Helsinki – suurten tapahtumien kaupunki

Kaksi sataa vuotta Suomen pääkaupunkina toiminut Helsinki isännöi elokuussa kirjastoalan kansainvälisen suurtapahtuman, IFLA-konferenssin. Osallistujiksi odotetaan 3 000–4 000 kirjastoalan ammattilaista maailman joka kolkalta. Eduskunnan kirjaston vastuulla on parlamenttikirjastojen IFLA-prekonferenssin järjestäminen 8.–10. elokuuta 2012.

Konferensseja ja suurtapahtumia järjestetään Suomen pääkaupungissa tavan takaa, mutta mikä mahtaa olla suurin Helsingissä järjestetty kansainvälinen tapahtuma kautta aikain?

Kansainvälisen suurtapahtuman kriteereiksi on opetusministeriössä määritelty osallistujien määrä, osallistujapohjan laajuus, tapahtuman medianäkyvyys sekä vaikuttavuus. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet Suomi oli verrattain suljettu saareke, jonka kansainväliset yhteydet olivat vähäisiä. Vuoden 1940 kesäolympialaiset Helsingissä jouduttiin tunnetuista syistä peruuttamaan.

Vuonna 1952 saatiin uusi mahdollisuus. Kesäolympialaisilla Suomi todisti lännelle riippumattomuuttaan Moskovan etupiiristä, vaikka Neuvostoliitto oli mukana mittelöissä ensi kertaa. Helsingin olympiakisoihin otti osaa 4 925 urheilijaa 69 maasta. Kisaturistien määräksi olympiakesänä on arvioitu noin 90 000. Toista tuhatta (1 156) kansainvälistä reportteria saapui Helsinkiin. Suoraa lähetystä kisatapahtumista välitettiin maailmanlaajuisesti radion kautta. Kansakunta puhalsi kisoissa yhteen hiileen ja Suomi-kuva kirkastui maailmalla.

Seuraava vastaavan kokoluokan tapahtuma osui kymmentä vuotta myöhemmäksi, kesälle 1962, jolloin Helsingissä vietettiin Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII rauhan ja ystävyyden festivaali. Siihen osallistui noin 12 000 ulkomaista vierasta, jotka edustivat 137 maata tai kansallisuutta. Tiedotusvälineistä oli paikalla 880 toimittajaa, mutta turisteja saapui vain tuhatkunta. Ulkomaiset radio- ja televisioyhtiöt tallensivat festivaalitapahtumia, mutta suomalaiset tiedotusvälineet suhtautuivat nuorisojuhlaan penseämmin. Festivaali miellettiin osaksi Neuvostoliiton johtaman suurvaltablokin propagandaa, joka haluttiin sivuuttaa vaieten.

Helsinki on sittemmin isännöinyt mm. vuoden 1975 Ety-huippukokousta ja yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuja (1983: 1355 urheilijaa 135 maasta; 2005: 1688 urheilijaa 191 maasta). Nuorisofestivaalin suuruisiin osallistujamääriin ei ole enää ylletty. Jos vertaillaan kansainvälisten suurtapahtumien vaikutusta, olympiakisat ja Ety-huippukokous olivat ilman muuta festivaalia merkittävämpiä tapahtumia sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Suomen historian suurimpiin kansainvälisiin tapahtumiin kuulunut Helsingin nuorisofestivaali tunnetaan yhä huonosti. Sitä voi pitää kulttuurisen kylmän sodan huipentumana Suomessa, sillä juhlintaan osallistui poikkeuksellisen suuri määrä sosialististen maitten nuoria. Lännessä pelättiinkin neuvostovaikutuksen levittäytymistä puolueettomiin maihin, mitä patoamaan saapui Helsinkiin toista sataa tehtävään koulutettua amerikkalaisnuorta. Festivaali ympärille kehkeytynyt kylmän sodan jännite purkautui festivaalivastaisina nuorisomellakoina juhlan alkupäivinä.

Haasteista huolimatta kulttuuria, urheilua ja ajankohtaiskeskusteluja yhdistellyt festivaaliohjelma saatiin toteutettua suunnitellusti. Kun amerikkalaiset vastustajat tarjosivat vielä omaa vaihtoehtoista ohjelmaansa, Helsingin kulttuuritarjonta oli festivaaliviikolla ennennäkemättömän monipuolinen.   

Helsingin olympiakisoista on nyt kulunut 60 ja nuorisofestivaalista 50 vuotta. Kymmenpäiväinen juhlaviikko käynnistyi 28. heinäkuuta 1962. Saa nähdä, kumpi kansainvälisistä suurtapahtumista Suomessa muistetaan ja kumpaa kernaammin muistellaan.   

Joni Krekola

Lisätietoja: Joni Krekola: Maailma kylässä 1962 – Helsingin nuorisofestivaali. Like, Helsinki 2012.