Parlamenttikirjasto

perjantai 26. lokakuuta 2012

Uudet makupalat!

Google on hyvä hakupalvelu. Joskus kuitenkin sen pitkät hakutulosten listat kyllästyttävät tai ärsyttävät, varsinkin jos hakulause on ollut hankalasti muotoiltava tai tiedonhaun aihepiiri itselle outo. Google ei aina arvaa, mitä haetaan ja mikä tarjotuista lukemattomista linkeistä olisi relevantti.

Olikin ilahduttavaa lukea Kirjastot.fi:n uutisista, että uuden Makupalat-linkkihakemiston beta-versio on nyt julkaistu.

Kuka olisi voinut unohtaa Makupaloja, tuota ensimmäistä laaja-alaista kotimaista linkkikokoelmaa?

”Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat-linkkikirjasto on ollut olemassa yli kymmenen vuotta. Sen syntyhistoria on jo lähes legenda: internetistä innostunut osastonjohtaja Sirpa Kalliokoski loi hakemiston vuonna 1995, kun kirjastoon tulivat ensimmäiset internet-koneet yleisökäyttöön ja asiakkaat tarvitsivat apua päästäkseen eteenpäin. Kalliokoski myös jatkoi linkkikokoelman ylläpitoa harrastuksenaan ensimmäiset vuodet.

Kirjasto on vastannut Makupaloista vuoden 2000 alusta lähtien. Hakemistossa on tällä hetkellä vajaat 30 000 valikoitua ja suurelta osin myös kuvailtua linkkiä.”

Lähde: Makupalat – info. http://www.makupalat.fi/fi-FI/Info/ (viitattu 19.10.2012)

Olen käyttänyt Makupaloja yhä silloin tällöin erilaisiin tiedonhakuihin, tosin yhä vähemmän Googlen ominaisuuksien kehittyessä. Makupaloihin kun on valikoitu laadukkaita verkkotiedonlähteitä, jolloin ei tarvitse selata koko netin sisältöä tiedon löytääkseen.

Nyt Makupaloihin on yhdistetty Kirjastot.fi:n Linkkikirjasto ja ulkoasultaankin uudistettu palvelu on avattu kaikkien kokeiltavaksi osoitteessa http://makupalat.kirjastot.fi/.

Uudistunut Makupalat on hyvin tervetullut verkkopalvelu. Linkit ovat huolella valittuja ja luotettavia. Hakumahdollisuudet ovat monipuoliset. Linkkejä voi hakea joko kategorioittain tai omilla tai asiasanaston sanoilla. Hakulaatikko on ennakoiva ja hakutuloksia voi tarkentaa ja lajitella. Linkit on kuvailtu suomeksi ja ruotsiksi. Niitä voi jakaa sosiaalisessa mediassa ja tilata itselleen RSS-syötteinä.

Uusimmat linkit näkyvät etusivulla ja sillä on mahdollista tarkastella myös Makupalojen katsotuimpia ja suosituimpia linkkejä. Oikealla palstalla on ajankohtainen linkkinosto ja pikalinkkejä hyödyllisiin verkkopalveluihin.

Palvelun kehittäneet Kirjastot.fi ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto toivovat palautetta testivaiheen ajan. Myös linkkiehdotuksia voi esittää. Makupaloja ylläpitää Kirjastot.fi.

Eduskunnan kirjaston oma Elki-linkkitietokanta on lähiaikoina uudistumassa hiukan samaan tapaan kuin Makupalat. Elkin sisältö tulee edelleen olemaan kirjaston aihealueiden laadukkaiden linkkien kehittyvä valikoima, mutta käyttöliittymä ja ulkoasu ajanmukaistuvat.

Näppärät, asiantuntijoiden ylläpitämät linkkihakemistot auttavat hallitsemaan Internetin sisältöjä ja helpottavat löytämään sen helmet.


Sirkka-Liisa Korkeila


perjantai 19. lokakuuta 2012

Kirjasto soikoon!


 
M.A. Numminen esitti viime vuonna Eduskunnan kirjaston glögeillä harvoin kuullun kappaleensa Kirjasto on neliö. Mistä oikein oli kysymys, kun Numminen kiekui: 

Yleisten kirjastojen tarkoituksena on
laitokselle ominaisin toimintamuodoin
tyydyttää yleistä sivistysharrastusta
tyydyttää yleistä lukuharrastusta
Onko sivistystä vain johdon hyväksymä sivistys
Miksi moni pelkää kirjastossa, miksei naura?
Milloin uuden kirjastoasetuksen saamme?
 
Love Records julkaisi vuonna 1971 kokonaisen kirjastoaiheisen EP-levyn, jolla Nummisen lisäksi lauloivat Rauli Badding Somerjoki ja Kaija Kiiski. Kappaleiden nimet kertovat, missä mentiin:

Kirjasto on neliö
Kirjaston vanha aave
Kirjastonhoitajan valssi
Pynnisen perintö
Svengiä kirjastossa

Huhtikuussa 1969 perustettu radikaalien kirjastotyöntekijöiden ja -opiskelijoiden Kirjastopoliittinen yhdistys oli tilannut Nummiselta levytyksen, jossa irvailtiin vanhakantaisen kirjastonlaitoksen ummehtuneelle ilmapiirille. Kirjastotädit valvoivat hiljaisuutta nutturat tutisten minunkin lähiöni lähikirjastossani 1970-luvulla. Badding julisti uuden ajan alkaneeksi:

Rock on tullut kirjastoihin jäädäkseen
kaikki rockaa ja rollaa melkein kuollakseen

Ovatkohan 70-luvun radikaalien tavoitteet toteutuneet liiankin hyvin nykyisessä kirjastolaitoksessa, jossa hiljaisuuden sijasta vaalitaan viihtyvyyttä? Tai onko hiljaisuus kirjastossa nykyään radikaalia?

Kirjastoaiheisista kappaleista ei malta olla mainitsematta lastenlaulua Koiramäen kirjastossa, jota voisi luonnehtia pikkuväen kulttuuriteoksi. Lastenorkesteri Orffit teki tilaustyön Espoon kulttuuritoimen Suomalaisen sadun juhlaan. Kirjastossa alkaa tapahtua, kun ovet suljetaan yöksi ja satuhahmot lastenkirjojen sivuilta heräävät henkiin. Kappale on muunnelma Juice Leskisen 16-minuuttisesta klassikosta Bluesia Pieksämäen asemalla. Orffien versio on komea kunnianosoitus, ei tosin ihan yhtä pitkä – suosittelen lämpimästi kaikenikäisille. 


Joni Krekola
 
Lisätietoa:
Rauli Badding Somerjoki: Svengiä kirjastossa
Koiramäen kirjastossa. Säv. Juice Leskinen & Hannu Sepponen, san. Sepponen. Levytys Orffit: Puntari, 2011.
Kirjasto on neliö. Numminen / Seppo Hovi / Kari Vaijärvi. Levytys Pynnisen perintö, Love Records 1971.
Miska Rantanen: Love Records 1966 – 1979. Tarina, taiteilijat, tuotanto. Schildts 2005.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Ehdokasta etsimässä − vaalikoneita kokeilemassa

Kuntavaalit lähestyvät ja pitäisi päättää, kenelle äänensä antaa. Äänestäisinkö oman kaupunginosani asiat hyvin tuntevaa vai muuten osaavaa ja pätevää? Vai pitäisikö ensin päättää, mitä puoluetta äänestää? Joka tapauksessa aion äänestää ennakkoon ja naista, kuten tapanani on. Auttaisikohan vaalikone ehdokkaan valinnassa? Yleensä olen hakenut vaalikoneesta vahvistusta jo tekemälleni äänestyspäätökselle tarkistanut, että jo valitsemani ehdokas ei ole liikaa erimieltä kanssani.

Päätin kokeilla ensimmäiseksi Ylen vaalikonetta. Vaalikoneessa on kysymyksiä jokaisesta Suomen kunnasta. Kysymykset on jaettu kuuteen aihealueeseen: Terveys, Huolenpito, Kotiseutu, Kaupunki, Huomisen kunta ja Ihminen. Suurimpaan osaan kysymyksistä vastataan asteikolla, joiden ääripäät ovat Täysin eri mieltä ja Täysin samaa mieltä. Vaalikone antaa mahdollisuuden hylätä ehdokkaat, jotka ovat täysin vastakkaista mieltä kanssani. Voi myös hylätä kerralla vaikka kaikki jonkun puolueen ehdokkaat. Sitä mukaa, kun vastaan kysymyksiin, saan näkyville ehdokkaat, jotka ovat eniten ja vähiten kanssani samaa mieltä.

Vaalikone kertoo, että kolme kanssani eniten samaa mieltä olevaa ehdokasta ovat kolme minulle täysin tuntematonta miestä kahdesta eri puolueesta. Ehdokkailta on myös pyydetty kolme tiivistä vaalilupausta, joiden toteutumista äänestäjät voivat seurata. Minulle suositellut ehdokkaat lupaavat mm. päiväkoti- ja liikuntapaikkoja Länsi- ja Pohjois-Helsinkiin.

Päätän myös kokeilla, minkälaisia ehdokkaita Ylen vaalikone suosittelisi minulle, jos voisin äänestää synnyin- ja kesämökkipaikkakunnallani. Heti ensimmäinen kysymys yllättää, sillä asiaa on käsitelty usein paikallislehdessä. Vaalikoneesta löytyy myös muita juuri tähän kuntaan liittyviä kysymyksiä. Kysymysten aihepiireistä puuttuu Kaupunki, mutta Huomisen kunta -kategoriassa kysymyksiä on kaksinkertainen määrä Helsinkiin verrattuna.

Eniten kanssani samaa mieltä olevien ehdokkaiden listalla pyörii paikallislehdestä tuttuja nimiä. Kolme eniten kanssani samaa mieltä olevaa ehdokasta ovat kaikki samasta puolueesta, kaksi miestä ja yksi nainen. Vaalilupaukset ovat ympäripyöreitä helsinkiläisten konkreettisiin lupauksiin verrattuna. Harmi, että pienellä paikkakunnalla vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden osuus kaikista ehdokkaista on pieni.

Seuraavaksi siirryn HelsinginSanomien vaalikoneeseen. Siinä ovat mukana kaikki Uudenmaan kunnat ja Riihimäki. Kaikille kunnille on 25 kysymystä, joista osa on kuntakohtaisia. Lisäksi kaikilta ehdokkailta on kysytty kymmenen arvokysymystä, jotka kertovat ehdokkaan näkemyksistä eri asioihin. Kysymykset ovat monivalintakysymyksiä. Voin myös valita, onko asialla minulle pieni, keskisuuri vai suuri merkitys. Lisäksi on mahdollista jättää kysymys kokonaan huomioimatta. Pidän erityisesti tästä ominaisuudesta. Voin jättää huomioimatta kysymykset, jotka eivät tunnu minusta tärkeiltä, tai joihin minulla ei ole mielipidettä.

Hakukone antaa listan kymmenestä minulle sopivimmasta ehdokkaasta. Listani ehdokkaat edustavat seitsemää eri puoluetta! Joukossa on naisia enemmän kuin miehiä ja vain yksi minulle ennestään tuttu nimi, mutta enpä usko, että ehdokkaani löytyy tältäkään listalta.

Päätän kokeilla vielä MTV3:nvaalikonetta. Täällä kysymyksiä on 40. Ne jakaantuvat aihealueisiin: Vaalit, Kuntani talous, Kuntani palvelut, Kuntani elinympäristö, Perusarvot, Harrastukset ja Arkiarvot. Kysymykset ovat väittämiä, joihin vastataan siirtämällä valitsin sopivaan kohtaan akselilla, jonka toisessa päässä on Eri mieltä ja toisessa Samaa mieltä. Ihmettelen harrastuksiin liittyviä kysymyksiä. Ainakaan minulle ei ole merkitystä ehdokkaani harrastuksilla, tärkeämpiä ovat mielipiteet.

