Parlamenttikirjasto

perjantai 22. joulukuuta 2017

Pohjoismainen perhe Helsingissä

Pohjoismaiden neuvosto kokoontui 69. istuntoon loka-marraskuun vaihteessa Helsingissä. Neuvoston täysistunnot järjestetään yleensä viikolla 44 puheenjohtajamaassa, joka vaihtuu vuosittain. Suomen tämän vuoden istunto osui meidän itsenäisyyden juhlavuoteen, joten juhlateema ”Yhdessä – Tillsammans” oli luontevasti esillä myös Suomen puheenjohtajuusohjelmassa.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Kansalaisvaikuttamisen toimintamalli

Loppukesästä luettelin ystävilleni tulevan syksyn koulutuksiani hieman kauhunsekaisin tuntein. Kuinka selviäisin, kuinka jaksaisin toteuttaa neljä koulutusta kansalaisvaikuttamisesta ja kolmesta kirjaston esittelystä. Kansalaisvaikuttamisen koulutuksissa näkökulma asiaan oli aina hieman edellisestä poikkeava ja koulutusten kestokin vaihteli. Jokaiseen neljään koulutukseen oli siis suunniteltava koulutus erikseen. Samalla jouduin jälleen kerran pohtimaan, mitä kansalaisvaikuttaminen on ja miten sitä tehdään.

Aloin työstää kansalaisvaikuttamisen toimintamallia. Ensimmäisessä syksyn koulutuksessa esitelin seitsemän tapaa vaikuttaa lainsäädäntöön ja päätöksentekoon. Kansalaisvaikuttamisen toimintamalli ei kuitenkaan ollut silloin valmis – ei ehkä vieläkään – sillä siinä oli useita päällekkäisyyksiä.

Työstin asiaa edelleen ja seuraavassa koulutuksessa esitin tiivistetyn kansalaisvaikuttamisen toimintamallin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Yhdessä – kohti vuotta 1918

Itsenäisyyden juhlavuosi 2017 kallistuu kohti loppuaan. Olemme yhdessä ja ylpeinä juhlineet itsenäisyyden sataa vuotta, suomalaisen demokratian menestystarinaa. Muistelujen kohde, dramaattinen vuosi 1917 tarkoitti kahta vallankumousta Venäjällä, nälkää, väkivaltaa ja sekasortoa, vallansiirtoa eduskunnalle sekä viimein Suomen itsenäisyyden tunnustamista vuodenvaihteessa.

Kun historiallinen katse ulotetaan vuoteen 1918, vastaan tulee heti itsenäisen Suomen synkin murhenäytelmä; lyhyt mutta raaka sisällissota, joka jakoi kansakunnan kahtia. On kiinnostavaa seurata, miten sadan vuoden takaisia tapahtumia käydään läpi tulevana keväänä.

Vuosi 1917 on ollut kiitollinen juhlan kohde, koska aikalaiset jakoivat itsenäistymisen päämäärän eikä kukaan kyseenalaista sitä tänä päivänä. Kansalaissodasta ei voi sanoa samaa, useimmat pyyhkisivät sen kernaasti kokonaan pois kansallisesta kertomuksestamme.

Kansakuntien historiapoliittista kypsyyttä mitataan sillä, miten ne työstävät oman historiansa synkimpiä vaiheita. Saksa on ollut natsimenneisyytensä käsittelyssä mallioppilas, kun taas Venäjällä historian tulkinnat ovat yhä häpeämättömässä hyötykäytössä. Valtiovallalla on historiapolitiikan suuntaajana keskeinen rooli, mikä tarkoittaa usein kansallisen historiantutkimuksen rahoitusta. Suomessa sisällissodasta saatiin laajamittaisemmin uutta tutkimustietoa noin 15 vuotta sitten Suomen sotasurmat 1914–1922 -projektissa.


