapetra Kumpula-Natri,  Mauri Pekkarinen,  Nils Torvalds ja  Alviina Alametsä. Ensimmäisenä nuoret kysyivät mepeiltä, miksi EU:ta tarvitaan? Alametsän, Kumpula-Natrin ja Sarvamaan mielestä erityisesti turvaamaan rauha Euroopassa. Pekkarinen lisäsi tähän vielä taloudellisen hyvinvoinnin ja Torvalds ympäristöasiat. 

Seuraavaksi kysyttiin EU:n tulevaisuudesta. Sarvamaa korosti EU:n koossapysymisen tärkeyttä, Kumpula-Natri ilmastopolitiikkaa ja digitalisaatiota, Pekkarinen EU:n taloudellisen edelläkävijän roolia ja Alametsä ilmastoa. Torvaldsin mukaan EU on menossa liittovaltion suuntaan, mikä lisää Brysselin valtaa, jolloin vaarana on 1-size-fits-all-ajattelu. Sarvamaan mielestä emme voi jatkaa rahan antamista, jäsenvaltioissa noudatettava oikeusvaltioperiaatteita. Kumpula-Natri esitti, että EU:lla oltava syy olla olemassa; teidän nuorten on keksittävä syy siihen, solidaarisuutta pitäisi löytyä jatkossakin. Pekkarisen mukaan EU on hajanaisempi kuin 15 vuotta sitten, oikeusvaltioperiaate on kyseenalaistettu. Alametsä halusi olla positiivinen; voimme vaikuttaa kriiseihin/ongelmiin aktiivisella toiminnalla.

Kysymykseen nuorisosta ja koulutuksesta Pekkarinen vastasi, että etäyhteyksilläkin voi opiskella ja tutkia. Torvalds esitti lisärahaa Erasmus-ohjelmalle ja lisäsi, että älkää luottako, että EU tekee asiat teidän puolestanne. Alametsän mielestä opiskelijavaihto on liian kallis monille, siksi se on eriarvoistavaa. Sarvamaa korosti oman kiinnostuksen tärkeyttä, olla kansainvälinen lähtee itsestä. Erasmukseen hän  toivoi lisää resursseja. Kumpula-Natri muistutti, että ainoa tapa ei ole päästä paikan päälle sekä medialukutaidon merkitystä.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös keskustelutilaisuus Itämerestä ja EU:n ilmastopolitiikasta. Siihen osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, apulaisprofessori Anna Törnroos-Remes Åbo Akademista sekä Ismo Ulvila Euroopan komissiosta. 

Unionin kunnianhimoinen Green deal-ohjelma  sisältää tavoitteen hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä ja linkittyy näin läheisesti myös Itämeren suojeluun.

 Niinistön mukaan Itämeri ei ole ainoa ympäristöongelma, mitä meillä on. Itämeren suojelulla voidaan edistää ympäristönsuojelua. Green deal on EU:n kärkitavoite; Niinistö kiitti myös elinkeinoelämää, joka on tullut mukaan aiempaa vahvemmin ratkomaan ympäristökriisiä. Samoin hän muistutti, että on kiire tehdä lisäinvestointeja. Ympäristönsuojelu on pitkäjänteistä työtä, aikajanat pitkiä. Hiiltä sitova maatalous on jo tätä päivää. Siten maataloudesta tulee kestävämpää. Saastuttaminen ei saisi olla jatkossa enää kannattavaa.

Törnroos-Remes totesi, että ilmastonmuutos liittyy suoraan Itämereen. Ei voi keskustella toisesta ilman toista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ekosysteemin toimintaan ja lajistoon, esimerkiksi meri on lämmennyt 3 astetta viime vuosisatojen aikana. Jatkossa lämpenee vielä lisää. Veden lämpeneminen kiihdyttää hapen kulutusta. Hän lisäsi kuitenkin, että ilmastonmuutos voi antaa meille uusiakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi turismin uudet trendit, turistit voivat haluta tulla Itämeren rannikoille? Voi olla siis hyötyäkin, jos osaamme suojella Itämerta.

Ulvilan mukaan Green deal ei ole pelkästään ilmastoa, vaan myös ns. sinistä taloutta. Kestävä kehitys tulee huomioida myös valtamerissä, rannikoissa ja vesien suojelussa. Nykyhetken päätökset vaikuttavat siihen, millainen maailma on vuonna 2050. Positiivisia tekijöitä hän näki seuraavissa seikoissa: EU tukee Covenant of Mayors-hanketta (kuntien yhteistyöhanke ilmastonmuutoksen torjumiseksi Euroopassa). Yrityselämästä Goldman-Sachsilla on nostettu esiin ilmastonmuutos ja mitä he voivat tehdä asialle. Eurooppa kilpailee edelleen menestyksekkäästi, jos meillä on tekninen etumatka kilpailijoihin nähden. On yritettävä varmistaa, että se jatkuu. Uusien tuotteiden kehittäminen nähdään nykyään enemmän mahdollisuutena.

Kaiken kaikkiaan kolmas Eurooppa-foorumi oli varsin onnistunut tapahtuma, vaikka olosuhteet olivatkin hyvin haasteelliset. Toivottavasti ensi vuonna, 2021, olisi jo mahdollista palata normaalimpaan, myös tämän tapahtuman järjestämisessä!

Tommi Peuhkurinen 

Kuvat: ePressi

Pohjoismaisten parlamenttikirjastojen johtajien 67. tapaaminen

Kuva: Anne Kakkonen

Pohjoismaisten parlamenttikirjastojen johtajat ovat tavanneet tiedon, ajatusten ja kokemusten vaihdon merkeissä jo vuosikymmenten ajan vuoron perään eri pääkaupungeissa. Viime kesänä 66. tapaaminen oli kesäisessä Helsingissä juuri Suomen hallituksen muodostamisen aikaan. Esitellessäni eduskuntataloa tapasimme aivan juuri nimetyn pääministeri Antti Rinteen, jota pääsin ensimmäisten joukossa onnittelemaan kädestä pitäen.

Tänä vuonna kättely ei olisi tullut kyseeseen, vaikka olisimmekin päässeet tapaamaan toisiamme Reykjavikiin, jonka tänä vuonna oli määrä toimi isäntänä. Sen sijaan niin monien muiden tapaamisten ohella myös tämä kokoontuminen järjestyi etäyhteydellä. Normaalisti tapaamiset ovat 2-3 päivän mittaisia sisältäen monien keskustelujen ohella isäntäkirjaston esittelykierroksen, tapaamisia eri asiantuntijoiden kanssa ja sosiaalista ohjelmaa. Esimerkiksi viime vuonna esittelin vieraillemme Keskuskirjasto Oodia. Tällä kertaa moiseen ei ollut valitettavasti mahdollisuuksia vaan keskityimme puhtaasti asiaan.


Maaraporttien antia

Perinteisesti esittelemme toisillemme maaraportit eli katsauksen edustamiemme kirjastojen edellisen vuoden toimintaan. Omassa esityksessäni toin esille vaalivuoden vaikutukset eduskunnan kirjaston toimintaan, kuten uusien kansanedustajien perehdyttämiseen osallistumisen, vaalimainosnäyttelyn järjestämisen, uusien edustajien valokuvauksen ja äänestyspaikkana toimimisen. Lisäksi kerroin kirjaston kehittämishankkeista, kuten päätöksenteon tietotukihankkeesta sekä kirjastojärjestelmän ja hallinnon asiainkäsittelyjärjestelmän käyttöönottohankkeista.

Ruotsissa kirjaston ja parlamentin tutkimuspalveluiden yhteistyötä on syvennetty ja järjestetty tiedonhankinnan ja –arvioinnin työpajoja. Ruotsissa on useamman vuoden ajan sovellettua embedded librarianship –ajattelua ja kirjaston asiantuntijat ovat osallistuneet tutkimuspalveluiden toimintaan tarjoten tiedonhankintapalveluita. Järjestelystä on ollut hyviä kokemuksia ja se on mm. lisännyt kirjaston tietopalvelutoimeksiantojen määrää.

Norjassa on kehitetty edustajien käyttöön Library in Your Pocket -mobiilisovellusta, joka sisältää keskeisimmät parlamenttityössä tarvittavat tiedonhankinnan ja -käytön välineet mukaan lukien sanoma- ja aikakauslehtien mobiiliversiot, sanakirjat, tieteelliset tietokannat, tieteelliset lehdet ja uutispalvelut.

Tanskassa sanomalehtien verkkoversioiden parlamenttikäyttö on ratkaistu mielenkiintoisella tavalla. Maan suurimmat sanomalehtikustantajat perustivat yhtiön, jonka ainoana tuotteena on lehtipalvelu, johon on kerätty kaikki Tanskan tärkeimmät verkkolehdet. Vaikka tuotteelle toivottiin laajempaakin käyttäjäkuntaa, on Tanskan parlamentti toistaiseksi sen ainoa käyttäjä.

Islannissa on käynnissä monia rakenteellisia uudistuksia. Parlamenttikirjasto sulautui osaksi tutkimus ja tietopalveluita. Lisäksi parlamentin virkakunta on saamassa kokonaan uuden rakennuksen vuonna 2023, mistä seuraa mittavia järjestelytarpeita myös kirjasto- ja arkistoaineiston säilyttämisen osalta.


Parlamenttikirjastot pandemian aikana

Lopuksi vaihdoimme kokemuksia pandemia-ajalta. Pohjoismaisissa parlamenteissa otettiin keskenään hyvin saman kaltaisia varotoimia käyttöön. Esimerkiksi Ruotsin ”linnarauha” (borgfred) muistutti paljon Suomen herrasmiessopimusta, jonka eduskuntapuolueet keskenään tekivät eduskuntatyön turvaamiseksi. Missään maassa ei nähty järkevänä altistaa demokratiaa tilanteelle, jossa poliittiset voimasuhteet kääntyisivät yhtäkkiä päälaelleen viruksen aiheuttaminen sairaustapausten vuoksi.

Kaikissa maissa on otettu etäkokousmahdollisuudet käyttöön valiokuntien työskentelyssä. Täysistunnoissa on käytetty puolueiden keskenään sopimalla tavalla supistettuja kokoonpanoja, jolloin vain osa parlamenttiryhmien jäsenistä osallistu saman aikaisesti istuntoihin.
Pohjoismaisista parlamenttikirjatsoista Suomen ja Ruotsin kirjastot ovat avoimia kaikille. Koronaepidemian edetessä molemmat kirjastot suljettiin parlamentin ulkopuolisilta käyttäjiltä parlamenttityön turvaamiseksi.

Kaikissa maissa on virkamiehille annettu hyvin saman kaltaiset etätyösuositukset. Käytännössä kirjastoissa ovat työskennelleet paikan päällä ainoastaan ne, joiden läsnäoloa kulloinkin on tarvittu palveluiden ja esimerkiksi aineiston käsittelyn ylläpitämiseksi.


Reykjavik 2021

Tämän vuoden alkuperäinen isäntämaa Islanti toivotti meidät muut kirjastonjohtajat tervetulleiksi Reykjavikiin ensi kesänä. Isännät kuitenkin varoittivat, että kesäkuinen Islanti voi olla säiden puolesta varsin epävakainen. Yhteisesti kuitenkin totesimme, että kesäisten säiden epävakaisuus on yksi monista meitä kaikkia pohjoismaiden asukkaita yhdistävä kokemus. Nyt on enää jännitettävänä, missä vaiheessa meidän ihmisten yhteiselo maapallon virusten kanssa tuolloin on.
Sitä odotellessa vallan erinomaista ja lämmintä kesää kaikille!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Korkeakouluharjoittelijana Eduskunnan arkistossa ja kirjastossa

Johanna Torretta

Tapio Rautavaara muistelee ullakolla Isoisää olkihattuineen ja Annikki Tähti palaa muistoissaan Monrepos´n puistoon. Hectorin Mandoliinimies käyttää soitintaan muistilappuna ystävänsä osoitteelle ja jokainen Velipuolikuun katsoja muistaa varmasti myös Elainen. Populaarikulttuurissa on luvattu muistaa monessa tyylilajissa usean sukupolven ajan. Minä muistan varmasti vielä kauan työharjoitteluni Eduskunnan kirjastossa ja arkistossa. Täytyy sanoa, että paljon mieleenpainuvia käänteitä harjoitteluuni mahtuukin!

Harjoitteluni aikana Suomeen valittiin uusi eduskunta, joten sain eturivin paikalta (ylälehterillä) nähdä vaalikauden päättäjäiset ja avajaiset. Pääsin harjoittelemaan arkiston puolella asiakirjojen järjestämistä, luettelointia ja kotelointia. Vaalikauden vaihtuminen toi käsiini esimerkiksi kirjaston mielenkiintoisen vaalimainoskokoelman, johon sain liittää äskettäisten vaalien mainokset. Osaamisen karttuessa sain myös vastailla arkistoon saapuneisiin tietopyyntöihin. Kevään aikana pääsin myös harjoittelemaan kirjaston asiakaspalvelupisteeseen. Tutustuin kirjaston kokoelmiin sekä aineiston lainaamiseen liittyviin tehtäviin. Työ Eduskunnan kirjastossa sai uuden käänteen, kun kesä 2019 toi tullessaan kirjaston remontin. Väliaikaiset tilat ja toiminnot antoivat haastetta sekä asiakkaille että kirjastolaisille. Suurimman käänteen työhön toi korona-virus, joka toi tullessaan uudenlaiset työntekemisen käytännöt ja joka vielä tätä tekstiä kirjoittaessa vaikuttaa jokaisen elämään monilla tavoilla. Tietenkään mieleen eivät jää vain suuret tai dramaattiset tapahtumat vaan myös pienempiä ja arkisempia asioita on tallentunut muistiin. Työ on opettanut paljon ja monipuolisesti ja lisäksi olen saanut tutustua mukaviin ihmisiin, joten harjoittelustani kertyi paljon muisteltavaa vielä kiikkustuolivuosille asti.

Tallentuvat muistot menneestä ja nykyisyydestä tuovat turvallisen ja mukavan jatkuvuuden tunteen, sillä ne kiinnittävät meidät osaksi laajempaa kokonaisuutta. Eduskunnan arkistossa tämä jatkumo konkretisoituu toisesta näkökulmasta, sillä muistaminen ei ole vain yksilötason tarve. Eduskunnan arkistoon talletettu aineisto kertoo vuosien kulumisesta, maailman ja yhteiskunnan muutoksista sekä tietysti myös Eduskunnan omasta historiasta. Nuo murrokset ja muuttuva ajankuva ovat tallentuneet muun muassa kuva-arkistoon, veteraanikansanedustajilta kerättyyn muistitietoarkistoon ja valtiopäiväasiakirjoihin. Arkistojen hienous onkin mielestäni juuri siinä, että ne muistavat tapahtumia monen sukupolven ajalta ja että niiden muistiin tallentuva aineisto on jokaisen saatavilla vielä vuosienkin jälkeen. Myös minun harjoitteluni aikana tapahtuneet käänteet tallentuvat asiakirjoissa ja kuvissa Eduskunnan arkistoon, josta joku ne vuosien päästä voi löytää tutkittavakseen.

Johanna Torretta

Fiilispohjalta

Päätökset tulee aina tehdä parhaan mahdollisen käytettävissä olevan tiedon perusteella. Kuulostaa yksinkertaiselta. Kirjastot ovat täynnä tietoa ja varsinkin Eduskunnan kirjasto. Sieltä vaan tarkistamaan ja siitä sitten päätöksiä tekemän. Ja kirjasto on tässä tietysti vertauskuva kaikelle tiedolle, mitä verkko ja maailma ovat aivan väärällään. Ei lopu kesken, ei.

Mutta mitä se tieto sitten on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Aika yleinen toteamus kuuluu, että tieto on tosi uskomus. Naurismaan aidatkin nauravat kovaan ääneen. Totta ja uskomus samaan aikaan? Mutta ehkei tuon lähemmäksi ole tarpeenkaan päästä. Nobelisoitu vertaisarvioitu tiedekään ei yritä edes väittää pääsevänsä tuon pidemmälle ja siinä kai se tieteen syvin olemuskin saman tien on. Aina tulee joku, joka tietää paremmin. Joku jossain osuvasti totesikin, että tieteen mahtavuus näkyy siinä, että painovoimakin on vain teoria. Kuka tahansa voi lähteä haastamaan. Esimerkiksi George Lucas esittää, että kyseistä teoriaa voisi vieläkin yksinkertaistaa ottamalla sen painon siitä alusta pois.

Mutta se päätöksenteko. Kun ihmisten ja yhteiskuntien asioista päätetään ja lakeja säädetään, on ollut tapana punnita asiaa monelta kantilta. Korkeasti koulutetut virkamiehet valmistelevat laittamalla kaiken oppimansa peliin. Oppi on saatu esimerkiksi yliopistoissa, jossa opetus perustuu satojen vuosien tieteelliselle prosessille, jossa aina uudet teoriat korvaavat vanhat ja päästään koko ajan paremmin perusteltujen tosien uskomusten äärelle. Lakeja säädettäessä verrataan vanhaan, olemassa olevaan ja kansainväliseen lainsäädäntöön. Koko ajan ympärillä on paras mahdollinen asiantuntemus joko tekstimuodossa tai joskus jopa paikan päällä. Eduskunnan valiokuntiin kutsutaan jatkuvasti asiantuntijoita ja taas kerran on vuosisatojen tieteellinen historia päättäjien ulottuvilla.

Mutta tieto asuu ja liikkuu ihmisessä. Lopulta kuitenkin ihminen on se, joka päättää, miten asioiden pitää olla ja mennä. Maailma on niin monimutkainen järjestelmä, että mihinkään tilanteeseen ei koskaan ole aivan täydellisesti sopivaa tietoa tai teoriaa.  Ilmaisu ”viime kädessä” kertoo mielestäni sen, että mikään päätös ei toteudu ilman ihmisen tointa. Maailmaakin monimutkaisemmat ovat ihmisen aivot, joissa päätös lopulta muotoutuu. Ne ovat kaiken lisäksi hyviä uskottelemaan itselleen kaikenlaista, kuten asioiden todenperäisyyksiä. Jos itse joutuisi kaiken miettimään ja pelkästään omiin aivoihinsa luottamaan, voisi tulla ikävää tai ainakin kovin kummallista jälkeä.

Onneksi meitä ihmisiä on paljon ja avoimessa demokratiassa päätökset yleensä syntyvät lukuisten ihmisten valmistelusta ja vastuullisesti parhaan mahdollisen tiedon perusteella. Vaikka aina mukana on hieman fiilispohjaa ja mutua, ovat päätökset yleensä hyviä ja usein jopa vallan erinomaisia. Avoin ja tietoon perustuva yhteiskunta takaavat sen, että hulluimmat ideat ammutaan alas hyvissä ajoin.

Mitä politiikka on? Tähän voisi leikata ja liimata koko tietoisen ihmiskunnan historian kaikki ajatukset ja filosofian. Mutta ehkä se on sitä, että huolimatta kaiken maailman kirjastoista, tiedosta, tieteestä ja asiantuntemuksesta emme siltikään voi tietää mistään ihan varmuudella, niin pitää tehdä parhaan mahdollisen tiedon perusteella mahdollisimman hyviä arvauksia parhaasta mahdollisesta tulevaisuudesta.

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Samaan aikaan Eduskunnan kirjastossa

Poikkeusolot jatkuvat myös pääsiäisen jälkeen mutta kirjasto palvelee kansalaisia parhaan mukaan. Kirjaston ja arkiston tietopalvelu on tavoitettavissa puhelimitse ja sähköpostitse joka arkipäivä klo 9-15, jolloin kansalainen voi esittää kysymyksiä eduskuntatyöhön liittyen tai pyytää kopioita valtiopäiväasiakirjoista. Verkkosivuillamme olevia tietopaketteja päivitetään lainsäädäntöprosessien edetessä. Valmiuslain käyttöön ottoon liittyvä tietopaketti on tällä haavaa kaikkein suuriman huomion kohteena. Myös muut eduskunnan kirjaston verkkosivujen sisällöt ovat taattua tiukasti faktoihin nojautuvaa laatutyötä. Ainestoa ei nyt voi lainata, mutta otamme kuitenkin vastaan hankintapyyntöjä, jotta kokoelmamme olisi myös poikkeusolojen jälkeen mahdollisimman hyvin ajan hermolla.

Samaan aikaan testataan jo täyttä päätä uutta ensi kesänä käyttöön otettavaa uutta kirjastojärjestelmää.  Käyttöönotto on mittava usean vuoden työn vaatinut ponnistus, joka vie kirjaston palvelut kerralla uudelle vuosikymmenelle.

Kirjaston vastaa eduskunnan uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Järjestelmä tulee sujuvoittamaan kanslian sisäisi prosesseja ja vaikuttaa koko kanslian toimintaan monella tasolla. Tämäkin hanke on siis varsin mittava ponnistus, jonka eteen tehdään jatkuvasti työtä myös poikkeusoloissa.

Kesää, syksyä ja kauempana siintävää tulevaisuutta varten tehdään jatkuvasti suunnittelutyötä, jotta sekä eduskunnalla että kanslialla olisi entistä paremmat kirjastopalvelut.

Vaikka meillä alkaakin jo olla varsin ikävä tutkijoita, opiskelijoita ja muita eduskunnan ulkopuolisia asiakkaita, on silti ilo tehdä työtä tulevien vuosien palveluiden hyväksi.

Tapaamisiin siis!

Antti Virrankoski

Eduskunnan kirjaston johtaja

Tiedon saavutettavuus ja COVID-19

Kriisitilanteessa jos jossain tieto on arvossaan. Sitä on koko ajan liian vähän tai sitä saadaan liian myöhään. Tutkijoilla, viranomaisilla, päättäjillä, medialla ja kansalaisilla on ääretön tiedonjano. Vallitsevassa tilanteessa tiedon saatavuus, luotettavuus, käytettävyys ja saavutettavuus korostuvat. Monet kirjastot, virastot ja muut kansalaisen tiedontarpeita normaalisti tyydyttävät toimijat ovat joko sulkeneet ovensa tai rajoittaneet palveluitaan. Verkosta ja tiedotteista löytyy kyllä yllin kyllin tietoa, mutta monelle se ei yksinkertaisesti riitä. Tiedon tuottajat ja tarjoajat miettivät nyt kuumeisesti ratkaisuja ja monet ovatkin jo löytäneet uusia tapoja palvella kansalaisia.

Tiedon tai yleisemmin verkkopalvelun saavutettavuus tarkoittaa, että kaikilla käyttäjillä olisi mahdollisimman yhdenvertainen mahdollisuus käyttää palveluita. Tyypillinen esimerkki on verkkosivuston koneluettavuus, joka mahdollistaa palvelun käytön myös niille, joille tekstin lukeminen on vamman, sairauden, lukivaikeuden tai vastaavan syyn vuoksi vaikeaa.

Saavutettavuus on kirjattu myös lainsäädäntöön, jota on kuvattu Eduskunnan kirjaston kokoelmassa tietopaketissa Saavutettavuusdirektiivin kansallisesta toimeenpanosta: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan joulukuussa 2016. Direktiivissä säädetään julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavuttavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista sekä saavutettavuuden toteutumisen valvonnasta.”

Suomessa eduskunta hyväksyi 12.2.2019 lain digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) ja lain sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain muuttamisesta (307/2019). Lait tulivat voimaan viime vuoden huhtikuussa.

Kansalaisella on oikeus saada tietoa valtiopäivätoiminnasta ja heitä koskevista säädöksistä. Näin ollen valtiopäiväasiakirjojen saavutettavuus on tärkeätä taata kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Eduskunnan kirjasto luovutti kertomuksen vuoden 2019 toiminnasta eduskunnalle viime viikolla. Kirjaston kertomuksen verkkoversio oli samalla kaikkien aikojen ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn tuleva direktiivin ja lain mukainen saavutettava valtiopäiväasiakirja. Erityisesti tänä suljettujen ovien aikana tämä on kirjastolle suuri ilon aihe. Kirjasto on suljettunakin avoimuuden asialla!

