Parlamenttikirjasto

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kun kupla puhkeaa: arvokonservatiivinen kritiikki


Mitä mieltä Suomessa saa olla : suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit / toimittaneet Timo Vihavainen, Marko Hamilo, Joonas Konstig. Helsinki : Minerva, 2015 (Juva : Bookwell).

Vaalien jälkeen mediassa on kuplinut. Vaalitulos on sekoittanut aatteellista peliasetelmaa ja kiistaa on syntynyt siitä, eletäänkö maassa kulttuurisesti ja aatteellisesti eriytyneissä todellisuuksissa vailla keskusteluyhteyttä ja ymmärrystä muiden näkemyksille. Onko Suomi jakautunut ja miten? Perinteinen oikeisto-vasemmisto-akseli ei enää näytä luontevalta aatteelliselta kehykseltä, vaan ehdokkaita on esitelty mediassakin konservatiivi-liberaali-näkökulmista.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Eduskuntavaalit ja vaalilait

Vuoden 2015 eduskuntavaalien ennakkoäänestys on tätä kirjoittaessa jo päättynyt ja sunnuntaina on edessä varsinainen vaalipäivä. Heti sunnuntai-iltana selviää, ketkä ehdolla olleista kansanedustajaehdokkaista on valittu neljäksi vuodeksi edustamaan meitä kansalaisia. Tulokset tosin vahvistetaan virallisesti kolmea päivää myöhemmin eli keskiviikkona 22.4.  Jokaiselle valitulle laaditaan valtakirja, joka toimitetaan eduskuntaan annettavaksi valitulle.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Oikeushistoriallisia poimintoja Eduskunnan kirjastossa

Oikeushistoria tieteenä sijoittuu oikeus- ja historiatieteiden väliseen laajaan maastoon ja tavallisesti sen katsotaan ajallisesti ulottuvan antiikin ajoista nykypäivään.  Tutkimuksen kohteena ovat oikeudelliset ilmiöt ja muutokset eri aikoina, mutta tutkimusmetodit tulevat useimmiten historiatieteiden alalta.

Eduskunnan kirjastossa on luonnollisesti oma aiheluokkansa (13) oikeushistorialliselle kirjallisuudelle. Kirjaston kokoelmiin hankitaan kotimaista oikeushistoriallista aineistoa kattavasti ja ulkomaista aineistoa valikoivammin. Seuraavassa muutama hajapoiminto viimeaikaisista hankinnoistamme.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Puoli vuosisataa eduskunnan kirjaston käyttäjänä


Vanha eduskunnan kirjasto tuli minulle tutuksi syksyllä 1964, kun Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan vasta hyväksyttynä opiskelijana totesin sen hyväksi paikaksi lukea tentteihin. En muista kuka minulle sitä oli suositellut – ehkä samaan aikaan opintonsa aloittanut Jeja-Pekka Roos (sittemmin professori J.P. Roos), joka sinä syksynä myös istui eduskunnan kirjastossa lukemassa tentteihin.

Eduskunnan kirjaston todellinen käyttäjä minusta kuitenkin tuli vasta reilua vuotta myöhemmin ensimmäisen seminaarityön yhteydessä. Olin johonkin tenttiin lukenut Hannu Soikkasen väitöskirjan Sosialismin tulo Suomeen: Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti (WSOY, Porvoo-Helsinki 1961). Sitä lukiessani kiinnostuin N. R. af Ursinista, aatelismiehestä, josta tuli Suomen työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja ja sosiaalidemokraattista puoluetta edustanut ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan varapuhemies, ja päätin tehdä hänestä pro gradu-tutkielmani. Sen myötä minusta tuli eduskunnan kirjaston vakioasiakas. Eduskunnan kirjastossa olevat työväenliikkeen historiaan ja sosiaalidemokraattisen puolueen historiaan liittyvät kotimaiset ja kansainväliset julkaisut olivat tietysti aiheeni kannalta aivan keskeisiä. Koska kyse oli sekä säätyvaltiopäivillä että ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa toimineesta henkilöstä, minun oli tutustuttava myös valtiopäiväasiakirjoihin.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oletko jo kuullut Faktabaarista?

Ellet ole kuullut, kannattaa käydä katsomassa. Faktabaari  on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin joukkoistamista hyödyntävä faktantarkistuspalvelu. Se ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan. Faktabaaria toimitetaan vapaaehtoispohjalta ja sen toteutuksen taustalla on Avoin yhteiskunta ry. Idea syntyi yhdysvaltalaisista esimerkeistä Factcheck.org  ja Politifact.com.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Erottautumalla eduskuntaan – kampanjoinnin keinoja vuosien varrelta

Eduskuntavaalit käydään kuukauden kuluttua. Kampanjoinnin kuumin vaihe käynnistyy nyt, kun jatkokautta mielivät kansanedustajat pääsevät vaalilaitumille tositoimiin.

Eduskuntavaaliehdokkaat tarvitsevat näkyvyyttä, jota voi ostaa rahalla kaupallisesta mediasta. Sanomalehtien toimittajat saattavat kirjoittaa kriittisesti vaalirahoituksesta samaan aikaan, kun vaalimainonnasta saatavat tulot ovat elintärkeitä lehtien taloudelle.

Raha auttaa eduskuntaan pääsemisessä, mutta se ei välttämättä ratkaise lopputulosta. Eduskuntavaaliehdokkaat ovat aina pyrkineet erottautumaan kanssakilpailijoistaan mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Oman listaukseni pontimena on Eduskunnan kirjaston vaalimainoskokoelmasta löytynyt helmi, SKDL:n kampanjasingle vuoden 1972 eduskuntavaaleissa: ”Toverit, herätkää / Äänestämme vaaleissa SKDL:ää”. Vastakkainasettelujen aika ei totisesti ollut ohi: