Korkeakouluharjoittelijalta

Valokuva: Heikki Rajala / Eduskunta

Uskoisitko, että valtion korkeakouluharjoittelija istuu vuositulojensa perusteella jossakin maailman rikkaimman kuudenneksen sisällä (Global Rich List , How Rich Am I? )? Siis se sama opiskelija, joka syö opintotuella ostettuja papuja ja riisiä, jotta jaksaa juosta kilpaa köyhyysrajan kanssa. On lottovoitto syntyä Suomeen. En varmasti ollut ansainnut sitä, mutta en toisaalta juonitellutkaan sitä keneltäkään ansaitsevalta pois.



Tuleva esimieheni soitti minulle keväällä ja tarjosi korkeakouluharjoittelijan paikkaa kirjaston tietopalvelusta. Lisää lottovoittoja, nimittäin työllistyminen toimeen, missä julkisoikeuden opintoja voisi hyödyntää. Oikean työsopimuksen allekirjoittaminen oli hurmoksellinen kokemus kymmenien työhakemuksien lähettämisen ja toisaalle tekemäni palkattoman harjoittelun jälkeen.

Eduskunnan kirjaston tietopalvelijan raison d'être on tiedontarpeisiin vastaaminen tiedonhauilla. Käytännössä tätä tehdään sekä asiakkaiden pyynnöistä, että kirjaston puolesta oma-aloitteisesti, esimerkiksi laatimalla LATI-paketteja ja asiasanoittamalla oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tein monta asiakaspalveluvuoroa kirjaston tiskillä, joiden miellyttävyydestä kiitän koko kirjaston asiakaskuntaa. Olin ollut kirjaston asiakas jo ennen töihin hakemistani, ja puolien vaihtaminen oli hauska kokemus. Palvelukulttuurin nimessä taisin ajoittain venyttää virallisia linjoja, esimerkiksi auttamalla erästä asiakasta Facebook-tunnuksien luomisessa, mutta se oli sen arvoista.

Näiden avaintehtävien lisäksi lukuisat kesälomasijaistuksiin liittyvät toimet pitivät käteni kiireisinä. Ne loivat merkitystä työyhteisöön; mielestäni kollegoiden työnkuvien tunteminen on tärkeää, jotta heitä osaa arvostaa täysimääräisesti. Työilmapiiri kirjastossa on kotoisa, ja kattavan perehdytysohjelman myötä työn tekeminen lähti lempeästi käyntiin. Totta kai tein virheitä, mutta en milloinkaan joutunut tuntemaan itseäni idiootiksi niiden takia.

Tuntuu hyvältä viedä jotain kotiinkin: tiedonhakutaitoni ovat hioutuneet, ja olen löytänyt yleissivistävän lukemisen uudelleen. Kurssikirjojakin lukee vaivattomammin, kun lukee välillä jotakin, mitä ei ole pakko oppia. Syksy tulee, ja on aika siirtyä takaisin koulun penkille. Eduskunta osoittautui miellyttäväksi työpaikaksi, eikä maailman rikkaimmassa kuudenneksessa taatusti ole valittamisen varaa

Antti Jukka