Työhyvinvointia etsimässä

Olen ollut työelämässä mukana vasta 30 vuotta ja aina on johdossa ollut vikaa, esimiehet ulalla työn priorisoinneista ja työkaverit valittajia. Ennen oli paremmin, mutta ei tässä kannata mitään yrittää, kun mikään ei muutu tai menee vain huonompaan suuntaan. Mutta en minä valita.

Edellä kirjoitettu oli karrikoitua mutta silti voi kuulostaa ainakin jossakin määrin tutulta. Oikeasti suomalaisen työhyvinvoinnin yleisilme ei kai ole näin mustanpuhuva. Tosin tällä kansanluonteella herkästi joko vaikenemme tai juutumme vain ongelmien pohdintaan pääsemättä eteenpäin.

Osallistuin 2.11. Eduskunnan kirjastossa  henkilökunnalle järjestettyyn työhyvinvoinnin (TYHY) kehittämistilaisuuteen. Kirjasto kuuluu hallinnollisesti Eduskunnan kansliaan, josta aloite tapahtuman järjestämiseen tuli. Tilaisuus toistui samanlaisena kahtena päivänä, jotta mahdollisimman moni  pääsisi mukaan. Tilaisuuksissa  mukanaolleet jaettiin ensiksi pienryhmiin, jossa keskusteltiin päivän aiheesta ennalta jaetun esittelymateriaalin pohjalta. Lopuksi kukin pienryhmä esitteli keskustelun tuloksena syntyneitä ajatuksia.

Pienryhmäkeskustelun pohjapaperissa työhyvinvoinnin kehittämiskohteet oli jaettu  neljäksi osa-alueeksi (johtaminen ja esimiestyö, työolot ja työympäristö, terveys ja voimavarat, ammattitaito ja osaaminen), joihin pyrittiin ryhmäkeskusteluissa saamaan  tavoite- ja toimenpide-ehdotuksia. En käy tässä yhteydessä luettelemaan  kaikkia esitettyjä  tavoite- ja toimenpide-ehdotuksia vaan tyydyn nostamaan esiin joitakin asioita ja ajatuksia aiheen ympäriltä.

Johtamisen ja esimiestyön osalta toivottiin lisää vastuullista ”konkreettista visionaarisuutta” eli näkemystä kirjaston tavoitteellisesta ja toivotusta tulevaisuuden tilasta ”menestykseen”  ja siitä miten siihen päästään.  Edelleen esimiehiltä toivottiin nykyistä enemmän rohkaisua vuorovaikutukseen - avoimeen keskusteluun ja mielipiteiden molemminpuoliseen esilletuomiseen ja kunnioittamiseen. Nykyisessä henkilöstöresurssien tilanteessa työn painopistealueiden, töiden organisointi ja vastuiden tasapuolinen jakaminen korostuvat entisestään.

Työolojen ja työympäristön osalta TYHY-tilaisuudessa  kosketeltiin  toukokuussa tapahtunutta  muuttoa  Postitalon väliaikaisiin tiloihin, joissa työskentely jatkuu vuoden 2013 loppuun saakka.  Tämän jälkeen palataan asteittain Aurorankadun peruskorjattuihin tiloihin. Postitalon tilat on koettu asianmukaisiksi, mutta talven tehdessä tuloaan on todettu ongelmia ilmastoinnin ja erityisesti vetoisuuden osalta. TYHY-päivän yhdeksi käytännön toimenpiteeksi  asetettiin  työhuoneiden lämpötilojen ja vetoisuuden tarkkailu ja tarkistus (myös ikkunoiden).

Työryhmät olivat yksimielisiä siitä, että Postitalon tilat asettavat haasteita erityisesti pitkäjänteiselle, syventymistä vaativalle työlle. Henkilöstö on nykyisellään suurelta osin sijoitettu kahden tai useamman henkilön yhteisiin työhuoneisiin ja avokonttoriin. Pitkäjänteisyyttä vaativia töitä varten kaivattiin hiljaisempaa tilaa tai ns. syvemmän työskentelyn  huonetta.  Ergonomian osalta viimeistään siirryttäessä takaisin Aurorankadulle todettiin tarvittavan nykyistä ajanmukaisempia työpöytiä (sähköpöytiä) ja tuoleja.

Tässä yhteydessä nousi esiin myös kysymys työaikojen joustavuudesta ja etätyöstä. Kaikissa työ- ja elämäntilanteissa ei ole välttämätöntä olla läsnä työpaikalla, vaan voisi olla mielekkäämpää ja tuottavampaakin, jos työt voisi tehdä normityöajan ulkopuolella ja vaikka etätyönä silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Terveyden ja voimavarojen osalta ryhmätyöskentely tuotti monenlaisia ehdotuksia. Kaivattiin mm. lisää yhteisöllisyyttä, sillä luonteva vuorovaikutus henkilöstön kesken on vaikeutunut Postitalon tiloissa osan henkilökunnasta toimiessa työhuoneissa lukkojen takana.  Sovittiinkin järjestettävän henkilökunnalle säännöllisesti yhteisiä kahvipausseja, joissa voidaan tavata vapaamuotoisemmin. Myös esitettiin järjestettäväksi yhteisiä taukojumppatilaisuuksia.

Edelleen yleisesti todettiin, että kirjaston ja kirjastomaailman osalta moni asia on muutoksen tilassa ja pohdittiin onko muutosta ja epävarmuutta  jo liikaa?  Samaan aikaan kun henkilöstö vanhenee ja vähenee, työnkuvat todennäköisesti laajenevat ja työvälineetkin muuttuvat. Ammatillisen osaamisen ylläpitäminen edellyttää oppimiseen kannustamista ja koulutukseen panostamista. Osaamiskartoitusta tarvitaan ja sitä ollaankin jo laatimassa. Lisäksi osaaamisen ja koulutuksen karttuminen tulisi jotenkin huomioida myös palkkauksessa.

Edelleen tuotiin esiin se seikka, että tiedon jakamisen merkitys korostuu koko henkilökunnan, mutta erityisesti johtavien tietoasiantuntijoiden erityisosaamisen kohdalla. Tietoa jakamalla varmistamme kukin  osaltamme, että koko henkilökunnan tietämys ja ammattitaito on ajan tasalla ja pystymme tulevaisuudessakin palvelemaan asiakkaitamme ammattitaitoisesti ja hyvin. Lisäksi toivotaan erilaisten koko henkilökunnalle järjestettävien  koulutustilaisuuksien lisäämistä, kannustusta koulutukseen hakeutumisessa, itseopiskelua, työparityöskentelyä.   

Kaiken kaikkiaan TYHY-tilaisuus toimi mielestäni odotetulla tavalla. Kritiikkiä annan siitä, että  tilaisuudelle varattu aika oli liian lyhyt. Tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia, tai ainakin jotakin sinnepäin, asioiden tilan parantamiseksi syntyi. Työpaikalla ja työaikaan kuluu aika suuri osa ihmisen jokavuorokautisesta valveillaoloajasta  ja aktiivisimmasta elämänvaiheesta ja siksi mielestäni on hyvä ja tarpeellista, että henkilökunnalle tarjotaan tilaisuuksia  keskustella työhön ja työhyvinvointiin liittyvistä ja vaikuttavista asioista. Se saattaa myös antaa perspektiiviä oman työn hahmottamisessa osana kokonaisuutta nimeltä Eduskunnnan kirjasto. Ja samalla voi ainakin yrittää vakuuttaa kollegat ja esimiehet oman työn, ajatusten ja ideoiden tärkeydestä. Tämä edellyttää luonnollisesti osallistumista tällaisiin tilaisuuksiin.

 Heikki Rajala