Astrid Lindgren - vaarallinen kirjailija

Tanten är farlig! – Astrid Lindgren lehtiotsikossa.

Lastenkirjailijana tunnettu Astrid Lindgren oli paljon muutakin kuin Peppi
Pitkätossun luoja. Peppi sanoo: “Den som är väldigt stark, måste vara också väldigt snäll.” Kirjailija oli kantaa ottavana kansalaisena rohkea, mutta ei aina kovin kiltti. Lindgrenin syntymästä on kulunut tänä vuonna sata vuotta, ja kirjailijaa on muistettu laajalla näyttelyllä Kungliga biblioteketissä (KB), Ruotsin kansalliskirjastossa. Näyttely esittelee Astrid Lindgrenin nimenomaan yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Näyttelyssä "Ingen liten lort" on esillä pieni osa kirjailijan arkistosta, joka on sijoitettu KB:hen. Kokonaisuutta pidetään laajimpana ruotsalaisen kirjailijan jättämänä arkistona. Se sisältää kirjeitä, käsikirjoituksia, päiväkirjoja, lehtileikkeitä. Arkiston järjestäminen on vielä kesken; sen laajuudeksi arvioidaan 125 hyllymetriä.


“Man ska leva för sitt land, inte dö för det”

Astrid Lindgren tavoitti kirjoituksillaan kaikki ikäpolvet lähes 60 vuoden ajan 1940-luvulta lähtien. Lindgren-tutkija Lena Törnqvist pitää Astrid Lindgreniä aikansa suurimpana ruotsalaisena mielipidevaikuttajana. Kirjojen lisäksi Lindgren sai palstatilaa lehdissä ja näkyvyyttä sähköisessä mediassa. Kun jotakin tapahtui, siitä tultiin tekemään juttuja ulkomaita myöten.

Lindgren esiintyi näkyvästi 1960-luvulla Vietnamin sodan ja ydinkokeiden vastustajana. Lindgren toimi aloitteellisesti myös lakien muuttamiseksi, ja ainakin kolmessa tapauksessa toiminta johti tuloksiin. Näyttelyssä on dokumentoitu prosessi vuodelta 1987 eläintensuojelulain muuttamisesta. Kotieläinten ei pidä elää ahtaissa tiloissa, vaan - “Min ko vill ha roligt!”

Voiko henkilön marginaaliverotus olla 102 %, kysyy Lindgren ja vastaa, ettei sellaista lukua voi olla olemassakaan. Expressen-lehdessä oli julkaistu keväällä 1976 Lindgrenin satu Pomperipossa i Monismanien. Sadussa valtioviisaat perivät kirjailijalta yli sadan prosentin veroja. Näyttelyssä on silloisen valtiovarainministeri Gunnar Strängin kirje Lindgrenille. Strängin vastaukset eivät tyydyttäneet kirjailijaa; hän ehdotti ammatinvaihtoa, koska hän osaa laskea ja Sträng kertoa satuja. Ruotsin verojärjestelmästä käyty keskustelu vaikutti osaltaan saman vuoden vaalitulokseen ja sosiaalidemokraattien lähes 40 vuotta kestäneen valta-aseman päättymiseen.

Lindgrenin päiväkirjasta on esillä aukeama 11.9.1941. Hän on kirjoittanut sivun ylälaitaan: "Saksalaiset mellastavat ympäri Euroopan". Aukeamalle on liimattu kolme lehtileikettä, joista yksi käsittelee kolmen ranskalaisen surmaamista (”Ack, Herre”), toinen juutalaisten pakkoa pitää esillä kuusisakaraista tähteä (”Huru länge?”) ja kolmas radioiden takavarikointia Saksan miehittämässä Norjassa.


“Det är varje barns heligaste och oförytterligaste rättighet att ha ett eget smultronställe”

Kirjoissaan Lindgren ei kaihtanut vaikeitakaan aiheita. Hän kirjoitti
kuolemasta, luopumisesta, rohkeudesta olla eri mieltä, poiketa sovinnaisesta käyttäytymisestä. Väkivalta kaikissa muodoissaan ja lasten pahoinpitely erityisesti olivat aina tuomittavia.

Ainakin kerran Lindgrenin teos ei ole sopinut viralliseen levitykseen. Veljeni Leijonamieli oli 1980-luvun alussa Tšekkoslovakiassa ns. maanalaista kirjallisuutta, samizdat-kirjallisuutta. Se levisi kädestä käteen konekirjoitettuna tšekinkielisenä versiona. Harvinainen laitos on näyttelyssä esillä, samoin Tšekkoslovakian oppositioliikkeen Charta 77:n kirje Lindgrenille.

Näyttelyn käsikirjoitusaineiston äärellä herää väistämättä kysymys, löytyykö arkistosta ehkä julkaisematonta kirjallisuutta. Tutkija ja arkiston asiantuntija Lena Törnqvist lupaa paljastaa yllätyksen vielä kuluvan vuoden marraskuussa.

Mistä näyttelyn nimi? Tietysti Astrid Lindgrenin kynästä: ”Det finns saker man måste göra fast man är rädd, annars är man ingen människa utan bara en liten lort.”

Kaisa Paavilainen