Parlamenttikirjasto

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Vapaa pääsy, ei ostopakkoa

Kirjastot ovat niitä harvoja julkisia sisätiloja, joissa ei ole ostopakkoa, sisäänpääsymaksua, eikä pakoteta kuuntelemaan musiikkia. Selkeä hyvinvointipaikka siis, sen useat tietävät ilman tutkimuksiakin. Musiikin terveysvaikutuksia kyllä on tutkittu. Musiikki tekee sinulle hyvää – mutta vain jos kuuntelet musaa, josta pidät. Jos pidät metallimusiikista ja inhoat fuusiojatsia ja modernia R&B:tä, niin ensimmäinen on hyväksi sekä mielellesi että kehollesi. Ja toisinpäin.

Olen musiikin sekakäyttäjä, mutta en pidä siitä että soitetaan kovaa ja korkealta ja/tai koko ajan. Pakenen paikalta. Siksi on niin omituista, että kaupoissa pakkosyötetään musiikkia. Yleensä sellaista, jota en voi sietää, ja pinna kiristyy. Ilmeisesti minua ei haluta siihen paikkaan asiakkaaksi.
Nuoruudessani rock n roll oli perin harvinaista. Ylen klassikko, laatuohjelma Rockradio, piti kiireesti ehtiä kuulemaan koulun jälkeen. Ei ollut juuri rahaa levyihin. C-kasetille tallennettiin koko elämä. Oli todella hienoa päästä festareille.

Muutin Stadiin vuonna 1991. Kirjasto oli kävelymatkan päässä, käytiin siellä usein. Sitten ymmärsin että kirjastosta lainataan myös musiikkia. Melkein alkoi uusi elämä. Kesken kaiken muutin pariksi vuodeksi periferiaan. Kun tein paluun Stadiin, oli jo käytössä uusi ihana HelMet, josta sai käsiin valtavan määrän musiikkia. Lopultakin pääsin itse kuuntelemaan mitä on Anthrax, se bändi josta kollit koulussa intoilivat. Kivat pojat kuuntelivat liian harvoin heavyä, kolleilta taas ei voinut ”hikarityttö” kysyä kasettia lainaksi. Ei ollut isoveljiä tai -sisaria, joiden levyt olisi voinut vohkia. Kesti luvattoman kauan päästä näkemään Anthraxin livenä. Voi olla vaikea ymmärtää, jos rässi, döödsi, bläkkis tai mikään muukaan metallimusa ei kolahda, mutta metallikeikoilla on hauskaa! Kun näin Anthraxin nyt jälleen Tuskassa, on maailma taas ainakin hetken verran parempi paikka.
Anthrax lavalla. Kuva: Raija Hietala.

Nautin tietokirjoista. Niitä sekä ostan että lainaan. Usein lainaaminen johtaa siihen, että haluan saman kirjan myös omaan hyllyyni. Joitakin opuksia tarvitsen hetkellisesti lähdeaineistoksi tutkimuksia varten. Joskus taas käy niin, että jotakin kirjaa ei enää löydy muualta kuin kirjastosta ja ehkä divarista.

Monelle kaunokirjallisuus on henkireikä. Edari lainaa kaunoa vain kansanedustajien ja virkamiesten iloksi. Muuten Edari on kaikille avoin erikoiskirjasto – oikeudellisen ja yhteiskunnallisen tiedon keskuskirjasto Suomessa. Tule vain käymään, lue samalla päivän lehdet! Kyllä meilläkin viihteellistä aineistoa on, elämäkertoja ja valtavasti historiaa. Eräs historiantutkija Y on tosin niin kova lainaamaan ja tutkimaan, että pelkään että jonakin päivänä hän on lukenut kaiken mitä meiltä vain voi lainata.

Jos iskisi joku ilkeä X ja poistaisi maailmasta bassot, voisin yhtä hyvin sanoa viimeisen kerran hyvästi. Juttelin tässä erään Edarin käyttäjän kanssa, joka kertoi tutkivansa fasismia Euroopassa. Kerroin hänelle että taannoin anti-fasistit kokoontuivat Hakaniemessä. Ja että tyttäreni kysyi minulta virnuillen: ”Jaa että anti-basistit? No sittenhän sä et halua olla siellä!?”

Hauskaa kesää, trevlig sommar!

Tuska – Open Air Metal Festival
Selma – Edarin kokoelmatietokanta
HelMet-kirjasto
HelMet-musiikkivarasto Saundiholvi – muutakin kuin uusinta musiikkia

Raija Hietala