Parlamenttikirjasto

perjantai 21. joulukuuta 2012

Asiakas on kuningas, paitsi verkossa

 Verkossa tarjolle tulevien käyttäjäkyselyiden määrä on ainakin oman kokemukseni mukaan lisääntynyt melkoisesti. Käyttäjien tarpeiden huomioon ottaminen ja asiakaskeskeisyys ovat myös viime vuosina näyttäneet verkkopalvelujen kehittämisessä keskeisiltä teemoilta.

Näitä kehityssuuntia vasten vaikuttaa erikoiselta, että palvelut, joilla on keskeinen asema verkkopalvelujen markkinoilla, ovat toistuvasti uudistaneet palvelujaan ja muuttaneet toimintamallejaan suorastaan omavaltaisesti, vastoin käyttäjien äänekästä vastustusta ja viestineet heikosti muutoksista ja niiden vaikutuksista. Käyttäjiltä on tämän kehityksen myötä katoamassa oikeuksia verkossa ja ennakoitavuutta siitä, millaisia muutoksia palveluissa on odotettavissa seuraavassa vaiheessa.
 

Muutosten ennakoimattomuus harmittaa

Viime vuosien ikävimmät uutiset on kuultu Facebookilta, mutta myös Googlen gmail-sähköpostiin ja sisältöjen integraatioon liittyvä uudistus herätti kritiikkiä. Facebookin uudistuksiin ovat kuuluneet mm. käyttäjän viestihistoriasta satunnaisesti kohokohtia kokoava timeline-formaatti, Facebook- sähköpostiosoitteen automaattinen luominen käyttäjille ja sisältöjen priorisoitu esille tuominen käyttäjälle sekä sisältöpäivitysten ja liitännäisten sovellusten käytön laajempi näkyminen ns. uutisnauhalla. Monet uudistukset ovat asteittain heikentäneet käyttäjien yksityisyydensuojaa: tietojenkeruu käyttäjistä on syventynyt ja integroitunut samalla, kun uudistuksien myötä tiedot saattavat odottamattomilla tavoilla tulla seuraavassa versiossa julkisiksi tai tulla esille uusissa yhteyksissä.

Uudistuksilla on ollut vaikutuksia yksittäisiin käyttäjiin, mutta myös yrityksiin ja organisaatioihin, jotka ovat suunnitelmallisesti järjestäneet viestintäänsä Facebookiin. Yksittäiset käyttäjät on yllättänyt muutos, jossa omat kommentit kaverin päivityksiin kautta myös oman kaveripiirin ulkopuolelle. Organisaatioiden osalta viestintää on hankaloittanut, että tilapäivitykset eivät välttämättä näy kaikille käyttäjille samaan tapaan, vaan heidän aktiivisuutensa kyseisen organisaation parissa vaikuttaa myös kyseisen organisaation viestien näkyvyyteen heille Facebookissa. Näin kohdeviestintä tavoittaa hyvin vain aktiivisimmat, vaikka organisaation tavoitteena saattaakin olla juuri niiden tavoittaminen, jotka eivät ole muutoin aktiivisia.

Organisaatioille jatkuvat ja heikosti viestityt muutokset tuovat myös lisäkuluja. Jos pitkälle hiottu kampanja tai sivusto liitännäisine palveluineen sotkeutuu ja joudutaan rakentamaan uudelleen, muutoksilla on myös hinta. Laajojenkin uudistusten ilmoitus esimerkiksi kuukautta aiemmin tuottaa verrattain tiukan aikataulun organisaatioille viestinnän toimintamallien muutoksiin. Erityisesti Facebook on tehnyt itsensä tunnetuksi tekemällä uudistuksista nopeita, jatkuvia ja vaikeasti ymmärrettäviä, mutta kuluneen vuoden aikana yritys on ilmoittanut aikovansa poistaa käyttäjiltään äänioikeuden tulevista muutoksista.


Käyttäjän tila kapenee

Sosiaalisen median vahvojen toimijoiden toimintamallit näyttävät usein verkkotilan valtaamiselta käyttäjiltä – eikä Facebook ole ainoa palvelu, joka toimii näin. Googlen viime keväänä tekemä palvelu-uudistus, johon kuului erilaisten sisältöjen yhdistäminen, johon liittyi myös käyttäjien toimien seuranta verkossa, herätti sekin laajaa keskustelua. Viimeisin keskustelu käyttäjille epäedullisista muutoksista liittyy Facebookin omistamaan Instagram-kuvienjakelupalveluun, joka muutti juuri käyttöehtojaan siten, että niiden tulkittiin mahdollistavan käyttäjien kuvien myymisen.

Pakotteiden luominen käyttäjille vaihtoehdottomuudella ja valta-asemalla on huolestuttava signaali verkon sisältöjen ja palvelujen tuotannossa. Erityisen ongelmallista se on, kun yllätyksiä toimintamallien ja käyttöehtojen muutoksissa tuottavat käytännössä hallitsevan aseman saaneet toimijat. Vaihtoehtoisten palvelujen ja toimintamallien puuttuminen heikentää käyttäjien mahdollisuuksia reiluun neuvotteluasetelmaan palveluntarjoajan kanssa. Tilausta olisikin innovaatioille ja vaihtoehtoisille sosiaalisen median malleille, joiden toimintatapoihin kuuluisi toimiva käyttäjien yksityisyyden suoja ja palvelun ennakoitavuus.

Asiakaskeskeisyyden sloganit kuulostavat paradoksaaliselta silloin, jos niiden tulokset käytännössä rapauttavat käyttäjien oikeuksia ja tilaa verkossa. Kun kyse on hallitsevista toimijoista, niiden vaikutukset ovat myös laajoja, rakenteellisia ja suhteellisen pysyviä; jos käyttäjät menettävät niiden myötä oikeuksia, palveluntarjoaja harvoin muuttaa käytäntöjään tulevaisuudessa. Vuosien varrella uudistuksilla on jo asteittain heikennetty käyttäjien yksityisyyden suojaa. Käyttäjien valppaus ja aktivismi onkin tarpeen, sillä keskittyneiden palvelujen alueilla tilanne näyttää askel askelta etenevän palvelun tarjoajien eduksi.


Päivikki Karhula
 

Lähteet

Constine, Josh (2012), Facebook Asks Users If It Can Abolish Their Right To Vote On Future Site Governance Changes. Tech Crunch, Wednesday, November 21st, 2012.

Facebook aikoo poistaa käyttäjien äänioikeuden. Digitoday, 22.11.2012 07:00. http://www.digitoday.fi/viihde/2012/11/22/facebook-aikoo-poistaa-kayttajien-aanioikeuden/201242488/66

Hamburger, Ellis (2011), 9 Critical Ways To Protect Your Privacy On The New Facebook. Business Insider, Sep. 21, 2011, 2:45 PM. http://www.businessinsider.com/facebook-privacy-2011-9?op=1#ixzz2FbaW1dSa
 

Keppola, Erika (2012), Facebookin sähköpostimuutos tuli pyytämättä ja yllätyksenä. IT-viikko, 26.6.2012 13:02.
http://www.itviikko.fi/uutiset/2012/06/26/facebookin-sahkopostimuutos-tuli-pyytamatta-ja-yllatyksena/201232232/7
 

Neal, Dave (2011), Epic rails Facebook timeline: More fuel for its FTC complaint. Fri Dec 16 2011, 10:01.

Opsahl, Kurt (2010), Facebook's Eroding Privacy Policy: A Timeline. EFF-blog. April 28, 2010.
https://www.eff.org/deeplinks/2010/04/facebook-timeline

Siljamäki, Heikki (2012). Muutos maaliskuussa: Google tietää sinusta vielä nykyistäkin enemmän. Tekniikka ja talous, 25.1.2012, 9:58.

 

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kukapa ei kirjaa ja kirjojen lukemista arvostaisi?

Mutta miten niitä luetaan? Ja mitä yleensä luetaan?

Tampereen yliopiston journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkimushanke “Uudet lukemisyhteisöt - uudet lukemistavat” on valmistunut. Tutkimuksen tuloksena tiedämme enemmän nykypäivän lukijatyypeistä ja lukemisen mediaympäristöstä.
Internet on voimakkaasti vaikuttanut suomalaiseen lukemisympäristöön ja lukemistottumuksiin. Muutos on tullut esille kustannusalaa ja lukemista koskevissa tutkimuksissa 2000-luvun alusta lähtien. Tätä ei voi edes verrata edelliseen suureen mediamuutokseen, televisioiden tuloon suomalaisiin koteihin. Käänne on ollut selvästi suurempi.

Millaisia lukijoita 16–35-vuotiaat nuoret aikuiset ovat? Tutkimuksessa löydettiin viisi lukijatyyppiä.  Printterit (sanomalehtisukupolvi) ja kirja-hifistit arvostavat  kirjaa. Tuottajat tuottavat ja julkaisevat aktiivisesti tekstiä, kuvia, videoita verkkoon. Kommunikaattoreille on tärkeintä verkon henkilöviestintä. Mikserit osallistuvat verkkoyhteisöihin ja julkaisevat tekstejä.
Internet on tutkimuksen nuorille aikuisille tärkein media. Sosiaalisen median kanssa ollaan sinut, ja netinkäytössä korostui yhteisöviestintä ja viihde. Kolme suosituinta välinettä ovat Facebook, YouTube ja Wikit. Luetut ja kirjoitetut tekstit ovat lyhyitä: keskustelua, kommentointia ja kirjeenvaihtoa.

Digitaalinen media oli myös tärkein tiedonhaun väline. E-kirjat eivät ainakaan vielä olleet vapaa-ajan lukemistoa. Kaunokirjallisuutta arvostettiin, kaksi kolmesta luki painetuista kirjoista mieluummin fiktiota kuin faktaa. Puolet nuorista aikuisista tilasi kotiinsa sanomalehden. Lähes 80 % kertoi lainaavansa kirjoja yleisestä kirjastosta. Tosin tutkimusjoukon nuorempi osa oli diginatiiveina selvemmin siirtynyt verkkotuotteisiin.
Tutkimushankkeen vetäjä Mikko Lehtonen on todennut, että lukeminen ja tutkimustulosten tulkinnat herättävät kummasti tunteita. ”Kansalainen ei voi olla, ellei osaa lukea.” Tutkijoiden mielestä lukeminen ei ole kriisissä, itse asiassa meidän pitää olla entistä enemmän tekemisissä erilaisten tekstien kanssa, jotka koostuvat kuvista, videoista, äänestä, teksteistä – sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

On kannettu huolta siitä, että verkkoajan pikalukemista suosiva lukutapa haastaa analyyttisemmän, kokonaisuuksia hallitsevan ja arvioivan lukutavan. Suomalaiset nuoret pärjäävät kuitenkin vielä kansainvälisissä vertailuissa (esim. PISA), vaikka nuorten lukutaidoissa on 2000-luvulla tapahtunut heikentymistä.
Tutkijat toteavat: Kukapa ei kirjaa ja kirjojen lukemista arvostaisi? Toinen asia sitten on, kuinka tuo arvostus toteutuu käytännön lukemisessa. Verkkoyhteisön välineet, vaikkapa Facebook voi toimia ns. sisäänheittotuotteena lukemiseen.  ”Face, Book!”
 

Kaisa Paavilainen

Lue tutkimuksesta enemmän:
Herkman, Juha. ; Vainikka, Eliisa.
Lukemisen tavat : lukeminen sosiaalisen median aikakaudella / Juha Herkman & Eliisa Vainikka. Tampere : Tampere University Press, 2012.
ISBN 978-951-44-8925-9



Herkman, Juha. ; Vainikka, Eliisa
Uudet lukemisyhteisöt, uudet lukutavat / Juha Herkman & Eliisa Vainikka. [Tampere] : Tampereen yliopisto, 2012.
ISBN 978-951-44-8961-7



 

 

 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Oppiva Kirjasto -verkosto käyttäjäkeskeisen suunnittelun asialla

Oppiva Kirjasto / Learning Libraries -verkosto syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain!

Verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. On järjestetty pari työpajatyyppistä koulutuspäivää ja joitakin vierailuja. Verkosto on tuore, ja sekä toimintamuodot että organisoituminen hakevat vielä muotoaan. Suunnitelmissa on Learning Cafe -valmennukset, menetelmäpankki, toimijan käsikirja, hankeyhteistyö...

Käyttäjäkeskeisessä ajattelussa lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille annetaan mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa, kuuntelemalla käyttäjiä. Käyttäjää ei nähdä vain vastaanottavassa roolissa, vaan aktiivisena kumppanina.

Käyttäjäkeskeisen toiminnan välineitä puolestaan ovat monenlaiset menetelmät, kuten asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnointi, näkemysten kuunteleminen, ja erilaiset osallistamisen tavat: työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida. Suuriin hankkeisiin ei monissa kirjastoissa ole resursseja, mutta se ei haittaa, homma hoituu myös “quick and dirty” -henkisesti. Voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!

Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Ehkä eniten näistä on juuri nyt pinnalla palvelumuotoilu, joka ammentaa perinteisesti muotoilussa käytetyistä menetelmistä: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.

Kirjastoissa on tehty ja tehdään koko ajan useita mielenkiintoisia käyttäjäkeskeisiä hankkeita ja projekteja: Helsingin yliopiston kirjaston palvelumuotoiluhanke, Helsingin kaupunginkirjaston Keskustakirjastoprojekti osallistavine budjetointineen, Turun kaupunginkirjaston
“Ala laputtaa” -lapputempaus, Åbo Akademin fokusryhmätutkimus, Rovaniemen kaupunginkirjaston nuorisoraati, Laurean kirjaston katseenseurantatutkimus kirjaston tilan parantamiseksi. Vain muutamia mainitakseni. Ja onpa Eduskunnan kirjastossakin pidetty asiakastyöpajoja uusien verkkosivujen suunnittelun tueksi.


Olisi hyvä saada nämä ja monet muut käyttäjien kanssa toteutetut projektit kaikille näkyviksi ja tunnetuiksi, ja niissä opitut asiat paremmin yleiseen tietoon. Tieto pitäisi koota jonnekin verkkoon, mieluusti sellaiseen paikkaan, joka tukee yhteistyötä ja jonne voisi tuottaa tietoa kuka tahansa. Muun muassa tämä on Oppiva Kirjasto -verkoston tavoite.


Tervetuloa verkostoitumaan!

Päivi Ylitalo-Kallio


Lisää Oppiva Kirjasto -verkostosta:

Kirjastokaistan video OK-verkostosta (http://vimeo.com/41575607)
Oppiva Kirjasto -verkoston wiki (http://wiki.metropolia.fi/display/oppivakirjasto)
Oppiva Kirjasto Facebookissa (http://www.facebook.com/OppivaKirjasto)
Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto): (https://twitter.com/OppivaKirjasto)

perjantai 30. marraskuuta 2012

Kaikille avoin kirjasto

Ensi vuosi tulee olemaan merkkivuosi Eduskunnan kirjastossa: on kulunut 100 vuotta siitä, kun kirjastosta tuli kaikille avoin. Säätyjen kirjastona ja arkistona toimintansa aloittanut, valtiopäiväuudistuksen myötä eduskunnan kirjastoksi nimensä saanut ja eduskuntaa palveleva laitos, muuttui julkiseksi oikeus- ja yhteiskuntatieteelliseksi erikoiskirjastoksi. Jokainen, joka tarvitsee tietoa näistä aiheista, on siis vuodesta 1913 ollut tervetullut käyttämään Eduskunnan kirjaston kokoelmia ja palveluita.

Sata vuotta on pitkä aika. Maailma, Suomi ja Eduskunnan kirjasto ovat kokeneet muutoksia ja mullistuksia. Kirjaston kokoelmat, toiminnan ydin, on kehittynyt ja muuttanut muotoaan erityisesti viime vuosina. Aluksi kirjaston aineisto oli painettua ja kortisto oli tietorekisteri, jonka avulla kirjoja etsittiin ja paikannettiin. Nykyisin kokoelmat muodostuvat painetusta, mikrotallennetusta, elektronisesta, tietokannoista saatavasta ja verkkopalveluissa olevasta aineistosta. Myös kokoelmien laajuus on eri aikoina vaihdellut.

Alkuajoista lähtien kokoelmat ovat kuitenkin sisältäneet ja tarjonneet käyttäjilleen kotimaista, ulkomaista ja kansainvälistä aineistoa eduskunta/parlamenttitiedon, oikeudellisen ja yhteiskunnallisen tiedon alueilta. Asiakkaat ovat nimenomaan näiden toisiinsa nivoutuvien aiheiden tiedonlähteitä tarvitsevia.

Nykyisin jokainen voi saada tietoa Eduskunnan kirjaston kokoelmista verkon kautta: SELMA-tietokanta on käytettävissä missä vain verkkoyhteys toimii. ELKI  tarjoaa luotettavan, maksuttoman väylän muun muassa eri maiden säädöksiin ja parlamenttien asiakirjoihin. Kirjaston kokoelmiin ei nykyisin tule painettuja valtiopäiväasiakirjoja ja säädöksiä yhtä laajasti kuin aikaisemmin. Monissa maissa säädökset julkaistaan verkossa ja niiden valmisteluasiakirjoihin pääsee parlamenttien sivujen kautta. Eduskunnan kirjaston asiakkaille on kuitenkin usein mahdollista käyttää säädöksiä, lainvalmisteluaineistoa ja montaa muuta aineistoa sekä sähköisessä että painetussa muodossa. Etenkin vanha aineisto on usein edelleen vain painettuna.

Oikeudellisen täsmätiedon  etsimisessä ELKI päihittää Googlen mennen tullen. Tarvitessani jonkin maan ajantasaiset säädökset tietystä aiheesta ja niiden valmisteluaineiston, tiedän kokemuksesta, etteivät asiakirjat löydy ”googlettamalla”. Johtolangan löytämiseen käytän useinkin hakukonetta, mutta ennen kaikkea hyödynnän Eduskunnan kirjaston kokoelmia. Oikeuskirjallisuus on usein paras lähtökohta asian selvittämisessä. ELKI:n kautta tiedän parhaiten pääseväni käsiksi lainvalmisteluaineistoihin, jos ne vaan verkossa ovat. ELKI:stä etsin myös linkkiä voimassa olevaan lainsäädäntöön unohtamatta kuitenkaan kokoelmassa olevia painettuja lakikokoelmia. Syventävää tietoa tarjoavat oikeustapaukset ja oikeuskirjallisuus.

Kaikki aineisto ei ole verkossa ja siellä vapaasti käytettävissä. Eduskunnan kirjaston eri muodossa olevien kokoelmien ja palveluiden kautta asiakkaat pääsevät tarvitsemansa tiedon pariin. Käytettävissä on tiedonlähdeoppaita, esimerkiksi ulkomaisia oikeudellisia tiedonlähteitä, helpottamaan aineiston löytämistä. Kirjasto järjestää kaikille avoimia koulutuksia 
ja tietopalvelu palvelee kirjaston aihealueisiin liittyvissä kysymyksissä. Kaikki peruspalvelut ovat maksuttomia.

Eräs asiakkaamme oli juuri pari päivää sitten kehunut kollegalle Eduskunnan kirjaston olevan paras oikeudellinen kirjasto ja kokoelmien olevan laajemmat kuin muualla. Toivottavasti yhä useampi löytää kaikille avoimen Eduskunnan kirjaston.

 

 Mirja Pakarinen

perjantai 23. marraskuuta 2012

Asíakaspalautetta


Asiakaspalaute on palveluorganisaatiolle kultaakin arvokkaampaa. Olen pyytänyt kirjastomme henkilökuntaa toimittamaan minulle kirjastomme saamia ruusuja tai risuja. Sitä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti.

Valtaosa spontaanista palautteesta on kehuja, mutta kyllä joukkoon on mahtunut myös hyvinkin kovaa kritiikkiä. Arvelen, että henkilökunnnalla on taipumus välittää minulle helpommin positiivista kuin kriittistä palautetta. Kriittinen palaute ja siihen reagoiminen on kuitenkin se, josta kirjaston toiminnan kehittämiselle olisi eniten hyötyä.

