Parlamenttikirjasto

perjantai 24. toukokuuta 2013

Suomi, paras maa tai ainakin melkein

Tulee kieltämättä mieleen vanha vitsi, mitä norsu ajatteli meistä suomalaisista. Suomalaiset haluavat mielellään arvion itsestään. Miten pärjäämmekään seuraavassa Pisa-tutkimuksessa? Otamme tosissamme osaa moniin kilpailuihin, ja hyvä menestys urheilun yksilölajeissakin on Meidän Menestyksemme. Hyvä Me.

Viime aikoina on ilmestynyt useita kirjoja ja kirjoituksia, joissa kerrotaan hyvistä sijoituksistamme kansainvälisissä vertailuissa. Mieluisaa luettavaa: Euroopan paras maa? (Gaudeamus 2013) ja Pelastakaa lapset -järjestön vastikään valmistunut selvitys Suomi on äideille paras maa.

Newsweek-lehti räväytti vuonna 2010 otsikon Finland World’s Best Country. Lehti vertaili 100 maan elinolosuhteita, ja Suomi osoittautui maailman parhaaksi maaksi. Hämmästyneimpiä tästä tuloksesta olivat suomalaiset. Onko unohdettu massatyöttömyys, uhkaava eläkepommi, terveydenhuollon eriarvoisuus, masentuneisuus …? Yksi yhteenveto reaktioistamme oli: Jos Suomi on numero yksi, millaista mahtaakaan olla muualla maailmassa?

Viime vuonna ilmestyi mainio kirja Maailman paras maa, jossa näkökulmana on Suomi maailmassa, mutta myös Suomi oman historiansa valossa. Voisimme siis vaihtaa tarkastelukulmaa. Miten me itse kirjoitamme itsestämme? Mitä omaa hyvää meillä on syntynyt?

Maailman paras maa –kirjassa Hanna Suutela kirjoittaa Suomesta maana, josta on tullut talo vailla armoa. Kirjoittaja vertaa nykypäivän Suomea 1860-luvun katovuosiin. Kun ihmiset lähtivät kerjuulle, talollisten kuului antaa apua tarvitseville, ruokaa, yösija. Nyt kun Euroopan rajat ovat auenneet, liikkumisvapaus toimii hyvässä ja pahassa. Suomalaisten käsitykset muista ovat olleet koetuksella eikä monikulttuurinen arki ole aina ollut meille helppoa, esimerkkinä vaikkapa romanikerjäläiset. Entä riittääkö meiltä armoa Kreikalle?

Palaan toistuvasti ja takuuvarmasti Ilkka Taipaleen toimittamaan kirjaan 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Vuonna 2006 ilmestynyt artikkelikokoelma  suomalaisen hyvinvointivaltion perustasta palauttaa mieleen oleellisen. Meillä on lämmin ja maksuton kouluateria, lasten päivähoito, äitiys- ja lastenneuvolat, opintotuki, työeläkejärjestelmä ja kirjastot. Kaikki ylläpidettäviä asioita.

Miten suomalaiset suhtautuvat menestykseensä? Helsingin Sanomat otsikoi vastikään pääkirjoituksensa: Kymmenen pisteen maa, anteeksi vain. Menestystä janotaan, mutta kiittelemistä suomalaiset eivät suvaitse.  Asennettamme kuvaa hyvin toteamus: ”Jos Suomi jossakin asiassa on maailman paras, niin omien kansallisten heikkouksiensa havaitsemisessa ja sumeilemattomassa itseruoskinnassa.” Ote Merja Jalavan artikkelista S/M-kisat – kirjassa Maailman paras maa.
Olemme kuitenkin melkoisen onnellinen kansa, jos on uskominen tutkimustuloksia. Onnellisuusprosenttimme on 70 sadasta. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen puhuu onnellisuudesta tuoreessa kirjassaan Murra onnellisuuden esteet. Sen esteiksi Ojanen mainitsee yksinäisyyden, katkeruuden ja pelon. Ojanen ei allekirjoita patenttiselitystä, että suomalaisilla olisi huono itsetunto. Ihmisyyteen kuuluu kateellisuuskin. ”Epäoikeudenmukaisuuden huomioiminen ei ole kateutta.”

