Parlamenttikirjasto

perjantai 22. helmikuuta 2013

Talouden sietämätön epämääräisyys

Olemme tottuneet huolestumaan maamme kilpailukyvystä vähän samalla tavalla kuin omasta henkilökohtaisesta vetovoimastamme; taas on päästetty kroppa repsahtamaan, ja salilla olisi käytävä nyt oikein urakalla. Viime aikoina on kuitenkin uutisoitu, että Suomen kilpailukyky onkin maailmalla rankattu ihan kärkijoukkoon. Asia ei ole yksinkertainen, kuten voimme lukea tästä Taloussanomissa 11.12.2012 julkaistusta artikkelista.

Yleinen epätietoisuus ei rajoitu vain kilpailukykyyn. Tavallisen kadunmiehen ja -naisen on vaikea saada otetta muistakaan talouden kipupisteistä. Yhtiöiden kurssit nousevat ja laskevat, ja tällä on jokin merkitys meille kaikille. Valtion menoja pitäisi leikata koko ajan. Joskus on lama ja silloin pitäisi leikata vielä enemmän, paitsi että joidenkin mielestä silloin ei saisi leikata, koska kysyntä laskee. Leikataan silti. Kun työpaikat vähenevät, ihmisiä pitäisi entistä enemmän kannustaa menemään töihin.

Meitä varjostaa valtionvelan suuruinen kysymysmerkki. Kuitenkin nyt jos koskaan kansalainen tarvitsisi taloudellista lukutaitoa ymmärtääkseen päättäjien tekemiä ratkaisuja ja kukaties pyrkiäkseen vaikuttamaan keskustelemalla, äänestämällä ja kansalaisaktivismilla. Miten elämäksi kutsutun kriisitilan keskeltä saa raivattua aikaa ja motivaatiota kehittää omaa tietämystä? Kuka valistaisi meitä?

Talousasiat ovat tunnetusti monimutkaisia, eivätkä talouden ammattilaisetkaan aina pääse niistä yksimielisyyteen. Tarvitsemme välittäjiä, asiantuntijoita, joilla on taito popularisoida tietämyksensä ja poimia tietotulvan seasta se olennainen. Tarvitsemme hyvin kirjoitettuja juttuja lehdissä ja hyvin taustoitettuja uutisraportteja. Tarvitsemme riippumattomia taloustoimittajia, jotka kirjoittavat asioista kvartaalia pidemmällä tähtäimellä, suuret kysymykset huomioiden.

Myös kirjastoilla on rooli taloustietämyksen treenaamisessa. Voimme tarjota kaoottisesta informaatiovirrasta seulottuja laadukkaita aineistoja ja mietittyjä kokonaisuuksia, joista tiedonjanoisen on hyvä lähteä liikkeelle. Voimme tarjota ”tuotteitamme” helposti kulutettavassa muodossa siellä, missä ihmiset liikkuvat.

Eduskunnan kirjaston sivuilta löytyy laaja tietopaketti Euroopan talouskriisistä. Paketti sisältää nyt osiot talouspolitiikan yhteensovittamisesta ja Kreikan lainaohjelmista, mutta tietopakettia tullaan täydentämään niin, että se kattaa myös muut sovitut tukiohjelmat ja vakausmekanismit. Tästä olisi hyvä aloittaa!

Pauliina Ruusu
 

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kuinka kirjat vaikuttavat



Vuonna 1906 yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Upton Sinclair julkaisi kirjan The Jungle.  Kirja oli karhea kuvaus Chicagoon  muuttaneiden siirtolaisten elämästä ja työstä.  Sen päähenkilö työskenteli teurastamossa, jätteiden, lian ja veren tahrimana.

Kun kirja julkaistiin, presidentti Theodore Roosevelt luki sen. Aluksi hän suhtautui hyvin kriittisesti kirjaan: ”suurin osa kirjassa kuvatuista asioista on mielikuvituksellista liioittelua tai suoranaista valehtelua.” Kirja jäi kuitenkin vaivamaan Rooseveltia ja hän päätti nimittää muutaman tutkijan selvittämään, työskennelläänkö teurastamoissa todella kirjailijan kuvaamalla tavalla.

Vaikka tutkijoiden raportissa kiistettiinkin kirjailijan karkeimmat kuvaukset, kirja kuitenkin muutti yhdysvaltalaista elintarvikelainsäädäntöä. Se synnytti niin paljon julkista keskustelua lihatuotteiden turvallisuudesta, että lainsäätä-jän oli pakko toimia. Kongressi sääti nopeasti lait lihatuotteiden tarkastamisesta ja puhtaista elintarvikkeista.

Tämä on loistava esimerkki, kuinka kirjat saattavat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Myös Suomesta löytyy muutamia vastaavia esimerkkejä.

Vuonna 1961 Pekka Kuusi julkaisi kirjan 60 –luvun sosiaalipolitiikka. Tähän kirjaan viitattiin usein eduskunta-keskusteluissa ja joskus on sanottu, että jokainen kansanedustaja luki tämän kirjan. Kirjoittaja itse arvioi, että eduskunta toteutti seuraavina vuosikymmeninä lähes kaikki esitykset, mitä kirjassa oli esitetty.

Vuonna 1964 Erik Allardt julkaisi kirjan Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine. Allardt loi kirjassa ns. solidaarisuusteorian, jolla oli myös poliittinen ulottuvuus. Hänen mukaansa sallivuuden lisääminen integroi ihmiset yhteiskuntaan. Tästä syystä esimerkiksi kommunisteja ei tule sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle vaan ottaa heidät mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan tasavertaisina ihmisinä. Tämä lisää heidän solidaarisuuttaan  suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Kirjan lukemisen jälkeen presidentti Kekkonen päätyi johtopäätökseen, että kommunistit voidaan ottaa myös hallitusvastuuseen. Paasion I hallitus nimitettiin vuonna 1966. Hallituksessa oli kolme SKDL:n edustajaa, myös SKP.stä.

Vuonna 1972 julkaistiin Risto Näätäsen kirja  Maantiekuolema. Samana vuonna maamme liikenteessä kuoli 1 156 ihmistä. Järkyttävä määrä kun ottaa huomioon, että vuonna 2011 liikennekuolemia oli 288. Kirjassaan Näätänen esitti liikennekuolemien ehkäisemistä  mm. nopeusrajoitusten tiukentamisella ja keskikaistojen rakentamisella. Presidentti Kekkonen luki kirjan ja uuden vuoden puheessaan vuonna 1973 otti esille asian, miksi Suomessa ei ole yleisiä nopeusrajoituksia kuten Ruotsissa ja Norjassa. Kekkosen puheen jälkeen asiaan alkoi käsitellä työryhmä, jonka työn  tuloksena Suomeen säädettiin tiekohtaiset nopeusrajoitukset elokuussa 1973.  

Kirjoilla on vaikutusta !
 
Timo Turja