Eduskunnan varapuhemies Johannes Koskinen avasi viime torstaina Lakikirja 250 vuotta –näyttelyn Eduskunnan kirjastossa. Näyttely järjestetään sen kunniaksi, että tänä vuonna on kulunut 250 vuotta siitä, kun ensimmäinen painettu suomenkielinen lakikirja ilmestyi Suomessa.
Lakikirjanäyttelyn yksi osa on valokuvakokoelma otsikolla ”Lakikirja työvälineenä”. Valokuvia on näyttelyyn saatu pääosin käräjätuomari Hannu Lindgreniltä Kuopiosta. Kuvat on otettu 1970- ja 80-luvuilla Itä-Suomessa silloisten tuomareiden ja viskaalien arjesta. Ne eivät ole poseerauskuvia juhlatilaisuuksista, vaan niissä on ikuistettu hetkiä lakimiehen työn arjesta. Kuvissa lakimiehet valmistelevat juttuja ja istuvat käräjiä lakikirja apunaan. Näistä kuvista käy ilmi miten keskeinen työväline lakikirja lakimiehelle oli sinä aikakautena. Ilman lakikirjaa ei lainsoveltajan työtä olisi voitu tehdä.
Oikeustiedettä opiskelleet ovat kaikki joutuneet perehtymään lakikirjan rakenteeseen ja käyttämään lakikirjaa jo opiskeluaikanaan. Suurella osalla lakimiehistä on myös tallella se ensimmäinen, paljon luettu ja alleviivattu lakikirjakappale. Sen lisäksi, että lakikirja on juristille työväline, se on myös ollut monelle lakimiehelle lain ja oikeustieteellisen tietämyksen symboli. Lainsäädännön yksityiskohtia ei tarvitse muistaa kun oikeudellisten kysymysten ratkaisussa voi turvautua käsillä olevaan lakikirjaan.
Lakikirja on 1990-luvun loppupuolella siirtynyt verkkoon Suomenlaki.com –palvelun muodossa. Ajantasaisia säädöksiä on lisäksi tarjoilla esim. Finlex, Edilex ja WSOYPro –palveluissa. Nämä sähköiset palvelut korvaavatkin tänä päivänä osittain painetun lakikirjan. Perinteinen lakikirja on kuitenkin edelleen kovassa käytössä, etenkin lainvalmistelussa, tuomioistuimissa ja hallinnossa. Usein lakikirjaa ja sähköisiä palveluja käytetään rinnakkain. Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, mutta oletettavaa on, että painetulla lakikirjalla on paikkansa lakimiehen työssä ainakin vielä seuraavan vuosikymmenen ajan.
Erika Bergström
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti