Parlamenttikirjasto

perjantai 13. tammikuuta 2017

Kirjasto vuonna 2016

Eduskunnan kirjasto laatii vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan. Virallisena valtiopäiväasiakirjana kirjaston kertomuksen sisällysluettelo on pysynyt samankaltaisena vuosia. Verrannollisuuden vuoksi tämä on toki hyvä asia, mutta voi olla, ettei kirjaston kertomus ole enää niin luettu julkaisu kuin se oli esim. 1960-luvulla.

Tuula H. Laaksoviran toimiessa kirjaston johtajana kirjasto laati vuosina 1995-2003 virallisen vuosikertomuksen lisäksi tiettyyn teemaan keskittyvän vuosikertomuksen. Näiden ja vuodenvaihteen innoittamana ryhdyin käymään läpi kirjaston vuotta 2016 tuodakseni esiin virallisesta vuosikertomuksesta poikkeavia asioita tai tuodakseni niitä esiin toisella tavalla.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Parlamenttikirjasto laskeutuu Joulurauhaan

Vuosi 2016 on kulunut jo niin pitkälle, että jäljellä on enää rauhallinen päätös ja vuoden vaihto. Arkihuolten heittäminen tarkoittaa usein sitä, että kerrankin pysähtyy tähän hetkeen ja nauttii siitä, mitä juuri nyt on. Talvipäivän seisaus on hyvä hetki syventyä olevaan. Tulevaisuus valuu kohti tätä hetkeä ilman alituista suunnitteluakin. 

Menneisyys elää tässäkin hetkessä. Siispä on hyvä pohtia, mitkä ajatukset vuoden varrella ovat kantaneet parlamenttikirjastolaisia tähän hetkeen. Politiikka ja eduskuntatyö ovat luonnollisesti olleet läsnä. Kirjastomaailmaa uudistava ja keskusteluttava uusi kirjastolaki on ollut esillä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen arvo avoimuus on ollut laajasti käsittelyssä sekä blogissa, että muussa toiminnassa.  Kirjaston kansainvälisyys on näkynyt sekä matkaraporttien että vierailukertomusten muodossa. Kirjastollamme on myös ollut ilo tehdä työtä erittäin pätevien määräaikaisten työntekijöiden kanssa, jotka ovat tuoneet oman laadukkaan lisänsä blogin sisältöihin.

Parlamenttikirjaston monimuotoisuus näkyy sekä aiheiden laajana kirjona, että näkökulmien moninaisuutena. Toisaalta kirjastossa asuva syvä asiantuntemus manifestoituu juridisissa tai yhteiskunnallisissa aiheissa mutta toisaalta elämän eri osa-alueet siivilöityvät henkilökunnan laajan yleissivistyksen, lukeneisuuden ja ammattiylpeyden läpi lukijoiden iloksi.

Näin ollen on syytä kiittää sekä kirjoittajia että ennen kaikkea Parlamenttikirjaston lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua. Nauttikaamme tässä hetkessä siitä, mikä on ollut ja aina on oleva!

Antti Virrankoski
Palvelujohtaja
Eduskunnan kirjasto


perjantai 16. joulukuuta 2016

Kansan edustaminen, yksilö- vai joukkuelaji?

Kuvalähde:Sports symbols clipart
Monet kansanedustajat ovat entisiä urheilijoita. Huippu-urheilijapuolueessa on ollut olympiamitalisteja, maailmanmestareita, maaottelujyriä ja Suomen mestareita. Menestys on usein saavutettu yksilölajeissa kuten hiihdossa tai yleisurheilussa eikä joukkuelajeissa. Miksi näin on?

Ensimmäiset eduskuntaan valitut huippu-urheilijat olivat entisiä olympiamitalisteja (painija Kelpo Gröndahl kansanedustajana 1962–1970; Heikki Hasu, yhdistetty, 1962–1970; melonta Sylvi Saimo 1966–1979). Harrastajamääriin suhteutettuna on perin kummallista, että kansanedustajaksi on valittu esimerkiksi kolme vähintään kansallisen tason seiväshyppääjää (Urho Saariaho 1945–1966, Eeles Landström 1966–1972, Antti Kalliomäki 1983–2011).

perjantai 9. joulukuuta 2016

Takinkääntämisestä

Takinkääntäminen on erityisesti politiikasta tuttu, yleensä negatiivinen käsite. Se on poliittista selkärangattomuutta, äänestäjien pettämistä ja sielunsa myymistä – mahdollisesti jopa lehmänkauppaa, josta vastapelurit piikittevät pitkään.

”Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.”
(Timo Soinin ploki, 18.5.2011)

”Arhinmäki käänsi takkinsa provokatiivisesti samaan aikaan tv-haastattelua antaneen ulkoministeri Timo Soinin (PS) takana.”
(MTV 18.9.2015)

Takinkääntäminen on poliittiseen peliin kuuluvaa retoriikkaa. Me elämme siinä uskossa, että poliitikkojen tulee pysyä aatteellisissa poteroissaan. Meille äänestäjille on tärkeää, että puolueet ja poliitikot käyttäytyvät ennalta-arvattavasti heidän arvomaailmansa mukaisesti.  Linjauksista ja lupauksista tulee pitää kiinni.

”[…]Näin näyttää muuttuvan miehen mieli. Lapissa tuli kirjoitettua yhtä ja etelään siirryttyä tulee näköjään puhuttua ihan toista. Kovin vakavasti tämmöistä takinkääntäjää ei pysty ottamaan.”
(Edustaja Tennilä kollegastaan Markku Laukkasesta eduskunnan täysistunnossa 9.4.1992.)

”Edustaja Tennilälle ensin totean, että en ole muuttanut mielipidettäni.[…]”
(Edustaja Laukkasen vastauspuheenvuoro 9.4.1992.)

Poliitikkojen lisäksi takkia voivat kääntää muutkin julkisuuden henkilöt, jopa kokonaiset virastot.

”Heikki Salo on kääntänyt takkinsa monta kertaa.”
(Surkkari.fi, Suur-Jyväskylän lehti 2.7.2015)

”Carunan hintapiikin tausta: Energiavirasto käänsi takkia”
(Taloussanomat 3.2.2016)

Meillä on pidetty myös takinkääntöpäivää ja löytyy myös futisjoukkue AC Takinkääntäjät.

Yksi näkökulma takinkäännön vaikeuteen henkilökohtaisella tasolla selitetään Tetlockin ja Gardnerin kirjassa Superforecasting – the artand science of prediction. Siinä he esittävät, että ihmisillä on luontainen psykologinen taipumus tehdä tiettyyn aiheeseen liittyviä olettamuksia ja arvioita sitä voimakkaammin mitä enemmän niihin sijoittuu oman persoonan ”rakennuspalikoita”. Toisin sanoen, mitä enemmän näkemys on osa omaa persoonaani, sitä tiukemmin pidän siitä kiinni. Tetlock nimittää tätä termillä ”ego investment”.

On helppo uskoa, että teoria pätee poliitikkoihin ja takinkääntöretoriikkaan. Yksittäinen poliitikko on kenties lapsesta asti kasvanut tietyssä poliittisessa perheessä, toiminut puolueen nuorisojärjestössä ja myöhemmin puolueessa. Poliitikon persoonan rakennuspalikat on marinoitu perusteellisesti aatteen tai oman ryhmänsä mukaisiin mielipiteisiin. Takinkääntö on tuossa kontekstissa vaikea teko.
Nykyään puhutaan paljon poliittisen päätöksenteon pohjautumisesta tutkittuun tietoon. Se on ideaalitilanne, missä tutkittua tietoa kyettäisiin optimaalisesti soveltamaan yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä. Valitettavasti tieteellinen ja vankasti tutkittu tieto ei välttämättä aina riitä murtamaan päättäjän persoonan rakennuspalikoita.

Tämä ilmiö on sisäänrakennettuna meissä kaikissa, ei vain poliitikoissa.

On henkisesti raskasta, jos uusi (faktapohjainen) tieto horjuttaa oman persoonan rakennuspalikoita tai vähintäänkin pakottaa uudelleenarvioimaan oman näkemyksensä järkevyyttä. Tästä syystä pitäydymme helposti totutuissa konservatiivisissa uskomuksissamme, mahdollisesti jopa välttelemme joutumasta sellaisen informaation äärelle, joka heiluttaisi omaa korttitaloamme. Duunipaikan asiantuntija on koko työuransa keskittynyt omaan tehtäväänsä ja sen nyansseihin. Hän ei ehkä kykene tunnustamaan mahdollisia omia virheitään tai ajattelussaan olevia vinoutumia. Asiantuntijuuden rakennuspalikoita on vuosien saatossa pinottu päällekkäin useita kerroksia ja yhden alimmaisen palikan poistaminen voi sortaa asiantuntijan ammatti-identiteetin, kuten Jenga-pelin tornin. Uuden oppiminen on vaikeaa, jos ahdistumme tai ärsyynnymme sellaisen tiedon äärellä, joka haastaa totuttuja ajatusmallejamme.

Tässä myös minä, keski-ikäinen asiantuntija, istun toimistohuoneessani ja kirjoitan tätä juttua. Minullakin on omat rakennuspalikkani ja jumiutuneet kantani tietyistä työasioista. Saatan olla asiasta jotain mieltä ja perustella näkemykseni samalla vanhalla, ehkä jo kumotulla, tiedonjyväsellä. Toisaalta argumenttina on usein vain se kuuluisa asiantuntijan mutu tai muu näppituntuma, ilman mitään vankkoja perusteluja.

Mitä itse teen kun törmään uuteen tietoon, joka haastaa aiemman vankan näkemykseni jostain asiasta? Ahdistunko ja suljen silmäni koko aiheelta? Pystyisinkö kuitenkin kriittisesti arvioimaan uutta tietoa ja vähintäänkin oppimaan uutta? Pystynkö kääntämään takkini tyylikkäästi?

Kykenen kyllä uudistumaan.Olen häilyväinen

Otan takkini.

Jani Stenvall 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sadan vuoden sananvapaus

Tiellä sananvapauteen –verkkoteos on laajin tähän saakka ilmestynyt suomalaisen sananvapauden kehityskaarta kuvaava julkaisu. Kai Ekholm, Päivikki Karhula ja Tuomo Olkkonen ovat koostaneet yli 900 sananvapauteen liittyvää artikkelia, joiden taustatietona on käytetty lehtiartikkeleita, tutkimuksia, haastatteluja ja alkuperäisaineistoa 100 vuoden ajalta. Kirjoituksia täydentävät usean kymmenen asiantuntijan kirjoitukset omilta aihealueiltaan, kuten sanavapauteen liittyvästä lainsäädännöstä, sotasensuurista ja elokuvasensuurista.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Koulutuspäivä kirjastoille

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta
Järjestimme maananataina 14.11.2016 eri kirjastojen henkilökunnalle suunnatun koulutuspäivän, jossa tietoasiantuntijat perehdyttivät osallistujia Eduskunnan kirjaston erityisaihealueisiin kuten eduskuntatietoon, yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin tiedonlähteisiin. Koulutuspäivää kirjastoille on järjestetty myös kahtena edellisenä syksynä, joten tapahtuma on vakiintumassa jokavuotiseksi. 

Koulutuspäivä oli maksuton ja tarkoitettu kaikille Eduskunnan kirjastosta, sen kokoelmista, palveluista ja koulutuksesta kiinnostuneille kirjastoalan ihmisille. Koulutuspäivään osallistui 44 henkilöä ja edustettuna oli monipuolisesti niin korkeakoulujen, erikoiskirjastojen kuin yleistenkin kirjastojen henkilökuntaa. Koulutuspaikkana oli eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio.

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta

Päivän ohjelmaan kuului viisi 45 minuutin luentoa Eduskunnan kirjaston erityisaihealoilta. Luennot olivat varsin tiivistahtisia. Osallistujat käyttivät kuitenkin aktiivisesti hyväkseen tilaisuutta kysyä asiantuntijoilta mieltä askarruttavista seikoista jonkin aiheen tiimoilta. 

Myös jälkikäteen olemme saaneet hyvää palautetta koulutuspäivän järjestämisestä, mikä kannustaa jatkamaan kirjastoalan ihmisten kouluttamista. Todennäköisesti osallistujien osaaminen ja ainakin tietämys  Eduskunnan kirjaston palveluista lisääntyivät. Luonnollisesti toivomme tämän tiedon välittyvän koulutukseen osallistujien kautta myös heidän asiakkailleen. Ja toivotamme nämä asiakkaat myös tervetulleiksi suoraan asioimaan Eduskunnan kirjastoon! Koulutuspäivä sinällään tarjosi erinomaisen tilaisuuden tavata oman alan vanhoja kollegoja niin yleisen kuin tieteellisen kirjaston puolelta, kuin tutustua myös uusiin.

Sirkka-Liisa Korkeila

Valokuva:Heikki Rajala/Eduskunta 

Linkki -  koulutuspäivän esitykset:

Johdatusta eduskuntatyöhön / tutkija Joni Krekola

Valtiopäiväasioiden hakutoiminnot / johtava tietoasiantuntija Kristiina Hakala

Finlex ja muut säädöslähteet / tietopalvelusihteeri Kaisa Kipinoinen

Euroopan unionin tiedonlähteet / tietoasiantuntija Tommi Peuhkurinen

Kansalaisvaikuttaminen verkossa / informaatikko Päivi Erkkilä


Linkki - Valokuvia Flickr:issä