Varmasti kaikki ovat sitä mieltä, että poliittisen päätöksenteon tulee perustua mahdollisimman oikeaan, tarkkaan ja todistettuun tietoon.
Viime vuosina yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja valtioneuvoston piirissä on toteutettu useita hankkeita, joiden tavoitteena on ollut tuottaa yhä parempaa tietoa päätöksenteon tueksi. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka paljon poliittisten päätösten laatua voidaan parantaa tutkimustiedolla.
Akatemiaprofessori Kari Palonen on sanonut, että kansanedustajilla ei ole kovin paljon opittavaa tutkijoilta. Tutkijoilla sen sijaan on paljon opittavaa kansanedustajilta.
Itse ajattelen samalla tavalla. Tieteellinen tutkimustyö ja parlamentaarinen politiikka ovat luonteeltaan lähes vastakkaisia prosesseja. Keskeistä on erilainen näkemys kieleen. Luonnontieteen faktat ovat olemassa ikään kuin kielen ulkopuolella. Politiikassa ei ole kielen ulkopuolista todellisuutta vaan joka ikinen fakta on kyseenalaistettavissa ja kiistettävissä. Parlamentaarinen politiikka on puhumista, perustelemista, vakuuttamista, vastakkaisten näkökulmien esittämistä.
Eräs mielenkiintoinen historiallinen esimerkki vuodelta 1931 kertoo, kuinka vaikeata tutkimustietoa on soveltaa poliittiseen päätöksentekoon. Tuolloin eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä mietojen alkoholijuomien valmistuksen sallimisesta. Esitys perustui maamme parhaimpien alkoholitutkijoiden lausuntoon, jonka mukaan 2.25 prosenttinen alkoholijuoma ei ole päihdyttävää. Tästä syystä sen valmistus voidaan sallia, vaikka maassa olikin kieltolaki.
Kansanedustajat kuitenkin epäilivät tutkijoiden lausuntoa. Epäilys oli niin suurta, että kansanedustajille lopulta tuotiin tuon vahvuista alkoholijuomaa maistettavaksi, jotta he itse voisivat testata, humaltuvatko vai eivätkö. Edustajien mielestä "oma kokemus merkitsee enemmän kuin kenenkään tiedemiehen päinvastaiset vakuuttelut."
Eräs edustajista sanoi seuraavasti: "Me kunnioitamme tiedettä, mutta meidän täytyy muistaa, ettemme kuitenkaan aina saa "jurare in verba magistri". Sillä jos aina seuraamme tiedemiehiä ja olisimme seuranneet, niin junassakaan ei voisi matkustaa. Sillä kun ensimmäistä junaa suunniteltiin, pyydettiin Ranskan akatemian lausunto ja tiedemiehet pitivät mahdottomana, että juna kestäisi sitä ilman vastusta, mistä on kysymys. Tiedemiehet erehtyivät silloin ja ovat erehtyneet vieläkin. Sen tähden meidän on muistettava, että jos joku tiedemies sanoo, että olut ei juovuta, niin tulee toinen tiedemies, joka sanoo, että juovuttaa. Jos yksi tiedemies tutkii siellä, niin toinen tutkii täällä, ja huomenna tulokset saatetaan kumota."
Poliittisessa päätöksentekoprosessissa varmimmatkin tieteelliset faktat muuttuvat epävarmoiksi, objektiiviset totuudet subjektiivisiksi. Tämä on juuri politiikan tarkoitus ja kansanedustajien tehtävä. Suurimmat poliittiset virheet on tehty aina silloin, kun liikaa on luotettu siihen, että päätösten taustalla oleva tieto on ehdottoman oikeata ja varmaa.
Timo Turja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti