Outside the box – poliittiset blogit ja sodankäynnin taito

  

 “His lively and acerbic blog was far better than the stuff pumped out by the army of foreign correspondents in the country.” (Peter Mass, foreign correspondent, Slate, about a blogger Salam Pax, a pseudonym)

Miksi blogit onnistuvat siinä, missä media epäonnistuu? -kysyy David D. Perlmutter  2000-luvun puolessa välissä julkaistussa kirjassaan Blogwars, jossa hän analysoi blogien roolia poliittisessa kulttuurissa. Vastaus on nähdäkseni kaksijakoinen: medialla on edelleen kiistämättä keskeinen rooli politiikan julkisuuden näyttämönä ja julkisen keskustelun agendan asettajana, mutta sosiaalinen media ravistelee näiden uskottavuutta arvioimalla yhä tarkemmin sitä, mitä median näyttämöllä esitetään.

Vaikka Perlmutter keskittyy amerikkalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja kirjalla on ikää jo lähes kymmenen vuotta, hänen huomioillaan on sanottavaa edelleenkin. Ajankohtaisuutta niihin tuo se, että sosiaalisen median kärjekkäimmät ja vihamielisimmät äänet ovat olleet pinnalla viimeaikaisessa keskustelussa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, kuinka poliittinen keskustelu sosiaalisessa mediassa voi olla myös poliittista kulttuuria rikastavaa, argumentoitua ja analyyttista.

Taustoitusta ja likilukua

Perlmutter erittelee bloggaajien käyttämiä toimintamalleja ja niiden tuottamaa lisäarvoa; hän ei niinkään puutu kirjoitusten laatuun ja tyyliin, vaan siihen, miten lisäarvoa tuotetaan.

Bloggaaja voi ensinnäkin olla tilanneanalyysien tuottaja, joka antaa huomionarvoista palautetta ja näkemyksiä aiheen tulkintaan. Jos hän kokoaa ja järjestää taustatietoa aiheesta ja tekee sen pohjalta tilanteen analyyseja, hän on myös aiheen taustoittaja. Osa näin suuntautuneista blogeista on asiantuntijoiden kirjoittamia, mutta asialla voivat olla myös politiikasta kiinnostuneet aktivistit. Analyysi voi olla myös yksityiskohtien tarkastelua. Bloggaaja voi olla wisebot, joka purkaa tekstin merkityksiä likilukemalla sitä rivi riviltä ja arvioi sitä oman asiantuntemuksensa kontekstista käsin.

Bloggaaja tuottaa lisäarvoa myös eräänlaisena kenttätyöntekijänä – hän on paikallinen kirjeenvaihtaja, joka liikkuu verkostoissaan, keskustelee ja tekee havaintoja viiteryhmänsä tai ”kadunmiehen näkökulmasta”. Vaikka pelkästään verkkotiedon ja -keskustelujen varassa voi tuottaa näkemyksellistä taustatietoa, innokkaimmat bloggaajat myös tekevät arvioita tilaisuuksista ja tapahtumista ja voivat haastatella avainhenkilöitä. Monimuotoisella kommentoinnilla on myös historiallista arvoa: pitkällä tähtäimellä blogit tuottavat monimuotoisempia tulkintoja poliittisista tapahtumista.

Vallan vahtikoira ja epätyypillinen poliittinen analyysi

Järjestelmällinen taustatiedon kokoaminen ja analyysi voi syventyä parhaimmillaan tutkivaksi journalismiksi. Se voi toimia median kehyksien ulkopuolella vapaammin, mutta toisaalta ilman toimittajan statusta pääsy tiedon lähteille voi olla rajoitetumpaa. Tutkiva bloggaaminen voi luoda rakentavalla tavalla vallankäytön valvonnan kulttuuria, jossa tiedostava ja vastuullinen bloggaaja on myös tutkivien journalistien tapaan vallan vahtikoira.

Perlmutter korostaa sosiaalisen median erityislaatua etenkin sellaisille bloggaajille, jotka eivät viitekehyksiltään sovi perinteiseen mediaan (nonmediafit expert) tai joiden asiantuntemus ei perustu alan koulutukseen (non-traditional expert). He tuottavat epätyypillistä poliittista analyysia ja kommentointia, jonka voimatekijänä on se, että näkemyksissä voidaan ylittää perinteisen median korrektiuden rajat. Hän voi arvioida informaation paikkaansa pitävyyttä ja avata ja tutkia informaatiota, joka on tarjottu tietyissä kehyksissä. Blogien lisäarvona on yleisemminkin sananvapauden laajentajaminen; itsenäisyys ja irrallisuus mediaorganisaatioiden kehyksistä mahdollistaa vapaammat tulkinnat, ja antaa mahdollisuuden avata näkökulmia, jotka olisivat liian kärjekkäitä perinteiseen mediaan.

Hyvä bloggaaja on myös poliitikon avustaja. Parhaimmillaan politiikan bloggaajien analyysit ja kritiikki voivat olla niin hyödyllisiä, että he eivät ainoastaan seuraa poliitikkoja ja mediaa, vaan myös media ja poliittiset toimijat seuraavat heitä. Perlmutter korostaa, että luotettavien ja eri näköaloja tuovien bloggaajien arvo poliitikolle on kuin hyvien assistenttien arvo professorille. Toisaalta, blogista alkanut kiinnostus politiikkaan voi viedä mukanaan niin, että siitä lähtee liikkeelle avaus tielle politiikan ammattilaiseksi.

Laajennettua ja ennakoimatonta mediatilaa

Sosiaalinen media antaa laajennettua mediatilaa, jossa voidaan toimia vapaammin, mutta ne tuottavat myös dilemman: virallinen ja epävirallinen mediakenttä ei toimi jatkumona ja niiden välillä ei välttämättä liikuta sujuvasti. Kun monet sosiaalisen median aktivistit ymmärtävät toimivansa virallisen poliittisen ja mediakentän ulkopuolella ja pysyvänsä siellä, vaikeuksia voi olla myös liikkua toiseen suuntaan: luoda sosiaalisessa mediassa uskottava ja toimiva tyyli poliittiselle toimijalle.

Viestintä sosiaalisen median kentällä on tullut myös vaikutuksiltaan ennustamattomaksi. Jos viestien laineet lähtevät liikkeelle, ne voivat yhtä hyvin nostaa tai kaataa esittäjänsä. Vaikka kommenttien myötä tulee tukea ja kannustusta, myös kritiikki on kovaa – sanottua voidaan arvioida perustellusti, mutta yhtä hyvin palaute voi mennä henkilökohtaisuuksiin tai olla järjestelmällisesti vihamielistä, asiatonta ja repivää. Kenen tahansa julkisuudessa esiintyvän on varauduttava siihen, että oman version lisäksi verkossa leviää parodiaversio puhutusta. Puheet tai esiintymiset tilaisuuksissa ovat myös hyvin toisenlaisia kuin nopealiikkeinen keskustelu sosiaalisessa mediassa; jos kommentoinnin sävy kääntyy vihamieliseksi, voi olla vaikeaa selviytyä negatiivisten tulkintojen levinneestä kehästä ulos tyylipuhtaasti. 

Toisaalta menestyjät voivat vahvistaa sosiaalisen median sloganin: I am the media. Yli 10 000 seuraajaa kertoo, että mainosta muissa medioissa ei välttämättä enää tarvitse saadakseen viestinsä perille.

Päivikki Karhula