Parlamenttikirjasto

perjantai 9. tammikuuta 2015

VALITUT PALAT


Pelataanpa Edarin EKS-bingoa. EKS on oma asiasanastomme eli aihehakemisto. Sen luovat indeksoijat, jotka perehtyvät uusiin kirjoihin ja kertovat sitten meille mitä ne käsittelevät. Pyöräytän bingomasiinan käyntiin. Klikkaan aakkoshakemistoon – Sano joku kirjain! ”No vaikka koo”, mulkoileva onnettareni vastaa. Kahvi… kaksintaistelut… kaksoset... Otan vaikka kahvin. EKS hakee voittajat Selmasta ja valitsen niistä kiinnostavan kirjan.

Porttiteoria puuttuu peliin ja päädyn kahvista huumeisiin: David T. Courtwrightin Forces of Habit : drugs and the making of the modern world.  Google Booksissa on pari viiden tähden arviota teoksesta. Miken mielestä historian suurmiehet voi unohtaa. Imperiumit rakentuivat riippuvuuden ja sitä aiheuttavien nautintoaineiden himon varaan. Karkkia mutustaen luen kuinka Kristin kertoo, että kiehtova teos on punottu kuuden koukuttavan aineen, nimittäin sokerin, kahvin, teen, marihuanan, kokaiinin ja heroiinin ympärille. Kotona uskollinen mutta ainoa lukijani nappaa kirjan, eikä pysty laskemaan sitä kädestään. Kirjoja ei sentään vielä lasketa huumeiksi?
Huumeista oli hallitsijalle hyötyä. Niille voitiin lätkäistä vero, ja verorahoilla sitten hankittiin ainakin jokunen tuuba, että päästiin soitellen sotimaan. Lopulta joistain aineista tuli hyväksyttyjä, toisista lääkinnällisiä ja loput kiellettiin. Nauti yhdessä tämän kirjan kanssa: 50 kasvia, jotka muuttivat maailmaa.

Valtaa ei ole luokiteltu huumeeksi, mutta ehkä pitäisi? Hattuun noussut valta on pahimmasta päästä. Vallanpitäjän tulisikin välttää hattuja kaikin voimin. Neville Chamberlainin kuvista muistan parhaiten juuri ne, joissa hän pönöttää hattu päässä. Jos ei meitä olisi niin itkettänyt, niin olisimme nauraneet makeasti tuon hattupään ja muutaman muunkin tyypin törttöilyille. Oikean röykkiön sössimistä, eli 101 historiallista kömmähdystä, kokosi Daniel Rydén kirjaansa Maailmassa on virhe. Tarkkaan ottaen 101 ei mitenkään riitä, sillä mehukkaimmat munaukset koostuvat lukuisista virhearvioista. Jotkut mokat ovat johtaneet hyvään lopputulokseen, kuten Alexander Flemingin homeiset purkit tai väitetysti kellariin unohtunut inhottava kastike. Ne ovat silti vain poikkeuksia virheiden karskilla katastrofiuralla. Toistuvia virheitä ovat ylimielisyys ja oman itsensä yliarvioiminen. Kuten ystävämme Neville C. kirjoitti: ”Joskus ihmettelen miten tämä hallitus pärjäisi, jos minä joutuisin taksionnettomuuteen.” Tämän kirjan hyvät kaverit: Kun vallanpitäjät vilustuvat ja Ettekö te tiedä kuka minä olen?

Nainen koskettaa jokaista. Jokaisella meistä on jossakin muodossa äiti, Mamma mia. Kirjan äidille kirjoitti naapurini, mutta hyvä se on silti. Äidin poluista eilen ja tänään kertoo moni tuttu, kuten Sirkka-Liisa Anttila ja Ringa Ropo. Minusta kuitenkin koskettavin on vanhimman rouvan eli Laina Nevanperän tarina, lainaa kirja niin ehkä tiedät miksi.

Valittujen palojen lopuksi tarjoilen lisää valtaa ja naisia. Tiskin alta kiskaisen esiin Reinhard Barthin kirjan Historian suurnaiset. Matin ja Tepon mukaan kaiken takana on nainen. Sepon mielipidettä ei kai kysytty. Mutta historian saatossa se meni kyllä yleensä toisin päin: naisella ei saattanut olla julkista valtaa muutoin kuin miehen kautta. Joskus mies oli nimellinen hallitsija eli nynnerö ja nainen se todellinen vallankäyttäjä. Monesti taas miesten ansio asiassa oli se, että he olivat kuolleita – nainen sai hallita, kun ei ollut ketään muutakaan tolpan nokkaan laitettavaksi.
Edarin Selma tuntee nämäkin kirjat. Tulkai lukemaa!

Raija Hietala

Ei kommentteja: