Parlamenttikirjasto

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurooppa-Foorumi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurooppa-Foorumi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. syyskuuta 2022

Eurooppa-foorumi Turussa 24.8.-26.8.2022

Sain mahdollisuuden osallistua läsnä olevana osallistujana Turun Eurooppa-foorumiin jälleen parin vuoden tauon jälkeen. Oli ilo kohdata muita EU-verkostojen jäseniä kasvotusten eikä pelkästään verkon välityksellä. 

Järjestyksessään viides foorumi kokosi Turkuun 24.–26.8.2022 keskustelemaan lähes 900 päättäjää, asiantuntijaa ja kansalaista. Kolmen päivän aikana toteutettiin 45 ohjelmaosuutta 40 ohjelmajärjestäjän ja 200 puhujan voimin. Livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana 3600 uniikkia kävijää. Foorumin aikana osallistujat keskustelivat aktiivisesti niin paikan päällä, tapahtuma-alustan kautta kuin sosiaalisessa mediassakin. Foorumin järjestelyissä korostettiin EU:n nuorten teemavuotta, moniäänisyyttä ja kaikkien kansalaisten mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa EU-keskusteluun.

Kaikki vuoden 2022 Eurooppa-foorumin ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi.

Lukuisien kiinnostavien esitysten joukosta haluan esitellä niistä erityisesti kaksi tapahtumaa, joihin osallistuin; keskustelun vihreästä siirtymästä sekä keskustelun Euroopan unionin puolustuksen työkalupakista. Energia- ja ilmastopolitiikka sekä turvallisuuspolitiikka ovat Euroopan unionissa erittäin ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita.

Torstaina 25.8. otsikolla ”Vihreä siirtymä: onko EU:lla pallo hallussa?” kävivät keskustelua yliasiamies Jyrki Katainen (Sitra), puheenjohtaja Susan Saarinen (Turun Eurooppanuoret ry), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Ville Niinistö (Greens/EFA, vihr.). Moderaattorina toimi kansalaisviestinnän päällikkö, Ismo Ulvila, Euroopan komission Suomen-edustustosta. 




Ismo Ulvila totesi tilaisuuden aluksi, että energiakriisi vaikuttaa vihreään siirtymään nopeuttavasti. Sen jälkeen järjestettiin yleisöäänestys, jonka tuloksena oli selkeästi, että vihreätä siirtymää pitää kiihdyttää. Jyrki Katainen korosti, että meidän pitää mennä oikeaan suuntaan, enää ei saa sijoittaa fossiilisiin energialähteisiin. Markkinatalous menee vääjäämättä kiertotalouden suuntaan. 

Ville Niinistö näki, että kyseessä on fossiilisen energian kriisi. Sillä ei voi enää pyörittää taloutta. Naiiviuden aika on ohi, emme enää voi olla riippuvaisia diktaattoreista, kuten Putinista. Henna Virkkunen korosti, että meidän on investoitava puhtaisiin energialähteisiin. Olemme olleet liian riippuvaisia tuontienergiasta. Susan Saarinen tiivisti, että vihreä energia tarkoittaa hyvinvointia, turvallisuutta, koulutusta ja demokratiaa.

Niinistö muistutti, että tänä syksynä viedään energialakipaketti maaliin. Mitä nopeammin lait saadaan voimaan, sitä pikemmin markkinoilla alkaa tapahtua yritystoiminnan muodossa. Saarinen huomautti, että siirtymä on liian hidasta, mutta ymmärsi, että kompromissien teko on hankalaa.

Katainen esitti systeemisen muutoksen -käsitteen; komissio haluaa, että kaikki relevantit näkökohdat otetaan mukaan samaan pakettiin. EU on Kataisen mukaan edellä muita maailman toimijoita systeemisen muutoksen tekijänä. EU:lla on päätetyt standardit sähkönkulutukselle esimerkiksi televisioissa ja jääkaapeissa. Tämän vuoksi Kiinakin joutuu ne ottamaan huomioon omassa tavaran tuotannossaan. Virkkunen huomautti, että meillä on jo täydellinen riippuvuus Kiinasta esimerkiksi akuissa ja eri komponenteissa.

Niinistö muistutti, että maapallo on rajallinen. Kaivostuotanto kuluttaa maapalloa kaikkialla. Haasteena on, miten koko tuotantoketju saadaan ympäristökestäväksi? Metsien käyttö saatava resurssitehokkaammaksi. Pitää luoda maankäytölle, kiertotaloudelle taloudellista arvoa! Virkkusen mukaan pohjoismaiden on näytettävä tässä esimerkkiä, meillä on jo riittävästi mineraaleja. Katainen lisäsi, että koko maailmaa ei voi suojella. Markkinoiden on luotava lisää luontoa.

Keskustelun päätteeksi Ismo Ulvila totesi, että Euroopassa on fossiilisen energian hintakriisi. Komission Repower-ehdotuksen tavoitteisiin päästään muun muassa lisäämällä ilmalämpöpumppujen ja aurinkopaneelien käyttöä. Lyhytaikainen tavoite on saada ensi talvena sähkö riittämään.  Energian säästäminen on ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa. 


Perjantaina 26.8. ohjelmassa oli keskustelu EU:n puolustuksen työkalupakista. Puhujina olivat Jonas Cederlöf (Euroopan komissio/puolustusteollisuuden ja avaruuden pääosasto), kansainvälisten suhteiden johtaja Rasmus Hindren (Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Eero Heinäluoma (S&D, sd.) ja EU-nuorisodelegaatti Lotta Tuominen (Allianssi ry). Moderaattorina toimi Antti Peltomäki, pitkän linjan EU-politiikan vaikuttaja ja tekijä.




Antti Peltomäki aloitti keskustelun kysymällä: Onko EU päässyt puolustuksellisesta kääpiösarjasta ylöspäin?

Jonas Cederlöf totesi, että komission puheenjohtaja von der Leyenin geopoliittinen unioni on toiminut. EU:n puolustus on suuri harmaa alue, paljon tulkinnanvaraa on nykyisissäkin perussopimuksissa. Strategisesta kompassista voi nostaa kokonaisturvallisuuden sekä EU:n aseman avaruuspalveluiden suurvaltana. Cederlöfin mukaan puolustusteollisuudella on toinen sopimuspohja kuin varsinaisella puolustuksella. Menevät kuitenkin limittäin. Omat lainalaisuudet molemmilla, osittain noudattavat normaalia markkinataloutta. Eurooppalaiset voivat ostaa parhaan mahdollisen asejärjestelmän, joka sattuu olemaan eurooppalainen.

Rasmus Hindrenin mukaan EU:n puolustuksen työkalupakki on olemassa, enimmäkseen potentiaalina. Jalka jarrulla ja kaasulla samaan aikaan. Haasteita instituutiot JA jäsenmaat. Ristivetoa on olemassa komission ja jäsenmaiden välillä. Rajaa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole. Vastustajat pyrkivät hyödyntämään näitä ongelmia. EU on tehnyt paljon viimeisen 10 vuoden aikana puolustuksen kehittämiseksi. Hindren näkee, että jäsenmaissa on usein erilaiset intressit, strategisen kompassin pitäisi auttaa siinä mielessä yhteisten kantojen muodostamisessa. Yksimielisyysperiaate on joskus hankaloittava tekijä.

Henna Virkkunen esitti, että komissio tuo puolustukseen liittyviä aloitteita, mutta jäsenmaat ovat usein hangoitelleet vastaan. Maantieteellinen sijainti ja historia määrittävät ao. jäsenmaan asenteet. Päätöksenteko vaikeata, koska yksimielisyyden vaatimus. Virkkunen peräänkuulutti muutosta tietyissä kysymyksissä, joissa määräenemmistöillä voisi päättää. Välttämättä ei tarvitsisi muuttaa perussopimuksia. EU:n puolustus täydentää Natoa. EU:n puolustus on keskittynyt puolustusteollisuuteen, eri rahastojen kautta. Esimerkiksi Sotilaallisen infrastruktuurin rahaston avulla lentokentät ja satamat saatetaan sellaiseen kuntoon, jotta niitä voidaan puolustuksellisesti käyttää. 

Eero Heinäluoma näkee, että puolustusyhteistyö tulee kuin paikallisjuna, hitaasti mutta varmasti. Kaikissa olosuhteissa tarvitaan Euroopan omaa suorituskykyä. Pitkä nimihirviö, yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka vertaa Nato. On luontevaa, että tehdään unionissa yhdessä puolustusyhteistyötä. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys vähentää jännitteitä. Pysyvä rakenteellinen yhteistyö voidaan kehittää puolustukseen. Heinäluoma uskoo, että jossain vaiheessa nähdään EU:n puolustusministereiden neuvosto, ehkä jo ensi kaudella. Hän myös muistutti, että Rauhanrahasto antaa aseita Ukrainalle. 

Lotta Tuomisen mukaan arvopohja on EU:n vahvuus, puolustamme eurooppalaisia arvoja. Hänenkin mukaansa EU:n pitäisi osittain luopua yksimielisyysvaatimuksesta puolustuspolitiikassa. Tuominen esitti huolensa nuorison lisääntyneestä pahoinvoinnista, joka on omiaan antamaan tilaa populistisille ääriliikkeille. Strategisessa kompassissa hän näki, että on otettu hienosti huomioon naiset, muttei nuoria. Nuoret ovat tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa. Lotta Tuominen on syntynyt vuonna 2000, Putin on ollut vallassa koko ajan. Lopuksi hän pohdiskeli, että mitä seurauksia yhteiskunnassa on, jos katkaistaan yhteydet kansalaisiin ja kansalaisliikkeisiin?

Lopuksi vielä keskusteltiin siitä, että mikä on Euroopan unionin puolustussuunta? Kuuluvatko Afrikka, Lähi-itä, Aasia EU:n intresseihin?

Heinäluoman mielestä itä on puolustuksen pääsuunta. Muut alueet eivät silti menetä merkitystään. Kyseessä on Mosaiikki, EU vaikuttaa globaalisti. Cederlöfin mukaan instrumentit tarjoavat mahdollisuuden ratkaisuihin omista lähtökohdistaan, sama ratkaisu voi palvella montaa tavoitetta. 

Virkkunen näkee, että turpo on laajaa turvallisuuspolitiikkaa, Nato vastaa kollektiivisesta turvallisuudesta. Rauhanturvaaminen on kauempana tapahtuvaa toimintaa. Esimerkkeinä hän luetteli humanitaarisen avun Ukrainassa, tilapäisen suojelun pakolaisille, ruoka-avun, sanktiot...työkaluja kyllä EU:lta löytyy.

Hindrenin mielestä EU:lla on itä keskeisenä painopisteenä turvallisuuspolitiikassa. Muita haasteita ovat kyberuhkat ja sisäinen polarisaatio. Tuominen kiteytti monien haasteiden olevan globaaleja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja EU:n on puolustettava arvojaan kaikkialla.

Teksti ja kuvat:
Tommi Peuhkurinen

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

EUROOPPA-FOORUMI TURUSSA 25.8-27.8.2021

Järjestyksessään neljäs Eurooppa-foorumi järjestettiin 25.–27. elokuuta jo perinteisesti Turussa. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämänhetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset. Tapahtuman seminaareissa, paneelikeskusteluissa, kyselytunneilla ja kansalaiskeskusteluissa pyritään käymään rakentavaa vuoropuhelua Euroopasta ja Euroopan Unionin merkityksestä ja kehityksestä.


Kuvassa ihmiset istuvat paneelikeskustelussa.

Tapahtuma järjestettiin toista kertaa terveysturvallisena hybriditapahtumana, jossa suuri yleisö osallistui keskusteluihin verkon välityksellä. Itsekin osallistuin tapahtumaan viime vuoden tapaan etänä. Kaikki tapahtuman ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi. Kolmen päivän aikana toteutettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana yli 2700 uniikkia kävijää.

Käsittelen tässä blogikirjoituksessani kolmea foorumissa käytyä tiedeaiheista keskustelutilaisuutta, jotka käsittelivät tekoälyä, rokotteita ja ilmastonmuutosta.

 

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä?

Hyvä paha tekoäly - Voiko tekoäly olla vastuullisempi kuin käyttäjänsä? -keskusteluun osallistuivat Turun yliopiston professori Tapio Salakoski, Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Elina Kontio, Åbo Akademin professori Johan Lilius, Åbo Akademin lehtori Anna-Greta Nyström sekä Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Mika Viljanen.

Tilaisuuden aluksi professori Wendy Hall Ada Lovelace-instituutista ja professori M.A.Girolami Alan Turing-instituutista lähettivät videotervehdyksensä keskusteluun osallistujille. He pitivät tekoälyn kenties suurimpana riskinä, että sen toimintaan vaikuttaa liiaksi omat ennakkoasenteemme. Tekoäly ei ainakaan vielä kykene toimimaan objektiivisella tavalla. Arkielämäämme miellyttävinä/helpottavina piirteinä Girolami mainitsi, että esimerkiksi Amazon ohjaa meille mieltymystemme mukaisia tuotteita. Tai että voimme löytää vanhan kaverin Facebookin avulla. He kuitenkin muistuttivat, että varsinainen tekoäly on vielä kaukana tulevaisuudessa. Emme vieläkään tiedä esimerkiksi, mitä tietoisuus on.

Elina Kontio totesi, että tekoäly mahdollistaa meille tehokkaammat, paremmat päätökset terveydenhuollossa. Pystymme keräämään dataa yhä useammasta paikasta sekä myös käsittelemään sitä. Esimerkiksi kuvantamisdatan analysointi kehittyy tekoälyn myötä. Johan Lilius esitti, että tekoälyn tuottamat tehokkuus- ja rahalliset hyödyt on punnittava huolella. Meillä ei ole työkaluja arvioida datan riittävyyttä; keskeinen ongelma yleensäkin tekoälyn käytössä. Emme siis tiedä, mikä on riittävä määrä dataa. Yleensä yhteiskunta päättää, mikä on sovelias riskitaso; ”tämä on nyt ok” ja sen mukaan toimitaan.


Kuvassa ihmiset istuvat maskit kasvoillaan.


Anna-Greta Nyströmin mukaan olemme vielä alkutaipaleella tekoälyn suhteen. Esimerkiksi tilanne, jossa huippukirurgi tekee työn New Yorkissa ja joku robotti pystyisi kopioimaan sen ja tekemään saman työn Turussa. Siellä emme vielä ole. Mika Viljanen esitti, että säädämme lakeja, jotka pyrkivät ratkomaan jonkun tieteen paradigman. Esimerkkinä EU:n tietosuoja-asetus (GDPR), joka tuli voimaan vuonna 2018. Viljasen mielestä se kehikko, jota asetus säänteli oli peräisin jostain 1970-luvulta, eikä sitä oltu päivitetty tähän päivään. Salakoski muistutti puolestaan, että Kiina on irrallaan läntisestä eettisestä kehikosta, esimerkkinä heillä käytössä olevat kasvojentunnistusohjelmat.

Datan luotettavuudesta Kontio huomautti, että data on hyvin validoitua, mikäli se tulee luotettavista lähteistä. Luotamme laitteisiin, jotka tuottavat oikean tiedon. Terveydenhuollon tuottama tieto perustuu näyttöön. Mutta voimmeko luottaa esimerkiksi kansalaisen itse ottamaan verenpainemittaustulokseen? Se riippuu oleellisesti käytetystä laitteesta.

Mika Viljanen näki uhkana sen, että ihmiset eivät opi enää asiantuntijoiksi, koska asiantuntijatyö katoaa tekoälyn myötä. Hän jatkoi mainitsemalla pörssikurssiromahduksen USA:ssa, ongelma oli pieni häiriö ja algoritmi lähti treidaamaan omaan suuntaansa. Algoritmien käyttö jo itsessään johtaa ongelmiin, riskien toteutumiseen. Eli riskipotentiaalia tuo se, että tekoälyjärjestelmä systematisoi toimintaa (kone tekee juuri sitä, mitä se on ohjelmoitu tekemään) & kiihdyttää toiminnan vauhtia (varoventtiilit häviävät). Hän jatkoi kysymällä vastaamisvelvollisuudesta (accountability)ja siitä kuka maksaa (liability). Kuka vastaa, jos puhutaan vahingonkorvausvastuusta, rikosoikeudellisesta vastuusta? Ei varmaan kukaan, Viljanen totesi.

 

Rokotteet ja infokuplat

Toisena keskustelun aiheena oli rokotteet ja infokuplat. Keskustelijoina olivat Turun yliopiston tohtorikoulutettava Kristiina Makkonen, psykologian dosentti Anna Soveri, tutkimusassistentti Rasmus Sirén, valtiotieteen professori Kim Strandberg ja lääkäri, professori Juhani Knuuti.

Mikä aiheessa kiinnosti osanottajia? Juhani Knuuti kertoi, että tiedeviestintä kiinnostaa. Lääketiede tutkitun tiedon alueella on vain 200 vuotta vanhaa. Rokotteet ovat yksi keskeisistä lääketieteen saavutuksista. Sieltä se hänen halunsa vaikuttaa tulee, koska rokotteet kyseenalaistetaan. Rokotevastaisia on ihmisissä vain muutama prosentti, epäröiviä on jo enemmän. Tämän takia epäröivien tulee olla viestinnän kohde. Ilman luottamusta mikään viesti ei mene perille. Jos ihminen ei luota terveydenhuoltojärjestelmään, ei hän luota myöskään järjestelmän laatimiin viesteihin!

Kristiina Makkonen muistutti, että WHO:n mukaan rokote-epäröinti on top 10:ssä terveysuhissa. Kouluissa voisi opettaa, miten eri rokotteet toimivat. Anna Soveri kysyi, miksi osa ihmisistä ei halua ottaa rokotetta? Tähän pitää yrittää vaikuttaa viestinnän parantamisella ja virheellisen tiedon korjaamisella. Virheellinen tieto usein johtaa rokote-epäröintiin. Korjaava tieto ei jää kuitenkaan yhtä hyvin ihmisen mieliin kuin alkuperäinen virheellinen tieto.  Jos päätän ottaa rokotteen, luotan asiantuntijatietoon. Silloin hyödyt ovat suuremmat kuin riskit/haitat. Soveri näki ongelmana sen, että nykyään tulee tieteellisiksi kutsuttuja julkaisuja verkkoon, joita ei ole vertaisarvioitu. Hän jatkoi, että pandemia on juuri tällainen tilanne, jossa syntyy rokotekriittisyyttä, jopa salaliittoteorioita. Ihmiset etsivät kriisiin jotain kontrollia, joka auttaa selviytymään tilanteesta.

Kim Strandberg kysyi, miksi ihminen joutuu infokuplaan? Nuoren ihmisen on hankala tunnistaa oikea tieto, tutkittu tieto. Informaatiovirta on niin suurta somessa. Knuuti lopetti tilaisuuden optimistisemmalla sävyllä ja totesi, että suurin osa suomalaisista on fiksua, koulutettua porukkaa. Siksi väestö pystyy ymmärtämään luotettavan tiedon.


Kuvassa paneelikeskusteluun osallistuvat.

 

Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa - miten Suomen tulisi suhtautua?

Kolmantena aiheena oli Fit for 55: EU:n ilmastopaketti läpivalaisussa-miten Suomen tulisi suhtautua? Keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, Valtioneuvoston kanslian EU-erityisasiantuntija Johanna Kentala-Lehtonen sekä ST1- energiayhtiön johtaja Timo Huhtisaari.

