Kenelle antaisit kirjastotieteen Nobel-palkinnon, jos sellaisia jaettaisiin? Löytyisikö Suomesta alan huipputiedemiehiä?
Lämmöllä muistelen Alivaltiosihteerin radiohupailua kirjastotieteen Nobelistista, hollantilaisesta emeritus kirjastoamanuessista Idun Balderista, joka aikanaan keksi "Hiljaa!"-kyltin.
Menemättä tässä sen tarkemmin siihen, onko nykyinen informaatiotutkimus tiedettä lainkaan (ks. Vesa Suomisen kirjoitus) on hauska pohdiskella, ketkä alan suuret nimet olisivat jonkinlaisen tunnustuksen arvoisia. Omista informaatiotutkimuksen opinnoistani on kulunut jo tovi ja ilman mitään apuvälineitä mieleeni palautuvat nimet tenttikirjoista: Dervin, Ranganathan, Zipf, Shannon ja Buckland. Kotimaisista mieleeni tulevat lähinnä opiskeluaikojeni professorit Tampereelta: Järvelin, Vakkari, Sormunen, Savolainen. Ja voittaja on…?
Nobel annetaan saavutuksista kyseisellä tieteenalalla. Mitkä ovat informaatiotutkimuksen suuria saavutuksia viime vuosikymmeninä? Kuka osaa kertoa? Ainakin minusta kirjastotyöntekijänä olisi kiinnostavaa nähdä jonkinlainen lista oman tieteenalani viimeaikaisista saavutuksista. Tällä hetkellä en osaa nimetä yhtään aihealuetta, jossa informaatiotutkimus olisi internetin aikakaudella tuonut alalle jotain erityisen hyödyllistä tai muuten mullistavaa. Kirjastoalan innovaatiot ja käytännön trendit tulevat jostain muualta kuin kirjastotieteen/informaatiotutkimuksen tekemisestä. Tai ehkä olen vain tietämätön. Jos saavutuksia on tehty, niin niitä olisi hyvä rummuttaa kirjastoväen tietoon.
Esa-Pekka Keskitalo muistutti viime vuonna Ig-Nobeleista, naurettavista tieteellisistä tutkimuksista, joiden arvoisaan joukkoon oli kelpuutettu myös tutkimus the-sanan indeksointikäytännöistä. Tämän vuoden Ig-Nobelistit paljastetaan muuten lokakuun toinen päivä. Toivottavasti sieltä ei tänä vuonna löydy liikaa kirjastolaisille tuttuja aiheita.
Jani Stenvall
2 kommenttia:
Ehkä sellaisen kirjastokonkarin voisikin palkita, joka jääräpäisesti työssään ja toiminnassaan uhmaa ikävästi narskuvia nykyilmauksia kuten innovaatiot, visiot ja strategiat etc, jotka tuossa kirjoitusasussaan sopivat kirjastojen toiminnan kuvaamiseen ja määrittelemiseen varsin tahmeasti.
"Mitkä ovat informaatiotutkimuksen suuria saavutuksia viime vuosikymmeninä?"
Muutaman vuoden takainen vastausyritys tähän Janin esittämään kysymykseen löytyy
täältä. Aihe on kirvoittanut myös myöhempää keskustelua.
Nobelisteista ja huippututkijoista puhuminen on tietenkin kiinnostavaa ja muodikasta. Pidän kuitenkin tätä puhetapaa jossain määrin ongelmallisena. Tässä diskurssissa tieteenalojen saavutukset assosioituvat (pelkästään) poikkeusyksilöihin, vaikka tieteelliset innovaatiot ovat (ensi sijassa) kollektiivisen työn tulosta. Neromyytin pönkittämistä mielekkäämpänä pidän itse tieteenalojen tarkastelemista erilaisista tutkimussuuntauksista ja -ohjelmista koostuvina kokonaisuuksina, joiden rajat muihin tieteenaloihin eivät ole kiinteitä vaan pikemminkin liukuvia.
Tiede on ryhmätyötä samaan tapaan kuin moni muukin inhimillinen toiminta. Aivokirurgi ei operoi yksin, eikä lahjakkainkaan pilotti pidä Finnairin konetta yksin ilmassa.
Kimmo Tuominen
Lähetä kommentti