Parlamenttikirjasto

perjantai 26. syyskuuta 2014

Kirjaston viestintäsuunnitelma


Eduskunnan kirjaston viestintäsuunnitelma valmistui viime keväänä. Työstimme sitä työryhmässä ja käsittelimme aihetta myös koko henkilökunnan kehittämispäivässä. Kuvaan tässä kirjoituksessa kirjaston viestintää ja sen tavoitteita ja esitän perusviestimme.

 Viestintäsuunnitelmassa määritellään kirjaston viestinnän tavoitteet ja sisällöt. Suunnitelman tausta-aineistoihin kuuluu katsaus kirjaston viestinnän nykytilaan. Sitä täydentävät erilliset viestinnän vastuuhenkilötaulukot sekä vuosikello.

Eduskunnan kirjaston viestintä toteuttaa osaltaan eduskunnan kanslian viestintästrategiaa ja viestintään liittyviä ohjeita. Eduskunnan kanslian viestintästrategian mukaisesti kirjaston viestintä on avointa, ajantasaista, ennakoivaa ja vuorovaikutteista.Kirjaston viestinnän erityisenä tehtävänä on tukea kirjaston tavoitteita sekä palvella asiakkaita. Kirjaston viestinnän keskeisiä alueita ovat palveluviestintä, kansalaisviestintä ja työyhteisöviestintä.
Eduskunnan kirjaston ydinviestinä on avoimuus. Kirjaston avoimuudella on satavuotinen perinne. Kirjasto palvelee eduskunnan lisäksi jokaista, joka tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta. Kirjastossa voi asioida kuka tahansa ja kokoelmat, palvelut ja asiantuntemus ovat kaikkien käytettävissä. Tavoitteena on helpottaa kansalaisten tiedonsaantia.
Toinen ydinviestimme on asiantuntemus. Kirjaston henkilökunta on ammattitaitoista ja asiantuntevaa.
Kirjaston kolmantena ydinviestinä on ajanmukaisuus. Kirjasto elää ajassa ja tarjoaa ajankohtaista tietoa. Tuotamme ja kehitämme palveluja ja viestintää ajanmukaisesti ja asiakkaiden tarpeet huomioiden.

Viestinnän tavoitteet

Kirjaston viestintäsuunnitelmassa määrittelemme sekä asiakas- että työyhteisöviestinnän tavoitteet.
Kirjaston asiakasviestinnän tavoitteet ovat:
  • Lisääntynyt tunnettavuus
  • Parantunut asiakaskeskeisyys
  • Kirjaston viestintä on vuorovaikutteista ja ennakoivaa.

Asiakasviestinnän strategisilla tavoitteilla halutaan vaikuttaa siihen, että kirjaston tarjonta on yleisesti tiedossa, aktiivisten asiakkaiden määrä kasvaa, kirjasto näkyy mediassa ja että sen asiantuntemusta kysytään. Tavoitteilla pyritään myös saavutettavuuden parantumiseen ja edistetään kirjaston hyvää mainetta.
Kirjaston työyhteisöviestinnän tavoitteet ovat:
  • Kirjaston toiminta-ajatuksen ja perusviestien tiedostaminen
  • Sujuva sisäinen tiedonkulku
  • Vuorovaikutteinen ja keskusteleva viestintäkulttuuri
  • Lisääntynyt yhteisöllisyys.

Työyhteisöviestinnän tavoitteet edistävät kirjaston toimivuutta, tehokkuutta ja vastuullisuutta sekä tiedonkulkua ja työhyvinvointia.
Perusviestit
Eduskunnan kirjaston viestintä ottaa huomioon eri asiakasryhmien tarpeet ja kohdentaa viestintää tilanteen mukaan. Olemme määritelleet viestintäsuunnitelmassa eri asiakasryhmille kohdennettavat perusviestit. Kaikille asiakasryhmille yhteiset perusviestit ovat:
  • Kirjasto ja arkisto ovat kaikille avoimia.
  • Kokoelmiemme ydinalueet ovat eduskuntatieto, oikeudellinen tieto ja yhteiskuntatieto.
  • Kokoelmamme ovat monipuoliset, laajat ja ainutlaatuiset.
  • Kirjasto on osa kirjastoverkostoa.
  • Palvelumme on korkealaatuista, luottamuksellista, ystävällistä ja asiakkaan tarpeet huomioivaa.
  • Autamme asiakkaita tiedonhaussa ja opastamme heitä tiedonlähteille
  • Koulutamme aihealueittemme tiedonhallintaa.
  • Jalostamme ydinalueidemme tietoa hyödyllisiksi tietotuotteiksi.
  • Toimintamme on ammattitaitoista ja ajanmukaista.

Viestintäsuunnitelma on johdon työkalu. Se ohjaa myös jokaista kirjastolaista. Kun kirjastolla on viestintäsuunnitelma, viestintä on tavoitteellista, sitä on helppo kohdentaa, viestinnän työnjako selkeytyy ja viestintää voi tehdä oikeaan aikaan.
Sirkka-Liisa Korkeila



perjantai 19. syyskuuta 2014

Voiko demokratia olla hauskaa?


Suomalaisessa keskustelussa demokratiaa harvemmin on luonnehdittu hauskaksi. Suomessa esimerkiksi äänestämiseen on aina suhtauduttu hartaasti ja vakavasti. Kun Topi Romppanen pääsi ensimmäisissä yksikamarisissa vaaleissa kirjoittamaan oman punainen viivansa, hän innoissaan painoi kynänsä kärkeä niin voimakkaasti, että se meni poikki. ”Hiki oli kohonnut Topin kasvoille aivan kuin hän olisi ollut kovassa ponnistelussa.”Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa kuvaama äänioikeuden kunnioitus ei tänä päivänä enää ole itsestäänselvyys. Melkein kolmasosa äänioikeutetuista jättää eduskuntavaaleissa äänestämättä eivätkä kansalaiset enää myöskään koe äänestämistä velvollisuutena, kuten aiemmin.

Lainsäätäjät -peli
Demokratiaa voidaan kuitenkin myös kehittää. Yhdysvaltalaisen tutkijan Josh Lernerin mukaan demokratian toteuttaminen voi olla hauskaa, jos siinä käytetään pelisuunnittelun menetelmiä.  Tämä ei tietenkään ole uusi ajatus: eduskunnan toiminnastakin on tehty useita pelejä.  Jo 1960 –luvulla myynnissä oli Eduskuntapeli, jossa pelaajat pelilaudan ääressä kävivät vaalikamppailuja, muodostivat hallituksia ja neuvottelivat sopimuksista. Nykyisin pelataan ennen kaikkea verkkopelejä.  Lainsäätäjät  on yläasteikäisille tarkoitettu verkkopeli kansanedustajien työstä ja lainsäätämisestä.




Poliittisia prosesseja voidaan jäljitellä peleinä.  Josh Lernerin mielestä pelisuunnittelun keinoja voidaan kuitenkin käyttää myös itse prosessien ja menettelytapojen uudistamiseen. Pelejä voidaan käyttää erityisesti osallistuvassa budjetoinnissa ja muissa lähidemokratian uusissa muodoissa. Suomessa osallistuvaa budjetointia on käytetty mm. Helsingissä, Pudasjärvellä, Rovaniemellä ja Tampereella  erilaisissa paikallisissa hankkeissa. Kaupunkilaisille on Helsingissä annettu esimerkiksi mahdollisuus päättää, millaisiin projekteihin kirjasto käyttää kehittämisrahaa 100 000 euroa vuodessa.

Pelejä voidaan käyttää kansalaistapaamisten jokaisessa eri vaiheessa. Ihmisiä voidaan kokousten alussa tutustuttaa toisiinsa erilaisilla peleillä.  Pelien avulla ihmisiä voidaan myös ohjata muodostamaan tiimejä, tekemään yhteistyötä, konkretisoimaan monimutkaisia poliittisia prosesseja ja ymmärtämään päätöksenteon eri vaihtoehtoja. Peleissä ihmiset muuttuvat passiivisista katsojista aktiivisiksi tekijöiksi.

Oscar Wilden tunnetun lauseen mukaan ”sosialismissa on se ongelma, että se vaatii aivan liian monta iltaa.” Samaa voidaan varmasti myös sanoa demokratian eri muodoista. Jos aktiivisesti haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, se on kovaa työtä. Pelien avulla politiikkaan voidaan kuitenkin tuoda uudenlaista hauskuutta.
Timo Turja

Josh Lerner: Making Democracy Fun (MIT Press, 2014) 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Viipuri Pop, Eduskunnan kirjaston virkistys- ja kehittämispäivät naapurissa



Eduskunnan kirjaston yhdistetty virkistys- ja kehittämispäivä järjestettiin poikkeuksellisesti tällä kertaa ulkomailla eli aina Viipurissa asti. Allegro starttasi matkaan harmaana maanantaiaamuna heti kello 6.12. Aamun väsymys vaihtui hilpeään puheensorinaan Allegron aamiaisen jälkeen kollegan laittaessa puhelimestansa soimaan Sigin Viipuri Popin.
Viipurin passijonossa oli vielä jo menneeksi luullun ajan tunnelmaa. Kiltisti kirjastolaiset kuitenkin ryhmittyivät ryhmäviisumin mukaiseen aakkosjärjestykseen. Nopean hotellimajoittumisen jälkeen oli aika rientää tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Heti hotellia vastapäätä oli kauppatori ja pyöreä torni, josta Inkinen runoili seuraavaa ” Taas pyöreässä tornissa tanssitaan, paras disko Viipurin on, gramofoni soittaa rock'n'rolliaan auringonnousuun”. Torni rakennettiin vuosina 1547–1550 Viipurin kaupunginmuuriin kuuluneeksi tykkitorniksi. Vuonna 1923 torni sisustettiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan kahvilaksi. Nykyisin se toimii ravintolana. Kauppahalli muistuttaa Hakaniemen kauppahallia.

Se ei ole ihme, sillä molemmat hallit on suunnitellut Karl Hård af Segerstad. Viipurin kauppahalli valmistui vuonna 1906 ja Hakaniemen halli vuonna 1913.  Kun kauppatori, kauppahalli ja pyöreä torni olivat nähdyt, kunnon turistit luonnollisesti suuntasivat kahville. Yritin kahvila Rinkelissä puutteellisella kielitaidollani ostaa yhden tuulihatun, sain niitä yhden lautasellisen. Hyviä ne toki olivat ja katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Onnistunut vahinko
 Pienen virkistäytymistauon jälkeen matka jatkui kiertoajelulla, jolla kävimme muun muassa Talikkalan kaupunginosassa, joka ei kuitenkaan ole ”se” laulussa mainittu Talikkala. Talikkalasta menimme Monrepos:n puistoalueelle, joka sijaitsee Linnasaaressa noin 2,5 kilometriä Viipurin ulkopuolella. Monet muistelevat puistoa ja sen kauneutta kaiholla. Puisto ja sen rakennukset ovat kuitenkin päässeet pahasti rappeutumaan. Kartano ja sen kirjasto ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi kirjaston kulttuurihistoriallisesti arvokas, 1700- ja 1800-luvuilla kerätty, kokoelma lahjoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin yliopistolle.Vieraillessamme puistossa sen nykyistä tilaa vain korosti harmaa ja sateinen sää .

 Monrepos -puistosta matkamme jatkui kohti 1200-luvun lopulta peräisin olevaan Viipurin linnaan. Se on ainoa Venäjällä sijaitseva keskiaikainen linna ja Viipurin keskeisin nähtävyys. Itse linna oli kiinni, mutta halukkaat saivat kiivetä Pyhän Olavin torniin, josta avautuikin huikeat näkymät kauas ympäristöön.  Ankaran kiipeämisen jälkeen olikin jälleen aika nauttia Viipurin herkuista. Osa ryhmästämme suuntasi herkkukauppa Wiborgiin. Meille oli järjestetty tähän keskiaikaiseen tyyliin sisustettuun kauppaan tuote-esittely ja maistiaiset. Kaupassa myydään Viipurin alueen luomutuotteita. Kaupan herkuista mukaan tarttui useammalle meistä ainakin Viipurin rinkeleitä, hunajaa, teetä ja leivonnaisia.


 Matkan toinen päivä oli varattu kirjaston kehittämiselle. Kehittämispäivä käytettiin Eduskunnan kirjaston vuosien 2015–2019 strategian pohtimiseen. Kirjaston ohjausryhmä oli ennakolta määritellyt kuusi strategista tavoitetta vuosille 2015–2019. Knowledge -caféissa keskusteltiin siitä, millä keinoilla strategiseen tavoitteeseen päästäisiin. Kaikki keinot kirjattiin talteen jatkotoimenpiteitä varten. Päivän aikana käytiin mielenkiintoista ja vilkasta keskustelua ja saatiin kirjattua lukuisia keinoja strategisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tästä on tätä strategiatyötä hyvä jatkaa.


 Kansainvälisen lounaan jälkeen suuntasimme mielestäni Viipurin upeimpaan nähtävyyteen eli Aalto kirjastoon. Kirjaston varajohtaja Tatyana Svetelnikova toimi oppaanamme kirjastossa. Hän esitteli meille kirjaston historiaa ja kirjaston entisöidyt tilat. Viipurin kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1935 ja se kuuluu töihin, joilla Alvar Aalto nousi maailmanmaineeseen. Toisen maailmansodan jälkeen kirjasto sai rapistua rauhassa 10 vuotta. Kirjasto remontoitiin vuosina 1955–1961. Alvar Aallon mukaan tämä neuvostohengessä tehty peruskorjaus pilasi hänen työnsä täydellisesti, eikä Aalto enää suostunut vierailemaan mestariluomuksessaan. Kirjastoa alettiin kunnostaa jälleen vuonna 1994. Vuonna 2013 valmistunut entisöinti on onnistunut palauttamaan kirjaston entiseen loistoonsa. Svetelnikova oli kovin kiitollinen suomalaisille yhteistyökumppaneille, kuten Suomen restaurointiyhdistyksen sihteeri Maija Kairamolle ja arkkitehti Tapio Mustoselle. Varsinkin Mustosen omistautuminen asialle sai Svetelnikovan lähes kyyneliin.


 Kirjastoon tutustumisen jälkeen oli vielä hetki aikaa ostaa tuliaisia ennen kotimatkaa. Paluumatkalla junassa soi jälleen tuttu kappale: ”Nyt bailataan, nyt twistataan ja askeleissa seotaan. Radiossa soi Viipuri-pop”.


Jari Suutari 11.9.2014

Valokuvat: Aino Ollilainen & Jari Suutari


*Viipuri-Pop Sanat: Matti Inkinen