Parlamenttikirjasto

perjantai 14. joulukuuta 2018

Jos nyt olisin oikkari


Aloitin oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1977. Tutor huolehti meistä fukseistaan pidemmän aikaa. Niinpä hän toi meidät vuoden 1978 puolella tutustumaan Eduskunnan kirjastoon, joka oli saanut uudet tilat juuri valmistuneesta eduskunnan lisärakennuksesta osoitteessa Aurorankatu 6.

Kirjasto Aurorankadulla tuntui kerrassaan upealta. Meitä olikin oikkareita, jotka kotiuduimme enemmän ja vähemmän säännöllisesti lukemaan kirjaston lukusaliin. Sinne mahtui, kun Porthaniassa tiedekunnan lukusali pullisteli ahtauttaan. Dommasta en lukupaikkana oikein tykännyt, vaikka kävin hakemassa sieltä kurssikirjoja. Eduskunnan kirjaston ainoa haittapuoli oli, ettei opiskelijaruokalaa ollut ihan vieressä. Asia ratkaistiin menemällä lounaalle Eteläisellä Rautatiekadulla sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallituksen silloiseen työpaikkaruokalaan, vaikka eihän se oikeastaan olisi ollut sallittua.

Aikoinaan sitten valmistuin ja opiskeluajat jäivät taakse. En aavistanut, että Eduskunnan kirjastosta tulisi joskus työpaikkani. Näin kuitenkin kävi vuonna 1998. Ensi keväänä tulee täyteen 21 vuotta työsarkaa, jossa ovat yhdistyneet hyöty oikeustieteellisestä koulutuksesta ja nuoruuden haave kirjastotyöstä. Tulevaisuudessa siintävät jo eläkepäivät tietoasiantuntijan työn sijasta.

Paras oikeudellisen tiedon kirjasto
Eduskunnan kirjasto on Suomen paras oikeudellisen tiedon kirjasto. Perustelen tätä sekä kokoelmilla että kirjaston asiakkailleen tarjoamilla palveluilla. Kokoelmissa ei ole samaa nimekettä kymmenittäin kuten kurssikirjastoissa. Nimekkeiden määrä on sen sijaan runsas. Kotimainen oikeuskirjallisuus on kokoelmissa kattavasti ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta on runsaasti. Paitsi oikeudellisen tiedon kirjasto, Eduskunnan kirjasto on tietysti myös eduskuntatiedon ja yhteiskuntatiedon kirjasto. Erilaiset tietopaketit kirjaston aihealueista, koulutukset ja tiedonhaun opastukset ovat niin opiskelijoiden kuin muidenkin asiakkaiden käytettävissä. Tietopalvelussa teemme tiedonhakuja, jotka lähes pääsääntöisesti ovat maksuttomia. Eduskunnan kirjasto on ollut kaikille avoin palveleva kirjasto jo 105 vuotta.

Kirjaston käyttäjäksi
Kaksikymmentä vuotta sitten erityisesti uudet oikkarit tulivat tutustumaan ja asiakkaiksi Eduskunnan kirjastoon. Monet ryhmät tulivat nimenomaan tutoreidensa kanssa. Jossakin vaiheessa tämä alkoi hiipua, eikä lukusalikaan täyttynyt enää opiskelijoista samalla tavalla kuin ennen. Toki kirjastovierailuja on tehty ja tehdään edelleenkin, nyt ryhmät ovat enemmän kandi- tai graduvaiheen opiskelijoita opettajiensa kanssa.

Yleensä tutustujat havahtuvat siihen, millainen aarreaitta Eduskunnan kirjasto on. Kokoelmat ovat sekä ajallisesti että määrällisesti suuret. Toiminnassa on langaton verkko, joten töitä voi tehdä kätevästi oman läppärin kanssa. Rauhallisessa lukusalissa on keskeinen kotimainen oikeuskirjallisuus käytettävissä, jos jotain ei ole onnistunut saamaan lainaksi juuri kun sitä tarvitsisi. Lainaamiaan kirjoja voi säilyttää asiakaspalvelussa, jos ei halua raahata niitä välillä kotiin. Ryhmätöitä varten on käytettävissä oma huone ja taukohuoneessa on mm. mikro ja kahviautomaatti.

Tietäessäni, miten hieno Eduskunnan kirjasto kaikin tavoin on, toivoisin mahdollisimman monen opiskelijan löytävän sinne tiensä. Tämä toive kohdistuu erityisesti oikeustieteen opiskelijoihin ja valtio- sekä yhteiskuntatieteiden opiskelijoihin. Jos itse olisin tämän päivän oikkari, tekisin ehdottomasti samoin kuin vuonna 1978; tarttuisin tilaisuuteen ja suuntaisin askeleet Eduskunnan kirjastoon.

Mirja Pakarinen

perjantai 30. marraskuuta 2018

EU-tallekirjastokoulutus Brysselissä 22.11-23.11.2018


Osallistuin Euroopan komission järjestämään koulutukseen Euroopan unionin tallekirjastoille (European Documentation Centres) Brysselissä marraskuun lopussa. Osallistujia oli 99 henkilöä eri EU-jäsenvaltioista. Ensimmäinen koulutuspäivä koostui luennoista ajankohtaisista EU-teemoista ja toisena päivänä jakaannuimme ryhmiin, joissa käsiteltiin sovittuja aiheita ja esiteltiin lopuksi ryhmätöiden tuloksia fläppitauluilla.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Olen kolmekymppinen – takana on luja putki: 433 haastattelua


Arkistojen päivän toimikunta valitsi veteraanikansanedustajien muistitietoarkiston vuoden 2018 arkistoteoksi. Huomionosoitus juhlistaa komeasti arkiston kolmekymmenvuotista taivalta.

Entisten kansanedustajien muistitiedon kokoaminen aloitettiin Eduskunnan kirjastossa helmikuussa 1988 haastattelemalla Paavo Susitaivalta, joka toimi IKL:n kansanedustajana muutaman kuukauden ennen siirtymistä talvisodan rintamalle. Jo tätä ennen, vuosina 1984–1985 oli toteutettu pilottiprojekti, jossa haastateltiin parikymmentä kaikkein kokeneinta ja iäkkäintä veteraanikansanedustajaa.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Toisin sanoen

Sanotaan, että maailmassa ainoa pysyvä on muutos. On myös kuultu puhuttavan, että muutos on tänä päivänä alati kiihtyvää. Näin voi toki olla, mutta muutoksen tuuliin ei taida olla ihan yhtä eksakteja mittareita kuin Ilmatieteenlaitoksella. Asiasta voi olla sitäkin mieltä, että muutosten kaaret ovat toisinaan yllättävänkin pitkiä ja kyse on pikemminkin muutoksen havaitsemisen tasosta. Tieteen piirissä ihmisen toiminnan kiihdyttämä ilmaston muutos oli tunnistettu jo 1960-luvulla ja tuolloin asiaa popularisoitiin jo Valittujen Palojenkin sivuilla. Asiaan liittyvä keskustelu käynnistyi toden teolla vasta paljon myöhemmin. Tulee mieleen sanonta suurinta laivoista ja niiden kääntyvyydestä.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Arvokasta asiaa


Joskus kuulee kysyttävän, miksi ihminen on valinnut työuran valtiolla, laajemmin ajateltuna julkisella sektorilla eli niin sanotusti kruunun leivissä. Paras kuulemani vastaus on, että valtiolla työskentely mahdollistaa omien arvojen mukaisen toiminnan. Luullakseni olen löytänyt itselleni hyvän patenttivastauksen.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Aistien valtakunta


Tuntuu että meidän halutaan nykyään elävän verkkomaailmassa, ja osa sitä haluaa tietysti itsekin. Verkossa ”tavataan” ja aloitetaan enemmän ja vähemmän vakavia suhteita, joista syntyy tarkoituksella tai tahtomatta jälkikasvua, jonka tulosta ilmoitetaan verkossa kaikille ja sen kavereille. Elämän tapahtumat, suhteet, syömiset ja juomiset, ja lopulta kun heitetään lusikka nurkkaan, surraan poismenoa verkkohautajaisissa (Mikrobitti 9/2018).

Asioilla on puolensa, nimittäin nämä hyvät ja huonot puolet. Joillekin sosiaalinen media on oman elämän aikajana ja päiväkirja, minkä vuoksi siitä on vaikea erota, vaikka haluaisi keskittyä asioihinsa samaan aikaan toisaalla. Poisjättäytyminen voi olla jopa pelottavaa.