Vähän vanhemmalla tietokoneella ja selaimella vaalikoneen käyttäminen tuntuu hankalalta.  Kysymyslistan ja viereiselle palstalle päivittyvän sopivien ehdokkaiden listan vierittämisessä on ongelmia. Useammankin kerran tekniikka pettää ja heittää minut väärään kohtaan sivulla. Pääsen kuitenkin kyselyn loppuun ja saan kymmenen sopivinta ehdokasta. Taas kaikki ovat minulle tuntemattomia nimiä. Listalla on naisia enemmän kuin miehiä ja yllättäen seitsemän ehdokasta samasta puolueesta. Ehdokkaista yksi oli sama kuin Helsingin Sanomien vaalikoneesta saamallani listalla.

Päätän kokeilla MTV3:n vaalikonetta uudelleen työpaikallani, jossa käytössäni on uusi tietokone ja uudempi versio selaimesta. Tällä kertaa valitsen kunnaksi synnyin- ja kesämökkikuntani. Nyt vaalikone toimii moitteettomasti. Kymmenen sopivimman ehdokkaan listalla on enemmän naisia kuin miehiä sekä tasaisesti edustettuna neljä eri puoluetta. Myös nämä ehdokkaat ovat tutumpia kuin kotikuntani helsinkiläiset ehdokkaat. Tässä vaalikoneessa ei ole laadittu samalla tavalla kuntakohtaisia kysymyksiä kuin Ylen vaalikoneessa.

Yrityksistä huolimatta sopivaa ehdokasta ei löytynyt. Luulenpa, että jatkan etsintää karsimalla aluksi puolueita ja tämän jälkeen poimin jäljellä jäävien puolueiden listoilta naisia. Heitä aion tutkia tarkemmin vaalikoneisiin annettujen vastausten perustella. Ehkä tutustun myös vaalikoneiden ominaisuuksiin, jotka jäivät nyt ensimmäisellä kerralla testaamatta. Ainakin vertailua pitää kokeilla. Onneksi vaaleihin on vielä vähän aikaa! Kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 28.10.2012. Ennakkoäänestys alkaa 17.10. ja päättyy Suomessa 23.10.
 

Leena Karjalainen

maanantai 8. lokakuuta 2012

Uutuudet esiin


Eduskunnan kirjastoon hankitaan vuosittain noin 7000 julkaisuja, joista 3800 on kirjoja ja 3200 lehtiä ja muita kausijulkaisuja. Valtava määrä mielenkiintoisia, suurenmoisia ja ajatuksia ravistelevia kirjoja, lehtiä ja muita kausijulkaisuja! Miten tästä massasta voi löytää ne kiinnostavimmat, ajankohtaisimmat ja tärkeimmät julkaisut?

Kirjasto on kehittänyt tätä varten useampiakin tapoja. Kirjastoon tulevia asiakkaita hemmottelee uutuushylly kiinnostavine ja ajankohtaisine kirjoineen. Viikon vinkki esittelee nimensä mukaisesti viikoittain yhden kirjan tai www-sivuston. RSS-syötteenä voi tilata kirjaston kokoelmiin liitetyt viimeisimmät uutuudet 14 päivän ajalta. Jos RSS-syötteiden kanssa ei ole kovin tuttu, palvelua voi seurata myös kirjaston www-sivuilla.

Lisäksi kirjastossa toimitetaan kahden viikon välein suppea valikoimaluettelo Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa. Alun perin vain kansanedustajille ja eduskunnan virkamiehille tarkoitettu ”KED-luettelo” on kaikkien luettavissa kirjaston www-sivuilla. Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa jakautuu kahteen osaan: kirjaston kokoelmista kaikkien lainattavissa olevaan tietokirjallisuuteen sekä vain kansanedustajille ja eduskunnan virkamiehille tarkoitettuun kaunokirjallisuuteen. Uutuusluettelon tietokirjallisuusosiossa julkaisut on ryhmitelty aiheen mukaan.



 
 

Muista uutuuspalveluista poiketen ”Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa” nostaa esiin artikkeleita. Riitta Ollilan artikkeli Parlamentaarinen immuniteetti ja poliitikkojen sananvapaus Lakimies-lehden tämän vuoden numerosta 4 on hyvä esimerkki uutuusluettelon kotimaisesta artikkeliaineistosta. Kotimaisen juridiikan, politiikan tai yhteiskuntatiedon lisäksi uutuusluettelossa on EU-aiheisia artikkeleita.

Kirjaston kehittämispäivässä 3.10.2012 kokoelmien ja uutuuksien parempaa esilletuomista pidettiin hyvin tärkeänä. Kuuluuhan kirjaston kokoelmista tiedottaminen asiakkaille kirjaston strategisiin tavoitteisiin. Ja myös siksi, että asiakkaalle kirjaston kokoelmat ja uutuudet ovat tärkeä syy asioida juuri Eduskunnan kirjastossa. Mielenkiintoisista uutuuksista kertominen kirjastoon tuleville asiakkaille, kirjaston verkkosivuilla ja Facebookissa on helmien jakamista asiakkaille.

 

Päivi Erkkilä

 
Linkit:
-       Luettelo kirjasto kokoelmissa olevista lehdistä (pdf)
http://lib.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=th28407095341018&cmd=download

-
      
Kirjaston RSS-syötteet
http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/rss2/index.htx

-
      
Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/organisaatio/julkaisut/valikoitu-uutuuslista.htx

-
      
Viikon vinkki, kaikki
http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/tiedote-arkisto/viikonvinkit-arkisto.htx

 

 

 

torstai 4. lokakuuta 2012

Tapahtumien kesä

Kansainvälisyys ja verkostoituminen ovat arkipäivää nykyajan asiantuntijatyössä. Tänä kesänä itselleni osui kohdalle peräti neljä kansainvälistä tapahtumaa. Olin tapahtumissa mukana useassa eri roolissa: järjestäjänä, esiintyjänä, tukipalveluiden tuottajana ja osallistujana. Eri rooleissa tapahtumista saa irti erilaisia asioita ja havainnoi erilaisia juttuja. Myös itse tapahtumat olivat erikokoisia ja niihin liittyi siksikin erilaisia haasteita.

Toukokuussa eduskunnan arkisto toimi isäntänä pohjoismaisten arkistonhoitajien tapaamisessa. Kahden päivän ja 18 osallistujan tapaamista edelsi useamman kuukauden valmistelujakso. Järjestäjänä jouduin ensin miettimään tapaamisen teeman ja ajankohdan, sitten oli löydettävä ja varattava alustajat, varattava tarvittavat tilat, ruokailut ja oheistapahtumat, valmisteltava materiaali, varattava valokuvaaja, rukoiltava hyvää säätä ja paljon muuta. Asioita on jaksettava varmistaa vielä varmistamisen jälkeenkin. Tilaisuuden isäntänä ja järjestäjänä unet jäivät vähäisiksi.
 

Seuraavaksi osallistuin Pohjoismaisille arkistopäiville Hämeenlinnassa. Kolmen vuoden välein järjestettävät Pohjoismaiset arkistopäivät ovat alan ammattilaisten keskeisin pohjoismainen tapahtuma, johon tällä kertaa osallistui noin 300 henkilöä. Pohjoismaisilla arkistopäivillä oli kuusi teemaa: viranomaisohjaus, vähemmistöarkistot, sosiaalinen media, heraldiikka, arkistorakentaminen ja riskien hallinta sekä yksityisarkistot. Osallistujana on tapahtumassa helpompi olla kuin järjestäjänä. Osallistujana voi keskittyä seuraamaan esityksiä ja järjestelyiden toimivuutta. Myös tuttujen tapaamiseen ja uusien tuttavuuksia synnyttämiseen jää enemmän aikaa kuin järjestelyvastuussa ollessa.

Elokuun alussa Eduskunnan kirjasto järjesti Helsingissä Parlamenttien kirjasto- ja tutkijapalveluiden seminaarin, joka oli osa Kansainvälisen kirjastojärjestöjen liiton vuosittaista konferenssia.  Seminaarissa oli läsnä noin 170 kirjastoalan ammattilaista 73 eri maasta. Tässä tapahtumassa pääsin kurkistamaan hieman isomman seminaarin toteuttamisen käytännön haasteisiin. Kokeneiden tilaisuuden järjestäjien toimintaa oli todella hyödyllistä seurata. Valtaosaan haasteista oli osattu varautua ennakolta, mutta silti järjestäjien taholla aiheuttaa pientä säpinää henkilö, joka on saapunut paikalle varaamatta majoitusta. Lisäksi hänen matkalaukkunsa olivat jääneet matkan varrelle ja henkilö oli vielä ilmoittanut osoitteekseen hotellin, joka oli täyteen varattu! Kaikkea ennakoimatonta voi siis todellakin sattua ja ongelmat tulee ratkaista hyvällä palveluasenteella.

Kesän lopulla osallistuin vielä Brisbanessa järjestettyyn kansainväliseen arkistokongressiin. Kansainvälinen arkistokongressi järjestetään joka neljäs vuosi ja se on ehdottomasti tärkein ja keskeisin maailmanlaajuinen tapahtuma arkistoalalla. Kongressiin osallistui tällä kertaa reilut 1000 ihmistä 95 eri maasta. Osallistujien määrä oli selvästi pienempi kuin tapahtumassa yleensä. Huippuvuosina osallistujia on ollut lähes 5000. Kongressissa oli rinnakkaisistunnoissa kolme teemaa ja neljäntenä osa-alueena ICA:n toiminta ja toiminnassa tapahtuvat muutokset. Ensimmäinen kongressin teemoista oli luottamus arkistoaineistojen arvoon ja aitouteen. Toinen teema käsitteli säilytettävän aineiston ja sen lähteiden identiteettiä.  Kolmas teema korosti aineistojen säilymisen varmistamista.

Kaikilla neljällä tapahtumalla oli paljon yhteistä. Järjestelyt pelasivat moitteettomasti, tilat palvelivat tapahtumia hyvin, esitykset olivat pääsääntöisesti kiinnostavia ja tekniikka oli halussa sekä järjestäjillä että esiintyjillä. Sosiaalinen media on lyönyt itsensä selvästi läpi. Tapahtumissa oli runsaasti esityksiä, joissa käsiteltiin sosiaalisen median roolia ja käyttöä niin yhteiskunnassa yleisesti ja alallamme erityisesti sekä nykyisin että tulevaisuudessa. Lisäksi läpi seminaarien osallistujat ja järjestäjät twiittasivat ja tekivät merkintöjä facebookiin. Ennen ja jälkeen tapahtumien on ollut myös luettavissa runsaasti tapahtumia käsitteleviä tai sivuavia blogikirjoituksia.

Hämeenlinnassa ja Brisbanessa oli selvästi vähemmän osallistujia kuin aikaisemmissa vastaavissa tapahtumissa. Taustalla on varmaankin epävakaat taloudelliset ajat. Kolmelle suurimmalle tilaisuudelle oli yhteistä myös se, että joku tai jotkut esiintyjät pitivät itseään ilmeisesti muita esiintyjiä tärkeämpinä ja törkeästi ylittivät alustukselle varatun ajan. Yleensä tämä tarkoittaa koko päivän aikataulun sortumista, koska päivien ohjelma on hyvin tiivis. Puheenjohtajien tulisikin pitää ohjat tiiviisti käsissään ja keskeyttää aina alustaja, joka ylittää hänelle varatun ajan. 

Suurissa tapahtumissa alustukset pääsääntöisesti liikkuvat melko yleisellä tasolla, koska osallistujat tulevat niin erilaisista taustoista ja oloista. Lisäksi esityksille on myös varattu yleensä lyhyt aika, jotta tapahtumien aikana voidaan kuulla mahdollisimman monta esitystä. Kannattaako kongresseihin sitten osallistua, kun alan seuraaminen yleensä ja kansainvälisten tutkimusten seuraaminen erityisesti, verkostoituminen ja yhteistyö ovat hyvin mahdollisia myös sähköisesti? Mielestäni kannattaa. Yhdellä kertaa kuulee runsaasti esityksiä alan koko kirjosta ja samalla pääsee kuulemaan ja myös itse halutessaan osallistumaan teemoista käytävään keskusteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten merkitystä ei ole syytä väheksyä sosiaalisen mediankaan aikana. Tapahtumissa vahvistetaan vanhoja suhteita ja luodaan uusia yhteyksiä, joiden ylläpito onnistuu sitten vaikkapa LinkedInissä. 

 

Jari Suutari