Parlamenttikirjasto

perjantai 24. lokakuuta 2014

Digitointi edistää parlamenttihistorian tutkimusta

Eurooppalaisen parlamenttihistoriantutkimuksen verkosto EUparl.net piti kuluvan vuoden kesäkuussa Helsingissä ja Jyväskylässä kolmipäiväisen konferenssin Parliaments and methodology, johon osallistui 45 tutkijaa eri puolilta Eurooppaa. EUparl.net yhdistää eurooppalaisia tutkimusyksiköitä, jotka tekevät kansallista tai vertailevaa parlamenttitutkimusta. Konferenssin pääjärjestäjänä toimi Jyväkylän yliopiston historian ja etnologian laitos. Eduskunnasta varsinaiseen konferenssiin osallistui kolme parlamenttihistorian tutkijaa.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman avaaman konferenssin aluksi kuulimme esityksiä parlamenttiaineistojen digitoinnin etenemisestä Euroopan eri maissa. Historiallisten valtiopäiväasiakirjojen digitointi parantaa ratkaisevasti niiden tutkimuskäytön mahdollisuuksia. Pohjoismaissa digitointihankkeet ovat edenneet pisimmälle Norjan parlamentin ja kansalliskirjaston yhteisprojektissa, jolla juhlistettiin maan perustuslain säätämistä 200 vuotta sitten. Eduskunnassa on digitoitu hallituksen esityksiä sekä niihin liittyviä valiokuntien aineistoja alkaen 1960-luvulta. Valtiopäiväaineistot ovat laajemmin ja vapaasti selattavissa 1990-luvun alusta lähtien.

Parliaments and methodology -konferenssin muita lähestymistapoja historialliseen parlamenttitutkimukseen olivat antropologia, suullinen historia sekä politiikan teoria. Suomalaisen tutkimuksen valtavirta on keskittynyt politiikan teorian kysymyksiin kuten edustuksellisuuden kysymyksiin, parlamenttiretoriikkaan ja diskurssianalyysiin. Esimerkiksi Timo Turja kertoi esitelmässään siitä, millaisia viittauksia kirjallisuuteen kansanedustajat ovat eduskuntapuheissaan tehneet. Lingvisti Eero Voutilainen on puolestaan tutkinut, millä periaatteilla täysistuntokeskusteluita on litteroitu eduskunnassa. Kysymys tutkimuksen kohteena olevan painetun tekstin autenttisuudesta on yleispätevä parlamentista riippumatta, joten molemmat esitykset poikivat vilkkaan keskustelun.     

Professori Kari Palosen ja professori Pasi Ihalaisen ansiosta parlamenttihistorian tutkimusperinne on Suomessa vahvin Jyväskylän yliopistossa. Tutkimuksen kohteena on eduskunnan lisäksi usein ollut Britannian parlamentti, ”Westminster”, mitä selittää sen asema edustuksellisen demokratian historiallisena ideaalityyppinä sekä tutkimusaineistojen käytettävyys, toisin sanoen Britannian parlamentin digitointihankkeiden edistyksellisyys.

Parlamenttihistoriaa tutkitaan myös Helsingin ja Turun yliopistoissa, mutta kansallisen parlamentin läheisyys ei välttämättä korreloi parlamenttitutkimuksen määrän kanssa. Turun yliopistoon kuuluva Eduskuntatutkimuksen keskus perustettiin reilut kymmenen vuotta sitten Suomen eduskunta 100 vuotta -tutkimus- ja julkaisuhankkeen tueksi. 12-osaisen kirjasarjan ilmestyttyä Eduskuntatutkimuksen keskus on profiloitunut etenkin politiikan ja median vuorovaikutuksen tutkimiseen sekä päivänpolitiikan kommentointiin.

Suomessa painetut valtiopäiväasiakirjat ovat yhä ohittamaton lähde parlamenttihistorian tutkijoille. Eduskunnan kirjastossa tehtiin tänä syksynä kädenojennus kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansankunnan dramaattisimmista vaiheista 70 vuotta sitten. Eduskunnalla oli merkittävä rooli rauhan solmimisessa Suomen ja Neuvostoliiton välille vuonna 1944. Hallituksen kannat rauhankysymykseen tuotiin eduskuntaan valtioneuvoston tiedonantoina, jotka käsiteltiin suljetuin ovin. Tämä alkuperäisaineisto on nyt skannattu ja työstetty historia-aiheiseksi tietopaketiksi:

Eduskunta mukana rauhanteossa vuonna 1944 : 
     

Joni Krekola


Lisätietoja:


Parliaments and Methodology: Anthropological, Discourse-Oriented and Digital Approaches to Parliamentary History (Conference report)
Eduskuntatutkimuksen keskus




Pommituksen jälkiä 21.3.1943 Eduskunnan kirjaston silloisen sisäänkäynnin edessä.


Kuvalähde: SA-kuva

perjantai 17. lokakuuta 2014

Muuttuvat työtavat


Antti Martikainen kirjoittaa Tietotyömaa-blogissa, että sisäisen työskentelyn kehittäminen on tärkeää, muttei helppoa.  Työtapojen kehittämisen haasteina Martikainen näkee mm. työvälineisiin liittyvän murroksen ja oppimishaasteen. Hän toteaa, että työvälineillä on valtava potentiaali työn tehokkuuden ja mielekkyyden kehittämisessä, mutta ne eivät itsessään muuta mitään. Martikaisen mukaan myös oppiminen muuttaa muotoaan. Siitä on tullut jatkuvaa oppimista omaa työtä varten.

Olen itse saanut kokea, että työvälineiden muutos mahdollistaa työtapojen muutoksen, kuten myös uudenlaisen tavan oppia. Noin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun eduskunta vaihtoi pöytätietokoneet kannettaviin työasemiin, työtavoissamme käynnistyi suuri muutos. Samaan aikaan kirjasto muutti peruskorjauksen tieltä väliaikaisiin tiloihin kauemmaksi eduskuntakiinteistöistä. Myös eduskunnan verkkopalvelujen uudistushankkeen käynnistyminen tapahtui tuolloin, minkä vuoksi oli paljon yhteisiä palavereja ja workshopeja.

Tilanteessa, jossa saman päivän aikana saattoi olla palaveri kahdessakin eri eduskunnan rakennuksessa, ja oma työpiste sijaitsi Postitalossa, kannettava tietokone oli välttämätön työväline. Se mahdollisti mm. sähköpostien käsittelyn ja tärkeimpien työtehtävien hoitamisen siellä, missä kulloinkin oli. Olen työskennellyt niin eduskunnan lounasravintolassa ja kahvilassa kuin myös vapaana olevissa kokoushuoneissa.

Uuden työvälineen myötä myös tapa tehdä työtä muuttui. Kuluneen vuoden aikana, lomakautta lukuun ottamatta, olemme kokoontuneet pienellä, spontaanisti muodostuneella tiimillä keskimäärin kaksi kertaa viikossa tekemään yhdessä töitä. Työryhmäämme kuuluu pari henkilöä kirjastosta ja pari eduskunnan tiedotuksesta. Välillä saamme lisävahvistusta tietohallinnosta.

Työryhmässämme työstämme vastuualueidemme puitteissa eduskunnalle ja kirjastolle uutta julkista verkkopalvelua sekä intranet-palvelua. Sen lisäksi, että ideoimme ja pohdimme, rakennamme konkreettisesti pala palalta uusia verkkosivuja. Tietysti myös testaamme ja raportoimme virheistä, minkä jälkeen taas uudelleen testaamme ja raportoimme.  Luonnollisestikin verkkopalvelujen uudistushankkeessa on mukana myös suuri joukko muita kollegojamme erilaisissa työryhmissä ja tehtävissä.

Pienryhmämme tapaamiset ovat myös oppimistilanteita. Se, joka osaa, neuvoo ja näyttää muille. Palavereissamme usein kuultu lause on: Saanks mä sen kaapelin? Kaapeli, jolla oman työaseman näyttö yhdistetään näkymään kokoushuoneen isolla näytöllä, siirtyy moneen kertaan henkilöltä toiselle, kun käsittelemme ongelmia tai näytämme muille, miten asia tehdään. Yhdessä saamme enemmän aikaan ja opimme toisiltamme.

Olemme uudistaneet myös kirjaston verkkopalvelutiimin työskentelyä. Vajaa vuosi sitten totesimme, että parhaat ideat syntyvät aina lounaalla, jolle menimme yhdessä palaverin jälkeen. Lounaskeskustelut venyivät ja harmittelimme, kun mukana ei ollut muistiinpanovälineitä. Tästä viisastuneena päätimme siirtyä lounaspalavereihin, johon Pikkuparlamentin ravintolan kyljessä olevat kokoushuoneet antavat hyvän mahdollisuuden.

Aloitamme palaverimme ulkoilulla. Kävelemme yhdessä työpisteestämme Pikkuparlamenttiin. Keskustelu alkaa jo matkalla. Lounaan noudamme sopivassa välissä ja jatkamme keskustelua lounaan ääressä. Lopetimme myös pöytäkirjan pitämisen, koska edellisen kokouksen pöytäkirjan läpikäynti vei liikaa aikaa ja määritteli keskustelun suunnan. Pöytäkirjan sijasta pidämme lokikirjaa, johon kirjaamme lyhyesti, mistä asioista keskustelimme ja mitä sovimme.

Viime keväänä eduskunnassa otettiin käyttöön Lync. Lyncin kokoustoimintojen hyödyntämisessä olemme vielä harjoitteluvaiheessa, mutta Lyncin pikaviestit ovat löytäneet paikkansa viestintävälineenä. Lyncin pikaviestit ovat niin käteviä, että niihin vastaaminen onnistuu yleensä myös kesken palaverin. Tieto kulkeekin nopeasti Lyncin avulla.

Joitakin viikkoja sitten muutimme uusiin väliaikaistiloihin, sillä eduskunnan peruskorjauksen vuoksi Aurorankadulla, jossa kirjasto ja osa henkilökuntamme sijaitsevat, ei ole tilaa meille kaikille. Mielenkiintoista nähdä, muuttuuko työskentelytapamme uuden tilaratkaisun myötä. Ainakin yhteisöllisyys lisääntyy. Työskentelytilaamme voisi kutsua puoliavoimeksi. Meillä on omat pienet äänieristetyt työhuoneet, joiden seinät ovat lasia. Näkösuojaa viereiseen huoneeseen antaa matala hylly. Kun kollegan näkee, madaltuu kynnys kysyä neuvoa tai aloittaa keskustelu.

Muutokset työtavoissamme ovat tapahtuneet omista tarpeistamme lähtien - asiasta ei ole päätetty strategiaseminaarissa tai johtoryhmässä. Eikä muutokseen ole tarvittu erikoisia sovelluksia tai uusimpia mobiililaitteita. Langaton verkko ja kannettavat tietokoneet sekä asianmukaisilla laitteilla varustetut kokoushuoneet ovat riittäneet muutokseen. Uuden intranetin myötä olemme taas uuden oppimisen edessä ja saamme mahdollisuuden kehittää työtapojamme.

Leena Karjalainen

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...