Parlamenttikirjasto

torstai 20. lokakuuta 2022

Arvokas lahja ja kirjaston perustaminen


Kesäkuun alussa avattiin juhlanäyttely ”Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta”. Kirjaston vaiheita esittelevän aikajanan ja valokuvien lisäksi näyttelyssä on viisi vitriiniä. Vitriinien sisällöstä kerrotaan lyhyesti näyttelyesitteessä.

Tämä juttu liittyy ensimmäiseen vitriiniin ”Kirjalahjoitus Ruotsista ja Eduskunnan kirjaston perustaminen”.

Syksyllä 1871 Suomen säätyvaltiopäiville lahjoitettiin suuri määrä Ruotsin valtiopäiväasiakirjoja. Lahjan lähettäjä oli Ruotsin parlamentin kirjastonhoitaja tohtori D.M. Sandahl yhdessä muutaman valtiopäivämiehen kanssa.




Lahja sisälsi yhteensä 111 nidettä pöytäkirjoja, esityksiä ja valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja. Säätyvaltiopäivien ajalta oli vuodelta 1786 ritariston ja aateliston pöytäkirja. Muut niteet olivat kaksikamarisilta valtiopäiviltä vuosilta 1867-1871. 

Lahjoitukseen liittyi ehdotus, jonka mukaan Ruotsin ja Suomen valtiopäivät aloittaisivat valtiopäiväasiakirjojen vaihdon. Uusi Suometar kirjoitti 22.9.1871, että Suomessakin perustettaisiin ”valtiopäiväkirjasto eli -arkisto”, joka vastaisi vaihdosta.

Kirjaston perustamisasiakirjana pidetään säätyjen vastausta 3.6.1872 keisarin antamaan esitykseen rahavarain määräämisestä valtiopäiväkustannusten suorittamista varten. Vastauksessa säädyt ilmoittivat päättäneensä perustaa valtiopäiväkirjaston ja -arkiston. 

Lisäksi säädyt päättivät perustaa taloudenhoitajan viran, seuraaviin valtiopäiviin saakka. Taloudenhoitajan tehtävänä oli huolehtia valtiopäivillä syntyneistä asiakirjoista, painetuista kirjoista ja eduskuntatyötä varten hankitusta kirjallisuudesta. Vuonna 1891 perustettiin erityinen kirjastonhoitajan toimi ja samalla erotettiin kirjaston ja arkiston hoito taloudenhoitajan tehtävistä.

Kirjaston kokoelmat karttuivat hitaasti.Vuonna 1888 kokoelmissa oli noin 1200 nidosta. Kirjallisuuden ostamiseen ei ollut määrärahaa, joten kokoelmat kasvoivat vaihdoin ja lahjoin. Valtiopäiväasiakirjoja vaihdettiin Ruotsin valtiopäiväkirjaston kanssa. Tanskan kansankäräjäin kirjaston kanssa valtiopäiväasiakirjojen vaihto alkoi vuonna 1878. 

Aluksi kirjastoa pidetään auki kerran viikossa.Vuonna 1905 kirjastoa pidetään auki 3 tuntia päivässä. Vain eduskuntaa palveleva kirjasto muuttui kaikille avoimeksi kirjastoksi vuonna 1913.

Eläköön Eduskunnan kirjasto! 


Teksti ja kuvat: Päivi Erkkilä

Linkkejä:
Eduskunnan kirjaston perustamisasiakirja 3.6.1872 
Uusi Suometar 22.9.1871  
Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta. Tiedote juhlanäyttelystä
Eduskunnan kirjaston historia 

maanantai 3. lokakuuta 2022

Arkiston aarteita Eduskunnan kirjaston 150 vuotisen historian juhlanäyttelyssä

Eduskunnan kirjasto täytti 150 vuotta 3.6.2022. Juhlanäyttelyn Eduskunnan kirjasto – poimintoja 150 vuoden historiasta rakentamisessa myös Eduskunnan arkisto oli mukana. Osallistuimme tähän mielellämme, koska Eduskunnan arkistossa on paljon historiallisia aineistoja, jotka pääsevät harvemmin näkemään päivän valoa ja halusimme tuoda esille näitä arvokkaita aineistoja liittyen eduskuntaan ja sen toimintaan. 

Eduskunnan arkisto on toiminut Eduskunnan kirjaston yhteydessä vuodesta 1872 asti, jolloin säädyt perustivat arkiston ja kirjaston huolehtimaan asiakirjoistaan. Yksikamarisen eduskunnan aloitettua toimintansa vuonna 1907 Valtiopäiväkirjasto ja -arkisto nimettiin Eduskunnan kirjastoksi. Koska juhlimme tänä vuonna Eduskunnan kirjaston ja arkiston 150-vuotista taivalta, halusimme valita näyttelyyn aineistoja noilta varhaisemmilta vuosilta.

Ensimmäiseksi asiakirjaksi valitsimme vitriinimme kuvan patsasluonnoksesta, joka liittyy Keisari Aleksanteri II:n patsaan suunnittelukilpailuun, jonka Suomen säätyvaltiopäivät järjestivät vuonna 1884. Tähän kilpailuun kutsuttiin kaikki tuon ajan tunnetuimmat suomalaiset kuvanveistäjät ja säädyt valitsivat kilpailun voittajiksi kuvanveistäjät Johannes Takasen ja Walter Runebergin. 
Takasen kuoltua vuonna 1885, jäi veistosten toteutus Walter Runebergille. 




Aleksanteri II:n patsas paljastettiin vuonna 1894 Senaatintorille muistona hänen valtakautensa aikana virinneestä edustuksellisesta kansanvallasta Suomessa ja sen kautta alkaneesta merkittävästä lainsäädäntötyöstä. Eduskunnan arkiston kokoelmista löytyykin paljon asiakirjoja liittyen tähän patsaskilpailuun sekä patsaan rakentamiseen liittyviä asiakirjoja, kuten tositteita, kirjelmiä, laskelmia, luonnoksia ja materiaalinäytteitä.

Vitriinistämme on myös kaksi valtakirjaa säätyvaltiopäiviltä. Valtiopäiville valituille edustajille kirjoitettiin valtiopäivämiehen valtakirja, joita löytyy arkiston kokoelmista paljon. Vitriiniimme valitsimme porvoolaisen pappissäätyyn kuuluvan valtiopäämiehen, Lappeenrannan ja Lappeen kirkkoherra Johan Mattias Hackzellin (1816-1882) sekä Lapinjärven kirkkoherra Alexander Ferdinand Boreniuksen (1807-1881) valtakirjat. 

Tämän lisäksi valitsimme vitriiniimme asiakirjoja, joissa käsitellään 1800-luvun loppupuolen paloviinakysymystä.  Vuoden 1885 valtiopäivillä keskusteltiinkin aiheesta paljon. Eduskunnan arkiston kokoelmat sisältävätkin eri puolilta Suomea kerättyjä ja valtiopäivämiehille toimitettuja adresseja, nimilistoja ja anomuksia, joilla kannatettiin väkijuomien valmistuksen ja myynnin rajoituksia ja kieltoja. Vitriiniin valitsimme kaksi asiakirjaa, jotka sisältävät vuoden 1885 valtiopäiville osoitetun anomuksen ja nimilistan tähän liittyen.

Olette lämpimästi tervetulleita tutustumaan Eduskunnan kirjaston näyttelyyn sekä kirjaston kokoelmiin ja palveluihin. Näyttelymme on avoinna vuoden 2022 loppuun asti.


Soili Lintunen


Lähteet

Eduskunnan kirjasto. Eduskunnan kirjaston historia. 

Eduskunta. Demokratian polku 3. Senaatintori ja Aleksanteri II:n patsas.  

Eduskunta. Järjestäytyminen. Valtiopäivien avajaiset. 

Lindgren, Liisa 2000. Monumentum: muistomerkkien aatteita ja aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa.

J.V. Snellman. Alexander Ferdinand Borenius

Kansallisbibliografia 2017. Johan Matias Hackzell

maanantai 5. syyskuuta 2022

Eurooppa-foorumi Turussa 24.8.-26.8.2022

Sain mahdollisuuden osallistua läsnä olevana osallistujana Turun Eurooppa-foorumiin jälleen parin vuoden tauon jälkeen. Oli ilo kohdata muita EU-verkostojen jäseniä kasvotusten eikä pelkästään verkon välityksellä. 

Järjestyksessään viides foorumi kokosi Turkuun 24.–26.8.2022 keskustelemaan lähes 900 päättäjää, asiantuntijaa ja kansalaista. Kolmen päivän aikana toteutettiin 45 ohjelmaosuutta 40 ohjelmajärjestäjän ja 200 puhujan voimin. Livelähetyksissä vieraili tapahtuman aikana 3600 uniikkia kävijää. Foorumin aikana osallistujat keskustelivat aktiivisesti niin paikan päällä, tapahtuma-alustan kautta kuin sosiaalisessa mediassakin. Foorumin järjestelyissä korostettiin EU:n nuorten teemavuotta, moniäänisyyttä ja kaikkien kansalaisten mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa EU-keskusteluun.

Kaikki vuoden 2022 Eurooppa-foorumin ohjelmat ovat katsottavissa myöhemmin videotallenteina Eurooppa-foorumin sivujen kautta osoitteessa www.europeforum.fi.

Lukuisien kiinnostavien esitysten joukosta haluan esitellä niistä erityisesti kaksi tapahtumaa, joihin osallistuin; keskustelun vihreästä siirtymästä sekä keskustelun Euroopan unionin puolustuksen työkalupakista. Energia- ja ilmastopolitiikka sekä turvallisuuspolitiikka ovat Euroopan unionissa erittäin ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita.

Torstaina 25.8. otsikolla ”Vihreä siirtymä: onko EU:lla pallo hallussa?” kävivät keskustelua yliasiamies Jyrki Katainen (Sitra), puheenjohtaja Susan Saarinen (Turun Eurooppanuoret ry), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Ville Niinistö (Greens/EFA, vihr.). Moderaattorina toimi kansalaisviestinnän päällikkö, Ismo Ulvila, Euroopan komission Suomen-edustustosta. 




Ismo Ulvila totesi tilaisuuden aluksi, että energiakriisi vaikuttaa vihreään siirtymään nopeuttavasti. Sen jälkeen järjestettiin yleisöäänestys, jonka tuloksena oli selkeästi, että vihreätä siirtymää pitää kiihdyttää. Jyrki Katainen korosti, että meidän pitää mennä oikeaan suuntaan, enää ei saa sijoittaa fossiilisiin energialähteisiin. Markkinatalous menee vääjäämättä kiertotalouden suuntaan. 

Ville Niinistö näki, että kyseessä on fossiilisen energian kriisi. Sillä ei voi enää pyörittää taloutta. Naiiviuden aika on ohi, emme enää voi olla riippuvaisia diktaattoreista, kuten Putinista. Henna Virkkunen korosti, että meidän on investoitava puhtaisiin energialähteisiin. Olemme olleet liian riippuvaisia tuontienergiasta. Susan Saarinen tiivisti, että vihreä energia tarkoittaa hyvinvointia, turvallisuutta, koulutusta ja demokratiaa.

Niinistö muistutti, että tänä syksynä viedään energialakipaketti maaliin. Mitä nopeammin lait saadaan voimaan, sitä pikemmin markkinoilla alkaa tapahtua yritystoiminnan muodossa. Saarinen huomautti, että siirtymä on liian hidasta, mutta ymmärsi, että kompromissien teko on hankalaa.

Katainen esitti systeemisen muutoksen -käsitteen; komissio haluaa, että kaikki relevantit näkökohdat otetaan mukaan samaan pakettiin. EU on Kataisen mukaan edellä muita maailman toimijoita systeemisen muutoksen tekijänä. EU:lla on päätetyt standardit sähkönkulutukselle esimerkiksi televisioissa ja jääkaapeissa. Tämän vuoksi Kiinakin joutuu ne ottamaan huomioon omassa tavaran tuotannossaan. Virkkunen huomautti, että meillä on jo täydellinen riippuvuus Kiinasta esimerkiksi akuissa ja eri komponenteissa.

Niinistö muistutti, että maapallo on rajallinen. Kaivostuotanto kuluttaa maapalloa kaikkialla. Haasteena on, miten koko tuotantoketju saadaan ympäristökestäväksi? Metsien käyttö saatava resurssitehokkaammaksi. Pitää luoda maankäytölle, kiertotaloudelle taloudellista arvoa! Virkkusen mukaan pohjoismaiden on näytettävä tässä esimerkkiä, meillä on jo riittävästi mineraaleja. Katainen lisäsi, että koko maailmaa ei voi suojella. Markkinoiden on luotava lisää luontoa.

Keskustelun päätteeksi Ismo Ulvila totesi, että Euroopassa on fossiilisen energian hintakriisi. Komission Repower-ehdotuksen tavoitteisiin päästään muun muassa lisäämällä ilmalämpöpumppujen ja aurinkopaneelien käyttöä. Lyhytaikainen tavoite on saada ensi talvena sähkö riittämään.  Energian säästäminen on ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa. 


Perjantaina 26.8. ohjelmassa oli keskustelu EU:n puolustuksen työkalupakista. Puhujina olivat Jonas Cederlöf (Euroopan komissio/puolustusteollisuuden ja avaruuden pääosasto), kansainvälisten suhteiden johtaja Rasmus Hindren (Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus), Euroopan parlamentin jäsenet Henna Virkkunen (EPP, kok.) ja Eero Heinäluoma (S&D, sd.) ja EU-nuorisodelegaatti Lotta Tuominen (Allianssi ry). Moderaattorina toimi Antti Peltomäki, pitkän linjan EU-politiikan vaikuttaja ja tekijä.




Antti Peltomäki aloitti keskustelun kysymällä: Onko EU päässyt puolustuksellisesta kääpiösarjasta ylöspäin?

Jonas Cederlöf totesi, että komission puheenjohtaja von der Leyenin geopoliittinen unioni on toiminut. EU:n puolustus on suuri harmaa alue, paljon tulkinnanvaraa on nykyisissäkin perussopimuksissa. Strategisesta kompassista voi nostaa kokonaisturvallisuuden sekä EU:n aseman avaruuspalveluiden suurvaltana. Cederlöfin mukaan puolustusteollisuudella on toinen sopimuspohja kuin varsinaisella puolustuksella. Menevät kuitenkin limittäin. Omat lainalaisuudet molemmilla, osittain noudattavat normaalia markkinataloutta. Eurooppalaiset voivat ostaa parhaan mahdollisen asejärjestelmän, joka sattuu olemaan eurooppalainen.

Rasmus Hindrenin mukaan EU:n puolustuksen työkalupakki on olemassa, enimmäkseen potentiaalina. Jalka jarrulla ja kaasulla samaan aikaan. Haasteita instituutiot JA jäsenmaat. Ristivetoa on olemassa komission ja jäsenmaiden välillä. Rajaa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välillä ei enää ole. Vastustajat pyrkivät hyödyntämään näitä ongelmia. EU on tehnyt paljon viimeisen 10 vuoden aikana puolustuksen kehittämiseksi. Hindren näkee, että jäsenmaissa on usein erilaiset intressit, strategisen kompassin pitäisi auttaa siinä mielessä yhteisten kantojen muodostamisessa. Yksimielisyysperiaate on joskus hankaloittava tekijä.

Henna Virkkunen esitti, että komissio tuo puolustukseen liittyviä aloitteita, mutta jäsenmaat ovat usein hangoitelleet vastaan. Maantieteellinen sijainti ja historia määrittävät ao. jäsenmaan asenteet. Päätöksenteko vaikeata, koska yksimielisyyden vaatimus. Virkkunen peräänkuulutti muutosta tietyissä kysymyksissä, joissa määräenemmistöillä voisi päättää. Välttämättä ei tarvitsisi muuttaa perussopimuksia. EU:n puolustus täydentää Natoa. EU:n puolustus on keskittynyt puolustusteollisuuteen, eri rahastojen kautta. Esimerkiksi Sotilaallisen infrastruktuurin rahaston avulla lentokentät ja satamat saatetaan sellaiseen kuntoon, jotta niitä voidaan puolustuksellisesti käyttää. 

Eero Heinäluoma näkee, että puolustusyhteistyö tulee kuin paikallisjuna, hitaasti mutta varmasti. Kaikissa olosuhteissa tarvitaan Euroopan omaa suorituskykyä. Pitkä nimihirviö, yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka vertaa Nato. On luontevaa, että tehdään unionissa yhdessä puolustusyhteistyötä. Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys vähentää jännitteitä. Pysyvä rakenteellinen yhteistyö voidaan kehittää puolustukseen. Heinäluoma uskoo, että jossain vaiheessa nähdään EU:n puolustusministereiden neuvosto, ehkä jo ensi kaudella. Hän myös muistutti, että Rauhanrahasto antaa aseita Ukrainalle. 

Lotta Tuomisen mukaan arvopohja on EU:n vahvuus, puolustamme eurooppalaisia arvoja. Hänenkin mukaansa EU:n pitäisi osittain luopua yksimielisyysvaatimuksesta puolustuspolitiikassa. Tuominen esitti huolensa nuorison lisääntyneestä pahoinvoinnista, joka on omiaan antamaan tilaa populistisille ääriliikkeille. Strategisessa kompassissa hän näki, että on otettu hienosti huomioon naiset, muttei nuoria. Nuoret ovat tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa. Lotta Tuominen on syntynyt vuonna 2000, Putin on ollut vallassa koko ajan. Lopuksi hän pohdiskeli, että mitä seurauksia yhteiskunnassa on, jos katkaistaan yhteydet kansalaisiin ja kansalaisliikkeisiin?

Lopuksi vielä keskusteltiin siitä, että mikä on Euroopan unionin puolustussuunta? Kuuluvatko Afrikka, Lähi-itä, Aasia EU:n intresseihin?

Heinäluoman mielestä itä on puolustuksen pääsuunta. Muut alueet eivät silti menetä merkitystään. Kyseessä on Mosaiikki, EU vaikuttaa globaalisti. Cederlöfin mukaan instrumentit tarjoavat mahdollisuuden ratkaisuihin omista lähtökohdistaan, sama ratkaisu voi palvella montaa tavoitetta. 

Virkkunen näkee, että turpo on laajaa turvallisuuspolitiikkaa, Nato vastaa kollektiivisesta turvallisuudesta. Rauhanturvaaminen on kauempana tapahtuvaa toimintaa. Esimerkkeinä hän luetteli humanitaarisen avun Ukrainassa, tilapäisen suojelun pakolaisille, ruoka-avun, sanktiot...työkaluja kyllä EU:lta löytyy.

Hindrenin mielestä EU:lla on itä keskeisenä painopisteenä turvallisuuspolitiikassa. Muita haasteita ovat kyberuhkat ja sisäinen polarisaatio. Tuominen kiteytti monien haasteiden olevan globaaleja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja EU:n on puolustettava arvojaan kaikkialla.

Teksti ja kuvat:
Tommi Peuhkurinen