Turvallisia ajatuksia 100-vuotiaassa Suomessa

Valokuva: Minttu Koskinen / Eduskunta 

27. –28.5.2017 järjestettiin Helsingissä Maailma kylässä -kulttuurifestivaali. Eduskunnan hallintovaliokunta osallistui festivaalille yhdessä sisäministeriön kanssa. Teltalla oli mahdollisuus tavata poliiseja, palomiehiä, rajavartijoita ja kansanedustajia. Viikonloppu oli melko kaunis ja tunnelma leppoisa ja kiireetön.

Sisäministeriö oli järjestänyt festivaalivieraille turvallisuusaiheisen kyselyn. Jokainen kävijä sai tulla pohtimaan, mitä turvallisuus hänelle merkitsee ja mitkä asiat saavat oman olon tuntumaan turvalliselta. Monivalintalomakkeen sijaan tarjolla oli erivärisiä kartonkilappuja ja spriitusseja. Värikkäät viestit ripustettiin sitten pyykkipojilla "sisäministerin pyykkinarulle".

Minä sain päivystää muutaman tunnin tällä lapunkirjoituspisteellä, joka osoittautui menestykseksi. Turvallisuuslappuja kirjoitettiin vähintään sadoittain, ja pyykkinarua piti vähän väliä tyhjentää, että uudetkin laput siihen mahtuivat.

Tärkein turvallisuudentunneasia oli koti. Suosittuja olivat myös poliisi ja rauha. Aiheiden kirjo oli kuitenkin todella laaja välillä koirat – ei NATOa, ja samalle narulle ripustettiin myös aivan vastakkaisia näkemyksiä, kuten rajat kiinni ja refugees welcome.

Jotkut aloittivat kertomalla turvallisuudentunnetta heikentävistä asioista, kuten välinpitämättömistä ohikulkijoista ja lentosotaharjoituksista. Näiden tarinoiden kautta keksittiin sitten parannusehdotuksia. Nuorilta aikuisilta vastaukset syntyivät nopeimmin: tasa-arvo, yhteisöllisyys, syrjimättömyys, rakkaus. Vanhempi polvi kiinnitti huomiota toimeentuloon sekä arvosti lakia ja järjestystä turvallisuuden takeena. Lapset olivat toisella tapaa asian ytimessä: Äidin lämpimän peiton alla oleminen.

Ihmiset oli yllättävän helppo houkutella miettimään asiaa, johon ei ollut valmiita vastauksia. Monen kanssa päiviteltiin, että toisin kuin vaikkapa englannissa, jossa on erikseen sanat safety ja security, suomessa turvallisuus on todella iso sana. Paljon keskusteltiin myös siitä, miten ihmisen oma tilanne määrittää turvallisuudentunnetta. Ensin tarvitaan asunto ja ruoka, mutta lapuille päätyi kyllä asioita Maslow'n tarvehierarkian kaikilta muiltakin portailta.

Vastauksia oli pyytänyt julkishallinto, mutta laput todistivat että monet turvallisuudentunteeseen vaikuttavat tekijät ovat omissa käsissämme, eivät viranomaisten toimivallassa. Näiden vastausten perusteella voimme elää toistemme kanssa hyvin ja turvallisin mielin.

Usein tuntuu, että aikamme on itsekeskeinen ja epä-älyllinen, mutta tämä pieni tapahtuma todisti aivan toisin. Kävijät antautuivat rohkeasti sekä syvällisiin että laajakatseisiin pohdintoihin. Oli etuoikeus saada seurata lappujen laatimista.

Kaikki turvallisuuslaput käydään sisäministeriössä läpi ja niistä laaditaan kooste (toivottavasti myös kollaasi). Kooste toimitetaan sisäministerille. Hänelle selvennykseksi kerrottakoon, että kirahvi viittaa erääseen pehmoeläimeen J.

Minttu Koskinen