Parlamenttikirjasto

perjantai 23. joulukuuta 2016

Parlamenttikirjasto laskeutuu Joulurauhaan

Vuosi 2016 on kulunut jo niin pitkälle, että jäljellä on enää rauhallinen päätös ja vuoden vaihto. Arkihuolten heittäminen tarkoittaa usein sitä, että kerrankin pysähtyy tähän hetkeen ja nauttii siitä, mitä juuri nyt on. Talvipäivän seisaus on hyvä hetki syventyä olevaan. Tulevaisuus valuu kohti tätä hetkeä ilman alituista suunnitteluakin. 

Menneisyys elää tässäkin hetkessä. Siispä on hyvä pohtia, mitkä ajatukset vuoden varrella ovat kantaneet parlamenttikirjastolaisia tähän hetkeen. Politiikka ja eduskuntatyö ovat luonnollisesti olleet läsnä. Kirjastomaailmaa uudistava ja keskusteluttava uusi kirjastolaki on ollut esillä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen arvo avoimuus on ollut laajasti käsittelyssä sekä blogissa, että muussa toiminnassa.  Kirjaston kansainvälisyys on näkynyt sekä matkaraporttien että vierailukertomusten muodossa. Kirjastollamme on myös ollut ilo tehdä työtä erittäin pätevien määräaikaisten työntekijöiden kanssa, jotka ovat tuoneet oman laadukkaan lisänsä blogin sisältöihin.

Parlamenttikirjaston monimuotoisuus näkyy sekä aiheiden laajana kirjona, että näkökulmien moninaisuutena. Toisaalta kirjastossa asuva syvä asiantuntemus manifestoituu juridisissa tai yhteiskunnallisissa aiheissa mutta toisaalta elämän eri osa-alueet siivilöityvät henkilökunnan laajan yleissivistyksen, lukeneisuuden ja ammattiylpeyden läpi lukijoiden iloksi.

Näin ollen on syytä kiittää sekä kirjoittajia että ennen kaikkea Parlamenttikirjaston lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua. Nauttikaamme tässä hetkessä siitä, mikä on ollut ja aina on oleva!

Antti Virrankoski
Palvelujohtaja
Eduskunnan kirjasto


perjantai 16. joulukuuta 2016

Kansan edustaminen, yksilö- vai joukkuelaji?

Kuvalähde:Sports symbols clipart
Monet kansanedustajat ovat entisiä urheilijoita. Huippu-urheilijapuolueessa on ollut olympiamitalisteja, maailmanmestareita, maaottelujyriä ja Suomen mestareita. Menestys on usein saavutettu yksilölajeissa kuten hiihdossa tai yleisurheilussa eikä joukkuelajeissa. Miksi näin on?

Ensimmäiset eduskuntaan valitut huippu-urheilijat olivat entisiä olympiamitalisteja (painija Kelpo Gröndahl kansanedustajana 1962–1970; Heikki Hasu, yhdistetty, 1962–1970; melonta Sylvi Saimo 1966–1979). Harrastajamääriin suhteutettuna on perin kummallista, että kansanedustajaksi on valittu esimerkiksi kolme vähintään kansallisen tason seiväshyppääjää (Urho Saariaho 1945–1966, Eeles Landström 1966–1972, Antti Kalliomäki 1983–2011).

perjantai 9. joulukuuta 2016

Takinkääntämisestä

Takinkääntäminen on erityisesti politiikasta tuttu, yleensä negatiivinen käsite. Se on poliittista selkärangattomuutta, äänestäjien pettämistä ja sielunsa myymistä – mahdollisesti jopa lehmänkauppaa, josta vastapelurit piikittevät pitkään.

”Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.”
(Timo Soinin ploki, 18.5.2011)

”Arhinmäki käänsi takkinsa provokatiivisesti samaan aikaan tv-haastattelua antaneen ulkoministeri Timo Soinin (PS) takana.”
(MTV 18.9.2015)

Takinkääntäminen on poliittiseen peliin kuuluvaa retoriikkaa. Me elämme siinä uskossa, että poliitikkojen tulee pysyä aatteellisissa poteroissaan. Meille äänestäjille on tärkeää, että puolueet ja poliitikot käyttäytyvät ennalta-arvattavasti heidän arvomaailmansa mukaisesti.  Linjauksista ja lupauksista tulee pitää kiinni.

”[…]Näin näyttää muuttuvan miehen mieli. Lapissa tuli kirjoitettua yhtä ja etelään siirryttyä tulee näköjään puhuttua ihan toista. Kovin vakavasti tämmöistä takinkääntäjää ei pysty ottamaan.”
(Edustaja Tennilä kollegastaan Markku Laukkasesta eduskunnan täysistunnossa 9.4.1992.)

”Edustaja Tennilälle ensin totean, että en ole muuttanut mielipidettäni.[…]”
(Edustaja Laukkasen vastauspuheenvuoro 9.4.1992.)

Poliitikkojen lisäksi takkia voivat kääntää muutkin julkisuuden henkilöt, jopa kokonaiset virastot.

”Heikki Salo on kääntänyt takkinsa monta kertaa.”
(Surkkari.fi, Suur-Jyväskylän lehti 2.7.2015)

”Carunan hintapiikin tausta: Energiavirasto käänsi takkia”
(Taloussanomat 3.2.2016)

Meillä on pidetty myös takinkääntöpäivää ja löytyy myös futisjoukkue AC Takinkääntäjät.

Yksi näkökulma takinkäännön vaikeuteen henkilökohtaisella tasolla selitetään Tetlockin ja Gardnerin kirjassa Superforecasting – the artand science of prediction. Siinä he esittävät, että ihmisillä on luontainen psykologinen taipumus tehdä tiettyyn aiheeseen liittyviä olettamuksia ja arvioita sitä voimakkaammin mitä enemmän niihin sijoittuu oman persoonan ”rakennuspalikoita”. Toisin sanoen, mitä enemmän näkemys on osa omaa persoonaani, sitä tiukemmin pidän siitä kiinni. Tetlock nimittää tätä termillä ”ego investment”.

On helppo uskoa, että teoria pätee poliitikkoihin ja takinkääntöretoriikkaan. Yksittäinen poliitikko on kenties lapsesta asti kasvanut tietyssä poliittisessa perheessä, toiminut puolueen nuorisojärjestössä ja myöhemmin puolueessa. Poliitikon persoonan rakennuspalikat on marinoitu perusteellisesti aatteen tai oman ryhmänsä mukaisiin mielipiteisiin. Takinkääntö on tuossa kontekstissa vaikea teko.
Nykyään puhutaan paljon poliittisen päätöksenteon pohjautumisesta tutkittuun tietoon. Se on ideaalitilanne, missä tutkittua tietoa kyettäisiin optimaalisesti soveltamaan yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä. Valitettavasti tieteellinen ja vankasti tutkittu tieto ei välttämättä aina riitä murtamaan päättäjän persoonan rakennuspalikoita.

Tämä ilmiö on sisäänrakennettuna meissä kaikissa, ei vain poliitikoissa.

On henkisesti raskasta, jos uusi (faktapohjainen) tieto horjuttaa oman persoonan rakennuspalikoita tai vähintäänkin pakottaa uudelleenarvioimaan oman näkemyksensä järkevyyttä. Tästä syystä pitäydymme helposti totutuissa konservatiivisissa uskomuksissamme, mahdollisesti jopa välttelemme joutumasta sellaisen informaation äärelle, joka heiluttaisi omaa korttitaloamme. Duunipaikan asiantuntija on koko työuransa keskittynyt omaan tehtäväänsä ja sen nyansseihin. Hän ei ehkä kykene tunnustamaan mahdollisia omia virheitään tai ajattelussaan olevia vinoutumia. Asiantuntijuuden rakennuspalikoita on vuosien saatossa pinottu päällekkäin useita kerroksia ja yhden alimmaisen palikan poistaminen voi sortaa asiantuntijan ammatti-identiteetin, kuten Jenga-pelin tornin. Uuden oppiminen on vaikeaa, jos ahdistumme tai ärsyynnymme sellaisen tiedon äärellä, joka haastaa totuttuja ajatusmallejamme.

Tässä myös minä, keski-ikäinen asiantuntija, istun toimistohuoneessani ja kirjoitan tätä juttua. Minullakin on omat rakennuspalikkani ja jumiutuneet kantani tietyistä työasioista. Saatan olla asiasta jotain mieltä ja perustella näkemykseni samalla vanhalla, ehkä jo kumotulla, tiedonjyväsellä. Toisaalta argumenttina on usein vain se kuuluisa asiantuntijan mutu tai muu näppituntuma, ilman mitään vankkoja perusteluja.

Mitä itse teen kun törmään uuteen tietoon, joka haastaa aiemman vankan näkemykseni jostain asiasta? Ahdistunko ja suljen silmäni koko aiheelta? Pystyisinkö kuitenkin kriittisesti arvioimaan uutta tietoa ja vähintäänkin oppimaan uutta? Pystynkö kääntämään takkini tyylikkäästi?

Kykenen kyllä uudistumaan.Olen häilyväinen

Otan takkini.

Jani Stenvall 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sadan vuoden sananvapaus

Tiellä sananvapauteen –verkkoteos on laajin tähän saakka ilmestynyt suomalaisen sananvapauden kehityskaarta kuvaava julkaisu. Kai Ekholm, Päivikki Karhula ja Tuomo Olkkonen ovat koostaneet yli 900 sananvapauteen liittyvää artikkelia, joiden taustatietona on käytetty lehtiartikkeleita, tutkimuksia, haastatteluja ja alkuperäisaineistoa 100 vuoden ajalta. Kirjoituksia täydentävät usean kymmenen asiantuntijan kirjoitukset omilta aihealueiltaan, kuten sanavapauteen liittyvästä lainsäädännöstä, sotasensuurista ja elokuvasensuurista.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Koulutuspäivä kirjastoille

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Järjestimme maananataina 14.11.2016 eri kirjastojen henkilökunnalle suunnatun koulutuspäivän, jossa tietoasiantuntijat perehdyttivät osallistujia Eduskunnan kirjaston erityisaihealueisiin kuten eduskuntatietoon, yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin tiedonlähteisiin. Koulutuspäivää kirjastoille on järjestetty myös kahtena edellisenä syksynä, joten tapahtuma on vakiintumassa jokavuotiseksi. 

Koulutuspäivä oli maksuton ja tarkoitettu kaikille Eduskunnan kirjastosta, sen kokoelmista, palveluista ja koulutuksesta kiinnostuneille kirjastoalan ihmisille. Koulutuspäivään osallistui 44 henkilöä ja edustettuna oli monipuolisesti niin korkeakoulujen, erikoiskirjastojen kuin yleistenkin kirjastojen henkilökuntaa. Koulutuspaikkana oli eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio.

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta

Päivän ohjelmaan kuului viisi 45 minuutin luentoa Eduskunnan kirjaston erityisaihealoilta. Luennot olivat varsin tiivistahtisia. Osallistujat käyttivät kuitenkin aktiivisesti hyväkseen tilaisuutta kysyä asiantuntijoilta mieltä askarruttavista seikoista jonkin aiheen tiimoilta. 

Myös jälkikäteen olemme saaneet hyvää palautetta koulutuspäivän järjestämisestä, mikä kannustaa jatkamaan kirjastoalan ihmisten kouluttamista. Todennäköisesti osallistujien osaaminen ja ainakin tietämys  Eduskunnan kirjaston palveluista lisääntyivät. Luonnollisesti toivomme tämän tiedon välittyvän koulutukseen osallistujien kautta myös heidän asiakkailleen. Ja toivotamme nämä asiakkaat myös tervetulleiksi suoraan asioimaan Eduskunnan kirjastoon! Koulutuspäivä sinällään tarjosi erinomaisen tilaisuuden tavata oman alan vanhoja kollegoja niin yleisen kuin tieteellisen kirjaston puolelta, kuin tutustua myös uusiin.

Sirkka-Liisa Korkeila

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta 

Linkki -  koulutuspäivän esitykset:

Johdatusta eduskuntatyöhön / tutkija Joni Krekola

Valtiopäiväasioiden hakutoiminnot / johtava tietoasiantuntija Kristiina Hakala

Finlex ja muut säädöslähteet / tietopalvelusihteeri Kaisa Kipinoinen

Euroopan unionin tiedonlähteet / tietoasiantuntija Tommi Peuhkurinen

Kansalaisvaikuttaminen verkossa / informaatikko Päivi Erkkilä


Linkki - Valokuvia Flickr:issä 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Verovinkkejä

Kuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Verolainsäädäntö muuttuu kenties nopeammin kuin minkään muun oikeudenalan säännökset. Tiedonlähteiden ja työvälineiden on siis oltava mahdollisimman ajantasaisia ja helppokäyttöisiä. Mitä Eduskunnan kirjastolla on tarjota asiakkaille tähän tarpeeseen?

Alma Talent Pro –palvelussa on neljästi vuodessa päivitettäviä Verotusfokus-teoksia tusinan verran, joukossa lähes klassikon aseman saavuttanut Tikka – Nykänen – Juusela – Viitala: Yritysverotus I-II. Nämä taloushallinnon, yritystoiminnan ja veroalan ammattilaisten suosimat teokset ilmestyivät ensin irtolehtikansioina. Formaatti muuttui sittemmin cd-romiksi, ja vuosituhannen vaihteessa tulivat verkkoteokset. Koska ne ovat ennen kaikkea käsikirjoja, tieto on esitetty tiiviissä ja helposti päivitettävässä muodossa. Lähdeviittauksia on rajoitetusti, mutta tekstistä on linkit lainsäädäntöön ja oikeustapauksiin, joiden merkitys vero-oikeudessa ja verotuksessa on erityisen suuri.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Vierailulla Aurorankadun aarreaitassa

Vaihtelu virkistää! on Porvoon kaupunginkirjaston – Uudenmaan maankuntakirjaston hanke työntekijävaihtojen toteuttamiseksi Uudenmaan kirjastojen kesken. Hankkeen tavoitteena on oman osaamisen syventäminen sekä uusien ideoiden ja inspiraation löytäminen omaan työhön. Olin ennen Vaihtelu-virkistää -hanketta vaihdossa Vantaalla Hakunilan kirjastossa vuonna 2013, joten tämän vaihtohankkeen puitteissa kyselin mahdollisuutta päästä tutustumaan erikoiskirjastoon ja tälle ajatukselle näytettiin onnekseni vihreää valoa. Vaihtopaikaksi valikoitui Eduskunnan kirjasto, koska olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta ja oikeudellisesta aineistosta ja teen omassa kirjastossani kokoelmatyötä mm. näiden aineistojen parissa. Lisäksi hoidan tilaavaa kaukopalvelua ja sen puitteissa olen jo hyödyntänyt Eduskunnan kirjaston kokoelmia.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Mitä tietoa?

Kysymyksiä
Yksi tämän ajan mielenkiintoisimmistä ilmiöistä on suhtautuminen tietoon. Asiantuntijatiedon painoarvo näyttää vähenevän samalla kun kokemus- ja musta tuntuu –tiedon painoarvo nousee. On vertaistietoa, virheellistä tietoa ja liian vähän tutkittua tietoa. Tieteellisen tiedon jatkuva kehittyminen ja uudistuminen saa jotkut kyseenalaistamaan koko tieteellisen tiedon merkityksen. 

Yhä useammin kysytään myös tiedon laadusta. Onko jokin taho tilannut tai maksanut tutkimuksen? Entä yhden tulkinnan doksa*, josta poikkeavia näkemyksiä ei suvaita? Kenen hallussa on totuus ja oikea tieto? Mistä tunnistaa oikean tiedon?  

Tiedon asialla?
Ongelmia tuottaa myös se, että tiedon asialla voidaan olla monella tavalla. Annan esimerkin menneisyydestä ja otan natsikortin käyttöön. Anders Rydell käy kirjassaan ”Kirjavarkaat - Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana” hyvin laajasti läpi niitä vapaamuurarien ja juutalaisten kirjastoja ja arkistoja, joista natsit ryöstivät kirjat ja arkistomateriaalin. Useimmat kirjastot ja arkistot siirrettiin sellaisinaan joko Heinrich Himmlerin johtaman Saksan keskusturvallisuusviraston ylläpitämään kirjastoon tai natsipuolueen pääideologi Alfred Rosenbergin perustamaan juutalaiskysymystä tutkivan instituutin kirjastoon.  

Valokuva: Päivi Erkkilä

perjantai 21. lokakuuta 2016

Tietoasiantuntijana Eduskunnan kirjastossa

Tapasin kesällä vuosien jälkeen lapsuudenystäväni. Hän kysyi menneistä vuosista puhuessamme, olenko yhtään katunut, kun jonkin perinteisen lakimiehen ammatin sijaan työskentelen kirjastossa. Olisihan joku muu työpaikka ollut minulle, aikoinaan oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneelle, jotenkin luontevampi. Hetkeksi vähän hämmästyin, mutta vastausta ei tarvinnut miettiä: en tosiaankaan ole katunut. Ymmärsin, ettei opettajaystävällä ollut oikein käsitystä Eduskunnan kirjastosta eikä tietoasiantuntijan työstä siellä.
Eduskunnan kirjasto palvelee eduskunnan lisäksi kaikkia eduskunta-, oikeus- ja yhteiskuntatietoa tarvitsevia. Tietoasiantuntijoina ja johtavina tietoasiantuntijoina toimii yhteiskuntatieteiden tai oikeustieteen loppututkinnon tai jatkotutkinnon suorittaneita. Koska itse olen yksi oikeudelliseen tietoon perehtyneistä tietoasiantuntijoista, käsittelen nyt kirjastoamme tästä näkökulmasta.
Eduskunnan kirjasto on todella hyvä oikeudellisen tiedon kirjasto. Paitsi kaikki eduskunnan valtiopäiväasiakirjat, kokoelmista löytyvät laajalti myös muut lainvalmisteluasiakirjat. Kaikki keskeinen kotimainen oikeuskirjallisuus pitäisi löytyä meiltä, ja ulkomainen oikeuskirjallisuus on Suomen kirjastoja ajatellen hyvin edustettuna.
Ulkomaista oikeuskirjallisuutta kokoelmiin valitessa painotamme muun muassa valtiosääntöoikeutta, EU-oikeutta, kansainvälistä oikeutta sekä kansainvälistä yksityisoikeutta. Jokainen kokoelmiin tuleva kirja ja kotimainen oikeudellinen artikkeli saa viitetietoihinsa tietoasiantuntijan valitsemat asiasanat EKS-asiasanastosta.  Tällöin asiakkaat saavat mahdollisuuden hakea aineistoa SELMA-kokoelmatietokannasta myös asiasanoilla.
Kuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Kirjaston tietopalvelussa selvittämme kysymyksiä esimerkiksi kotimaiseen tai ulkomaiseen lainsäädäntöön liittyen. Opastamme asiakkaita käyttämään erilaisia oikeudellisia tiedonlähteitä kuten Finlexiä, EUR-Lexiä, Edilexiä ja Suomenlaki.comia. Kaksi viimeksi mainittua kaupallista oikeudellista palvelua ovat kirjaston asiakaskoneilla ja eduskunnan verkossa. Koulutamme erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja annamme myös henkilökohtaista tiedonhallinnan opastusta.

Laadimme erilaisia tietopaketteja kuten LATI-lainsäädäntöhankkeiden tietopaketteja. Lakimiespäivillä niitä kerran esitellessäni joku kysyi, miten me osaamme etsiä kaikkia noita tietoja. Se on juuri tietoasiantuntijoiden ammattitaitoa. Lakimiehillä taas on oman substanssinsa ammattitaito.
Oikeudellista neuvontaa emme kirjastossa saa emmekä edes pystyisi antamaan. Työssäni olen kuitenkin huomannut, että nimenomaan oikeudellisen tiedon ja lainsäädäntöaineiston ollessa kyseessä oikeustieteellisestä koulutuksesta on hyvin paljon hyötyä. Juristin koulutus auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita ja hahmottamaan, mikä on asian kannalta oleellista tietoa.
Se, että voi auttaa asiakasta löytämään tarvitsemansa tiedon, on tässä työssä kaikkein parasta. Ja tietoa, sitä kyllä Eduskunnan kirjastosta löytyy.

Mirja Pakarinen 

perjantai 14. lokakuuta 2016

Learning by doing - teimme viittomakielisen esittelyvideon

Verkkopalvelutiimille hankittiin viime vuonna uusi digikompaktikamera, tarkoituksena lisätä kuvien määrää erityisesti kirjaston sosiaalisen median kanavissa, sekä lisätä videomateriaalin käyttöä mm. kirjaston viestinnässä,opastuksessa ja koulutuksessa.

Tällä hetkellä videoiden käyttö  opastus- ja koulusmateriaalin jakoformaattina on kuitenkin minimaalista. Kirjasto on ollut mukana joidenkin eduskunnan ohjevideoiden  tekemisessä ja joitakin omia kokeiluvideoita on tehty, mutta toistaiseksi lopputulos ei ole ollut riittävän laadukasta jaettavaksi. Tosin joitakin tutkijoita  tai asiakkaita koskevia esittelyvideoita on tehty ja julkaistu kirjaston YouTube-kanavalla.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Vieraita Ruotsista

Sain keväällä sähköpostia Ruotsin parlamentista. Kaksi sikäläistä kollegaa halusi tulla tutustumiskäynnille. Eduskunnan arkisto järjesti vuonna 2012 pohjoismaisten parlamenttien arkistonhoitajien tapaamisen. Molemmat silloin täällä käymässä olleet arkistonhoitajat olivat vaihtaneet työpaikkaa ja uudet arkistonhoitajat halusivat viritellä suhteita muihin Pohjoismaihin. Pohjoismaiset parlamentit ovatkin tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Korkeakouluharjoittelu humanistin silmin

Eduskunta ei suoraan sanottuna tullut ensimmäisenä mieleeni, kun mietin alkuvuodesta 2016 tulevan kesän suunnitelmiani. Taustani on nimittäin vahvasti humanistisissa tieteissä, ja olin valmistumassa kuluvan vuoden aikana Helsingin yliopistolta filosofian maisteriksi pääaineenani folkloristiikka. Kuitenkin folkloristiikan tutkimuksen fokus arkistoaineistoihin ja opintoihin kuulunut praktikum Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa johdattelivat minut korkeakouluharjoittelijaksi Eduskunnan arkistoon  ja kirjastoon.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Ensimmäinen syksy parlamenttikirjastossa

Eduskunnan istuntotauko, jota muussa yhteiskunnassa myös kesäksi kutsutaan, on enää muisto vaan ja syyskauden parlamenttityö on täydellä teholla käynnissä. Samalla myös kirjaston arki on palannut uomiinsa pienen kesäisen hengähdystauon jälkeen.

Kuva: Antti Virankoski

Minulle uutena palvelujohtajana kaikki tapahtuu nyt ensimmäistä kertaa. Parlamentin heräämisen huomaa toden totta muustakin kuin asianmukaisella kiivaudella kaikuvista äänimerkeistä täysistuntojen käynnistyessä. Sisään astelevat asiakkaat, sähköpostitse kantautuvat tieto- tai aineistopyynnöt arkistoon ja tietopalveluun, kaukopalvelupyynnöt, syksyn ensimmäiset koulutukset, monenlaiset näyttelyt, uusien tietopakettien julkaisut ja monet muut toiminnot kertovat valtiopäiväarjen alkamisesta.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Parlamentaarisen tietotyön ammattilaiset olennaisen äärellä - ECPRD 2016 –seminaari Oslossa 7.9. – 9.9.2016

*Kuva:Antti Virrankoski
Oslo vakuutti seminaariosallistujat jopa paikalliset hieman häkellyttäneellä auringonpaisteella. Viimeistä detaljia myöten viilatuissa järjestelyissä oli varauduttu paikallisen sään tarjoavan huomattavasti normaalimman ja monimuotoisemman ilmastokokemuksen. Kun ennalta arvaamattomin tekijä osoittautui näin suotuisaksi, voidaan sanoa seminaarijärjestelyiden hiponeen täydellisyyttä. Meitä suomalaisia sanotaan usein täsmällisiksi ja organisoituneiksi, mutta norjalaiset ovat tässä suhteessa vielä omassa luokassaan, mistä osallistujat heitä vuolaasti muistivat kiitelläkin. Onnistuneet järjestelyt eivät ole pelkästään imagokysymys, vaan näin tarjotaan osallistujille mahdollisuus kohdistaa kaikki tarmonsa aktiiviseen osallistumiseen, mikä tässäkin tapauksessa tuotti esityksille ja keskusteluille rutkasti lisäarvoa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Toinen kesäni Eduskunnan kirjastossa

Vietin juuri toisen kesäni kesätöissä Eduskunnan kirjaston kokoelmapalvelussa. Edellisen kerran tulin valituksi kirjastoon korkeakouluharjoittelijaksi viime vuoden keväällä, jolloin haussa oli erityisesti työntekijä, joka osaisi luetteloida venäjänkielistä kirjallisuutta. Näin ollen viime kesäni sujui suurimmaksi osaksi venäjänkielisen aineiston parissa ja lisäksi tein myös paljon vuoroja kirjaston asiakaspalvelussa.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Onnea Paavo, 70 vuotta!




Keminmaalla on helle, varjossa 25 astetta, ja ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Pohjanrannan tilan navetan ylisille on pakkautunut 300 katsojaa. On Pohjanrannan kesäteatterin Urho ja kisällinsä -näytelmän ensi-ilta.

Pääosaa eli presidentti Urho Kekkosta esittää kansanedustaja ja europarlamentaarikko Paavo Väyrynen, joka on sekä käsikirjoittanut että ohjannut näytelmän. ”Kaljun saa tehdyksi peruukilla, mutta Kekkosen solakkaa ja ryhdikästä olemusta en voi saada aikaan, vaikka aionkin yrittää pudottaa vähän painoani”, kertoi taiteilija jo harjoitusprosessin aikana.

maanantai 29. elokuuta 2016

Kysy Yhdysvaltain kongressin oikeudelliselta kirjastolta


Kuva: Diliff (Own work) [CC BY-SA 2.5
 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5)],
via Wikimedia Commons
Yhdysvaltojen kongressin kirjasto, Library of Congress, on maailman suurin kirjasto. Se sijaitsee Washingtonissa ja on perustettu vuonna 1800. Viime vuonna kirjaston kokoelmassa oli yli 162 miljoonaa nidettä, vakituista henkilökuntaa 3094 ja asiakkaita sekä vierailijoita noin 1,6 miljoonaa. Kongressin kirjasto palvelee nimensä mukaisesti Yhdysvaltojen kongressia, mutta toimii myös maan kansalliskirjastona.

Minulla oli elokuussa ilo ja kunnia päästä tutustumaan tähän kirjastoon. Osallistuin maailman kirjastojärjestön (IFLA – International Federation for Library Associations) parlamenttikirjastojen jaoston konferenssiin, joka järjestettiin Kongressin kirjastossa. Konferenssin yhteydessä minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Kongressin oikeudellisessa kirjastossa, Law Libraryssä, ja kuulla sen toiminnasta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Vapaa pääsy, ei ostopakkoa

Kirjastot ovat niitä harvoja julkisia sisätiloja, joissa ei ole ostopakkoa, sisäänpääsymaksua, eikä pakoteta kuuntelemaan musiikkia. Selkeä hyvinvointipaikka siis, sen useat tietävät ilman tutkimuksiakin. Musiikin terveysvaikutuksia kyllä on tutkittu. Musiikki tekee sinulle hyvää – mutta vain jos kuuntelet musaa, josta pidät. Jos pidät metallimusiikista ja inhoat fuusiojatsia ja modernia R&B:tä, niin ensimmäinen on hyväksi sekä mielellesi että kehollesi. Ja toisinpäin.

Olen musiikin sekakäyttäjä, mutta en pidä siitä että soitetaan kovaa ja korkealta ja/tai koko ajan. Pakenen paikalta. Siksi on niin omituista, että kaupoissa pakkosyötetään musiikkia. Yleensä sellaista, jota en voi sietää, ja pinna kiristyy. Ilmeisesti minua ei haluta siihen paikkaan asiakkaaksi.
Nuoruudessani rock n roll oli perin harvinaista. Ylen klassikko, laatuohjelma Rockradio, piti kiireesti ehtiä kuulemaan koulun jälkeen. Ei ollut juuri rahaa levyihin. C-kasetille tallennettiin koko elämä. Oli todella hienoa päästä festareille.

Muutin Stadiin vuonna 1991. Kirjasto oli kävelymatkan päässä, käytiin siellä usein. Sitten ymmärsin että kirjastosta lainataan myös musiikkia. Melkein alkoi uusi elämä. Kesken kaiken muutin pariksi vuodeksi periferiaan. Kun tein paluun Stadiin, oli jo käytössä uusi ihana HelMet, josta sai käsiin valtavan määrän musiikkia. Lopultakin pääsin itse kuuntelemaan mitä on Anthrax, se bändi josta kollit koulussa intoilivat. Kivat pojat kuuntelivat liian harvoin heavyä, kolleilta taas ei voinut ”hikarityttö” kysyä kasettia lainaksi. Ei ollut isoveljiä tai -sisaria, joiden levyt olisi voinut vohkia. Kesti luvattoman kauan päästä näkemään Anthraxin livenä. Voi olla vaikea ymmärtää, jos rässi, döödsi, bläkkis tai mikään muukaan metallimusa ei kolahda, mutta metallikeikoilla on hauskaa! Kun näin Anthraxin nyt jälleen Tuskassa, on maailma taas ainakin hetken verran parempi paikka.
Anthrax lavalla. Kuva: Raija Hietala.

Nautin tietokirjoista. Niitä sekä ostan että lainaan. Usein lainaaminen johtaa siihen, että haluan saman kirjan myös omaan hyllyyni. Joitakin opuksia tarvitsen hetkellisesti lähdeaineistoksi tutkimuksia varten. Joskus taas käy niin, että jotakin kirjaa ei enää löydy muualta kuin kirjastosta ja ehkä divarista.

Monelle kaunokirjallisuus on henkireikä. Edari lainaa kaunoa vain kansanedustajien ja virkamiesten iloksi. Muuten Edari on kaikille avoin erikoiskirjasto – oikeudellisen ja yhteiskunnallisen tiedon keskuskirjasto Suomessa. Tule vain käymään, lue samalla päivän lehdet! Kyllä meilläkin viihteellistä aineistoa on, elämäkertoja ja valtavasti historiaa. Eräs historiantutkija Y on tosin niin kova lainaamaan ja tutkimaan, että pelkään että jonakin päivänä hän on lukenut kaiken mitä meiltä vain voi lainata.

Jos iskisi joku ilkeä X ja poistaisi maailmasta bassot, voisin yhtä hyvin sanoa viimeisen kerran hyvästi. Juttelin tässä erään Edarin käyttäjän kanssa, joka kertoi tutkivansa fasismia Euroopassa. Kerroin hänelle että taannoin anti-fasistit kokoontuivat Hakaniemessä. Ja että tyttäreni kysyi minulta virnuillen: ”Jaa että anti-basistit? No sittenhän sä et halua olla siellä!?”

Hauskaa kesää, trevlig sommar!

Tuska – Open Air Metal Festival
Selma – Edarin kokoelmatietokanta
HelMet-kirjasto
HelMet-musiikkivarasto Saundiholvi – muutakin kuin uusinta musiikkia

Raija Hietala

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus

Eino Leinon Juhannus-runon sanoin toivotamme Rentouttavaa ja ihanaa juhannusta!

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.




perjantai 3. kesäkuuta 2016

Eduskunnan täysistuntosalissa kootaan palapeliä

Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokoneliöillä

Kansanvallan kovan ytimen katto kaareutuu ylös kohti ikkunoita, joista täysistuntosaliin virtaa päivänvaloa. Vuosien saatossa poliittinen ilmasto on vaihdellut myrskystä tyveneen, eikä katto ole säästynyt ulkoisiltakaan vaikutteilta. Muutamiin paikkoihin on syntynyt ruskeita laikkuja, kun ikääntyvä vesikatto on vuotanut. Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokomassasta puristetuista levyistä 1920–1930-lukujen taitteessa. Ne tasapainottavat salin akustiikkaa.

Eduskuntatalo on parasta aikaa laajimman koskaan kokemansa remontin kourissa. Istuntosali on lattiasta kattoon täynnä rakennustelineitä. Monelta suunnalta kuuluu porausta ja nakutusta. Jostain kantautuu poppia – joku konservaattoreista kuuntelee musiikkia edustajien pulpetteja kunnostaessaan. Kaiken yläpuolella, aivan istuntosalin kupolin alla, tekee työtään kaksi keskittynyttä miestä. He kapuavat telineille, tunnustelevat, koputtelevat ja naputtelevat. Sokeriruokolevyjen vaihtamisesta ei selvitä rutiinilla, vaan miesten työ tuo mieleen pilkuntarkkaa keskittymistä vaativan palapelin.


 Levyjen leikkaaminen ei sovi suurpiirteisille


Rakennustelineet yltävät salin kattoon saakka


Onneksi onnistuminen ei jää palojen puutteesta kiinni. Talon kaukokatseinen arkkitehti J. S. Sirén tilasi nipun ylimääräisiä levyjä, kun hän aikanaan rahtautti katon materiaalit ilmeisesti Amerikasta. Peruskorjauksen aikana on yritetty keksiä ratkaisua, jolla nämä varastokalpeat levyt saataisiin sulautumaan huomaamattomasti alkuperäiseen kattoon. Niiden kollegat ovat hieman tummuneet imiessään itseensä edustajien debatteja jo vuosikymmeniä.


Vanhat levyt on irrotettava varovasti, jotta
 niitä voidaan käyttää uudestaan


Ensin kokeiltiin, onko ruokosokerilevyjä mahdollista tummentaa sijoittamalla niitä joksikin aikaa talon muiden ikkunoiden lähelle valoa saamaan. Rusketuksen sijasta koelevyt kalpenivat entisestään. Seuraava idea tuotti sen sijaan tulosta: Istuntosalin kupolikaton alaosaa kiertää reunus, joka on puolisen metriä irti seinästä. Sen taakse jää piiloon kapoinen ura, josta käsin solakka ihminen mahtuu huoltamaan reunuksen reliefejä. (Tuo kulkuväylä ei ole korkeanpaikankammoisille.) Huomattiin, että kupolin alimmat sokeriruokolevyt eivät näy alas saliin, jolloin niitä saattaisi olla mahdollista siirtää näkyvämmille paikoille kokonaisuuden kärsimättä.


Joko nyt mahtuisi?


Levyt on alun perin kiinnitetty kattoon naulaamalla ne pinnan pienistä rei’istä, joten niiden irrottaminen vaatii hermoja ja sorminäppäryyttä. Kärsivällisellä naputtelulla kirvesmiehet ovat selvittäneet naulojen sijainnin ja onnistuttuaan lyöneet ne varovasti levyn läpi. Ja kas! Kun riittävän monta pientä levyä saadaan ehjänä irti reunuksen takaa, saa niistä muotoiltua sopivat palat edustuspaikoille salin kattoon.

Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Sokeriruokomassasta tehdyt levyt näyttävät läheltä melko surullisilta, lähinnä rei’itetyiltä puukuitulevyiltä. Kaukaa katsoen valmis katto hohtaa kullan eri sävyissä. Kyllä sen alla kelpaa edustajien pian taas taittaa sanaista peistä. Onko Sirén voinut ennakkoon tietää, kuinka kauniilta katto tulee näyttämään? Vai onko lopputulos vain mestarin tuuria?


Siirrettyjen levyjen tilalle laitetaan vaaleita varastossa levänneitä.


Teksti ja kuvat Hanne Salonen / Eduskunta

tiistai 24. toukokuuta 2016

Yleisiä kirjastoja koskeva kirjastolaki uudistuu

Työryhmän ehdotus uudeksi kirjastolaiksi on valmistunut. Kirjastolaki koskee yleisiä kirjastoja, joilla tarkoitetaan kunnan ylläpitämää kaikille väestöryhmille tarkoitettua kunnan kirjastolaitosta, joka on toiminnallinen ja hallinnollinen kokonaisuus.

Eduskunnan kirjastolla on oma lakinsa, mutta koska olemme osa kirjastoverkostoa, seuraamme tarkasti toimintaympäristöämme, joten uusi kirjastolaki kiinnostaa meitä kovasti. Olemme laatineet kirjastolain uudistuksesta tietopaketin. Referoin seuraavaksi uutta kirjastolakiesitystä.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Avoimuuden edelläkävijä

Eduskunnan kirjasto on ollut kaikille avoin kirjasto jo 103 vuotta!

30.4.1913 Eduskunnan kansliatoimikunta hyväksyi kirjaston ohjesäännön. Sen mukaan
"Eduskunnan kirjasto on myös muiden kuin eduskunnan jäsenten käytettävänä mikäli se voi tapahtua tuottamatta haittaa eduskuntatyölle."
Nykyään kirjaston avoimuus muotoillaan näin:
"Eduskunnan kirjasto on avoin kaikille kansalaisille. Palvelemme eduskunnan lisäksi jokaista, joka tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta." 
Eduskunnan kirjasto on kaikille avoimena kirjastona poikkeus parlamenttikirjastojen maailmassa, sillä usein parlamenttikirjasto on olemassa vain parlamenttia varten. Viimeksi eilen asiakas sanoi: "Minun maassani kansalaiset eivät voi käyttää parlamenttikirjastoa eivätkä vierailla parlamentissa".

Tähän on tulossa muutos.