Kopiokoneiden ja laitteiden toimimattomuus on jatkuva kritiikin kohde ja oli sitä myös vakinaisissa tiloissamme Aurorankadulla. Tähän kirjasto pyrkii vastaamaan olemalla aktiivisesti yhteydessä näissä asioissa toimivien yhteistyökumppaniemme, eduskunnan virastopalvelun, tietohallinnon ja Unigrafian kanssa.

Kirjastomme muutettua väliaikaistiloihin Postitaloon on kriittisen palautteen osuus lievästi kasvussa.
Asiakkaat ovat ilmaisseet tänä syksynä tyytymättömyyttä muun muassa siihen, etteivät ulkomaiset valtiopäivä-asiakirjat tai muu heidän juuri sillä hetkellä tarvitsemansa aineisto ole saatavissa välittömästi, vaan asiakkaan pitää odottaa, että se käydään noutamassa etävarastosta Konalasta, jota tehdään vain kaksi kertaa viikossa. Pahimmassa tapauksessa asiakas joutuu ilmaistessaan Konalaan sijoitetun aineiston tarpeen keskiviikkona, odottamaan toimitusta seuraavan  tiistain iltapäivään. Ymmärrettävästi tämä ei asiakasta ilahduta. Tällaisissa tapauksissa asiakaspalvelumme pyrkii kyllä selvittämään, onko aineistoa saatavissa muusta lähiseudun kirjastosta.

Koko johtaja-aikanani kaikista suurin kritiikki on kohdistunut, siihen, että kirjasto siirtää asiakkaan palauttamien lainojen perinnän kolmannen palautuskehotuksen jälkeen perintätoimiston tehtäväksi. Kukapa meistä ilahtuisi perintätoimiston yhteydenotosta. Monet meidän asiakkaina pitkään olleet ehtivät tottua siihen, että Eduskunnan kirjaston lainoja ei karhuta juuri koskaan.
 
Siirtyminen kirjastojen yleisesti käyttämään menettelyyn johtui aikanaan siitä, että saimme erittäin paljon kriittistä palautetta asiakkailta, jotka eivät saaneet varaamaansa aineistoa, kun edellinen lainaaja ei sitä palauttanut. Asia tuli vahvasti esille myös asiakaskyselyssämme. Lisäksi kirjaston kokoelmasta jäi monia teoksia harhateille, kun ne vuosien kuluessa olivat hävinneet kokonaan, kokoelmassamme on yhä näistä johtuvia aukkoja joita ei saada paikattua. Monessa tapauksessa lainojen uusiminen joko kirjaston verkkopalvelussa tai yhteydenotto kirjaston asiakaspalveluun lainojen uusimiseksi olisi estänyt perinnän aloittamisen. Valitettavan usein perintään joutumisen syynä on ollut se, ettei asiakas ole muistanut ilmoittaa uutta sähköpostiosoitettaan kirjastolle.  Joissakin tapauksissa kirjasto on tehnyt selvän virheen,  ja silloin kirjasto on poistattanut asiakkaan laskun ja maksanut perintätoimiston kulut itse.

Onneksi hyvin hyvin harvoin olemme saaneet kriittistä palautetta siitä, että kirjaston henkilökunta olisi käyttäytynyt asiakasta kohtaan epäystävällisesti. Valitettavasti tällaistakin on tapahtunut.  Hyvä asiakaspalvelu on kirjastomme tunnusmerkki ja asiantunteva ja ystävällinen  asiakaspalvelu  on siinä ykkösasia!.

Olemme vuodesta 2006 alkaen keränneet spontaanin asiakaspalautteen lisäksi  palautetta säännöllisesti joka toinen vuosi tehtävällä asiakaskyselyllä .Viimeisimmässä asiakaskyselyssä (2010) asiakkaat antoivat kirjaston palveluille  kouluarvosanan yhdeksän. Vuonna 2012 kysely päätettiin jättää tekemättä, koska olosuhteet Postitalossa ovat niin poikkeukselliset, että tänä aikana saatava palaute ei olisi vertailukelpoista aiempiin tuloksiin. Aiomme tehdä asiakaskyselyn seuraavan kerran mahdollisesti vuonna 2015, kun toimintamme peruskorjatuissa tiloissamme on vuonna 2014 tapahtuvan paluumuuton jälkeen vakiintunut.  Jo ennen seuraava asiakaskyselyä aiomme tutkia tarkemmin asiakkaidemme tarpeita, jotta voimme paremmin vastata niihin. Tämä työ aloitettiin  tänä syksynä kun pyysimme asiakkailta ideoita julkisten verkkosivujemme kehittämiseen ja järjestimme siihen liittyviä ideointitilaisuuksia.


Ohessa lainauksia  muutamasta  viimeisimmästä palautteesta :
6.9.2012 Tutkija-asiakas antoi sanallista palautetta. Asiakas oli pois tolaltaan ja sanoi ”Tämä kirjastohan on mennyt ihan hirveäksi, tämähän on nykyään pelkkä käsikirjasto! Ja vielä monta vuotta. No, minun täytyy sitten varmaan siirtyä Kaisan asiakkaaksi.” Hän olisi halunnut Ruotsin valtiopäiväasiakirjoja, joita kerroin kyllä saatavan etävarastosta. Siihen asiakas: ”Mutta siinä menee monta päivää! Ennen ne olivat tuolla alakerrassa.” Kun sanoin ettei näihin tiloihin valitettavasti ole mahtunut kaikki meidän aineistomme, asiakas vastasi: ”No teidän olisi täytynyt muuttaa suurempiin tiloihin.”

25.10.2012 Asiakkaalla oli kiire saada laaja hallituksen esitys kopioitua ja hänellä ei ollut kopiokorttia. Tarkistin, olisiko hallituksen esitystä skannattuna ja se olikin. Hän oli todella tyytyväinen ja totesi, että tässä kirjastossa asiat onnistuu ja palvelu pelaa. Hän kehui myös, miten hänelle oli esitelty kirjastoa, kun hän oli hankkinut kirjastokortin.

15.11.2012 Illan viimeinen, viimetingan asiakas, kehui lähtiessään, että olemme paras oikeudellinen kirjasto. Hän sanoi vielä, että valikoimat ovat paljon laajemmat kuin esimerkiksi yliopistolla, ja lähti iloisesti hymyillen muuanne.

21.11.2011 Asiakasviesti:”Olette sitten myynyt laskun nahkaliivifirmalle, joka on ryhtynyt kovistelemaan minua ? Minä olen kyllä soittanut, että olen tuomassa kirjoja. Nyt joudun sitten maksamaan 50 euroa kirjoista perintämaksuksi, jota kukaan ei ole edes varannut. Oikein mukava liitto: tieteellinen kirjasto ja moraalisesti täysin alhainen ja rappeutunut velanperintätoimisto. … Onko eduskunnan kirjastossa enää mitään sivistystä jäljellä?”


Sari Pajula

 


 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Työhyvinvointia etsimässä

Olen ollut työelämässä mukana vasta 30 vuotta ja aina on johdossa ollut vikaa, esimiehet ulalla työn priorisoinneista ja työkaverit valittajia. Ennen oli paremmin, mutta ei tässä kannata mitään yrittää, kun mikään ei muutu tai menee vain huonompaan suuntaan. Mutta en minä valita.

Edellä kirjoitettu oli karrikoitua mutta silti voi kuulostaa ainakin jossakin määrin tutulta. Oikeasti suomalaisen työhyvinvoinnin yleisilme ei kai ole näin mustanpuhuva. Tosin tällä kansanluonteella herkästi joko vaikenemme tai juutumme vain ongelmien pohdintaan pääsemättä eteenpäin.

Osallistuin 2.11. Eduskunnan kirjastossa  henkilökunnalle järjestettyyn työhyvinvoinnin (TYHY) kehittämistilaisuuteen. Kirjasto kuuluu hallinnollisesti Eduskunnan kansliaan, josta aloite tapahtuman järjestämiseen tuli. Tilaisuus toistui samanlaisena kahtena päivänä, jotta mahdollisimman moni  pääsisi mukaan. Tilaisuuksissa  mukanaolleet jaettiin ensiksi pienryhmiin, jossa keskusteltiin päivän aiheesta ennalta jaetun esittelymateriaalin pohjalta. Lopuksi kukin pienryhmä esitteli keskustelun tuloksena syntyneitä ajatuksia.

Pienryhmäkeskustelun pohjapaperissa työhyvinvoinnin kehittämiskohteet oli jaettu  neljäksi osa-alueeksi (johtaminen ja esimiestyö, työolot ja työympäristö, terveys ja voimavarat, ammattitaito ja osaaminen), joihin pyrittiin ryhmäkeskusteluissa saamaan  tavoite- ja toimenpide-ehdotuksia. En käy tässä yhteydessä luettelemaan  kaikkia esitettyjä  tavoite- ja toimenpide-ehdotuksia vaan tyydyn nostamaan esiin joitakin asioita ja ajatuksia aiheen ympäriltä.

Johtamisen ja esimiestyön osalta toivottiin lisää vastuullista ”konkreettista visionaarisuutta” eli näkemystä kirjaston tavoitteellisesta ja toivotusta tulevaisuuden tilasta ”menestykseen”  ja siitä miten siihen päästään.  Edelleen esimiehiltä toivottiin nykyistä enemmän rohkaisua vuorovaikutukseen - avoimeen keskusteluun ja mielipiteiden molemminpuoliseen esilletuomiseen ja kunnioittamiseen. Nykyisessä henkilöstöresurssien tilanteessa työn painopistealueiden, töiden organisointi ja vastuiden tasapuolinen jakaminen korostuvat entisestään.

Työolojen ja työympäristön osalta TYHY-tilaisuudessa  kosketeltiin  toukokuussa tapahtunutta  muuttoa  Postitalon väliaikaisiin tiloihin, joissa työskentely jatkuu vuoden 2013 loppuun saakka.  Tämän jälkeen palataan asteittain Aurorankadun peruskorjattuihin tiloihin. Postitalon tilat on koettu asianmukaisiksi, mutta talven tehdessä tuloaan on todettu ongelmia ilmastoinnin ja erityisesti vetoisuuden osalta. TYHY-päivän yhdeksi käytännön toimenpiteeksi  asetettiin  työhuoneiden lämpötilojen ja vetoisuuden tarkkailu ja tarkistus (myös ikkunoiden).

Työryhmät olivat yksimielisiä siitä, että Postitalon tilat asettavat haasteita erityisesti pitkäjänteiselle, syventymistä vaativalle työlle. Henkilöstö on nykyisellään suurelta osin sijoitettu kahden tai useamman henkilön yhteisiin työhuoneisiin ja avokonttoriin. Pitkäjänteisyyttä vaativia töitä varten kaivattiin hiljaisempaa tilaa tai ns. syvemmän työskentelyn  huonetta.  Ergonomian osalta viimeistään siirryttäessä takaisin Aurorankadulle todettiin tarvittavan nykyistä ajanmukaisempia työpöytiä (sähköpöytiä) ja tuoleja.

Tässä yhteydessä nousi esiin myös kysymys työaikojen joustavuudesta ja etätyöstä. Kaikissa työ- ja elämäntilanteissa ei ole välttämätöntä olla läsnä työpaikalla, vaan voisi olla mielekkäämpää ja tuottavampaakin, jos työt voisi tehdä normityöajan ulkopuolella ja vaikka etätyönä silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Terveyden ja voimavarojen osalta ryhmätyöskentely tuotti monenlaisia ehdotuksia. Kaivattiin mm. lisää yhteisöllisyyttä, sillä luonteva vuorovaikutus henkilöstön kesken on vaikeutunut Postitalon tiloissa osan henkilökunnasta toimiessa työhuoneissa lukkojen takana.  Sovittiinkin järjestettävän henkilökunnalle säännöllisesti yhteisiä kahvipausseja, joissa voidaan tavata vapaamuotoisemmin. Myös esitettiin järjestettäväksi yhteisiä taukojumppatilaisuuksia.

Edelleen yleisesti todettiin, että kirjaston ja kirjastomaailman osalta moni asia on muutoksen tilassa ja pohdittiin onko muutosta ja epävarmuutta  jo liikaa?  Samaan aikaan kun henkilöstö vanhenee ja vähenee, työnkuvat todennäköisesti laajenevat ja työvälineetkin muuttuvat. Ammatillisen osaamisen ylläpitäminen edellyttää oppimiseen kannustamista ja koulutukseen panostamista. Osaamiskartoitusta tarvitaan ja sitä ollaankin jo laatimassa. Lisäksi osaaamisen ja koulutuksen karttuminen tulisi jotenkin huomioida myös palkkauksessa.

Edelleen tuotiin esiin se seikka, että tiedon jakamisen merkitys korostuu koko henkilökunnan, mutta erityisesti johtavien tietoasiantuntijoiden erityisosaamisen kohdalla. Tietoa jakamalla varmistamme kukin  osaltamme, että koko henkilökunnan tietämys ja ammattitaito on ajan tasalla ja pystymme tulevaisuudessakin palvelemaan asiakkaitamme ammattitaitoisesti ja hyvin. Lisäksi toivotaan erilaisten koko henkilökunnalle järjestettävien  koulutustilaisuuksien lisäämistä, kannustusta koulutukseen hakeutumisessa, itseopiskelua, työparityöskentelyä.   

Kaiken kaikkiaan TYHY-tilaisuus toimi mielestäni odotetulla tavalla. Kritiikkiä annan siitä, että  tilaisuudelle varattu aika oli liian lyhyt. Tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia, tai ainakin jotakin sinnepäin, asioiden tilan parantamiseksi syntyi. Työpaikalla ja työaikaan kuluu aika suuri osa ihmisen jokavuorokautisesta valveillaoloajasta  ja aktiivisimmasta elämänvaiheesta ja siksi mielestäni on hyvä ja tarpeellista, että henkilökunnalle tarjotaan tilaisuuksia  keskustella työhön ja työhyvinvointiin liittyvistä ja vaikuttavista asioista. Se saattaa myös antaa perspektiiviä oman työn hahmottamisessa osana kokonaisuutta nimeltä Eduskunnnan kirjasto. Ja samalla voi ainakin yrittää vakuuttaa kollegat ja esimiehet oman työn, ajatusten ja ideoiden tärkeydestä. Tämä edellyttää luonnollisesti osallistumista tällaisiin tilaisuuksiin.

 Heikki Rajala



tiistai 6. marraskuuta 2012

Työoikeudelllisia työkaluja

Työoikeus on laaja oikeudenala ja sitä sääntelevät normit ja niiden tulkinta muuttuvat koko ajan. Useimmat meistä kohtaavat ennemmin tai myöhemmin tilanteen, jossa tarvitsevat tietoa työoikeudesta, joko työntekijän tai työnantajan ominaisuudessa. Työsopimuksen tekeminen, pätkätyöt ja muut epätyypilliset työsuhteet, häirintä työpaikalla, yhteistoimintamenettelyt, siinä muutamia aina ajankohtaisia esimerkkejä.

Tarvetta tietoon on monesti myös muilla kuin suomen kielellä. Uudistettuna painoksena tänä vuonna ilmestynyt Finnish labour law in practice on ainoa englanninkielinen kokonaisesitys Suomen työlainsäädännöstä. Näkökulma palvelee ehkä eniten kansainvälisten yritysten tarpeita, mutta käytännönläheisestä oppaasta hyötyvät muutkin. Muun kielistä ja –maalaista työoikeudellista aineistoa hankitaan kirjastoon säännöllisesti. Esimerkkeinä uusimmista mainittakoon tanskalaisten Ruth Nielsenin Dansk arbejdsret  ja Kia Dollerschellin Sociale medier i ansættelsesretten.

Sähköiset sisällöt ja palvelut ovat käteviä tämän nopeasti muuttuvan oikeudenalan seuraamiseen ja tiedon hankintaan. Sanoma Pron päivitettävät onlineteokset ovat asiantuntijoiden kirjoittamia käyttökelpoisia hakuteoksia. Suomenlaki.com-  ja Edilex-palvelut sisältävät kattavan valikoiman ajantasaisia säädöksiä aihepiirien mukaan ryhmiteltyinä. Näistä sähköisistä palveluista löytyy myös monografioita ja asiantuntija-artikkeleita eri aloilta. Kirjaston asiakastyöasemilta pääsee käyttämään maksutta näitä palveluita. Linkit niihin löytyvät kirjaston verkkosivuilta ja henkilökunnalta saa opastusta tiedon etsimisessä.

 
Marja Autio

perjantai 26. lokakuuta 2012

Uudet makupalat!

Google on hyvä hakupalvelu. Joskus kuitenkin sen pitkät hakutulosten listat kyllästyttävät tai ärsyttävät, varsinkin jos hakulause on ollut hankalasti muotoiltava tai tiedonhaun aihepiiri itselle outo. Google ei aina arvaa, mitä haetaan ja mikä tarjotuista lukemattomista linkeistä olisi relevantti.

Olikin ilahduttavaa lukea Kirjastot.fi:n uutisista, että uuden Makupalat-linkkihakemiston beta-versio on nyt julkaistu.

Kuka olisi voinut unohtaa Makupaloja, tuota ensimmäistä laaja-alaista kotimaista linkkikokoelmaa?

”Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat-linkkikirjasto on ollut olemassa yli kymmenen vuotta. Sen syntyhistoria on jo lähes legenda: internetistä innostunut osastonjohtaja Sirpa Kalliokoski loi hakemiston vuonna 1995, kun kirjastoon tulivat ensimmäiset internet-koneet yleisökäyttöön ja asiakkaat tarvitsivat apua päästäkseen eteenpäin. Kalliokoski myös jatkoi linkkikokoelman ylläpitoa harrastuksenaan ensimmäiset vuodet.

Kirjasto on vastannut Makupaloista vuoden 2000 alusta lähtien. Hakemistossa on tällä hetkellä vajaat 30 000 valikoitua ja suurelta osin myös kuvailtua linkkiä.”

Lähde: Makupalat – info. http://www.makupalat.fi/fi-FI/Info/ (viitattu 19.10.2012)

Olen käyttänyt Makupaloja yhä silloin tällöin erilaisiin tiedonhakuihin, tosin yhä vähemmän Googlen ominaisuuksien kehittyessä. Makupaloihin kun on valikoitu laadukkaita verkkotiedonlähteitä, jolloin ei tarvitse selata koko netin sisältöä tiedon löytääkseen.

Nyt Makupaloihin on yhdistetty Kirjastot.fi:n Linkkikirjasto ja ulkoasultaankin uudistettu palvelu on avattu kaikkien kokeiltavaksi osoitteessa http://makupalat.kirjastot.fi/.

Uudistunut Makupalat on hyvin tervetullut verkkopalvelu. Linkit ovat huolella valittuja ja luotettavia. Hakumahdollisuudet ovat monipuoliset. Linkkejä voi hakea joko kategorioittain tai omilla tai asiasanaston sanoilla. Hakulaatikko on ennakoiva ja hakutuloksia voi tarkentaa ja lajitella. Linkit on kuvailtu suomeksi ja ruotsiksi. Niitä voi jakaa sosiaalisessa mediassa ja tilata itselleen RSS-syötteinä.

Uusimmat linkit näkyvät etusivulla ja sillä on mahdollista tarkastella myös Makupalojen katsotuimpia ja suosituimpia linkkejä. Oikealla palstalla on ajankohtainen linkkinosto ja pikalinkkejä hyödyllisiin verkkopalveluihin.

Palvelun kehittäneet Kirjastot.fi ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto toivovat palautetta testivaiheen ajan. Myös linkkiehdotuksia voi esittää. Makupaloja ylläpitää Kirjastot.fi.

Eduskunnan kirjaston oma Elki-linkkitietokanta on lähiaikoina uudistumassa hiukan samaan tapaan kuin Makupalat. Elkin sisältö tulee edelleen olemaan kirjaston aihealueiden laadukkaiden linkkien kehittyvä valikoima, mutta käyttöliittymä ja ulkoasu ajanmukaistuvat.

Näppärät, asiantuntijoiden ylläpitämät linkkihakemistot auttavat hallitsemaan Internetin sisältöjä ja helpottavat löytämään sen helmet.


Sirkka-Liisa Korkeila


perjantai 19. lokakuuta 2012

Kirjasto soikoon!


 
M.A. Numminen esitti viime vuonna Eduskunnan kirjaston glögeillä harvoin kuullun kappaleensa Kirjasto on neliö. Mistä oikein oli kysymys, kun Numminen kiekui: 

Yleisten kirjastojen tarkoituksena on
laitokselle ominaisin toimintamuodoin
tyydyttää yleistä sivistysharrastusta
tyydyttää yleistä lukuharrastusta
Onko sivistystä vain johdon hyväksymä sivistys
Miksi moni pelkää kirjastossa, miksei naura?
Milloin uuden kirjastoasetuksen saamme?
 
Love Records julkaisi vuonna 1971 kokonaisen kirjastoaiheisen EP-levyn, jolla Nummisen lisäksi lauloivat Rauli Badding Somerjoki ja Kaija Kiiski. Kappaleiden nimet kertovat, missä mentiin:

Kirjasto on neliö
Kirjaston vanha aave
Kirjastonhoitajan valssi
Pynnisen perintö
Svengiä kirjastossa

Huhtikuussa 1969 perustettu radikaalien kirjastotyöntekijöiden ja -opiskelijoiden Kirjastopoliittinen yhdistys oli tilannut Nummiselta levytyksen, jossa irvailtiin vanhakantaisen kirjastonlaitoksen ummehtuneelle ilmapiirille. Kirjastotädit valvoivat hiljaisuutta nutturat tutisten minunkin lähiöni lähikirjastossani 1970-luvulla. Badding julisti uuden ajan alkaneeksi:

Rock on tullut kirjastoihin jäädäkseen
kaikki rockaa ja rollaa melkein kuollakseen

Ovatkohan 70-luvun radikaalien tavoitteet toteutuneet liiankin hyvin nykyisessä kirjastolaitoksessa, jossa hiljaisuuden sijasta vaalitaan viihtyvyyttä? Tai onko hiljaisuus kirjastossa nykyään radikaalia?

Kirjastoaiheisista kappaleista ei malta olla mainitsematta lastenlaulua Koiramäen kirjastossa, jota voisi luonnehtia pikkuväen kulttuuriteoksi. Lastenorkesteri Orffit teki tilaustyön Espoon kulttuuritoimen Suomalaisen sadun juhlaan. Kirjastossa alkaa tapahtua, kun ovet suljetaan yöksi ja satuhahmot lastenkirjojen sivuilta heräävät henkiin. Kappale on muunnelma Juice Leskisen 16-minuuttisesta klassikosta Bluesia Pieksämäen asemalla. Orffien versio on komea kunnianosoitus, ei tosin ihan yhtä pitkä – suosittelen lämpimästi kaikenikäisille. 


Joni Krekola
 
Lisätietoa:
Rauli Badding Somerjoki: Svengiä kirjastossa
Koiramäen kirjastossa. Säv. Juice Leskinen & Hannu Sepponen, san. Sepponen. Levytys Orffit: Puntari, 2011.
Kirjasto on neliö. Numminen / Seppo Hovi / Kari Vaijärvi. Levytys Pynnisen perintö, Love Records 1971.
Miska Rantanen: Love Records 1966 – 1979. Tarina, taiteilijat, tuotanto. Schildts 2005.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Ehdokasta etsimässä − vaalikoneita kokeilemassa

Kuntavaalit lähestyvät ja pitäisi päättää, kenelle äänensä antaa. Äänestäisinkö oman kaupunginosani asiat hyvin tuntevaa vai muuten osaavaa ja pätevää? Vai pitäisikö ensin päättää, mitä puoluetta äänestää? Joka tapauksessa aion äänestää ennakkoon ja naista, kuten tapanani on. Auttaisikohan vaalikone ehdokkaan valinnassa? Yleensä olen hakenut vaalikoneesta vahvistusta jo tekemälleni äänestyspäätökselle tarkistanut, että jo valitsemani ehdokas ei ole liikaa erimieltä kanssani.

Päätin kokeilla ensimmäiseksi Ylen vaalikonetta. Vaalikoneessa on kysymyksiä jokaisesta Suomen kunnasta. Kysymykset on jaettu kuuteen aihealueeseen: Terveys, Huolenpito, Kotiseutu, Kaupunki, Huomisen kunta ja Ihminen. Suurimpaan osaan kysymyksistä vastataan asteikolla, joiden ääripäät ovat Täysin eri mieltä ja Täysin samaa mieltä. Vaalikone antaa mahdollisuuden hylätä ehdokkaat, jotka ovat täysin vastakkaista mieltä kanssani. Voi myös hylätä kerralla vaikka kaikki jonkun puolueen ehdokkaat. Sitä mukaa, kun vastaan kysymyksiin, saan näkyville ehdokkaat, jotka ovat eniten ja vähiten kanssani samaa mieltä.

Vaalikone kertoo, että kolme kanssani eniten samaa mieltä olevaa ehdokasta ovat kolme minulle täysin tuntematonta miestä kahdesta eri puolueesta. Ehdokkailta on myös pyydetty kolme tiivistä vaalilupausta, joiden toteutumista äänestäjät voivat seurata. Minulle suositellut ehdokkaat lupaavat mm. päiväkoti- ja liikuntapaikkoja Länsi- ja Pohjois-Helsinkiin.

Päätän myös kokeilla, minkälaisia ehdokkaita Ylen vaalikone suosittelisi minulle, jos voisin äänestää synnyin- ja kesämökkipaikkakunnallani. Heti ensimmäinen kysymys yllättää, sillä asiaa on käsitelty usein paikallislehdessä. Vaalikoneesta löytyy myös muita juuri tähän kuntaan liittyviä kysymyksiä. Kysymysten aihepiireistä puuttuu Kaupunki, mutta Huomisen kunta -kategoriassa kysymyksiä on kaksinkertainen määrä Helsinkiin verrattuna.

Eniten kanssani samaa mieltä olevien ehdokkaiden listalla pyörii paikallislehdestä tuttuja nimiä. Kolme eniten kanssani samaa mieltä olevaa ehdokasta ovat kaikki samasta puolueesta, kaksi miestä ja yksi nainen. Vaalilupaukset ovat ympäripyöreitä helsinkiläisten konkreettisiin lupauksiin verrattuna. Harmi, että pienellä paikkakunnalla vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden osuus kaikista ehdokkaista on pieni.

Seuraavaksi siirryn HelsinginSanomien vaalikoneeseen. Siinä ovat mukana kaikki Uudenmaan kunnat ja Riihimäki. Kaikille kunnille on 25 kysymystä, joista osa on kuntakohtaisia. Lisäksi kaikilta ehdokkailta on kysytty kymmenen arvokysymystä, jotka kertovat ehdokkaan näkemyksistä eri asioihin. Kysymykset ovat monivalintakysymyksiä. Voin myös valita, onko asialla minulle pieni, keskisuuri vai suuri merkitys. Lisäksi on mahdollista jättää kysymys kokonaan huomioimatta. Pidän erityisesti tästä ominaisuudesta. Voin jättää huomioimatta kysymykset, jotka eivät tunnu minusta tärkeiltä, tai joihin minulla ei ole mielipidettä.