Euroopan komissio julkaisi 14.7.2021 laajan säädösehdotuspaketin (Fit for 55), jonka tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Johanna Kentala-Lehtonen esitteli ilmastopaketin keskustelun aluksi. Kyseessä on iso kokonaisuus, jolla on vaikutuksia kaikille talouden sektoreille. Vuonna 2019 EU ilmoitti ilmastoneutraaliuden olevan tavoitteena vuoteen 2050 mennessä. Green deal-ohjelma toimii siihen keinona. Vuoteen 2030 mennessä tulee vähentää päästöjä 55 %:lla vuoteen 1990 verrattuna. Fit for 55-Paketti sisältää keinot tähän tavoitteeseen. 55-valmiuspaketti koostuu toimenpiteistä seuraaville aloille: ilmastotoimet, päästökauppa, uusiutuva energia, energiaverotus, liikennepäästöt, lento- ja meriliikenne sekä sosiaalinen ilmastorahasto. Valtioneuvoston tiedotteessa on esitelty tarkemmin lainsäädäntöpaketin sisältöä.

Ville Niinistö totesi, että olemme jo hukanneet vuosikymmeniä, koska emme ole muuttaneet taloutta kestäväksi. Suomen hiilineutraaliustavoite on vuosi 2035. EU:lla sama tavoite on vuosi 2050. Tämän vuoksi kaikki investoinnit tulee olla jo tällä hetkellä päästöttömiä. Niinistön mukaan energiantuotanto on helpompi puoli, vaikeampi on se kulutuspuoli. Tuuli- ja aurinkoenergian kasvu jatkuu. Aurinkoenergia tulee olemaan globaalisti johtava energiamuoto. Niinistö muistutti, että jäsenmaat ja parlamentti neuvottelevat lopulliset ilmastolait; niitä ei ole vielä hyväksytty! Tämä on vasta esitys. Seuraavat 1-2 vuotta neuvotellaan ja hiotaan pakettia. Hän lisäsi, että kaikki ilmastoskenaariot lähtevät siitä, että energiateollisuus on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Siksi Fitfor55-paketin toimeenpanon tulee olla ripeää ja energiantuottajien päästöt on laskettava nopeasti.

Timo Huhtisaari kertoi, että kesällä tullut komission ilmastopaketti ei ollut yllätys. Hän uskoi, että pääsemme kyllä näihin päästötavoitteisiin. Yhdeksän vuotta eli vuosi 2030 on kyllä mahdottomuus. Sitä kohti on tietenkin mentävä. Ehkä vuosi 2035 olisi realistisempi? Hän lisäsi, että sähkö tulee korvaamaan henkilöliikenteessä nykyisiä energiamuotoja. Huhtisaari lopetti esityksensä kehotukseen: ”Kääritään hihat ja aletaan hommiin!”

 

Tommi Peuhkurinen

Valokuvat: Turun kaupunki - ePressi 

perjantai 11. syyskuuta 2020

Turun Eurooppa-Foorumi 27.-28.8.2020



 Eurooppa-foorumi toteutettiin kolmatta kertaa 27.–28.8.2020. Eurooppa-foorumi on alusta yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämän hetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset.

Kahden päivän aikana järjestettiin yli 30 ohjelmaosuutta, ja paikan päällä olleiden päättäjien ja asiantuntijoiden lisäksi foorumiin osallistui livelähetyksissä tapahtuman aikana 1500 uniikkia kävijää. Ohjelma striimattiin ilmaiseksi. Keskustelut tallennettiin, ja ne ovat katsottavissa YouTube-tallenteina.  Tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitiin valtioneuvoston koronatilanteen vuoksi antamat ohjeet osallistujarajoituksista ja turvallisista etäisyyksistä. Itsekin osallistuin etäyhteydellä foorumiin. Verkkoyhteys toimikin koko kaksipäiväisen foorumin ajan moitteettomasti.

Foorumin pääteemana oli Suomen EU-jäsenyyden 25-vuotisjuhlavuosi. Tämän ohella korostuivat odotetusti koronakriisin hoitaminen sekä Itämeren suojelu.  Käsittelen tässä blogissani kahta keskustelutilaisuutta.

Ensimmäinen päivä alkoi kiinnostavalla keskustelutilaisuudella; Nuorten EU-huippukokouksen meppipaneelilla, jossa puhujina olivat europarlamentaarikot Petri Sarvamaa, Miapetra Kumpula-Natri,  Mauri Pekkarinen,  Nils Torvalds ja  Alviina Alametsä. Ensimmäisenä nuoret kysyivät mepeiltä, miksi EU:ta tarvitaan? Alametsän, Kumpula-Natrin ja Sarvamaan mielestä erityisesti turvaamaan rauha Euroopassa. Pekkarinen lisäsi tähän vielä taloudellisen hyvinvoinnin ja Torvalds ympäristöasiat. 

Seuraavaksi kysyttiin EU:n tulevaisuudesta. Sarvamaa korosti EU:n koossapysymisen tärkeyttä, Kumpula-Natri ilmastopolitiikkaa ja digitalisaatiota, Pekkarinen EU:n taloudellisen edelläkävijän roolia ja Alametsä ilmastoa. Torvaldsin mukaan EU on menossa liittovaltion suuntaan, mikä lisää Brysselin valtaa, jolloin vaarana on 1-size-fits-all-ajattelu. Sarvamaan mielestä emme voi jatkaa rahan antamista, jäsenvaltioissa noudatettava oikeusvaltioperiaatteita. Kumpula-Natri esitti, että EU:lla oltava syy olla olemassa; teidän nuorten on keksittävä syy siihen, solidaarisuutta pitäisi löytyä jatkossakin. Pekkarisen mukaan EU on hajanaisempi kuin 15 vuotta sitten, oikeusvaltioperiaate on kyseenalaistettu. Alametsä halusi olla positiivinen; voimme vaikuttaa kriiseihin/ongelmiin aktiivisella toiminnalla.

Kysymykseen nuorisosta ja koulutuksesta Pekkarinen vastasi, että etäyhteyksilläkin voi opiskella ja tutkia. Torvalds esitti lisärahaa Erasmus-ohjelmalle ja lisäsi, että älkää luottako, että EU tekee asiat teidän puolestanne. Alametsän mielestä opiskelijavaihto on liian kallis monille, siksi se on eriarvoistavaa. Sarvamaa korosti oman kiinnostuksen tärkeyttä, olla kansainvälinen lähtee itsestä. Erasmukseen hän  toivoi lisää resursseja. Kumpula-Natri muistutti, että ainoa tapa ei ole päästä paikan päälle sekä medialukutaidon merkitystä.

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös keskustelutilaisuus Itämerestä ja EU:n ilmastopolitiikasta. Siihen osallistuivat europarlamentaarikko Ville Niinistö, apulaisprofessori Anna Törnroos-Remes Åbo Akademista sekä Ismo Ulvila Euroopan komissiosta. 

Unionin kunnianhimoinen Green deal-ohjelma  sisältää tavoitteen hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä ja linkittyy näin läheisesti myös Itämeren suojeluun.

 Niinistön mukaan Itämeri ei ole ainoa ympäristöongelma, mitä meillä on. Itämeren suojelulla voidaan edistää ympäristönsuojelua. Green deal on EU:n kärkitavoite; Niinistö kiitti myös elinkeinoelämää, joka on tullut mukaan aiempaa vahvemmin ratkomaan ympäristökriisiä. Samoin hän muistutti, että on kiire tehdä lisäinvestointeja. Ympäristönsuojelu on pitkäjänteistä työtä, aikajanat pitkiä. Hiiltä sitova maatalous on jo tätä päivää. Siten maataloudesta tulee kestävämpää. Saastuttaminen ei saisi olla jatkossa enää kannattavaa.

Törnroos-Remes totesi, että ilmastonmuutos liittyy suoraan Itämereen. Ei voi keskustella toisesta ilman toista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa ekosysteemin toimintaan ja lajistoon, esimerkiksi meri on lämmennyt 3 astetta viime vuosisatojen aikana. Jatkossa lämpenee vielä lisää. Veden lämpeneminen kiihdyttää hapen kulutusta. Hän lisäsi kuitenkin, että ilmastonmuutos voi antaa meille uusiakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi turismin uudet trendit, turistit voivat haluta tulla Itämeren rannikoille? Voi olla siis hyötyäkin, jos osaamme suojella Itämerta.

Ulvilan mukaan Green deal ei ole pelkästään ilmastoa, vaan myös ns. sinistä taloutta. Kestävä kehitys tulee huomioida myös valtamerissä, rannikoissa ja vesien suojelussa. Nykyhetken päätökset vaikuttavat siihen, millainen maailma on vuonna 2050. Positiivisia tekijöitä hän näki seuraavissa seikoissa: EU tukee Covenant of Mayors-hanketta (kuntien yhteistyöhanke ilmastonmuutoksen torjumiseksi Euroopassa). Yrityselämästä Goldman-Sachsilla on nostettu esiin ilmastonmuutos ja mitä he voivat tehdä asialle. Eurooppa kilpailee edelleen menestyksekkäästi, jos meillä on tekninen etumatka kilpailijoihin nähden. On yritettävä varmistaa, että se jatkuu. Uusien tuotteiden kehittäminen nähdään nykyään enemmän mahdollisuutena.

Kaiken kaikkiaan kolmas Eurooppa-foorumi oli varsin onnistunut tapahtuma, vaikka olosuhteet olivatkin hyvin haasteelliset. Toivottavasti ensi vuonna, 2021, olisi jo mahdollista palata normaalimpaan, myös tämän tapahtuman järjestämisessä!