Kuva: Museoviraston kuvakokoelma


Viime kevään kohu itsenäisyyden juhlarahasarjasta antaa ristiriitaisia viestejä kyvystämme käsitelle historiapoliittisesti arkoja aiheita. Muotoilija Ilkka Suppanen oli suunnitellut yhden juhlarahan kuva-aiheeksi punaisten joukkoteloituksen keväältä 1918, mitä kriitikot pitivät mauttomana ja loukkaavana. Vaikka Itsenäisyyden vuosikymmenet -juhlarahasarja käsitteli sekä Suomen kipupisteitä että saavutuksia, kohu teloituskuvasta sai valtiovarainministerin hautaamaan koko hankkeen. Tahattomasti välittyi myös viesti, että emme ole vieläkään valmiita kohtaamaan vuoden 1918 todellisuutta.  

On todennäköistä, että tulevana keväänä kuulemme moitteita siitä, että sisällissodan punaisen tai valkoisen puolen julmuuksia ja uhreja ei vieläkään käsitellä riittävästi. En väheksy kansalaissodan haavojen syvyyttä esimerkiksi eri paikallisyhteisöissä, mutta olen silti mieltä, että sadan vuoden takaisiin tapahtumiin pitäisi löytää rakentavampi näkökulma.

Kansalaissotaan ja sen jälkiselvittelyihin liittyviä vääryyksiä ja rikoksia ei pidä hyväksyä mutta niitä voi yrittää ymmärtää. Historiantutkimuksen lisäksi myös historiallisella kaunokirjallisuudella on hyvät edellytykset syventää ymmärrystämme siitä, mitä aikalaiset ajattelivat aseisiin tarttuessaan. Taiteilija Kaisa Salmi järjesti keväällä 2013 Lahdessa Fellmanin pellolla sovintoperformanssin, jossa noin kymmenentuhatta osallistujaa eläytyi sisällissodan suurimman vankileirin kurjuuteen. Yhteisöllinen taidekokemus nosti tunteita pintaan mutta ei suuntautunut ketään vastaan.

Ehdotan, että juhlavuoden 2017 teema ”Yhdessä” laajennetaan koskemaan myös vuoden 1918 historian työstämistä. Oli hienoa, että kaikki suomalaiset kutsuttiin juhlimaan satavuotiasta itsenäistä Suomea. Vähintään yhtä tärkeää on, että kohtaamme omaan historiaamme liittyvän pahuuden yhdessä.

Joni Krekola

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kaksi Riksdagsbibliotekiä


Tein marraskuun alkupuolella opintomatkan Eduskunnan kirjaston kaimakirjastoon Ruotsissa, Riksdagsbiblioteketiin. Osallistuin kirjastonhoitajille suunnatulle kolmipäiväiselle kurssille, minkä lisäksi tapasin kollegoitani Riksdagsbiblioteketissä tutustuakseni tarkemmin kirjaston koulutustoimintaan.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kirjaston asiakas on aina oikeassa

Kuva:Harald Herlin oppimiskeskus 10/2017
Kuluneeseenkin fraasiin on joskus hyvä palata ajatuksella ja pohtia, mitä sanonnan taakse kätkeytyy ja mikä on sen todellinen sisältö. Mitä todella tarkoittaa, että asiakas on oikeassa? Mikä on asiakas ja mitä on olla oikeassa?

perjantai 10. marraskuuta 2017

Harjoittelu vallankäytön sydämessä


Alkuvuodesta 2017 olin edelleen etsimässä korkeakouluharjoittelupaikkaa, jota arkisto- ja asiakirjahallinnan opintoni Joensuussa edellyttivät. Kolusin aluksi läpi kotikuntani Savonlinnan ja myöhemmin Etelä-Savon alueelta mahdollisia harjoittelupaikkoja, mutta kaikista sain saman vastauksen: ”Emme valitettavasti voi ottaa harjoittelijaa.” Huomasin lopulta myös ilmoituksen siitä, että Eduskunnan kirjastolle haetaan neljäksi kuukaudeksi arkistoharjoittelijaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että: ”Tuonne en kyllä varmasti pääse, mutta yritetään.” Yllätyksekseni sain helmikuun lopulla pyynnön tulla työhaastatteluun, ja viikko haastattelun jälkeen sain soiton tulevalta esimieheltäni, että minut oli valittu harjoittelijaksi. Ei auttanut muuta kuin uskoa tämä todellisuudeksi manifestoitunut mahdollisuus, ja lähdinkin saman tien etsimään asuntoa Helsingistä kesän ajaksi.