Ensimmäisen kerran kävin Eduskunnan kirjastossa historian opintoihin liittyvän excursion yhteydessä lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Siihen aikaan opiskelijat vietiin tutustumiskäynnillä myös kirjavarastoon: esittelystä jäivät mieleeni vain liukuhyllyt.
Seuraavan kerran kävin Eduskunnan kirjastossa kesällä 1986 tutustumassa sisareni työpaikkaan. Se ei ollut niin helppoa kuin olin luullut. Ensin nousin Eduskuntatalon rappuset. Vaivanpalkaksi sain kuulla, että minun täytyy kiertää talo päästäkseni kirjastoon. En uskonut ohjetta vaan nousin toiset portaat ylös Puhemiehen aukiolle. Pyöriskelin aukiolla ja ihmettelin, miten ihmeessä sinne Eduskunnan kirjastoon oikein päästään. Laskeuduin portaat alas, jatkoin kiertämistä ja löysin Eduskunnan kirjaston.
Olin ilmeisesti aikaisemmalla käynnillä kulkenut silmät kiinni, sillä katselin Eduskunnan kirjastoa kuin ensimmäistä kertaa. Avara tuloaula, joka suoraan jatkui palvelutiskin kautta kirjaston ytimeen: viidessä rivissä oleviin kortistolaatikoihin. Ihastellen katselin näkemääni ja ajattelin: tältä näyttää oikea ja hyvä kirjasto.
Kirjastoalan opinnoista huolimatta en ollut ajatellut kirjastouraa. Tammikuun alussa 1987 kuulin sisareltani, että kirjastoon haetaan yhtä hakijaa. Olin juuri muuttanut Helsinkiin eikä minulla ollut töitä. Seuraavana päivänä soitin Inkeri Niemiselle ja kerroin olevani kiinnostunut tilapäisen kirjastoapulaisen tehtävistä. Minut kutsuttiin haastatteluun, jossa ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekannin johdolla minua tentattiin monenlaisista asioista.
Aloitin työt Eduskunnan kirjastossa19.1.1987, Heikin päivänä. Ulkona oli kolmisenkymmentä astetta pakkasta, mutta Eduskunnan kirjastossa oli lämmin.
Päivi Erkkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti