Parlamenttikirjasto

torstai 20. maaliskuuta 2008

Tietovarantopolitiikkaa käsittelevä seminaari Eduskunnan kirjastossa

Informaatiotutkimuksen yhdistys ITY ry ja Eduskunnan kirjasto järjestävät kaikille avoimen seminaarin tietovarantapolitiikasta 24.5.2008 klo 10-15 Eduskunnan kirjastossa. Seminaarin ohjelma on seuraavanlainen:

10.00-10.10 Seminaarin avaus. Pj. Kimmo Tuominen
10.10-11.00 Tuomas Pöysti: Kansalaisen oikeus oikeudelliseen tietoon
11.00-12.15 Lounas
12.15-13.00 Annikki Roos & Eija Hukka: Lääketieteellisen tiedon saatavuus
13.00-13.45 Risto Kalliola: Tietovarantojaan viisaasti vapauttaen Suomi voisi toimia paikkatietoa hyödyntävän yhteiskuntakehityksen suunnannäyttäjänä
13.45-14.00 Keskustelua tietovarantopolitiikasta
14.00- Informaatiotutkimuksen yhdistyksen kevätkokous

Järjestelyjen vuoksi tarvitsemme etukäteisilmoittautumisia pe 9.5. mennessä ITY ry:n sihteerille. Hänen yhteystietonsa ovat: Anna-Karin Tötterman, Åbo Akademi, puh. (02) 215 4278, email: (anna-karin.totterman (at) abo.fi).

Käytän tilaisuutta hyväkseni mainostaakseni myös kansainvälistä Advocacy and marketing for libraries -konferenssia. Osallistumishinta on 40 € ja ilmoittautua tulee 9.4.2008 mennessä.

Hyvää pääsiäistä kaikille Parlamenttikirjastoblogin lukijoille!

Kimmo Tuominen

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Muuttuva kirjasto

Kuljin eilen pitkästä aikaa kirjavarastomme läpi. Nautin kulkiessani kaikin aistein: hiljaisuudesta, vanhojen kirjojen pölyisestä tuoksusta ja korkeista hyllyistä täynnä kirjoja. Ajattelin mielessäni kuinka merkittävää tutkijoille on entisaikoina ollut, että kirjastomme kokoelmasta löytyy muun muassa Kansainliiton asiakirjoja, muiden maiden säädöksiä ja parlamenttiasiakirjoja sekä valtiomiesten elämäkertoja.

Enää kaikkea ei tarvita painettuina. YK:n asiakirjat ja sopimukset ovat internetissä samoin monien maiden säädökset ja parlamenttiasiakirjat, vanhojakin aineistoja digitoidaan vinhaa vauhtia, mikä nopeuttaa ja parantaa aineistojen saatavuutta.

Kirjastossamme on aloitettu laaja kokoelmien evaluointi ja vähemmän käytetyn aineiston karsiminen ja karsittujen teosten siirto Varastokirjastoon. Tavoitteena on tietenkin varastotilan riittävyyden varmistaminen myös tulevaisuudessa ja valmistautuminen rakennuksen peruskorjaukseen ja väliaikaiseen poismuuttoon eduskuntakiinteistöstä. Tavoitteena on myös paremmin hallinnassa oleva kokoelma ja kokoelmaa koskevan hiljaisen tiedon siirtäminen..

Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki asiakkaat ole karsimisesta mielissään, kun menettävät mahdollisuuden selailla aineistoa, joka tosin kirjastomme suljetun kirjavaraston vuoksi on ollut jonkun verran hankalaa jo aiemminkin. Peruskorjauksen yhteydessä suunnittelemme lisäävämme avokokoelmassa asiakkaiden selailtavissa olevan aineiston määrää jos se vain onnistuu suojeltavassa rakennuksessa.

Ei ole merkityksetöntä millainen tila kirjasto on. Useat asiakkaat ovat kertoneet aistivansa tiettyä arvokkuutta astuessaan ensi kertaa sisään Eduskunnan kirjastoon. Arvokkuus sopiikin ylimmän valtiovallan omaan kirjastoon, mutta toivottavasti se ei pelota ja karkota asiakkaita, sillä kirjastomme on olemassa kaikkia kansalaisia varten. Kirjastomme palvelusta ei siis tarvitse nauttia edustajan välityksellä.

Hienoa kirjasto- ja monikäyttötilaa on ideoitu selvitysmies Mikko Leistin raportissa ”Keskustakirjasto – Metropolin sykkivä sydän , joka julkistettiin pari päivää sitten. Hienoa, että kullekin ajalle suunnitellaan omanlaisiaan kirjastoja ja vanhojakin peruskorjataan pieteetillä, kuten omalle kirjastollemme tullaan tekemään.

Sari Pajula

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Eduskunnan arkiston aarteita: Antellin kokoelma

Monelle Suomen taide- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle H. F. Antell voi olla tuttu nimi, mutta laajemmalle yleisölle hänen tekonsa ovat vielä toistaiseksi jääneet tuntemattomiksi. Eduskunnan arkisto tuo nyt kaikkien käytettäväksi mikrokuvattuna ja digitoituna uudelleen järjestetyn kokoelman, joka on syntynyt hänen nimeään kantavan, Suomen säätyvaltiopäivien vuonna 1894 perustaman valtuuskunnan asiakirjoista. Arkiston asiakirjat ja valtuuskunnan tekee mielenkiintoiseksi sekä itse herra Antell että hänen testamenttivarojensa merkitys Suomen taide- ja kulttuurihistorialle.

Herman Frithiof Antell (1847-1893) oli varakkaan kamarineuvos Herman Rosenbergin avioton poika, joka isältään perimällään omaisuudella ryhtyi kartuttamaan itselleen raha-, mitali- ja taidekokoelmaa. Antell olikin aikansa tunnetuin suomalainen rahankerääjä, joka myös liikkui sujuvasti pohjoismaisten taiteilijoiden seurapiireissä Pariisissa ja tunsi mm. Akseli Gallen-Kallelan, Ville Vallgrenin, Albert Edelfeltin ja ruotsalaisen Anders Zornin. Pariisissa hän myös kuoli. Pian Antellin kuoleman jälkeen paljastui hänen tekemänsä testamentin arvo: hän luovutti keräämänsä kokoelmat Suomen kansalle; lisäksi hän määräsi perustettavaksi kaksi stipendirahastoa Helsingin yliopistoon ja Vaasan lyseoon. Taidehistoriallisesti ratkaisevan tärkeää oli kuitenkin se, että hän testamenttasi miljoona Suomen kultamarkkaa (n. 3,7 miljoonaa euroa) hänen isänsä nimeä kantavaan Herman Rosenbergin rahastoon, jonka tarkoitus oli hankkia kokoelmia Suomen kansallismuseon perustaksi.

H. F. Antellin testamenttilahjoituksen on katsottu vaikuttaneen enemmän kuin mikään muu yksityinen testamentti Suomen kulttuurielämän kehitykseen. Monet Ateneumin ja Kansallismuseon tunnetuimmista nähtävyyksistä onkin hankittu Antellin valtuuskunnan rahoilla. Kansallistaiteilijoittemme töiden lisäksi varoilla on hankittu mm. Cézannen, Gauguinin, van Goghin ja Munchin teokset.

Eduskunnan arkistossa oleva Antellin kokoelma käsittää vuonna 1894 säätyvaltiopäivien perustaman, Rosenbergin rahastoa hallinnoimaan tarkoitetun, Antellin valtuuskunnan pöytäkirjoja, tiliasiakirjoja, hankintaluetteloita ja kirjeenvaihtoa Suomen taide- ja kulttuurihistorian tärkeiden merkkihenkilöiden kanssa. Kokoelma sisältää mm. Edward Westermarckin kirjeitä Marokosta, kirjeitä Ville Vallgrenilta, Eero Järnefeltilta, Akseli Gallen-Kallelalta, Albert Edelfeltiltä sekä C. G. Mannerheimilta. Lisäksi asiakirjoja on Kansallismuseon ja Seurasaaren ulkomuseon perustamisesta ja tarkkoja luetteloita eri kokoelmista.

Antellin valtuuskunta lakkautettiin vuonna 1977, jolloin sekä kokoelmat että varat siirrettiin Museoviraston hallintaan. Eduskunnan arkistossa Antellin valtuuskunnan asiakirjoja on vuosilta 1895-1942. Alkuvuosien asiakirjat ovat melkein kokonaan ruotsinkielisiä, mutta vuodesta 1908 alkaen kieli alkaa muuttua suomeksi. Kokoelmasta on olemassa myös sisällysluettelo.

Sain viime kesänä tehtäväkseni ryhtyä järjestämään uudelleen Antellin kokoelmaa mikro- ja digikuvattavaan kuntoon. Pitkään kestänyt urakka on nyt takana ja aineisto on valmis kuvattavaksi ja sen jälkeen asiakkaiden käytettävänä. Kokoelma on järjestetty aikajärjestykseen ja kokouksittain niin, että ensimmäisenä on kokouspöytäkirja, mahdollinen esityslista ja sen jälkeen liitteet. Kaikkien asiakirjojen oikeasta sijoittumisesta en voi olla varma, koska asiakirjat ovat vanhoja ja usein epäselvästi käsinkirjoitettuja. Kokoelman sisällysluettelosta, tilikirjoista ja kunkin kokouksen pöytäkirjasta saa kuitenkin hyvin hahmotettua asiat, joita kunakin ajankohtana on käsitelty. Liitteistä saa lisätietoa teoshankintojen taustoista ja vaiheista, hinnoista, näyttelyihin lähettämisistä, pienistä riidoista taiteilijoiden, taiteilijan perikunnan ja valtuuskunnan välillä sekä mm. miten uhkaava sota vaikutti valtuuskunnan toimintaan ja teosten suojeluun. Itsestäni hienolta tuntui lisäksi pitää kädessä Suomen kansallistaiteilijoiden ja valtiomiesten kirjeitä, nähdä heidän persoonalliset käsialansa, kirjepaperinsa ja kirjeiden lähetysosoitteet.

Antellin valtuuskunnan asiakirjoista tutkijat saavat erinomaisen kuvan siitä, kuinka eri museot ja niiden kokoelmat lähtivät syntymään ja kasvamaan. Toivon, että kokoelma löytää käyttäjänsä.

Albert Edelfeltin allekirjoittama asiakirja koskien Pariisin maailmannäyttelyä, 2.1.1900.

Ohessa Albert Edelfeltin allekirjoittama asiakirja koskien Pariisin maailmannäyttelyä, 2.1.1900.

Jenni Mikkonen

P.S.: Lisätietoa löydät Eduskunnan arkiston ja Ateneumin sivuilta.