Parlamenttikirjasto

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kirjasto keskellä kylää

Vietin loppiaisviikon Euroopan unionin toisella äärilaidalla, Agaeten kylässä Gran Canarialla. Kylässä on alle kaksi tuhatta asukasta ja turisteja vain kourallinen. Hotellia ei ole, vaan matkalaiset majoittuvat vanhoissa taloissa sijaitseviin huoneistoihin. Kylän houkutin ei ole rantalomailu, vaan 1500 metriin kohoavat vuoret, jotka tulivuori on muotoillut tuhansia vuosia sitten. Kun kiipeää tuhannen metrin korkeuteen voi tähyillä alas tulivuoren muinaiseen kraatteriin ja ylös kanarianmäntymetsiin.

Agaeten kylässä kaikki hyvä on keskellä kylää. Välttämättömät palvelut, kaupat, huoltoasemat, poliisi, sairaala ja hautausmaa on sijoitettu kylän laitamille. Nekin ovat tosin kävelymatkan päässä. Kylän raitin molemmin puolin sijaitsevat kaikki tärkeät kokoontumistilat. Kirkko on avoinna joka päivä ja kirkonmenojen jälkeen kokoonnutaan baareihin, joita on kaksi, Josen ja Antonion. Casino Luxin nimeä kantaa karusti sisustettu sali, jossa papat pelaavat korttia iltaisin. Lapset voivat leikkiä katetulla leikkikentällä sekä sateella että paahteella. Kansalaisopiston tiloissa oli avoinna kuvataiteen harrastajien näyttely. Kylän tärkein nähtävyys, kasvitieteellinen puutarha kahviloineen, sijaitsee muutaman askeleen päässä pääkadulta. Kaikenikäiset kyläläiset kokoontuvat iltaisin kylän keskustaan tapaamaan toisiaan. Myös kirjasto Biblioteca municipal de Agaete sijaitsee keskeisellä paikalla kahden pääkadun risteyksessä. Se on avoinna aamusta iltaan. Kirjaston palveluihin kuuluu kirjojen ja lehtien lisäksi asiakastietokoneita ja – mikä tärkeintä - langaton verkko. Kirjaston sulkeuduttua iltayhdeksältä, kylän nuoriso kokoontuu sankoin joukoin läppäreineen kirjaston ja läheisen kahvilan portaille nauttimaan kirjaston tarjoamasta 24/7 palvelusta.

Omassa kylässämme Helsingin Maunulassa kirjasto on kaikille asukkaille tärkeä palvelu. Kun muutin tähän esikaupunkiin yli 20 vuotta sitten, kirjasto sijaitsi 50-luvulla rakennetun koulun siivessä ahtaasti, mutta lähellä. Koulun mäelle oli helppo kiivetä lasten kanssa ja pienetkin koululaiset saattoivat omin päin käydä kirjastossa. Tilan käydessä liian ahtaaksi kirjasto siirtyi kauemmas entiseen nuorisotilaan, joka puolestaan siirtyi entiseen päiväkotiin. Kirjaston asiakaskunta muuttui hetkessä, sillä koululaisten lisäksi kirjastoon löysivät läheisten vanhainkotien ja vanhustentalojen asukkaat ja viereisen päiväkodin lapset. Kirjaston aukioloaikoja kuitenkin supistettiin, ja tässä vaiheessa siirryin itse Helmet-asiakkaaksi. Tilaan kirjat luettelon kautta ja noudan ne työmatkallani Kirjasto 10:stä. Vaikka Maunulan sivukirjasto on Helsingin kaupunginkirjaston pienimpiä, on se välttänyt lakkautusuhan. Tulevaisuus näyttääkin oikein hyvältä, sillä Maunulan kirjasto ja Pohjoinen työväenopisto ovat saamassa uudet yhteiset tilat suunnitteilla olevan kauppakeskuksen kylkeen. Mallia tilojen ja toiminnan suunnittelussa on käyty ottamassa Lontoon Ideastoreista. Kyläläisten jo 80-luvulla ajama hanke Maunulan monitoimitalosta alkaa vihdoin toteutua.

Vierailimme viime viikolla Entressen kirjastossa, joka sijaitsee samannimisen kauppakeskuksen yhteydessä Espoon keskuksessa. Kirjasto on uudentyyppinen aluekirjasto, joka sai Opetusministeriöltä vuoden 2009 kirjastonkehittäjäpalkinnon. Kirjasto teki suuren vaikutuksen sekä tiloillaan että toimintakonseptillaan. Tilat ovat valoisat ja värikkäät, kokoelma uusi ja nopeasti kiertävä. Vaikka kirjaston tila on yhtä tilaa, kaikille asiakasryhmille ja käyttötarpeille on varattu omaa tilaa. Kirjasto erikoistuu alueen väestörakenteen mukaisesti nuorisoon ja monikulttuurisuuteen sekä sosiaaliseen mediaan. Henkilökunta on moniammatillista koulutukseltaan ja monikulttuurista taustaltaan. Palvelua kirjastosta saa kahdeksalla kielellä. Kirjasto tarjoaa perinteiset kirjastopalvelut, mutta myös paljon muuta. Se tarjoaa tilat alueen asukkaiden omille tilaisuuksille ja toiminnalle, nuorisolle kiinnekohdan ja paikan tavata toisiaan ja aikuisia, lapsiperheille järjestettyjä perhetunteja jne. Lähtökohtana on, että kirjasto on alueen asukkaiden oma tila, jossa kieltoja ja sääntöjä on mahdollisimman vähän, henkilökunnan roolina on olla paikalla ja toivottaa asukkaat tervetulleiksi.

Marja Oksa-Pallasvuo

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Viha, valvonta ja verkon perusoikeudet

Eduskunnassa järjestettiin viime keskiviikkona julkisoikeuden seminaari, joka sisällöltään painottui monelta osin kansalaisten perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin. Tapahtuma herätti pohtimaan joitakin sen teemoja edelleen verkkoympäristön ilmiöitä vasten. Esityksissä oli myös yleistä kiinnostavuutta, kuten liitäntöjä kuumana käyvään rasismikeskusteluun. Meneillään olevalla rasismin vastaisella teemaviikolla perusoikeudet tuntuvatkin erityisen ajankohtaisilta.

Perusoikeudet elävät ja ovat suhteellisia
Perusoikeudet ovat siinä mielessä jatkuvasti mielenkiintoisia, että niiden tulkinnat elävät ja ovat jatkuvan punnitsemisen alaisena. Niitä suhteutetaan myös toisiinsa sekä lainsäädäntöä laatiessa että oikeuskäytännössä. Sananvapaus ja yksityisyys ovat eräitä keskeisiä perusoikeuksien periaatteita, joiden suhdetta toisiinsa mitataan verkossa kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Verkkomaailma on kuitenkin tuottanut koko joukon uusia kysymyksenasetteluja. Yksinkertainenkin verkon hakukäyttö astuu käytännössä jo sellaisia askeleita käyttäjien yksityisyyteen, johon eivät aina ulotu läheisetkään. Hakukoneiden käyttäjistään tallentamat tiedot antavat mahdollisuuden analysoida käyttäjien mieltymyksiä ja kiinnostuksen kohteita hyvinkin laajalla aineistolla ja päätyä tarkkoihin johtopäätöksiin. Miten käyttäjää voi suojella tiedonkeruun seurauksilta vai voiko mitenkään?

Sananvapaus asettuu käytännössä kyseenalaiseksi samoista syistä. Vaikka sana olisi periaatteessa vapaa, muuttuvat olosuhteet, kun sanojien ja sanomisten historia kootaan verkossa suuriin tietovarastoihin ja niiden varaan rakennetaan muita palveluja, joista tietoja voi ostaa. Kun ennakoidaan, että tiedonkeruun mittasuhteet tulevat entisestäänkin laajentumaan ja käyttäjien tunnistettavuus tarkentumaan, ovat sekä sananvapauden että yksityisyyden toteutuminen yleisesti kyseenalaistumassa.

Suomalainen viha ja sen lieveilmiöt
Vaikka mielipiteeseen onkin oikeus, sen levittäminen henkilökohtaisena panetteluna, pilkkana tai tiettyyn ihmisryhmään kohdistuvana painostuksena, lähestyy rikoksen rajoja.

Verkon keskustelukulttuurissa erityisesti julkisten henkilöiden solvauksesta on kuitenkin näyttänyt tulevan yleistä ja laineet lyövät helposti yli myös erilaisten ihmisryhmien arvioinnissa. Ongelmallisinta on se, että vihapuheet synnyttävät toisinaan sellaisia keskustelun aaltoja, jotka eivät jää vain puheeksi, vaan niillä alkaa olla laajoja ja todellisia vaikutuksia.

