Parlamenttikirjasto

torstai 21. kesäkuuta 2012

Mietteitä muutosta

Kirjaston muutto Postitaloon on suoritettu loppuun menestyksellisesti! Tosin näin Juhannuksen aikoihin asiakastyöasemien asennus on vielä kesken, KAVA-työaseman (kansalliset auditovisuaaliset aineistot) ADSL-yhteys on vielä hakusessa jne. Mutta käytetyin Aurorankadun lukusalin ja avokokoelman aineistot ovat asiakkaiden käytettävissä Postitalon (Asema-aukio 4H:n) neljännen kerroksen tiloissa; vanhempi suljetun varaston aineisto on sijoitettu etävarastoon, josta sen saa tarvittaessa käyttöön muutaman päivän viiveellä.

Henkilökunnan asettuminen uusiin tiloihin on sujunut odotetusti. Suurin osa tuntuu viihtyvän, joku on jo tosin ehtinyt vaihtaa työhuonetta;  Aurorankadun työvälineitä ja kalusteita on ollut kateissa ja asiakaspalvelupisteen  toteutus "hakee vielä lopullista muotoaan". Joka tapauksessa tilat ja fasiliteetit ovat entisiä pienemmät ja kirjaston siijainti väliaikaistiloissa vuoden 2014 asti  vaatiii joustavuutta sekä henkilökunnalta että asiakkailtamme.  Mutta kyllä näissäkin tiloissa pystymme asiakkaidemme peruspalvelut (lukusalia ja taukotilaa lukuunottamatta) hoitamaan. Lohdutuksena kuitenkin, että puolitoistavuotta kuluu nopeasti ja remontoiduissa Aurorankadun tiloissa pystymme palvelemaan entisiä ja uusia asiakkaitamme entistä paremmin ajanmukaisissa tiloissa.

Muutto sinällään on ollut mielenkiintoinen tapahtuma. Olen kuvannut ja videoinut sitä pitkin matkaa - tosin tuntuu, että juuri "ratkaisevalla hetkellä" en ollut huomannut tai jaksanut ottaa vempainta mukaan. Moni ainutkertainen tapahtuma on tallentunut vain aivolohkoon. Aineistoa on kuitenkin kertynyt muutamia kymmeniä gigabittejä ja niistä voi vielä löytyä helmiä, kun vain ehdin niihin myöhemmin paremmin tutustua.

Omalta osaltani haluan tässä yhteydessä erityisesti kiittää  Kaarloa, Kaisaa ja Minttua, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa muuton toteutuksessa ja ovat  jaksaneet  olla välittämättä muuton keskellä surraavasta kamerasta.

Tässä postauksessa oleva kuva on niistä työn sankareista (kuvassa vain osa porukasta), jotka hoitivat kirjaston muuttoa fyysisellä tasolla. Kiitokset Petrille, Aarnolle, Markolle, Samille, Ilpolle, Sam:ille ja monelle muulle, joita seurasin kameran takaa!

Heikki Rajala


PS Blogitoimituksen puolesta toivotan hyvää kesää!




keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Virkamies – turistiopas

Luonnontieteellisen keskusmuseon (Eläinmuseo) kulmilla useinkin päätyi parin Temppeliaukion kirkkoa etsivän turistin pysäyttämäksi. Minua aina jaksaa huvittaa tuo kysymys "Where is the Church of Rock?". Kirjaston toimipisteen vaihtuminen Aurorankadulta Postitaloon ei tehnyt minusta yhtään vähempää turistiopasta.
Usein jo töihin tullessa autan hämmentyneitä ihmisiä, jotka etsivät Itellan toimipistettä (Posti), joka ei enää sijaitse vanhassa klassisessa Postitalon pääsalissa, jonne ennen asteltiin sisään Mannerheimintien puoleisesta sisäänkäynnistä.

En kiellä ettei perus-kaupunkilainen tai perus-suomalainen pieni epäluulo tai varovaisuus pilkistelisi tunneskaalassa, kun vieras ihminen pysäyttää. Ja aina pidän veskastani tiukasti kiinni.

Varovaisuus ei kai ole pahe, tiettyä pidättyväisyyttäkin suomalaisissa voi toisinaan olla. On silti turha viljellä käsitystä, että suomalaiset olisivat hiljaisia ja puhumattomia. Riittää kun katsoo ympärilleen; missä ystäväporukat kohtaavat, siellä keskustellaan kevyesti tai intensiivisesti ja usein nauru raikaa. Aika harva lähipiirissä tuntuu olevan arka ja ujo.

Eräs brittiläinen englanninopettaja puhui hämmentävästä suomalaisesta hiljaisuudesta, ja kertoi kuinka hän oli Hakaniemessä hampurilaisravintolassa ja katseli ihmetellen ympärilleen, kun ihmiset istuvat pöydissä eivätkä puhu mitään. Kysyin häneltä onko Englannissa tavallista, että toisilleen täysin vieraat ihmiset alkavat puhella vaikkapa bussissa. Opettaja sanoi paheksuen: "Ei tietenkään!" Ja minä vastasin: "Aivan!"

Siitä huolimatta saatan tarjota apuani pyytämättä ja yllätyksenä, kun pari vierasta ihmistä seisoo kadulla pälyillen ja karttaa vinhasti ympäri pyöritellen. Niinkin outoon paikkaan kuin Rautatieasemalle on kysytty neuvoa tuossa Pikkuparlamentin paikkeilla.

Pikkuparlamentissa toimii Kansalaisinfo, jonka päätehtävä on tarjota tietoa eduskunnasta niin esitteiden, esittelyfilmien kuin henkilökohtaisen neuvonnan kautta. Kansalaisinfo on avoin kaikille statuksesta riippumatta. Kansalaisinfossa on myös Ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen Helsingin toimipiste, josta saa julkaisuja ja tietoa Euroopan unionista ja Suomen EU-jäsenyyteen liittyvistä asioista. Kansalaisinfossa on lisäksi pieni kahvila sekä auditorio, jossa eduskunta järjestää erilaisia tilaisuuksia, usein yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa.

On tyypillistä, että Kansalaisinfon työvuorolla toimitaan sekä eduskunta- että kaupunkioppaana. Kotikaupunkia ja -maata joutuu katsomaan vähän ulkopuolisenkin silmin. Loppukesällä 2011 Kansalaisinfossa vierailleet yhdysvaltalainen äiti ja hänen aikuinen poikansa ovat jääneet erityisesti mieleeni. He katselivat esittelyvideota ja olivat kiinnostuneita politiikasta. Vanhempi rouva oli vieraillut Suomessa aikaisemminkin, vuoden 1952 kesäolympialaisten aikaan. Hän olisi kovasti tahtonut päästä katselemaan Helsinkiä stadionin tornista, mutta tiesi että se oli juuri silloin remontissa. Mutta ei stadionin torni ole ainoa paikka, josta Helsinkiä pääsee katselemaan yläilmoista. Virkamies-turistiopas tarjosi ulkomaalaisille vierailleen lähes yhtä korkeaa kohdetta eli Hotelli Tornin huippua.

Toivottavasti viihdyitte!


Raija Hietala