Näyttää hienolta mutta miten se toimii?

Kuinka usein olet törmännyt laitteeseen, joka toimii mielestäsi epäloogisesti? Oveen, joka ei aukea kuten kuvittelit? Vesihanaan, josta et millään keksi, miten sieltä saisi veden valumaan? Valaisimeen, jonka saat syttymään vasta, kun olet käynyt läpi kaikki kymmenen seinällä olevaa katkaisijaa? Lieteen, josta kytket liian usein päälle väärän levyn - tai sellaiseen, jota et saa päälle ollenkaan?

Et todennäköisesti ole ainoa, joka on kamppailut kyseisten ongelmien kanssa.

Donald Normanin kirja: Miten avata mahdottomia ovia - suunnittelun salakarit, käsittelee käyttöesineiden psykologiaa ja korostaa jokapäiväisten esineiden ymmärtämistä. Norman viljelee päivittäisessä ympäristössä olevia esimerkkejä: valokatkaisijat, ovet, ikkunat, liedet... Hyvä esimerkki on kirjan nimessäkin mainittu ovi. Kuinka usein sinulle jää erityisesti julkisissa tiloissa epäselväksi, kumpaan suuntaan ovi aukeaa? Pitäisikö sitä työntää vai vetää? Kumpi on saranapuoli? Vastauksen pitäisi yksiselitteisesti löytyä oven muodosta, mutta näin ei kovin usein ole. Itse keksin heti muutaman oven, josta en koskaan osaa sanoa, kumpaan suuntaan se pitäisi avata. Enkä tunnu sitä myöskään helposti oppivan, sillä sadaskin avausyritys menee ensin väärin. Tällainen ovi on kokemukseni mukaan tyypillisesti metallikehyksinen lasiovi.

Toinen jokapäiväinen ja varmasti jokaisen kokema esimerkki on valaisimet, tai oikeastaan niiden kytkimet. Yhdessä tilassa voi olla monta valaisinta ja niillä yhtä monta kytkintä. Kytkimet ovat yleensä seinällä eikä niiden järjestys määräydy valaisimien järjestyksen mukaan. Ne on todennäköisesti kytketty siinä järjestyksessä, kun piuha on käteen sattunut. Niinpä joka kerta, kun haluat tietyn valaisimen päälle, käyt läpi lähes kaikki kytkimet, ennen kuin löydät oikean.

Kyse on esineen ja ihmisen vuorovaikutuksesta, joka joko toimii tai ei toimi.

Tuotesuunnittelun virheet voivat pahimmillaan johtaa katastrofeihin. Vähimmilläänkin ne aiheuttavat harmia.
Inhimillisten virheiden syyksi laitetut suuronnettomuudet johtuvat yleensä pohjimmiltaan suunnitteluvirheistä. Jos suunnittelussa ei oteta huomioon käyttäjiä - ihmisiä - ja tunneta heidän tyypillistä toimintaansa, voi toiminta laitteen kanssa pahimmillaan johtaa suuren luokan katastrofiin. Esimerkkinä palohälytin, joka hälyttää liian herkästi ja siksi hälytystä ei tositilanteessa oteta todesta. Suunnittelu on useimmiten liian tekniikkalähtöistä ja ihmisen toiminta erilaisissa tilanteissa jää vähemmälle pohtimiselle. On uskomatonta, kuinka paljon kamppailemme vaikeakäyttöisten laitteiden kanssa päivittäin.

Mikä näissä tuotteissa sitten on eniten pielessä? Normanin mukaan ymmärrettävyyden ja käytettävyyden periaatteita on kaksi: hyvä käsitteellinen malli ja näkyvyys. Hyvä käsitteellinen malli auttaa meitä ennustamaan toimintamme seuraukset. Hyvässä laitteessa säätimet ovat näkyviä ja jokaiselle toiminnolle on oma säätimensä. Säätimen ja sen käytön seurauksena tapahtuvan toiminnon kytkentä on luonteva, esimerkiksi auton vilkkuviiksiä liikutetaan siihen suuntaan, mihin ollaan kääntymässä. Hyvä laite antaa myös palautteen. Miettikääpä vaikka hissin tilausnappia, joka ei painu alas tai jossa ei syty lamppu, kun sitä painaa. Olisitteko varmoja, että tilaus meni perille vai painaisitteko uudelleen? Ja uudelleen? Kunnes hissin saapuminen vihdoin antaisi kaivatun palautteen.

Jos virhe on mahdollinen (ja näin yleensä on), joku varmasti sen myös tekee. Suunnittelijoiden pitäisi varautua kaikkiin mahdollisiin virheisiin varmistamalla, että virheistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa. Pahinta on, jos käyttäjä ei puuttuvan palautteen vuoksi edes huomaa tehneensä virhettä.

Olin itse tutustunut käytettävyysajatteluun jo ennen kirjan lukemista, mutta se vei minut käytettävyysajattelun tietoteknisestä painotuksesta jokapäiväisten esineiden pariin. Kirja karisti suomut silmiltäni lopullisesti: maailma todella on täynnä huonosti suunniteltuja tuotteita - toki joukossa on myös hyvin suunniteltuja. Vaikka kirja ei ole uusi (alkuperäisteos: The psychology of everyday things, on vuodelta 1988), ja esimerkit ovat osittain vanhentuneita, on se silti edelleen mielestäni suositeltava lukukokemus, kuten myös Normanin uudemmat kirjat. Valitettavasti kirja on loppuunmyyty, mutta kirjastoista sitä vielä löytyy!

Teknisten laitteiden vaikeaselkoisuus saa ihmiset usein kokemaan itsensä huonoiksi ja tyhmiksi. Tämän kirjan luettuasi ymmärrät, että vika ei ole sinussa, vaan huonosti suunnitellussa laitteessa. Ainakin useimmiten.

Päivi Ylitalo-Kallio