Verkon nopeus ja mittakaava mahdollistavat niin vihan leviämisen kuin fanienkin määrän nopean keruun. Vihan leimahdukset saattavat levitä muutamassa päivässä ja tavoittaa tuhansia ihmisiä. Yksittäiseen ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuva avoin vihamielisyys on kerännyt kymmeniätuhansiakin nimiä verkkoaddressiin tai synnyttänyt vainoa, jonka jäljet näkyvät kaupungin kaduilla.

Tutkijatohtori Päivi Tiilikka poimi esiin kiinnostavan tilastotiedon. Miksi Suomi poikkeaa muista pohjoismaista, eikä suinkaan edukseen, perusoikeuksiin liittyvien tuomioiden määrän suhteen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa? Vuonna 2009 Suomelle lankesi 29 tuomiota, kun muissa pohjoismaissa tapauksia oli korkeintaan 3. Mikä meitä suomalaisia vaivaa?

Valvotaanko demokratiaa vai kansalaisia?
Toinen kiinnostava teema nousi esiin seminaaripäivän viimeisestä professori Olli Mäenpään esityksestä, joka käsitteli valvontaa – lähinnä viranomaisten toiminnan valvontaa ja sen rakenteita. Julkisella sektorilla EU on eräs valvontaa vauhdittanut taho, jonka aloitteesta on perustettu lukuisia valvontavirastoja erilaisia toimialoja varten.

Esityksessä todettiin myös se, että valvonta on yleisesti ottaen lisääntynyt ja monet kansalaisia huolestuttavat valvonnan muodot voivat löytyä virkakoneiston ulkopuolelta. 2000-luvulla valvonta onkin kiistämättömästi lisääntynyt toisaalta valvontaan liittyvän teknologian ja liiketoiminnan kehityksen takia, toisaalta poliittiseen tahtoon ovat vaikuttaneet ilmiöt, jotka saivat alkunsa 9/11 terrori-iskusta. Sen lisäksi valvonnan ulottuvuudet ovat laajentumassa tulevina vuosina mullistavalla tavalla ns. ubiikkiteknologian myötä, jonka sivutuotteena syntyy yhä tarkemmin ihmisten ja esineiden liikkumista, sijaintia ja tekemisiä kontrolloiva ympäristö.

Valvonnasta puhuttaessa yleisenä ilmiönä, kaipaisi tulevaisuudessa sen periaatteiden ja valvontaa harjoittavien tahojen arviointia. Demokratian tai oikeusturvan toteutumista tukeva valvonta on luonteeltaan hyvin erilaista, kun valvonta, joka esimerkiksi kohdistuisi kansalaisiin heidän tietämättään ja arvaamattomin seurauksin. Edellisen muodon voisi väittää jopa vahvistavan kansalaisten perusoikeuksia. Jälkimmäinen valvonnan muoto voi kuitenkin tuottaa aivan päinvastaisia seurauksia.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisikin yhä uudelleen tärkeä pohtia niitä perusteluja, joita valvonnan käytölle eri yhteyksissä mahdollistetaan. Jos valvonnan ja seurannan teknologia leviää säätelemättömänä yhteiskuntaan ja pääsee kenen tahansa käsiin, sen vaikutukset yhdistettynä nopeasti leviäviin ja joukkoliikkeiksi kasvaviin vihareaktioihin voivat olla arvaamattoman ikäviä. Olemme silloin vihaliikkeille vapaata riistaa.

Päivikki Karhula

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Metsiä kaupungeissa

Taisi olla kevättä. Istuimme kollegan kanssa Eduskunnan kirjaston lainaustoimistossa hikisen iltapäivän viimeistä työtuntia, kitutuntia, joka ajaa virkailijan yhtenään vilkuilemaan kelloa, jonka viisarit tuntuvat pysähtyneen paikoilleen. Tapoimme aikaa kuvitelmalla asiakkaasta, joka ryömisi sisään kirjastoon nääntyneenä ja anelisi viimeisillä voimillaan "edes yhtä kirjaa luettavaksi".

Ajatus tuntui niin absurdilta, että purskahdimme nauruun.

Mehän tiedämme, että kirja ei kuulu Maslow'n tarvehierarkiassa ihmisen perustarpeisiin. Maslow'n psykologisen teorian mukaan ihmisen perustarpeet tulee tyydyttää ensin, jonka jälkeen ihminen vasta alkaa etsiä tyydytystä "korkeammille" tarpeilleen. Kirja löytyy jostain pyramidin huipulta.

Mutta taas kerran todellisuus nauroi kuvitelmille.

Helsingin Sanomien (21.2.10) Minä rakastan – sarjassa kirjailija, elokuvaohjaaja ja entinen kansanedustaja Jörn Donner paljastaa rakkautensa kohteen:

Se on kirja. Se ei ole lukulaite. Se on kirja. Se ei ole äänikirja. Se on kirja. Se ei ole näyttöpääte. Se on esine. Siihen sisältyy ajatuksia, joskus murhia. En voi elää ilman sitä.

Siinä se on, selvällä suomen kielellä präntättynä. En voi elää ilman sitä (kirjaa).

Mutta annetaanpa Jörn Donnerin vielä jatkaa todistustaan:

Olen joskus ollut vakavassa kirjapulassa:

Portugalissa, kaukana Lissabonista, löysin hotellistani vain portugalinkielisen raamatun, mikä sai minut matkustamaan pääkaupunkiin ennenaikaisesti. Sain kirjoja.

Malesiassa olin vailla lukemista, mutta löysin hankalan viidakkomatkan jälkeen tomuttuneen kirjakaupan, joka myi vanhoja brittiromaaneja pokkareina.

Rukalta jouduin menemään pitkät matkat taksilla löytääkseni lähimmän kirjakaupan. Se oli kaukana.


Minä olen ollut työssä kirjastossa yli 20 vuotta. Minulle Donnerin rakkaus kirjaan on kauneinta musiikkia ja itsestäänselvyys. Jos kirjastossa ei ole kirjoja, se ei ole enää kirjasto. Vaikka tajuan kirjastojen ympäristörikollisen luonteen, rakastan kirjoja, metsiä kaupungeissa.

Kirja on ollut minulle vuosikymmeniä uskollinen ystävä. Se on pitänyt minulle seuraa. Olen läpikäynyt sen kanssa koko tunteideni kirjon. Olen käynyt parhaat keskusteluni kirjojen ja niiden kirjoittajien kanssa, sekä kuolleiden että elävien. Kirjat eivät ole minulle pelkkää paperia. En minä voisi pettää kirjaa, en voisi koskaan kieltää sitä. Jos tekisin niin, kieltäisin jotakin hyvin merkityksellistä itsessäni.

Toisilla on koira tai kaktus, mutta minulla on kirja.

Lassi Kämäri

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Legendaarinen excu-kohde

Tällä viikolla tein työn, joka oikeastaan olisi pitänyt tehdä marraskuussa ennen kuin Eduskunnan kirjasto avasi Facebookissa sivunsa. Facebook on kirjastoille yksi tämän ajan tavoista olla yhteydessä asiakkaisiin, verkostoitua, tiedottaa ja markkinoida itseään. Siksi minua kiinnosti tapa, jolla kirjastot esittelevät itsensä Facebookin kuvausosiossa.

Suomalaiset kirjastot ovat Facebookissa kolmella erilaisella profiililla. Muutama kirjasto on kirjautunut Facebookiin henkilönä, osa kirjastoista on ryhmänä ja suurimmalla osalla kirjastoja on Facebook-sivu. Kävin läpi suomalaisten kirjastojen Facebook-sivut (80) sekä Facebook-ryhmät (hakutulos oli 101, mutta kaikki eivät olleet kirjastoja).

Osalla kirjastoista ei ollut kuvausta lainkaan. Jaoin kirjastojen kuvauksissa antamat tiedot yhdeksään ryhmään: kohderyhmä, aineistot, ilmapiiri, sijainti, suhde muihin kirjastoihin, koko, ikä, palvelut ja aukioloajat. Yhdessä kuvauksessa saattoi olla tietoja useammasta eri ryhmästä.

Monelle kirjastolle tiedoiksi riittivät kirjaston yhteystiedot ja aukioloajat. Jotkut kirjastot ilmoittavat kuvauksessa vain nimensä. En tiedä, mitä tällaisesta vaatimattomuudesta tulisi päätellä. Tai ehkä ei olekaan kysymys vaatimattomuudesta, vaan omanarvontunteesta, jossa ei korostuksia tai selittelyjä tarvita. Kaikkihan meidät tuntee!

Suomalaiset kirjastot ovat yleensä avoimia kaikille. Siksi asiakaskunta määriteltiin vain muutamassa kuvauksessa. Tällöin oli kyse oppilaitosten kirjastoista, jotka määrittelivät asiakkaikseen oppilaitosten opiskelijat. Näiden poissulkevien kuvausten lisäksi muutama kirjasto ilmoitti olevansa koko kansan kirjasto ja olevansa kaikkien käytettävissä. Pari kaupunginosakirjastoa ilmoitti kohderyhmäkseen kaupunginosan.

Kirjastot näyttävät luottavan myös siihen, että asiakkaat tietävät, minkälaisia aineistoja kirjastossa on saatavilla. Jotkut aineistomaininnoista olivat toteavia tyyliin "monipuolinen valikoima" tai luettelo saatavilla olevista eri aineistomuodoista. Pari kirjasto oli ylpeä aineistostaan. Kirjastosta luvattiin asiakkaalle, että "löydät kaiken tarvitsemasi" tai että kirjasto on "kirjallisuuden ja tiedon tehopakkaus". Osa oppilaitosten kirjastoista määritteli aineistonsa tarkasti, mutta Helsingin yliopiston kirjasto tarjoaa "pääsyn tieteellisen tiedon lähteille".

Ilmapiirin kuvaukset ovat tehokkaita kirjastojen markkinoinnissa. Kun kirjasto ilmoittaa olevansa "maailman kaunein Myllykirjasto" (Tyrnävän kirjasto), olen heti valmis matkustamaan Tyrnävälle nähdäkseni kirjaston. Myös legendaariseen excu-kohteeseen (Nurmeksen kirjasto) haluaisin tutustua. Ilmapiirikuvauksissa näkyy rakkaus kirjastoon. Kirjasto on "kuin toinen koti", sillä on "miellyttävä henkilökunta" ja se on "viihtyisä ja leppoisa ajanviettopaikka". Kolme kirjastoa kuvasi itseään sanalla olohuone ja vain yhdessä kirjasto on työhuone (Hervannan kirjasto). Kirjastot tarjoavat elämyksiä, ovat kauniita, suloisia, vireitä, viihtyisiä, urbaaneja, kotoisia ja tiedon ja ilon keskuksia. Kirjastossa viihdytään ja viisastutaan ja ne ovat henkisen liikunnan tiloja.

Kirjastot ovat konkreettisia tiloja, jotka sijaitsevat jossain. Usea kirjasto piti löytymistään tärkeänä ja ilmoitti sijaintinsa osoitteella. Poikkeuksiakin oli. Kirjasto 10 sijaitsee "keskellä Helsinkiä", Mynämäen kirjasto on puolestaan "keskellä kylää" ja Kustavin kirjasto on "kirjojen aarreaitta meren rannalla".

Osa kirjastoista kuvasi itseään suhteessa muihin kirjastoihin. Itäkeskuksen kirjasto on "Itä-Helsingin suurin ja komein kirjasto" ja Töölön kirjasto on "Töölön paras kirjasto". Taideteollisen korkeakoulun kirjasto ilmoittaa olevansa "Aalto-yliopiston Arabian kampuskirjasto".

Kaksi kirjastoa kuvasi itsensä pieneksi, tosin toinen oli "pieni suuri kirjasto" (Pointin kirjasto). Kirjaston iän mainitsi viisi kirjastoa, joista vanhin oli 161 vuotta täyttänyt Kangasniemen kirjasto. Nuorin ilmoitti aloittaneensa toimintansa vuonna 2003 (Pointin kirjasto).

Vaikka kirjastoja käytetään kulttuuripalveluista eniten, palvelujen esittely on vaatimatonta. Ehkä tässäkin oletuksena on, että kirjaston asiakkaat kyllä tietävät, mitä palveluja kirjastossa saa. Kirjaston palveluista mainitaan mm. kirjastoauto, satuhetket, maksuton internetyhteys ja kirjastokahvila. Toimipisteet luetellaan ja kirjaston kerrotaan olevan myös maakuntakirjasto. Oppilaitosten kirjastot palvelevat opetusta ja tutkimusta ja antavat internetosoitteen mm. kokoelmatietokantaansa. Messukylän kirjasto tarjoaa ilmavat tilat ja Kirkkonummen kirjastossa on bookcrossing-pöytä.

Kirjastojen laatimista kuvauksista välittyy luottamus siihen, että kirjasto tunnetaan. Osa kirjastoista kuvaa itsensä myös Facebookissa virallisesti. Mieleen painuvimmat olivat kuitenkin ne kuvaukset, joista välittyi lämpö, rentous ja rakkaus omaan kirjastoon.

Päivi Erkkilä