Hakukone antaa listan kymmenestä minulle sopivimmasta ehdokkaasta. Listani ehdokkaat edustavat seitsemää eri puoluetta! Joukossa on naisia enemmän kuin miehiä ja vain yksi minulle ennestään tuttu nimi, mutta enpä usko, että ehdokkaani löytyy tältäkään listalta.

Päätän kokeilla vielä MTV3:nvaalikonetta. Täällä kysymyksiä on 40. Ne jakaantuvat aihealueisiin: Vaalit, Kuntani talous, Kuntani palvelut, Kuntani elinympäristö, Perusarvot, Harrastukset ja Arkiarvot. Kysymykset ovat väittämiä, joihin vastataan siirtämällä valitsin sopivaan kohtaan akselilla, jonka toisessa päässä on Eri mieltä ja toisessa Samaa mieltä. Ihmettelen harrastuksiin liittyviä kysymyksiä. Ainakaan minulle ei ole merkitystä ehdokkaani harrastuksilla, tärkeämpiä ovat mielipiteet.

Vähän vanhemmalla tietokoneella ja selaimella vaalikoneen käyttäminen tuntuu hankalalta.  Kysymyslistan ja viereiselle palstalle päivittyvän sopivien ehdokkaiden listan vierittämisessä on ongelmia. Useammankin kerran tekniikka pettää ja heittää minut väärään kohtaan sivulla. Pääsen kuitenkin kyselyn loppuun ja saan kymmenen sopivinta ehdokasta. Taas kaikki ovat minulle tuntemattomia nimiä. Listalla on naisia enemmän kuin miehiä ja yllättäen seitsemän ehdokasta samasta puolueesta. Ehdokkaista yksi oli sama kuin Helsingin Sanomien vaalikoneesta saamallani listalla.

Päätän kokeilla MTV3:n vaalikonetta uudelleen työpaikallani, jossa käytössäni on uusi tietokone ja uudempi versio selaimesta. Tällä kertaa valitsen kunnaksi synnyin- ja kesämökkikuntani. Nyt vaalikone toimii moitteettomasti. Kymmenen sopivimman ehdokkaan listalla on enemmän naisia kuin miehiä sekä tasaisesti edustettuna neljä eri puoluetta. Myös nämä ehdokkaat ovat tutumpia kuin kotikuntani helsinkiläiset ehdokkaat. Tässä vaalikoneessa ei ole laadittu samalla tavalla kuntakohtaisia kysymyksiä kuin Ylen vaalikoneessa.

Yrityksistä huolimatta sopivaa ehdokasta ei löytynyt. Luulenpa, että jatkan etsintää karsimalla aluksi puolueita ja tämän jälkeen poimin jäljellä jäävien puolueiden listoilta naisia. Heitä aion tutkia tarkemmin vaalikoneisiin annettujen vastausten perustella. Ehkä tutustun myös vaalikoneiden ominaisuuksiin, jotka jäivät nyt ensimmäisellä kerralla testaamatta. Ainakin vertailua pitää kokeilla. Onneksi vaaleihin on vielä vähän aikaa! Kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 28.10.2012. Ennakkoäänestys alkaa 17.10. ja päättyy Suomessa 23.10.
 

Leena Karjalainen

maanantai 8. lokakuuta 2012

Uutuudet esiin


Eduskunnan kirjastoon hankitaan vuosittain noin 7000 julkaisuja, joista 3800 on kirjoja ja 3200 lehtiä ja muita kausijulkaisuja. Valtava määrä mielenkiintoisia, suurenmoisia ja ajatuksia ravistelevia kirjoja, lehtiä ja muita kausijulkaisuja! Miten tästä massasta voi löytää ne kiinnostavimmat, ajankohtaisimmat ja tärkeimmät julkaisut?

Kirjasto on kehittänyt tätä varten useampiakin tapoja. Kirjastoon tulevia asiakkaita hemmottelee uutuushylly kiinnostavine ja ajankohtaisine kirjoineen. Viikon vinkki esittelee nimensä mukaisesti viikoittain yhden kirjan tai www-sivuston. RSS-syötteenä voi tilata kirjaston kokoelmiin liitetyt viimeisimmät uutuudet 14 päivän ajalta. Jos RSS-syötteiden kanssa ei ole kovin tuttu, palvelua voi seurata myös kirjaston www-sivuilla.

Lisäksi kirjastossa toimitetaan kahden viikon välein suppea valikoimaluettelo Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa. Alun perin vain kansanedustajille ja eduskunnan virkamiehille tarkoitettu ”KED-luettelo” on kaikkien luettavissa kirjaston www-sivuilla. Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa jakautuu kahteen osaan: kirjaston kokoelmista kaikkien lainattavissa olevaan tietokirjallisuuteen sekä vain kansanedustajille ja eduskunnan virkamiehille tarkoitettuun kaunokirjallisuuteen. Uutuusluettelon tietokirjallisuusosiossa julkaisut on ryhmitelty aiheen mukaan.



 
 

Muista uutuuspalveluista poiketen ”Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa” nostaa esiin artikkeleita. Riitta Ollilan artikkeli Parlamentaarinen immuniteetti ja poliitikkojen sananvapaus Lakimies-lehden tämän vuoden numerosta 4 on hyvä esimerkki uutuusluettelon kotimaisesta artikkeliaineistosta. Kotimaisen juridiikan, politiikan tai yhteiskuntatiedon lisäksi uutuusluettelossa on EU-aiheisia artikkeleita.

Kirjaston kehittämispäivässä 3.10.2012 kokoelmien ja uutuuksien parempaa esilletuomista pidettiin hyvin tärkeänä. Kuuluuhan kirjaston kokoelmista tiedottaminen asiakkaille kirjaston strategisiin tavoitteisiin. Ja myös siksi, että asiakkaalle kirjaston kokoelmat ja uutuudet ovat tärkeä syy asioida juuri Eduskunnan kirjastossa. Mielenkiintoisista uutuuksista kertominen kirjastoon tuleville asiakkaille, kirjaston verkkosivuilla ja Facebookissa on helmien jakamista asiakkaille.

 

Päivi Erkkilä

 
Linkit:
-       Luettelo kirjasto kokoelmissa olevista lehdistä (pdf)
http://lib.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=th28407095341018&cmd=download

-
      
Kirjaston RSS-syötteet
http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/rss2/index.htx

-
      
Uutuuksia Eduskunnan kirjastossa http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/organisaatio/julkaisut/valikoitu-uutuuslista.htx

-
      
Viikon vinkki, kaikki
http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/tiedote-arkisto/viikonvinkit-arkisto.htx