Kirjastojen välinen maailmanlaajuinen ja kansallinen yhteistyö on ollut kirjastojen toiminnan vahvuus kautta aikojen. Se on palvellut kirjastojen asiakkaiden hyötyä. Kansanedustajakin saa tarvitsemansa teoksen lainaksi esimerkiksi British Librarysta muutamassa päivässä ja sähköisen artikkelikopion lähes mistä tahansa maailmassa ilmestyvästä lehdestä jopa samana päivänä.
Kotimaiset tieteelliset kirjastot tallentavat aineistotietonsa yhteiseen Linda-kokoelmatietokantaan ja asiasanoittavat myös kotimaisia lehtiartikkeleita Arto-tietokantaan. Molemmat tietokannat ovat opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen turvin maksutta kaikkien käytettävissä.
Aineiston luettelointi ja kuvailu vaatii osaavia asiantuntijaresursseja, jotka maksavat. Ainakin ennen kirjastoissa ajateltiin, että hyvä periaate on, että me teemme osamme ja muut vastaavasti osansa, ja kaikki hyötyvät.
Linda tietokannasta on tekeillä kustannus-hyötyanalyysi, jonka alustavien tulosten perusteella voidaan jo nyt sanoa että luettelointitietueen kopiointi sen avulla on huomattavasti nopeampaa (siis halvempaa) kuin manuaalinen luettelointi. Hyvä näin, sillä tämä on yksi näiden tietokantojen olemassaolon tarkoitus asiakkaiden tiedonhaun helpottamisen lisäksi. Tämä siis säästää aikaa ja rahaa kirjastoissa.
Valtionhallinnon ja erityisesti yliopistojen aseman muutokset ovat viime aikoina antaneet "yhteistyölle" omituisia piirteitä. Osa kirjastoista ei enää halua osallistua työpanoksellaan tietokantojen tuottamiseen, mutta kylläkin muiden tuottamien tietojen hyödyntämiseen maksuttomasti. Pelkään pahoin, että yliopistojen rahoitusmallin tiukennettua tämä kehitys laajenee koskemaan yhä useampia, ennen yhteisesti tehtyjä asioita.
Onko oikein että muut kirjastot panostavat resurssejaan kaikkien kirjastojen ja kaikkien asiakkaiden hyödyksi ja osa nauttii maksutta muiden tekemästä työstä?
Mielestäni tämä yhteisten kansallisten resurssien kannalta huono kehitys tulisi pysäyttää ennen kuin se lopulta tuhoaa koko kirjastoverkon. Ketkäpä muut kuin kirjastojen johdossa olevat ihmiset, voisivat tähän tehokkaimmin vaikuttaa?
Toivon, että aiemmin mainitsemastani kustannus-hyötyanalyysista tulisi sellainen, jota me johtajat voisimme käyttää tukena kun kerromme näistä asioista omissa organisaatioissamme ja perustelemme yhteistyön hyötyjä.
Sari Pajula
PS Linkki: Kotimainen oikeudellinen kirjallisuus (1982-) Selma -kokoelmatietokannassa.
3 kommenttia:
Kiitos tekstistä! Paluuta maksulliseen Lindaan tai Artoon ei kuitenkaan taida olla näköpiirissä? Kirjastojen yhteistyö & erikoistuminen jatkuu tulevaisuudessakin. Linda ja Arto ovat kansallista pääomaa. Näiden kehittämisen ja ylläpidon rahoitus on turvattava kaikissa olosuhteissa.
"hyvä periaate on, että me teemme osamme ja muut vastaavasti osansa, ja kaikki hyötyvät" Tämä on aivan totta, Suomessa yhteistyö tällä saralla on ihailtavan pitkällä, toivotaan että niin on myös jatkossa. Ihan mielenkiinnosta: tehdäänkö myös Eduskunnan kirjastossa tehtävä sisällönkuvailu Lindaan vai ainoastaan Selmaan?
Ei tehdä Lindaan toistaiseksi, toivon uskoisin, että jossain vaiheessa asiasanat kyllä ajetaan eräajoina myös Lindaan. Toisaalta me sentään tehdään oikeustieteellistä bibliografiaa omien tietoasiantuntijoiden osaamisella kaikkien käyttöön verkkoon (kts. linkki blogitekstin lopussa)ja se hyödyttänee hyvin useiden kirjastojen emo-organisaation tarpeita ja monen muunkin organisaation.
Sari Pajula
Lähetä kommentti