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

ps. Olin aavistuksen pettynyt, kun sain selville, mitä on koronaviruksen aiheuttaman taudin tämän kirjoituksen otsikossakin esiintyvän lyhenteen takana. Olin kuvitellut sen olevan jotain lääketieteellistä, latinaa ja maallikolle hankalaa – toisin sanoen mystistä ja hienoa. Mutta kävikin ilmi, että Covi on lyhenne sanoista Corona Virus ja kirjain D on Disease niin kuin tauti. Numerointi viittaa epidemian alkuvuoteen 2019. Suomeksi siis KOVIT-19, ruotsiksi suorastaan pahaenteisesti KOVIS-19 ja pohjoissaameksi KOVID-19.

Kirjaston poikkeustila

Muun yhteiskunnan ja maailman ohella myös Eduskunnan kirjasto on poikkeustilassa ja toistaiseksi suljettu eduskunnan ulkopuolisilta asiakkailta. Tilanne on sekä meille että asiakkaillemme uusi ja osin hämmentäväkin. Kirjasto on ollut avoin kaikille yli sadan vuoden ajan ja osaltaan symboloinut koko eduskuntainstituution avoimuutta. Poikkeustila kuitenkin vaatii poikkeukselliset toimenpiteet.

Avoimuus on kuitenkin edelleen toimintamme ohjenuora. Verkkosivujemme tietopaketit ja muut sisällöt palvelevat edelleen tiedon tarvitsijoita, kirjaston ja arkiston tietopalvelu vastaa kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimitse, kirjaamo kirjaa hallinnolliset toimet ja on osaltaan saattamassa ne julkisiksi. Samaan aikaan monet suunnittelu- ja taustatyöt jatkuvat keskeytyksettä, joskin pitkälti etätyönä. Vaikka kirjaston kevään koulutukset, näyttelyt, kirjailijahaastattelut ja muut tapahtumat on nyt peruttu, on syksyn ohjelman suunnittelu jo käynnistynyt. Joidenkin peruuntuneiden tapahtumien osalta alustavat päivämäärät on jo sovittu. Ja kunhan tilanne sallii, kirjasto aikanaan taas aukeaa ja alkaa palvella myös paikan päällä entiseen tapaan. Poikkeustila on aina luonteeltaan väliaikainen.

Suomalainen kirjastoverkko on yhteiskuntamme tukipilari, menestystekijä ja mahdollisesti kaikkein rakastetuin palvelu, jos nyt lievä puolueellisuus tässä sallitaan. Nyt kaikki Suomen kirjastot ovat enemmän tai vähemmän poikkeustilassa ja samalla myös lukemattomat kirjastoammattilaiset – meidän kollegamme. Eduskunnan kirjaston henkilökunnan puolesta toivon teille kaikille voimia ja jaksamista tärkeässä palvelutehtävässänne ja näissä poikkeusoloissa.

Antti Virrankoski
Eduskunnan kirjaston johtaja

Ajatuksia tietopaketin tekemisestä

Eduskunnan kirjaston asiantuntijat tekevät tietopaketteja ajankohtaisista lainsäädäntöhankkeista.
Tietopakettien tarkoituksena on koota yhteen hankkeen lainvalmisteluun liittyvää tietoa, asian eduskuntakäsittelyä, oikeusvertailua muihin maihin sekä aiheeseen liittyvää tutkimusaineistoa ja uutisointia.

Ennen kuin tietopaketti on valmis, monta työvaihetta on käyty lävitse. Tietopaketin tekijä joutuu koko ajan arvioimaan lukemansa tiedon luotettavuutta ja oikeusvertailua tehdessään myös sen kattavuutta. Mitään sellaista ei pitäisi sanoa, jota ei voi osoittaa todeksi. Luotettavimpina tietona pidetään sitä, mitä ministeriöiden virkamiehet ovat kirjoittaneet hallituksen esityksiin.

