Parlamenttikirjasto

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Koleassa kesäkuussa


Tapasin vanhan ystävän Kappelin terassilla – viileän hytisyttävänä kesäiltana. Kerroin hänelle miten mukavaa onkaan, että kirjasto on palannut takaisin Aurorankadulle. Kauniisiin, puhtaisiin ja ajanmukaisiin tiloihin. Hän kävi muistelemaan, että onpa hänkin joskus nuorena opiskelijana käynyt Eduskunnan kirjastossa. ”Ihanko totta? Mitähän sinä sieltä hait? Sinähän opiskelit matkailua?”

Tänään lounaalla kollega kysyi minulta ”Mitä kirjoja olet viimeksi lukenut?” No näinä alkukesän viileinä iltoina sohva, viltti ja mukaansa tempaava tarina ovat kyllä houkutelleetkin enemmän kuin reipas pyöräilylenkki meren rannalla. ”Pääasiassa ruotsalaisia dekkareita”; minä vastasin.  ”Pari muutakin on mahtunut mukaan kuten hellyttävä tarina "Tuulisen saaren kirjakauppias" ja Ian McEvanin uusin kirja "Sweet tooth". Ja seuraavaksi herkuksi noudan Helsingin kaupungin kirjastosta tilaamani kirjan "Kuuba – trooppinen cocktail.”  Olen lähdössä kokemaan lämpöä ja eksotiikkaa kaukaa Karibialla. ”Salsaa ja rommia”; toinen kollega lisäsi. 


Lounasseurueessa heräsi keskustelu siitä, voisikohan täältä meidänkin kokoelmista löytyä kirjoja, joista saisin tietoa Kuubasta ja sen kulttuurista? Hakutulos löysi mm. teokset: Kuuba: maa, kansa, yhteiskunta (Pauliina Raento 2011) ja vuonna 2012 julkaistun Fidel Castro: Elämäni. Kirjoja, joista varmasti oppii yhtä sun toista Kuubasta. Tosin kirjojen totuus voi olla toinen, kun suodatan sitä kokemuksiini paikan päällä. Totesimme samalla, että kirjat kannattaa lukea täällä Suomessa ennakkoon, mukaan ottaminen voisi johtaa vaikeuksiin kohdemaassa. 

 Ystävänäni saattoi siis hyvinkin olla ihan oikeassa kirjastossa. Kulttuurimatkailuun liittyviä aineistoja täältä löytyy. Matkailu on lentoja, hotelleja, ravintoloita ja tutustumiskohteita. Mutta sen lisäksi se on mitä syvimmin kulttuuria ja yhteiskuntaoppia. Matka on usein hyppäys toisten ihmisten arkeen. Kun siihen tutustuu ennalta, on sen kohtaaminen helpompaa, kanssakäyminen jouheampaa. 

Arja Bellinger

Kuva:Trinidad. Baseball on Kuubassa iso juttu. Kuva: Tero Norvio, Matkatoimisto Aventura. 


torstai 19. kesäkuuta 2014

Du får veta hut!


Suomalainen vaikenee sujuvasti kahdella kielellä, sanottiin ennen. Nykyään kiistellään siitä tarvitseeko sitä toista edes yrittää puhua ja miten saa suomeksi sanoa. Ensin mainitusta kirjoitetaan nettipalstoille kommentteja, joista monesta tulee mieleen, että ei taidettu oppia koulussa sitä suomeakaan.

Peruskoulun kahdeksannella luokalla ruotsi oli suosikkini. Kaikki muuttui, kun opettaja vaihtui ja motivaatio laski. Osaamiseen astui ikävä epävarmuus. Tuota epävarmuutta sitten vanhempana koetin paikata. Nuorisokielellä: Sit mä luin jonku random kirjan ruatsiks. Ainakin passiivinen sanavarasto kasvoi. Puhereeniä kun on vähemmän.

Pohjoismaisten parlamenttikirjastojen työntekijät tapaavat pienellä porukalla muutaman vuoden välein. Pääsin kerran tällaiseen tapaamiseen, ja sain ensikosketuksen skandinaaviskaan. Se oli mielenkiintoista, joskin päätä särkevää.

Havaitsimme että samankin kielen puhujien kesken on suuria eroja. Islantilainen armahti meitä kaikkia puhumalla englantia. Me finskit käytimme sekä ruotsia että englantia. Norjalaisilla oli kolme eri tyyliä, asteikolla shokki–ymmärrettävä. Tanskalainen isäntämme oli oma itsensä. Jos taas en ymmärtänyt mitä toinen tanskalainen sanoi, hän sanoi saman uudestaan, mutta kovempaa. Vähän kuin Lemmy Kilmister vitsissä ”Kuinka kysytään kuurolta haluatko ostaa sammakon?”

Kolmas tanskalainen poikkesi näistä kahdesta muusta hyvin paljon. Puhe oli rauhallista ja selkeää. Kysyinkin häneltä mistä päin Tanskaa hän tulee, kun hän puhuu erilailla kuin kollegansa. Hän nauroi heleästi ja antoi esimerkin siitä, kuinka hän tavallisesti puhuu. Selkeä puhe olikin kohteliaisuutta, huomaavaisesti hän siis puhui meille selkotanskaa!

Skandinaaviska vaati kieltämättä keskittymistä. Hartioita alkoi juilia ja päätä vihloa. Paitsi silloin kun ruotsalaiset puhuivat. Tunne oli hyvin voimakas: rentouttavaa, lempeä kesätuuli talven keskellä. Aah, kuin laiva saapuisi kotisatamaan. Otsan pinkeys hellitti, koska he puhuivat sitä meidänkin omaa kieltämme. Ja heidän asenteensa oli todella positiivinen; seurueen vanhin otti meidät kuin hanhiemo siipiensä alle.

Haluaisin lukea kirjoja ruotsiksi enemmän, kun vain olisi tuota aikaa ja jaksua. Yllättäen ruotsiksi lukeminen onkin avannut minulle suomenkieltä, antanut ahaa-elämyksiä, kun käyttämiemme sanojen tai sanontojen alkuperä paljastuu. Kuten: ”Nu ska du få veta hut!” eli nyt saat tietää huutia. Ja mitäs se huuti nyt sitten olikaan… Jätän sen lukijan selvitettäväksi!

Ottakaa lunkisti eli mukavaa ja rentouttavaa kesää!
Ha en trevlig sommar i lugn och ro! 


Raija Hietala
 
                  
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...