Osallistuin syksyllä ECPRD:n (The European Centre for Parliamentary Research and Documentation) seminaariin "Libraries and Research Sevices Serving Openness and transparency of Parliamant". Esityksissä ja keskusteluissa tuli useasti esille avoimen parlamenttikirjaston merkitys demokratian ja kansalaisten tiedonsaannin kannalta.  Kaikkiin parlamenttikirjastoihin ei kuitenkaan tuosta vain kävellä sisään kuten Eduskunnan kirjastoon voi kävellä. Avoimuuden tärkeänä lisääjänä nähdään mm. internetin tarjoamat mahdollisuudet jakaa tietoa parlamentin toiminnasta esim. digitoituina valtiopäiväasiakirjoina tai vaikkapa chat-palveluna.

Jotkut menneisyydessä toteutetut uudistukset ovat sellaisia, joita voi ihastella edelleen. Joista voi ajatella, että jos asiaa ei olisi tehty silloin, se pitäisi tehdä viimeistään nyt. Yksi tällanen on Eduskunnan kirjaston avoimuus.

Hauskaa vappua!





Päivi Erkkilä

Avoimuuden aikajana Eduskunnan kirjaston historia -sivulla.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Miksi kirjastoissa tarvitaan yksityisyydensuojaa?

Osallistuin tällä viikolla kansainvälisen kirjastoseura IFLA:n sananvapauskomitean (FAIFE) kokoukseen Lontoossa, jossa keskustelujen keskeisenä teemana oli yksityisyydensuoja. Viime vuoden aikana työn tulokseksi syntyi linjaus kirjastojen yksityisyydensuojasta. Tänä vuonna olen ollut laatimassa aiheeseen liittyvää koulutusmateriaalia. Yksityisyys nousee teemaksi tänä vuonna myös FAIFE:n suunnittelemassa osuudessa IFLA:n konferenssin ohjelmaa.

Miksi yksityisyydensuoja sitten on kirjastoille tärkeää?

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tiedonhakua ulkomaisesta lainsäädännöstä


Eduskunnan kirjaston tietopalvelussa teemme muun muassa muiden maiden lainsäädäntöä koskevia tiedonhakuja. Usein tiedossa ei ole lain nimi, ainoastaan asia, jota koskevaa lainsäädäntöä asiakas tarvitsee. Kirjaston kokoelmat ja verkkosivut ovat tukena tässä työssä.

Hyvä tapa aloittaa tiedonhaku jostain aiheesta voi olla aihetta käsittelevä kirja.  Kirjaston kokoelmissa on runsaasti paitsi eri maiden perustuslakeja ja oikeusjärjestelmää käsittelevää kirjallisuutta, myös kirjallisuutta eri oikeudenaloilta. Ulkomaisen oikeudellisen kirjallisuuden hankinnoissa pyrimme painottamaan oikeusvertailevaa kirjallisuutta. Usein on osoittautunut hyödylliseksi katsoa SELMA –kokoelmatietokannasta vaikka EKS-asiasanaston avulla löytyisikö aiheesta jotain kiinnostavaa.


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Verkkokirjahylly Eduskunnan kirjastossa

Olemme hankkineet kirjastoon uuden hyllyn, Verkkokirjahyllyn. Talentum Pron kustantama Verkkokirjahylly on kokoelma sähköisiä kirjoja oikeustieteen eri aloilta, taloushallinnosta ja esimiestyöstä. Meidän lisenssimme kattaa koko Verkkokirjahyllyn sisällön, tällä hetkellä noin kolme sataa nimekettä.

Valtaosa Talentum Pron juridiikan alan kirjoista ilmestyy perinteisen painetun muodon lisäksi verkkokirjoina. Useimmat uudet verkkokirjat julkaistaan samaan aikaan tai hieman myöhemmin kuin printtikirjat. Verkkokirjoissa on sama sisältö sivunumeroineen kuin painetuissa kirjoissa, mutta ne eivät ole näköispainoksia. Verkkokirjat luetaan suoraan tietokoneen selaimelta eikä niitä voi ladata tietokoneelle tai muille laitteille.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Mitä tapahtuu kun löytää uuden kirjailijan?


Jo joitakin vuosia sitten bongasin jostakin lehdestä, todennäköisesti Hesarin kulttuurisivuilta, pienen noston. Siinä Päivi Uljas totesi, että ”Kun löydän uuden kirjailijan, olen kuin pienessä kännissä ja vedän samaa tavaraa viikkotolkulla.” Tuo kiteytys tuntui hyvin tutulta ja leikkasin kyseisen noston talteen.

Uusien kirjailijoiden löytäminen onkin tarpeen, ettei luettava lopu! Itselläni on juuri nyt meneillään dekkaristi Jussi Adler-Olsenin kausi. Muutama kirja on jo luettu ja pari odottaa. Hurahdin Adler-Olseniin paitsi uudenlaisten tarinoiden lisäksi siksi, että hänen kirjojaan ei tarvitse lukea ensin sataa sivua ennen kuin homma lähtee liikkeelle. Nyt toiminta alkaa lähes ensi sivuilta. Kaunokirjallisuudessa ja esim. juuri dekkareissa on nykyisin sitä vikaa, että ne ovat aivan liian pitkiä ja paksuja. Kustannustoimittajalla olisi ollut vielä tehtävää. Samaa koskee nykyelokuvia ja näytelmiä.

Uusien kirjailijoiden löytäminen on kyllä aivan samanlaista kuin Päivi Uljas toteaa. Minulle rakkaita kirjailijoita jo vuosien takaa ovat olleet mm. Ian McEwan ja Paul Auster. Kun sain aikanaan vinkin lukea McEwanin Vieraan turva, se oli menoa ja koko tuotanto piti kaivaa esiin. Samoin kävin Austerin kanssa. Myös Juha Itkosta, Joel Haahtelaa, Irène Nemirovskya ja Ljudmila Ulitskajaa on pitänyt saada heti lisää.

Välillä uusi lempikirjailija löytyy heti ensimmäisen kirjan bongauksesta, näin on käynyt esim. Philippe Claudelin, Hilary Mantelin, Siri Hustvedtin, Arnaldur Indridasonin tai Lotte & Sören Hammerin kanssa, Tommi Kinnusesta puhumattakaan.

Aika mukava tapa tulla känniin.

Kristiina Hakala

Valokuva:By Icely88 (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

perjantai 26. helmikuuta 2016

”Kysy vaimoltasi neuvoa!” – välihuudot eduskunnassa


Suomen eduskunnassa välihuudoilla on poikkeuksellisen suuri merkitys. Monessa maailman parlamentissa kansanedustajat eivät esitä välihuutoja edes kaikkein kiihkeimmissäkään keskusteluissa. Näin on tilanne esimerkiksi Aasiassa, Virossa ja monissa muissa Itä-Euroopan parlamenteissa.

Suomessa välihuudot merkitään istuntopöytäkirjoihin, jos ne vain erottuvat riittävän selkeästi. Välihuudot voivat olla luonteeltaan joko negatiivisia tai positiivisia. Tavallisimpia ovat negatiiviset välihuudot, joiden tarkoituksena on vastustaa puhujan argumentteja ja osoittaa niiden virheellisyys (”lukekaa enemmän, luulkaa vähemmän”, ”väärä todistus lähimmäisestä”, ”asia on juuri toisin”).  Kansanedustajat huutavat myös positiivisia välihuutoja kannustaessaan ja kehuessaan puhujaa (”juuri näin”, ”tismalleen”, ”isänmaa kiittää”).

perjantai 19. helmikuuta 2016

Suomen kuumin kirjasto ja muita lehtijuttuja

Mielenkiintoinen näkymä Eduskunnan kirjaston historiaan avautuu lukemalla Eduskunnan kirjastosta kirjoitettuja lehtijuttuja. Lehtileikearkistoa on kirjastossa ylläpidetty enemmän tai vähemmän aktiivisesti 30-luvulta alkaen. 2000-luvun alussa lehtileikearkistosta luovuttiin. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa mediaseurantaa ja tehdä sitä myös takautuvasti.

Laina-ajat ja palautuskehotukset
Vuosien mittaan kirjaston laina-ajat ja erilaiset palautuskehotukset ovat päätyneet lehtien juttuaiheeksi. Helsingin Sanomat uutisoi 27.4.1963 kansanedustaja Hertta Kuusisen palauttamasta kirjasta, jonka Otto Wille Kuusinen oli lainannut 3.12.1917.


Lehtien kirjoituksia seurattiin tarkasti ja niihin myös reagoitiin. Kun sanomalehti Kaleva julkaisi 23.1.1983 pakinan otsikolla "Eduskunta ottaa rosvot kiinni", vastasi kirjaston ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann pakinaan nopeasti.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Tieto mulle heti tänne! – Mutta hitaudesta voi olla hyötyä!

Kiireinen elämäntyyli näkyy tiedonhauissakin. Olemme tottuneet tarkistamaan asioita pikaisesti Googlesta. Google näyttää haun tulokset yhä nopeammin ja se jopa ilmoittaa, montako sekunnin kymmenesosaa hakutuloksen löytyminen kesti. Kärsimättöminä tyydymme usein katsomaan vain hakutuloksen ensimmäiset emmekä selaa hakutuloksia montaakaan sivua. Nopeus ja määrä sokaisevat meidät, kun tutkimuksellinen ote tiedonhakuun puuttuu.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Mummojen muistihistoriaa


Kun herää keskellä yötä murehtimaan työjuttuja, voi tulla yllättäviä asioita mieleen. Saattaa ajatella vaikka mummoja. Että mitä he tuumaisivat nykyajan meiningistä ja työelämästä, jossa ikäluokkaani vaaditaan kestämään fyysisesti ja psyykkisesti jatkuvasti pidempään.

Kunnioitettavat isoäitini syntyivät vuosina 1905 ja 1912. Suomi ei vielä ollut itsenäistynyt. Ainakin toinen heistä varmasti vielä muisti Suomen olleen keisarin kaksipäisessä alaisuudessa. Olen syntynyt mummoihin nähden liki tai yli 60 vuotta myöhemmin. En ymmärtänyt tällaisestakaan asiasta heiltä udella. Molemmat menivät itse edestään, kun olin tuskin 20-vuotias.

Hämäläinen, vuonna 1905 syntynyt mummoni Alli kertoi minulle iltasaduiksi hurjia tarinoita lapsuudestaan. Latoon säilötty ruumis kummitteli, yksin metsäpaimenessa pelotti ja mummo teki uhkarohkeita tempauksia. Maatalon tytär ei jäänyt aivan osattomaksi, sillä hän sai opiskella jopa ylioppilaaksi. Ihan kaikilla ei ole kodin puolesta siihen resursseja edes tänä päivänä, saati että se olisi silloin ollut maataloissa tapana.

Alli-mummon valokuvista näkyy, että penkkariajelu muistutti paljon nykyistä menoa. Ilakoivia nuoria seisoo lavalla, jonka reunoja kiertäviin plakaatteihin on kirjoitettu ajankohtaisia lausahduksia. Kunnes katsoo lavan alapuolelle – siellä näkyy reen jalakset!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Millainen on sinun eduskuntasi?


Eduskunnan historiaan liittyy dramaattinen murhenäytelmä, josta aikanaan vaiettiin ulkopoliittisista syistä. Kansanperinteen tutkija ja 34-vuotias kahden lapsen äiti Astrid Reponen-Juvas ampui itsensä eduskunnan eteisessä talvisodan rauhanehtojen tultua julkisuuteen maaliskuussa 1940. Tragedia välittyi vain pienelle piirille suvun muistitietona, kunnes tytär Meri-Helga Mantere julkaisi vuonna 2014 kirjan Vapauden taju, jossa kerrotaan hänen äitinsä ja tämän käly Maiju Juvaksen elämäntarinat.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Outside the box – poliittiset blogit ja sodankäynnin taito

  
 “His lively and acerbic blog was far better than the stuff pumped out by the army of foreign correspondents in the country.” (Peter Mass, foreign correspondent, Slate, about a blogger Salam Pax, a pseudonym)

Miksi blogit onnistuvat siinä, missä media epäonnistuu? -kysyy David D. Perlmutter  2000-luvun puolessa välissä julkaistussa kirjassaan Blogwars, jossa hän analysoi blogien roolia poliittisessa kulttuurissa. Vastaus on nähdäkseni kaksijakoinen: medialla on edelleen kiistämättä keskeinen rooli politiikan julkisuuden näyttämönä ja julkisen keskustelun agendan asettajana, mutta sosiaalinen media ravistelee näiden uskottavuutta arvioimalla yhä tarkemmin sitä, mitä median näyttämöllä esitetään.