Summa summarum: Mistä meidät voidaan muistaa? Suomen suuruus mitataan, mitä voimme kokemuksestamme jakaa muille ja miten oikeudenmukaisia osaamme olla.

Kaisa Paavilainen

 

 

 

 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Valiokuntien asiantuntijakuulemiset

Eduskunnan valiokunnissa tehtävä lainvalmistelutyö on ollut viime aikoina paljon esillä mediassa ja julkisessa keskustelussa. Puhemies Eero Heinäluoma käsitteli aihetta 30.4. julkaistussa blogissaan: ”Julkisia kuulemisia syytä lisätä”. Kirjoituksensa alussa hän viittaa Helsingin Sanomissa kahta päivää aiemmin julkaistuun selvitykseen eduskunnan valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista. Lehden mukaan runsaan kymmenen vuoden aikana eduskunnan valiokunnissa on ollut 93000 asiantuntijavierailua. Epäviralliset listaukset valiokuntien käyttämistä asiantuntijoista jaksolla 1997 – 2013 ovat nähtävillä eduskunnan julkisilla sivuilla.

Puhemies Heinäluoma toteaa valiokunnissa tapahtuvan hyvin merkittävän osan eduskunnan vallankäytöstä. Usein valiokunnat muuttavat hallituksen esityksiä yhdeltä tai useammalta osin. Valiokunnat voivat myös liittää mietintöihinsä kannanottoja ja ponsia, jotka ohjaavat hallituksen toimintaa ja tulevaa lainvalmistelua. Valiokunnan kannanotot syntyvät asiantuntijoiden kuulemisen kautta.
 
 
Päinvastoin kuin eduskunnan täysistunnot, valiokuntien kokoukset eivät ole julkisia. Puhemies kuitenkin peräänkuuluttaa valiokuntia järjestämään enemmän julkisia kuulemisia. Tämä olisi perustuslain mukaan mahdollista (ks. PL 50§) ja edistäisi puhemiehen mielestä avoimuutta.

Valiokuntien toiminnan julkisuutta lisäävät mielestäni hienolla tavalla myös valiokuntien tiedotustilaisuudet, jollaisen eduskunnan tarkastusvaliokunta järjesti torstaina 2. toukokuuta. Valiokunta sai tuolloin valmiiksi mietinnön rakennusten kosteus- ja homevaurioista. Tiedotustilaisuutta saattoi seurata suorana verkkolähetyksenä ja tallenne siitä on edelleen eduskunnan sivustolla.
 
Eduskunnan valiokuntien pöytäkirjat tallennetaan yleisön saataville tietoverkkoon. Pääsääntöisesti asian käsittelyasiakirjat tulevat julkisiksi, kun asia on valiokunnassa loppuun käsitelty. (ks. Eduskunnan työjärjestyksen 43 a §)
 
Eduskunnan sähköisestä asiakirja-arkistosta löytyvätkin suuren valiokunnan pöytäkirjat vuodesta 2002 ja niin sanottujen erikoisvaliokuntien pöytäkirjat vuodesta 2003 alkaen. Sitä vanhemmat valiokuntien pöytäkirjat mikrokuvattuina alkaen yksikamarisen eduskunnan alusta ovat saatavilla eduskunnan arkistosta Eduskunnan kirjastossa.

Valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden lausunnot sen sijaan eivät ole verkossa. Vuoteen 2003 saakka kirjallisesti jätetyt lausunnot liitettiin valiokuntien pöytäkirjojen yhteyteen. Näin arkistoituja lainvalmisteluun liittyviä asiantuntijalausuntoja etsitään valiokuntien mikrokuvattujen pöytäkirjojen yhteydestä hallituksen esityksen valiokunnassa tapahtuneen käsittelyn mukaan.

Tällöin katsotaan milloin asia on lähetetty täysistunnosta valiokuntaan ja milloin valiokunnan mietintö tai lausunto on valmistunut. Siitä saadaan aikahaarukka, jonka väliltä pöytäkirjat on käytävä läpi ja katsottava, milloin asiantuntijoita on tuon asian yhteydessä kuultu ja ovatko he jättäneet kirjalliset lausuntonsa. Lausunnot siis löytyvät aina senpäiväisen valiokunnan pöytäkirjan liitteinä, milloin kuuleminen on tapahtunut tai milloin valiokunnalle lähetetty kirjallinen lausunto on merkitty saapuneeksi.

Tämä vaatii tutkijalta jonkin verran kärsivällisyyttä, sillä joskus aikahaarukka voi olla pitkäkin. Eduskunnan kirjastossa on mikrofilmirullien ja -korttien lukulaite, jonka käyttöä kirjaston asiakaspalvelijat opastavat. Asiakkaan kannalta mukavaa on, että kopiot halutuista asiakirjoista saa tarvittaessa tulostettua maksuttomasti. Eduskunnan arkistosta on mahdollista saada asiantuntijalausuntoja myös tilaamalla, jolloin paperikopioista peritään maksu kirjaston palvelumaksuperiaatteiden mukaisesti.
 
Valtiopäivistä 2003 alkaen tästä tsaarin ajoilta noudatetusta arkistointijärjestelmästä luovuttiin. Silloin ruvettiin arkistoimaan tiettyyn asiaan liittyvät asiakirjat asiayhteyteensä. Nyt valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausunnot löytyvät valiokunnan mietinnön tai lausunnon yhteydestä. Tämä uudistus on käytännössä edistänyt avoimuutta.

Valiokuntien asiakirjat vuodesta 2003 alkaen ovat mikrotallenteiden lisäksi cd-romppuina ja käyttö on helppoa. Alussa on tiedot asiantuntijoista ja heidän jättämistään asiakirjoista. Arkiston asiakkaat voivat tulostaa asiakirjoja maksutta cd-rompuilta samoin kuin mikrotallenteilta. Arkiston aineistoista ja käytöstä saa lisää tietoa kirjaston sivustolta.

Valiokuntien asiantuntijalausunnot muodostavat siis poikkeuksen siitä, että eduskunnan valtiopäivätyöskentelyyn liittyvät asiakirjat ovat paitsi painettuina nykyisin myös sähköisinä eduskunnan sivustolla. Esimerkiksi valiokuntien mietinnöt ja lausunnot ovat verkossa valtiopäiviltä 1991 alkaen.

Yleensä opastamme Eduskunnan kirjaston valtiopäiväasiakirjoja etsiviä asiakkaita ottamaan lähtökohdaksi eduskunnan etusivun Oikopolkuja -kohdasta Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat.

 
 
Silloin näkee asian koko käsittelyn eduskunnassa ja saa linkit sähköisessä muodossa oleviin asiakirjoihin. Nykyisin näissä käsittelytiedoissa on lisäksi kohta ”Valiokuntakäsittely”. Siellä näkee miten asia etenee valiokunnassa ja mm. milloin asiantuntijoita on kuultu. Asiantuntijan nimen jälkeen liitetystä K-kirjaimesta tietää kuultavana olleen jättäneen myös kirjallisen lausunnon.

 
Kun asian käsittely on päättynyt valiokunnassa ts. valiokunnan mietintö tai lausunto on valmistunut, tulevat asiakirjat julkisiksi. Heti tuoreeltaan asiantuntijoiden lausuntoja voi pyytää valiokunnista (jokaisella valiokunnalla on osastosihteeri). Valiokunnat lähettävät asiakirjat eduskunnan arkistoon arkistoitaviksi ja tallennettaviksi, jonka jälkeen ne siis saa eduskunnan arkistosta.

Eduskunnan arkistosta asiantuntijalausuntoja kysytään jatkuvasti. Saapa nähdä, lisääkö viimeaikainen mediajulkisuus kiinnostusta entisestään.

Mirja Pakarinen