Parlamenttikirjasto

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Vapaa pääsy, ei ostopakkoa

Kirjastot ovat niitä harvoja julkisia sisätiloja, joissa ei ole ostopakkoa, sisäänpääsymaksua, eikä pakoteta kuuntelemaan musiikkia. Selkeä hyvinvointipaikka siis, sen useat tietävät ilman tutkimuksiakin. Musiikin terveysvaikutuksia kyllä on tutkittu. Musiikki tekee sinulle hyvää – mutta vain jos kuuntelet musaa, josta pidät. Jos pidät metallimusiikista ja inhoat fuusiojatsia ja modernia R&B:tä, niin ensimmäinen on hyväksi sekä mielellesi että kehollesi. Ja toisinpäin.

Olen musiikin sekakäyttäjä, mutta en pidä siitä että soitetaan kovaa ja korkealta ja/tai koko ajan. Pakenen paikalta. Siksi on niin omituista, että kaupoissa pakkosyötetään musiikkia. Yleensä sellaista, jota en voi sietää, ja pinna kiristyy. Ilmeisesti minua ei haluta siihen paikkaan asiakkaaksi.
Nuoruudessani rock n roll oli perin harvinaista. Ylen klassikko, laatuohjelma Rockradio, piti kiireesti ehtiä kuulemaan koulun jälkeen. Ei ollut juuri rahaa levyihin. C-kasetille tallennettiin koko elämä. Oli todella hienoa päästä festareille.

Muutin Stadiin vuonna 1991. Kirjasto oli kävelymatkan päässä, käytiin siellä usein. Sitten ymmärsin että kirjastosta lainataan myös musiikkia. Melkein alkoi uusi elämä. Kesken kaiken muutin pariksi vuodeksi periferiaan. Kun tein paluun Stadiin, oli jo käytössä uusi ihana HelMet, josta sai käsiin valtavan määrän musiikkia. Lopultakin pääsin itse kuuntelemaan mitä on Anthrax, se bändi josta kollit koulussa intoilivat. Kivat pojat kuuntelivat liian harvoin heavyä, kolleilta taas ei voinut ”hikarityttö” kysyä kasettia lainaksi. Ei ollut isoveljiä tai -sisaria, joiden levyt olisi voinut vohkia. Kesti luvattoman kauan päästä näkemään Anthraxin livenä. Voi olla vaikea ymmärtää, jos rässi, döödsi, bläkkis tai mikään muukaan metallimusa ei kolahda, mutta metallikeikoilla on hauskaa! Kun näin Anthraxin nyt jälleen Tuskassa, on maailma taas ainakin hetken verran parempi paikka.
Anthrax lavalla. Kuva: Raija Hietala.

Nautin tietokirjoista. Niitä sekä ostan että lainaan. Usein lainaaminen johtaa siihen, että haluan saman kirjan myös omaan hyllyyni. Joitakin opuksia tarvitsen hetkellisesti lähdeaineistoksi tutkimuksia varten. Joskus taas käy niin, että jotakin kirjaa ei enää löydy muualta kuin kirjastosta ja ehkä divarista.

Monelle kaunokirjallisuus on henkireikä. Edari lainaa kaunoa vain kansanedustajien ja virkamiesten iloksi. Muuten Edari on kaikille avoin erikoiskirjasto – oikeudellisen ja yhteiskunnallisen tiedon keskuskirjasto Suomessa. Tule vain käymään, lue samalla päivän lehdet! Kyllä meilläkin viihteellistä aineistoa on, elämäkertoja ja valtavasti historiaa. Eräs historiantutkija Y on tosin niin kova lainaamaan ja tutkimaan, että pelkään että jonakin päivänä hän on lukenut kaiken mitä meiltä vain voi lainata.

Jos iskisi joku ilkeä X ja poistaisi maailmasta bassot, voisin yhtä hyvin sanoa viimeisen kerran hyvästi. Juttelin tässä erään Edarin käyttäjän kanssa, joka kertoi tutkivansa fasismia Euroopassa. Kerroin hänelle että taannoin anti-fasistit kokoontuivat Hakaniemessä. Ja että tyttäreni kysyi minulta virnuillen: ”Jaa että anti-basistit? No sittenhän sä et halua olla siellä!?”

Hauskaa kesää, trevlig sommar!

Tuska – Open Air Metal Festival
Selma – Edarin kokoelmatietokanta
HelMet-kirjasto
HelMet-musiikkivarasto Saundiholvi – muutakin kuin uusinta musiikkia

Raija Hietala

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus

Eino Leinon Juhannus-runon sanoin toivotamme Rentouttavaa ja ihanaa juhannusta!

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.




perjantai 3. kesäkuuta 2016

Eduskunnan täysistuntosalissa kootaan palapeliä

Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokoneliöillä

Kansanvallan kovan ytimen katto kaareutuu ylös kohti ikkunoita, joista täysistuntosaliin virtaa päivänvaloa. Vuosien saatossa poliittinen ilmasto on vaihdellut myrskystä tyveneen, eikä katto ole säästynyt ulkoisiltakaan vaikutteilta. Muutamiin paikkoihin on syntynyt ruskeita laikkuja, kun ikääntyvä vesikatto on vuotanut. Istuntosalin sisäkatto on päällystetty sokeriruokomassasta puristetuista levyistä 1920–1930-lukujen taitteessa. Ne tasapainottavat salin akustiikkaa.

Eduskuntatalo on parasta aikaa laajimman koskaan kokemansa remontin kourissa. Istuntosali on lattiasta kattoon täynnä rakennustelineitä. Monelta suunnalta kuuluu porausta ja nakutusta. Jostain kantautuu poppia – joku konservaattoreista kuuntelee musiikkia edustajien pulpetteja kunnostaessaan. Kaiken yläpuolella, aivan istuntosalin kupolin alla, tekee työtään kaksi keskittynyttä miestä. He kapuavat telineille, tunnustelevat, koputtelevat ja naputtelevat. Sokeriruokolevyjen vaihtamisesta ei selvitä rutiinilla, vaan miesten työ tuo mieleen pilkuntarkkaa keskittymistä vaativan palapelin.


 Levyjen leikkaaminen ei sovi suurpiirteisille


Rakennustelineet yltävät salin kattoon saakka


Onneksi onnistuminen ei jää palojen puutteesta kiinni. Talon kaukokatseinen arkkitehti J. S. Sirén tilasi nipun ylimääräisiä levyjä, kun hän aikanaan rahtautti katon materiaalit ilmeisesti Amerikasta. Peruskorjauksen aikana on yritetty keksiä ratkaisua, jolla nämä varastokalpeat levyt saataisiin sulautumaan huomaamattomasti alkuperäiseen kattoon. Niiden kollegat ovat hieman tummuneet imiessään itseensä edustajien debatteja jo vuosikymmeniä.


Vanhat levyt on irrotettava varovasti, jotta
 niitä voidaan käyttää uudestaan


Ensin kokeiltiin, onko ruokosokerilevyjä mahdollista tummentaa sijoittamalla niitä joksikin aikaa talon muiden ikkunoiden lähelle valoa saamaan. Rusketuksen sijasta koelevyt kalpenivat entisestään. Seuraava idea tuotti sen sijaan tulosta: Istuntosalin kupolikaton alaosaa kiertää reunus, joka on puolisen metriä irti seinästä. Sen taakse jää piiloon kapoinen ura, josta käsin solakka ihminen mahtuu huoltamaan reunuksen reliefejä. (Tuo kulkuväylä ei ole korkeanpaikankammoisille.) Huomattiin, että kupolin alimmat sokeriruokolevyt eivät näy alas saliin, jolloin niitä saattaisi olla mahdollista siirtää näkyvämmille paikoille kokonaisuuden kärsimättä.


Joko nyt mahtuisi?


Levyt on alun perin kiinnitetty kattoon naulaamalla ne pinnan pienistä rei’istä, joten niiden irrottaminen vaatii hermoja ja sorminäppäryyttä. Kärsivällisellä naputtelulla kirvesmiehet ovat selvittäneet naulojen sijainnin ja onnistuttuaan lyöneet ne varovasti levyn läpi. Ja kas! Kun riittävän monta pientä levyä saadaan ehjänä irti reunuksen takaa, saa niistä muotoiltua sopivat palat edustuspaikoille salin kattoon.

Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Sokeriruokomassasta tehdyt levyt näyttävät läheltä melko surullisilta, lähinnä rei’itetyiltä puukuitulevyiltä. Kaukaa katsoen valmis katto hohtaa kullan eri sävyissä. Kyllä sen alla kelpaa edustajien pian taas taittaa sanaista peistä. Onko Sirén voinut ennakkoon tietää, kuinka kauniilta katto tulee näyttämään? Vai onko lopputulos vain mestarin tuuria?


Siirrettyjen levyjen tilalle laitetaan vaaleita varastossa levänneitä.


Teksti ja kuvat Hanne Salonen / Eduskunta

tiistai 24. toukokuuta 2016

Yleisiä kirjastoja koskeva kirjastolaki uudistuu

Työryhmän ehdotus uudeksi kirjastolaiksi on valmistunut. Kirjastolaki koskee yleisiä kirjastoja, joilla tarkoitetaan kunnan ylläpitämää kaikille väestöryhmille tarkoitettua kunnan kirjastolaitosta, joka on toiminnallinen ja hallinnollinen kokonaisuus.

Eduskunnan kirjastolla on oma lakinsa, mutta koska olemme osa kirjastoverkostoa, seuraamme tarkasti toimintaympäristöämme, joten uusi kirjastolaki kiinnostaa meitä kovasti. Olemme laatineet kirjastolain uudistuksesta tietopaketin. Referoin seuraavaksi uutta kirjastolakiesitystä.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Avoimuuden edelläkävijä

Eduskunnan kirjasto on ollut kaikille avoin kirjasto jo 103 vuotta!

30.4.1913 Eduskunnan kansliatoimikunta hyväksyi kirjaston ohjesäännön. Sen mukaan
"Eduskunnan kirjasto on myös muiden kuin eduskunnan jäsenten käytettävänä mikäli se voi tapahtua tuottamatta haittaa eduskuntatyölle."
Nykyään kirjaston avoimuus muotoillaan näin:
"Eduskunnan kirjasto on avoin kaikille kansalaisille. Palvelemme eduskunnan lisäksi jokaista, joka tarvitsee tietoa eduskunnasta, oikeudesta tai yhteiskunnasta." 
Eduskunnan kirjasto on kaikille avoimena kirjastona poikkeus parlamenttikirjastojen maailmassa, sillä usein parlamenttikirjasto on olemassa vain parlamenttia varten. Viimeksi eilen asiakas sanoi: "Minun maassani kansalaiset eivät voi käyttää parlamenttikirjastoa eivätkä vierailla parlamentissa".

Tähän on tulossa muutos.

Osallistuin syksyllä ECPRD:n (The European Centre for Parliamentary Research and Documentation) seminaariin "Libraries and Research Sevices Serving Openness and transparency of Parliamant". Esityksissä ja keskusteluissa tuli useasti esille avoimen parlamenttikirjaston merkitys demokratian ja kansalaisten tiedonsaannin kannalta.  Kaikkiin parlamenttikirjastoihin ei kuitenkaan tuosta vain kävellä sisään kuten Eduskunnan kirjastoon voi kävellä. Avoimuuden tärkeänä lisääjänä nähdään mm. internetin tarjoamat mahdollisuudet jakaa tietoa parlamentin toiminnasta esim. digitoituina valtiopäiväasiakirjoina tai vaikkapa chat-palveluna.

Jotkut menneisyydessä toteutetut uudistukset ovat sellaisia, joita voi ihastella edelleen. Joista voi ajatella, että jos asiaa ei olisi tehty silloin, se pitäisi tehdä viimeistään nyt. Yksi tällanen on Eduskunnan kirjaston avoimuus.

Hauskaa vappua!





Päivi Erkkilä

Avoimuuden aikajana Eduskunnan kirjaston historia -sivulla.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Miksi kirjastoissa tarvitaan yksityisyydensuojaa?

Osallistuin tällä viikolla kansainvälisen kirjastoseura IFLA:n sananvapauskomitean (FAIFE) kokoukseen Lontoossa, jossa keskustelujen keskeisenä teemana oli yksityisyydensuoja. Viime vuoden aikana työn tulokseksi syntyi linjaus kirjastojen yksityisyydensuojasta. Tänä vuonna olen ollut laatimassa aiheeseen liittyvää koulutusmateriaalia. Yksityisyys nousee teemaksi tänä vuonna myös FAIFE:n suunnittelemassa osuudessa IFLA:n konferenssin ohjelmaa.

Miksi yksityisyydensuoja sitten on kirjastoille tärkeää?