Tommi Peuhkurinen 

Kuvat: ePressi




perjantai 13. syyskuuta 2019

Turun Eurooppa-foorumi 29.8.-30.8.2019

Turussa järjestettiin järjestyksessään toisen kerran Eurooppa-foorumi elokuun lopussa. Eurooppa-foorumin tarkoitus on edistää avointa, tutkittuun tietoon perustuvaa keskustelua kansalaisten ja päättäjien kesken. Eurooppa-foorumi toimii alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa pohditaan Suomen tämän hetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan Unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eurooppa-foorumissa tapaavat ihmiset elämän eri osa-alueilta: eri näkemyksiä edustavat poliittiset päättäjät, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, asiantuntijat ja kansalaiset.

Kesäisen lämmin sää suosi runsasta osanottajajoukkoa Turun eri tapahtumalavoilla, joista tärkeimmät olivat Vähätori ja Eurooppatori Pääkirjaston sisäpihalla.  Ilmaisia ja avoimia tapahtumia oli yhteensä yli 50. Lähes kahden sadan asiantuntijan ja vaikuttajan kanssa keskustelemassa oli 6000 osallistujaa niin paikan päällä kuin verkon välityksellä. Runsaasta tarjonnasta valitsin itseäni kiinnostavia keskustelutilaisuuksia, joista esittelen tässä blogissa kolme teemaa: EU:n ja Afrikan suhde, EU ja Suomen turvallisuus sekä EU:n tulevaisuus.

Kehitysyhteistyöministeri Ville Skinnari piti ansiokkaan esityksen EU:n ja Afrikan välisestä suhteesta. Rinteen hallitus on ensimmäinen hallitus, joka on laatinut erityisen Afrikka-strategian. Afrikan valtava potentiaali tulisi nähdä muuna kuin kehitysyhteistyökumppanina. Suhteita tulisi monipuolistaa; Skinnari mainitsi erityisesti kauppaa tukevan kehitysyhteistyön; aid for trade.


YK:n päätöslauselmalla vuodelta 2015 oli tarkoitus poistaa äärimmäinen köyhyys. Siinä ei ole onnistuttu, muun muassa pitkittyneiden konfliktien ja talousvaikeuksien vuoksi. Afrikan teollistuminen on vasta alussa. On kuitenkin syytä muistaa, että useat Afrikan maat eivät ole vielä lähteneet edes hiilipohjaiselle tielle, kun muualla siitä jo luovutaan. Toki 55 Afrikan maahan mahtuu monenlaisia kehitystilanteita, esimerkiksi Senegal ja Tansania ovat voimakkaasti kasvavia talouksia.

Mantereesta tulee maailman suurin sisämarkkina, mikäli vapaakauppa saadaan käyntiin. Mistä siis lisäkasvua? Panostamalla naisiin. Naisyrittäjyys onkin vahvasti nousussa. Sukupuolten välinen tasa-arvo, naisiin kohdistuvan syrjinnän vähentäminen, syntyvyyden säännöstely (esim. Nigeriassa syntyy 7 miljoonaa lasta vuosittain) ovat teemoja, joita pitää korostaa jatkossa.

EU on ollut aika näkymätön toimija Afrikassa. Jäsenmailla on ollut taipumus hoitaa kahdenvälisesti suhteensa Afrikan suuntaan. Suurvallat kamppailevat Afrikan luonnonvaroista; erityisesti Kiina, USA ja Intia. Tästä osoituksena Kiinan poliittinen johto on käynyt 79 kertaa Afrikassa 2000-luvulla! Siksi Afrikka tulisi nostaa strategiseksi kumppaniksi sekä EU:lle että Suomelle.

Kansanedustaja Ilkka Kanerva ja europarlamentaarikko Ville Niinistö keskustelivat EU:sta ja Suomen turvallisuudesta. Moderaattorina toiminut Heikki Paloheimo alusti keskustelua luettelemalla kansainvälisen politiikan ongelmia: ilmastonmuutos, pakolaisvirrat Afrikasta, geopolitiikka, voimapolitiikka, jäätyneet konfliktit sekä kansallisvaltioajattelu tekevät paluuta. Kanervan näkemyksen mukaan maailmanpolitiikkaa ohjaa kolme toimijaa: USA, Kiina ja Venäjä. EU on jäänyt kulisseihin. Näin ollen EU työntää Venäjää Kiinan syliin. Kolmion (USA, Kiina, Venäjä) tilalle pitäisi saada neliö (+EU). EU:n edustamille arvoille olisi suuri kysyntä turvallisuuspoliittisessa asetelmassa. Suomelle jäi EU:n huippuvirkojen jaossa luu käteen.

Ville Niinistö puolestaan korosti maailman monimutkaisuutta; yksi tapa toimia on USA:n, Kiinan ja Venäjän harrastama uhittelu. EU:lla on puolestaan voimaa ihmisoikeuksien ja demokratian saralla. EU on edelleen isoin talousalue. Venäjän tekee arvaamattomaksi se, että se on niin heikko. Esimerkiksi Krimin valtaus ei ole kestävä tie. EU:n ongelmana on, että päätöksiin ei päästä eikä sitä kautta toimintaan. Suomen osalta Niinistö jatkoi, että mietimme liikaa keksittyjä ongelmiamme; meitä ei uhkaa maahanmuutto vaan suhtautumisemme siihen.

Kanerva peräänkuulutti enemmän Euroopan unionin yhteistä ulkopolitiikkaa. 1 ääni on tehokkaampi kuin kaikkien 28 jäsenvaltioiden äänet. Suomen ei tule heristellä sormeaan muille maille, kuten presidenttikin on todennut. Kanervan mielestä pelkkä arvopohjainen ulkopolitiikka ei riitä, vaan etujen tasapainoa on etsittävä. YK:stakaan ei ole nykytilanteessa isoa apua, koska YK:n pääsihteeri Guterres ei ole saanut järjestön toimintaa tehostumaan.

Niinistö puolestaan näki vuonna 2001 aloitetun terrorismin vastaisen sodan virheenä, koska siinä läntinen maailma lähti taisteluun omien periaatteidensa vastaisesti. Suomen (ja EU:n ) etu on, että kansainvälisiä pelisääntöjä noudatetaan. Ihmiset haluavat tutkitusti pysyä kotiseuduillaan, siksi olisi autettava kehittyviä maita jaloilleen. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsi Kenian, joka on jo vuonna 2020 täysin uusiutuvan energian maa. Toisaalta Euroopassa tarvitaan myös työvoimaa, mihin työperäinen maahanmuutto on ratkaisu. EU:n tulee auttaa Afrikkaa siten, ettei sieltä tarvitse lähteä hakemaan turvapaikkaa.

Lopuksi Kanerva muistutti ETYJ:in merkityksestä, sen malli on edelleen toimiva ja ajankohtainen. Maahanmuuttopolitiikkaa on hoidettava yhteistyöllä, koordinoidusti, ei erillisillä jäsenvaltioilla.

Euroopan unionin tulevaisuudesta keskustelivat perjantaina 30.8 EU-komissaari Jyrki Katainen sekä europarlamentaarikot Miapetra Kumpula-Natri, Sirpa Pietikäinen, Henna Virkkunen, Elsi Katainen, Eero Heinäluoma ja Heidi Hautala.

Jyrki Katainen esitteli 6 kehitysteemaa Euroopan unionille. Ensimmäisenä kiertotalous, jossa EU on johtava toimija. Toisena keinoäly. Kiinassa kaikki yksityinen tieto on valtiollista, USA:ssa ei ole juurikaan sääntelyä, EU:ssa puolestaan tarjotaan palveluita, mutta eettisesti kestävällä tavalla ja pelisäännöillä. Kolmantena puolustus- ja turvallisuusulottuvuuden kehittäminen, esimerkkinä finanssimarkkinoiden algoritmien manipuloinnin torjunta. Neljäntenä oikeusvaltion periaate, josta Katainen mainitsi huolestuttavina esimerkkeinä Puolan ja Unkarin. Viidentenä yhteistoiminta Afrikan kanssa, kumppaniperiaatteella ja yritystoimintaa lisäten. Ja viimeisenä, kuudentena teemana, EU:n on toimittava monenkeskisen yhteistyön ankkurina toisin kuin esimerkiksi Trumpin USA:n vahvimman valtion valtapolitiikka.

Muut panelistit olivat Kataisen teemojen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Virkkunen mainitsi lisäksi ilmastonmuutoksen, digitalisaation, koulutuksen, kyberturvallisuuden sekä ulkorajat Hän korosti myös naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan. Pietikäinen totesi kiertotalouden olevan keino ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kumpula-Natri puolestaan korosti aiempien lisäksi globaalin talouden vaikutuksia. Työolot ja työ yleensäkin on keskeistä. Ihmisten tuki EU:lle on tärkeätä legitimiteetin kannalta, sisäistä jakautumista on pyrittävä välttämään.

Elsi Katainen muistutti kauppayhteisön tärkeydestä, etenkin kun WTO on heikentynyt viime aikoina. Heinäluoma korosti Kumpula-Natrin tavoin globalisaation hallintaa, toisille voi jäädä luu käteen, koska palkat ovat liian alhaiset. Hautala puolestaan mainitsi uhittelevat autokraatit kuten Bolsonaron Brasiliassa, Putinin Venäjällä ja Erdoganin Turkissa. Heidän tarkoituksenaan on irtautua sääntöperustaisesta järjestyksestä.  EU on kestävän kehityksen edelläkävijä; jopa veturi ekonomisti Jeremy Sachsin mukaan. Kauppapolitiikka on sopeutettava kestävään kehitykseen. Jos sääntöjä ei EU:n sisällä noudateta, niin siitä on seurattava sanktioita. Jyrki Katainen lisäsi tähän, että komission lakialoite EU-rahoituksen jäädyttämisestä sääntöjen rikkojille on parhaillaan käsittelyssä unionissa.

Teksti ja valokuvat: Tommi Peuhkurinen