Parlamenttikirjasto

perjantai 28. lokakuuta 2016

Mitä tietoa?

Kysymyksiä
Yksi tämän ajan mielenkiintoisimmistä ilmiöistä on suhtautuminen tietoon. Asiantuntijatiedon painoarvo näyttää vähenevän samalla kun kokemus- ja musta tuntuu –tiedon painoarvo nousee. On vertaistietoa, virheellistä tietoa ja liian vähän tutkittua tietoa. Tieteellisen tiedon jatkuva kehittyminen ja uudistuminen saa jotkut kyseenalaistamaan koko tieteellisen tiedon merkityksen. 

Yhä useammin kysytään myös tiedon laadusta. Onko jokin taho tilannut tai maksanut tutkimuksen? Entä yhden tulkinnan doksa*, josta poikkeavia näkemyksiä ei suvaita? Kenen hallussa on totuus ja oikea tieto? Mistä tunnistaa oikean tiedon?  

Tiedon asialla?
Ongelmia tuottaa myös se, että tiedon asialla voidaan olla monella tavalla. Annan esimerkin menneisyydestä ja otan natsikortin käyttöön. Anders Rydell käy kirjassaan ”Kirjavarkaat - Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana” hyvin laajasti läpi niitä vapaamuurarien ja juutalaisten kirjastoja ja arkistoja, joista natsit ryöstivät kirjat ja arkistomateriaalin. Useimmat kirjastot ja arkistot siirrettiin sellaisinaan joko Heinrich Himmlerin johtaman Saksan keskusturvallisuusviraston ylläpitämään kirjastoon tai natsipuolueen pääideologi Alfred Rosenbergin perustamaan juutalaiskysymystä tutkivan instituutin kirjastoon.  

Valokuva: Päivi Erkkilä


Äkkipäätä vaikutti hieman oudolta, että vihollisiksi koettujen juutalaisten, vapaamuurarien, sosiaalidemokraattien, kommunistien ja liberaalien kirjat kiinnostivat niin kovasti natseja.  

Miljoonia varastettuja kirjoja ja arvokasta arkistomateriaalia tarvittiin ideologisista syistä. Varastetun aineiston avulla oli tarkoitus kääntää ja vääristellä etenkin juutalaisten historia, perintö ja muistot juutalaisia itseään vastaan. Näin löytyisi myös jälkipolville kelpaava uskottava oikeutus natsien toteuttamille laajamittaisille murhille, keskitysleireille ja teloituksille.  

Niinpä. Tiedon tuottaminen ja jakaminen tarkoitushakuisesti ideologisiin tai vaikka poliittisiin tarpeisiin on ikivanhaa vallan käyttöä.  

Luotettavaa tietoa
Tiedon viidakosta luotettavan, mahdollisimman oikean tiedon, löytäminen voi olla haasteellista. Aikaa kuluu lähteiden tarkistamiseen, kirjoittajan profilointiin, kuvientarkastusohjelmien käyttöön ja muihin tarkistuksiin. 

Onneksi on kirjastot, joista on totuttu saamaan luotettavaa, mahdollisimman oikeaa tietoa! 

Eduskunnan kirjasto on tiedon asialla aivan toisella tavalla kuin natsien kirjavarkaat. Jo kirjaston visiossa sanotaan näin: ”Eduskunnan kirjasto tukee demokratiaa, toteuttaa perustuslaissa ilmaistua oikeutta julkiseen tietoon, edistää eduskuntaan, lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan liittyvän tiedon saantia ja vahvistaa asiakkaidensa kykyä toimia aktiivisina kansalaisina.”  

Toteutamme visiota välittämällä tietoa eduskunnasta ja sen toiminnasta, lainsäädännöstä ja oikeusjärjestelmästä sekä suomalaisesta yhteiskunnasta, Euroopan unionista ja kansainvälisistä järjestöistä. Tiedonhakujen vastauksemme ovat faktatietoa edellä mainituista asioista. Tiedon asialla olemme myös asiantuntijoidemme laatimissa erilaisissa tietopaketeissa ja lukuisissa avoimissa koulutuksissa.  

Eduskunnan kirjaston tehtävänä ei kuitenkaan ole määritellä, mikä on yksi ja ainut totuus. Tutkimuskirjastolla niin ei voi ollakaan. Siksi jo 144 vuoden ajan karttuneet monipuoliset kokoelmamme sisältävät keskenään ristiriitaisiakin tietoja. Eduskunnan kirjasto ei toimi portinvartijana. Emme valitse kokoelmiimme vain yhden aatteen kirjoja. Emme myöskään valitse kokoelmiin vain hyväksytyn tai vallitsevan totuuden mukaisia kirjoja tai elektronisia lähteitä. Julkaisun liittäminen kokoelmiin ei ole myöskään moraalinen kannanotto asian/henkilön puolesta tai vastaan.

---------------
*”Doksaksi kutsutaan tilannetta, jossa vain yksi tulkinta totuudesta on sallittu, eikä siitä poikkeavia näkemyksiä suvaita.” Sarja, 113.
 
 
Päivi Erkkilä
Kirjallisuus



Ei kommentteja: