Heinäkuu on suomalaisten lomakuukausi, jolloin monilla työpaikoilla ja palvelupisteissä eletään hiljaiseloa, näin myös Eduskunnan kirjastossa. Perinteisesti kirjasto suljetaan heinäkuussa ulkopuolisilta asiakkailta kahdeksi viikoksi. Eduskuntaa ja valtioneuvostoa palvellaan kuitenkin myös tänä aikana. Paikalla on minimimäärä henkilökuntaa toimittamassa kirjoja, artikkeleita ja arkistosta asiakirjoja kansanedustajille sekä eduskunnan ja valtioneuvoston virkamiehille. Ministeriöistä tulleisiin tiedonhakupyyntöihin vastataan, niissä voidaan pyytää selvittämään vaikkapa muiden maiden lainsäädäntöä jonkin asian suhteen.
Näiden akuuttien toimeksiantojen lisäksi on töitä, joita on hoidettavana, olipa kirjasto avoinna tai ei: uutta aineistoa voi hankkia, luetteloida ja asiasanoittaa. Kokoelmia voi evaluoida ja tietokantoja päivittää. Kaikenlaisia rästitöitä jää itse kullekin kiireisemmiltä ajoilta. Kesällä on paremmin aikaa myös tulevien projektien valmisteluun. Kaksi vuotta sitten kirjoitin työkaverin kanssa tekstejä lakikirjanäyttelyä varten.
Tänä kesänä tiedän parin työhuoneen takana toisen kollegan paneutuvan kirjoittamiseen erästä tulevaa näyttelyä varten.
Hiljaista kuitenkin on asiakastilojen ja melkein kaikkien työhuoneiden ollessa tyhjinä. Laitoshuoltajat käyttävät tätä hyväkseen: he suursiivoavat, esimerkiksi palvelu- että työtilojen lattiat vahataan ja kiillotetaan. Se kuulemma paitsi vaikuttaa ulkonäköön myös helpottaa syksyllä ja talvella puhtaanapitoa. Nostan hattua noille ahertajille. Kuten myös asiakkaat tietävät, ilmastointi ei toimi rakennuksessa. Nytkin kirjoittaessani on tukalan kosteaa ja kuumaa, vettä juomalla ja pitämällä pyörivän tuulettimen kierrättämässä ilmaa selviän työkoneen ääressä. Kirjaston ensi vuonna alkavassa remontissa on tarkoitus saada ilmastointi kuntoon. Tähän vuonna 1978 käyttöön otettuun rakennukseen oli alun perin valittu kustannussyistä ilmastointiratkaisu, joka ei sitten ole toiminut milloinkaan.
On oma fiiliksensä olla töissä kirjaston ollessa suljettuna. Harvojen paikalla olevien välillä syntyy helposti tietynlaista yhteenkuuluvuutta. Käsitelty on muun muassa toimittajalegenda Erkki Toivasen elämänuraa kuolinuutisen saavuttua. Kuten Eila-Maija Mirolybov totesi illan YLE:n uutislähetyksessä, Toivanen jätti jälkeensä paljon säilyvää. Meidänkin kokoelmissa on hänen kirjojaan.
Oman mausteensa kesällä paikalla olemiseen tuo myös se, että politiikassa tapahtuessa huomaa sen kirjastossa työskenteleväkin. Tämä voi liittyä johonkin työtehtävään. Tai sitten se voi olla törmäämistä suuren valiokunnan kokoussalin ulkopuolella parveileviin median edustajiin mennessään syömään pikkuparlamentin ravintolaan. Pääministeri oli valiokunnassa kuultavana ja hakemassa valiokunnan tukea valtioneuvoston kannalle Kreikan lisälainoituksesta ennen lähtöään euroalueen päämiehien huippukokoukseen Brysseliin 21.7. Asia kiinnostaa minua ja samana päivänä oli tullut tieto Erkki Toivasen poismenosta. Illalla kotona surffailin netissä ja löysin hänen puheenvuoronsa "Euron ensimmäinen kriisi", jonka hän oli kirjoittanut 20.5.2010 Syvällisen tietämyksensä ja ammattitaitonsa ansiosta hän onnistui jakamaan tietoa, joka auttaa ymmärtämään tänä päivänä tapahtuvaa.
Näihin mietteisiin lopetan. Tämä blogi tullaan julkaisemaan vasta sitten, kun kollegat, jotka hoitavat blogien päivityksen sivustolle, ovat paikalla – sillä kuten todettua, keskikesällä kirjastossa on paikalla minimimiehitys. Kirjaston avautuessa toivotan teidät asiakkaat ja työkaverit itse kunkin loman loputtua lämpimästi tervetulleiksi! On mukavaa kun olette taas paikalla.
Mirja Pakarinen 22.7.2011
Jälkikirjoitus maanantaina 25.7.2011
Yllä olevan kirjoitin perjantaina iltapäivällä. Tänään sanattomana.
http://www.vnk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=334703
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti