Tietoteknisiä muistelmia kolmelta vuosikymmeneltä

Viime viikolla tuli pohdittua mitä tulevaisuus tuo tullessaan kirjastoille. Ja kas kummaa tulevaisuus sai ajatukseni palaamaan menneisyyteen. Siis siihen miten paljon tiedon ja tekniikan maailma kolmessakymmenessä vuodessa onkaan muuttunut. Tekniikan kehitys on ollut huimaa, niin välineiden, yhteyksien kuin sähköisten hakutapojenkin osalla. Myös tiedon kuvailu on kehittynyt.

Ensimmäiset omakohtaiset kokemukseni sähköisestä tiedonhausta ovat Helsingin kauppakorkeakoulusta 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta. 'Tyhmällä' päätteellä oltiin yhteydessä jo silloin olemassa oleviin ao. kirjaston tietokantoihin (niiden pohjalta lienee nykyinen Helecon-tietokokonaisuus syntynyt). Ensikontaktia lohdutti se tieto, että yhdellä napin painalluksella ei voi tuhota mitään. 1980 sain töissä käyttööni Rank Xeroxin tekstinkäsittelylaitteen, jossa "kuulemma on tarvittavat ominaisuudet tietopankkiyhteyksiin eli tyhmänä päätteenä toimimiseen". Kukaan vain ei tiennyt miten se toimii, eikä se edes kiinnostanut ATK-yksikköä. Muutamia testailuja kyllä tarvitsin ennen kuin sain rakkineen toimimaan. Kenenkään muun en tosin ole kuullut moista aparaattia tietopankkiyhteyksiin käyttäneen!

1984 olivat jo PC:t yleistymässä ja sain silloin ensimmäisen PC:ni. Ison työpaikkani ATK-yksikkö kantoi työpöydälleni kasan IBM:n laatikoita todeten "Toss on sun konees, me ei ymmärretä siitä mitään, Kasaa itse". ATK-ihmisten mielestä PC:t oli jotain ihan muuta kuin heidän reviiriään. Tulipahan perehdyttyä PC-maailmaan perusteellisesti heti alussa, kun kasasin koneen toimintakuntoon yksikseni. Taas sain tuntea onnistumisen iloa, kun onnistuin pääsemään tietokantoihin käsiksi ja käyttämään konetta kaikkeen muuhunkin. Koneeni oli työpaikkani viides PC, pari vuotta myöhemmin niitä oli talossa jo yli 200 – ja toisin kuin minun koneeni tapauksessa ATK-puoli jo hyväksyi kilpailijat isoille tietokoneille ja oli mukana niiden kokoamisessa ja käyttöön opastamisessa.

Työpaikkojeni vaihdot ovat tutustuttaneet minut lukuisiin eri alojen tietokantoihin ja erilaisiin komentokieliin. Tietopankkien käyttö oli 1980-luvulla kallista datapak-yhteyksillä ja tietopankkien huimilla minuuttiveloituksilla ja tulostemaksuilla. Datapak-yhteydet olivat äärimmäisen hitaita, maksoivat markan minuutti ja lisäksi maksettiin välitettyjen merkkien mukaan 42 mk/Ksegmentti (satuin törmäämään vanhaan paperiini). Langattomia verkkoja ja mokkuloita ei osattu edes kuvitella.

Tietoliikenneyhteysmaksujen lisäksi maksettiin sitten vielä tietopankeille 300- 500 mk yhteysajasta sekä tulostekohtaisia maksuja. Olikin tärkeää osata komentokielien erot, missä hakukomento oli find, missä search ja missä piti muistaa kirjoittaa pari pistettä ennen komentoa jotta kone ymmärsi saavansa komennon (!). Esimerkiksi Eurobases –tietopankissa taas piti kaikki komennot aloittaa aina osalla m: esimerkiksi tietokantaa valittaessa piti aloittaa m:ba bas- tekstillä ja vasta loppuun kirjoittaa haluamansa tietokanta. Ihan vastaava oli kirjo kaikkien muidenkin komentojen kohdalla eri tietokannoissa. Ei ihme, että silloin syntyi erillisiä tietopalveluyksiköitä. Silloin haaveena taisi olla, että "olispa edes samanlainen
komento/hakukieli kaikissa".

Niistä ajoista pelkästään muutos googlehakuihin on huima – sana vain koneeseen ja sillä selvä. 'Helpot' haut eivät enää vaadi tietopalveluihmistä, kuka tahansa voi tehdä ne itse ja missä tahansa mokkuloiden pienten kannettavien kanssa tai puhelimella.

Mutta tulevaisuus – sitä on aina ollut vaikea ennustaa. Henkilökohtaisen sähköisen työpöydän tarjoamista mahdollisuuksista osaamme jo jotain kuvitella. Ainakin lupauksen vielä paremmista mahdollisuuksista haluan siinä nähdä. Vaikeaa sitä vastoin on ennakoida mitä tulevaisuuden vielä tunnistamattomat muutokset tarkoittavat kirjastoissa ja niiden palveluille.

Tulevaisuus se on siis ihan toinen juttu!


Virpi Johansson