Ihmiset kuitenkin ovat erehtyväisiä. Tutkimustyötä tehdessäni muistan kerran törmänneeni 1930-luvulla käsiteltyyn irtolaislain uudistamiseen. Hallituksen esitykseen oli kirjoitettu kummallinen lause, joka kuului muistini mukaan näin: ”Irtolaisuus on myös esteettisesti vahingollista.” Hallituksen esitys hyväksyttiin ja uusi laki tuli voimaan. Vasta voimaantulon jälkeen tuli ilmi, että hallituksen esityksessä oli kirjoitusvirhe. Lauseen todellisena tarkoituksena oli kertoa, että ”irtolaisuus on myös eettisesti vahingollista.”

Eduskunnassa parhaillaan käsitellään hallituksen esitystä, jonka mukaan ikääntyneiden ihmisten ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä hoitohenkilökuntaa pitää olla vähintään 0,70 yhtä hoidettavaa kohden. Kymmenen hengen hoivakodissa täytyy näin ollen olla palkattuna vähintään seitsemän hoitajaa. 

Tehdessäni tietopakettia tästä aiheesta jouduin monta kertaa miettimään, millaisia asioita tietopaketissa voi oikein kertoa.

Aikaisemmin henkilökunnan määrää on säädelty vapaaehtoisilla suosituksilla, nyt tarkoituksena on tehdä siitä lakiin sidottu velvoite. Kun tutkin asiaa, en löytänyt maailmasta Suomen lisäksi toista valtiota, jossa kansallisella lainsäädännöllä olisi luotu numeraalinen henkilöstömitoitus vanhushoidon hoitoyksiköihin koko maahan. Suomi saattaa olla ensimmäinen valtio maailmassa, jossa tällainen sitova henkilöstömitoitus on tehty.

On toki paljon valtioita, joiden lainsäädännössä on mainittuna laadullinen kriteeri, kuten esimerkiksi ”riittävä määrä henkilöstöä hoitopaikkoja kohden.” Lisäksi on paljon itsehallinnollisia alueita tai osavaltioita, kuten esimerkiksi Kalifornia Yhdysvalloissa ja Victoria Australiassa, joissa alueellisella lainsäädännöllä on luotu jokin numeroitu tavoite hoitaja – potilas – suhdeluvuksi.

En kuitenkaan kirjoittanut Suomesta maailman ensimmäisenä valtiona, koska täydellä varmuudella en pystynyt sitä todentamaan. Maailmanlaajuista oikeusvertailua eri kielillä on lähes mahdotonta tehdä. Saattaa siis olla, että vaikkapa jonkin pienen arabivaltion lainsäädännössä on jo tällainen lain määräämä henkilöstömitoitus.

Perehtyessäni henkilöstömitoitukseen huomasin myös, kuinka paljon yhteiskunnallisesti tärkeitä symbolisia merkityksiä liittyy tähän numeroon 0,7.  Muualla maailmassa henkilöstömitoituksia on tehty erityisesti kätilöiden osalta, jotta synnytykset tapahtuvat mahdollisimman turvallisessa ympäristössä. Suomessa sen sijaan sitova henkilöstömitoitus tehdään ensimmäiseksi ikääntyneiden ihmisten tarpeita varten. Tämä, jos mikä, kertoo paljon maamme ikärakenteesta ja väestökehityksestä.

Identiteettipolitiikan aikakautena myös huomaa, kuinka tärkeitä käsitteet ovat. Eduskuntakeskusteluissa viime vuosiin asti on puhuttu sujuvasti vanhuksista, vanhuuspolitiikasta ja vanhuuspalvelulaista. Uudessa hallituksen esityksessä ei enää juuri puhuta vanhuksista vaan ikääntyneistä henkilöistä.

Hieman tätä ihmettelen, aivan kuin vanhuus olisi hävettävä asia, jota ei oikein voi edes mainita.

Se on kuitenkin meillä kaikilla edessämme. Usein myös kauniina.  Kuten ranskalainen kirjailija Joseph Joubert on kirjoittanut, elämän ilta tuo lyhdyn mukanaan.

Timo Turja, johtava tietoasiantuntija