Parlamenttikirjasto

perjantai 15. toukokuuta 2015

Lukusuositus: Sosiaalisen median käsikirja

Yöpöytäni päällimmäisin kirja on tänä keväänä ollut uusi Sosiaalisen median käsikirja -teos. Työtehtäviini sisältyy myös blogin,facebookin ja twitterin parissa työskentely ja olenkin kaipallut aiheesta tuoretta kirjaa, jota voi lukea vaikka sängyssä, eikä virta lopu kesken. Lyhyesti - tämä kirja antaa sujuvasti selkeän ja monipuolisen kokonaiskuvan aiheesta kiinnostuneille. Sosiaalinen media on ajassamme voimakkaasti vaikuttava ilmiö - tilastojen mukaan sen palveluilla on satoja miljoonia, miljardejakin käyttäjiä.


Sosiaalisen median eli somen eri palveluihin liittyviä tietoa löytyy tukuttain verkosta, mutta tähän teokseen on koottu kattavasti ja selkeästi yksiin kansiin monenlaista hyödyllistä tietoa mm. ilmiön historiasta, peruskäsitteistä, palveluista, käyttäjäryhmistä. Suora lainaus kirjan takakannesta: “Sosiaalisen median median käsikirja kertoo,mistä sosiaalisessa mediassa on kyse, mitä käsitteellä tarkoitetaan, millaisia vaiheita sillä on ollut, mitä sosiaalisen median palvelut ovat, miten somessa kannattaa toimia ja millaisia ilmiöitä sosiaalisissa verkostoissa esiintyy. Kirja on yleisteos kaikille sosiaalisesta mediasta kiinnostuneille. Aloittelevat somen käyttäjät voivat suhtautua kirjaan kuin matkaoppaaseen ja kokeneemmat löytävät siitä uusi vinkkejä sekä täydentävää tietoa.” (Pönkä, 2014)


perjantai 8. toukokuuta 2015

Hiljaisuus brändinä

Maanantaina 4.5. Helsingin Sanomien artikkeli ” Porakoneita ja kuormapolkupyöriä – kirjastoista saa jo lähes mitä tahansa!” alkaa vaikuttavasti yhden lauseen kappaleella ”Hiljaisuus on kirjastossa yhä harvinaisempaa.”  Kirjastothan on kautta aikojen mielletty hiljaisuuden vartijoiksi. Pilakuva kirjastovirkailijasta nuttura päässä ja sormi ojossa hyssyttelemässä asiakkaita, kuten tiedätte.   

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kun kupla puhkeaa: arvokonservatiivinen kritiikki


Mitä mieltä Suomessa saa olla : suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit / toimittaneet Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig. Helsinki : Minerva, 2015 (Juva : Bookwell).

Vaalien jälkeen mediassa on kuplinut. Vaalitulos on sekoittanut aatteellista peliasetelmaa ja kiistaa on syntynyt siitä, eletäänkö maassa kulttuurisesti ja aatteellisesti eriytyneissä todellisuuksissa vailla keskusteluyhteyttä ja ymmärrystä muiden näkemyksille. Onko Suomi jakautunut ja miten? Perinteinen oikeisto-vasemmisto-akseli ei enää näytä luontevalta aatteelliselta kehykseltä, vaan ehdokkaita on esitelty mediassakin konservatiivi-liberaali-näkökulmista.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit ja vaalilait

Vuoden 2015 eduskuntavaalien ennakkoäänestys on tätä kirjoittaessa jo päättynyt ja sunnuntaina on edessä varsinainen vaalipäivä. Heti sunnuntai-iltana selviää, ketkä ehdolla olleista kansanedustajaehdokkaista on valittu neljäksi vuodeksi edustamaan meitä kansalaisia. Tulokset tosin vahvistetaan virallisesti kolmea päivää myöhemmin eli keskiviikkona 22.4.  Jokaiselle valitulle laaditaan valtakirja, joka toimitetaan eduskuntaan annettavaksi valitulle.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Oikeushistoriallisia poimintoja Eduskunnan kirjastossa

Oikeushistoria tieteenä sijoittuu oikeus- ja historiatieteiden väliseen laajaan maastoon ja tavallisesti sen katsotaan ajallisesti ulottuvan antiikin ajoista nykypäivään.  Tutkimuksen kohteena ovat oikeudelliset ilmiöt ja muutokset eri aikoina, mutta tutkimusmetodit tulevat useimmiten historiatieteiden alalta.

Eduskunnan kirjastossa on luonnollisesti oma aiheluokkansa (13) oikeushistorialliselle kirjallisuudelle. Kirjaston kokoelmiin hankitaan kotimaista oikeushistoriallista aineistoa kattavasti ja ulkomaista aineistoa valikoivammin. Seuraavassa muutama hajapoiminto viimeaikaisista hankinnoistamme.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Puoli vuosisataa eduskunnan kirjaston käyttäjänä


Vanha eduskunnan kirjasto tuli minulle tutuksi syksyllä 1964, kun Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vasta hyväksyttynä opiskelijana totesin sen hyväksi paikaksi lukea tentteihin. En muista kuka minulle sitä oli suositellut – ehkä samaan aikaan opintonsa aloittanut Jeja-Pekka Roos (sittemmin professori J.P. Roos), joka sinä syksynä myös istui eduskunnan kirjastossa lukemassa tentteihin.

Eduskunnan kirjaston todellinen käyttäjä minusta kuitenkin tuli vasta reilua vuotta myöhemmin ensimmäisen seminaarityön yhteydessä. Olin johonkin tenttiin lukenut Hannu Soikkasen väitöskirjan Sosialismin tulo Suomeen: Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti (WSOY, Porvoo-Helsinki 1961). Sitä lukiessani kiinnostuin N. R. af Ursinista, aatelismiehestä, josta tuli Suomen työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja sosiaalidemokraattista puoluetta edustanut ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan varapuhemies, ja päätin tehdä hänestä pro gradu-tutkielmani. Sen myötä minusta tuli eduskunnan kirjaston vakioasiakas. Eduskunnan kirjastossa olevat työväenliikkeen historiaan ja sosiaalidemokraattisen puolueen historiaan liittyvät kotimaiset ja kansainväliset julkaisut olivat tietysti aiheeni kannalta aivan keskeisiä. Koska kyse oli sekä säätyvaltiopäivillä että ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa toimineesta henkilöstä, minun oli tutustuttava myös valtiopäiväasiakirjoihin.