Osallistuin viime viikolla Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen järjestämään Oikeuskulttuurin päivään, jonka teemana oli tänä vuonna oikeuskieli. Aiheesta alusti FT Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemiasta sekä Lapin yliopiston oikeuskulttuurin ja oikeuslingvistiikan professori Jaakko Husa. Keskustelua oikeuskielestä monikulttuurisessa Suomessa jatkettiin paneelissa, jossa sekä oikeustieteellinen että kielitieteellinen osaaminen oli edustettuna.
Tilaisuuden lopussa julkistettiin teos Oikeuskieli ja säädöstieto – Rättsspråk och författningsinformation. Viime vuonna vietettiin suomenkielisen lakikirjan juhlavuotta sen johdosta, että oli kulunut 250 vuotta ensimmäinen suomenkielisen lakikirjan julkaisemisesta. Suomalaisen lakikirjan julkaiseminen vuonna 1759 oli käännekohta suomalaisen oikeuskielen historiassa, suomenkielinen väestö saattoi ensimmäistä kertaa lukea lakia omalla kielellään. Eduskunnan kirjasto järjesti aiheesta juhlanäyttelyn viime vuonna.
Tilaisuudessa professori Jaakko Husa puhui englannin kielen ylivallasta oikeustieteessä. Englannista on muodostunut oikeustieteen lingua franca, eli yhteiskieli jota kansainvälisissä yhteyksissä käytetään keskinäiseen kommunikoimiseen. Paine julkaista suomalaista oikeustieteellistä tutkimusta englanniksi on lisääntynyt, mm. johtuen tarpeesta arvioida tutkimustuloksia kansainvälisesti.
Esityksessään professori Husa kuitenkin kyseenalaisti englanninkielisen julkaisemisen paremmuuden. Englanniksi julkaiseminen ei hänen mukaansa tule olla itseisarvo. Selkeästi kansainvälisistä aiheista on varmasti monessa tapauksessa tarkoituksenmukaista kirjoittaa englanniksi. Suomalaista lainsäädäntöä koskeva artikkeli saa kuitenkin todennäköisesti suuremman lukijakunnan ja vaikuttavuuden kun se julkaistaan esimerkiksi Lakimies-lehdessä eikä englanninkielisessä oikeustieteellisessä julkaisussa.
Oikeuskulttuurin päivä -tilaisuudessa moni puhuja korosti puheenvuorossaan, että kansallisesta lainsäädännöstä tulisi kirjoittaa myös ao. maan kansallisilla kielillä. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että muiden vieraiden kielten taitaminen englannin lisäksi mahdollistaa laajemman aineiston hyödyntämisen omassa tutkimuksessa. Ongelmallisena pidettiin myös anglosaksisen oikeuskulttuurin käsitteiden tuomista suoraan suomalaiseen oikeuteen. Käsitteitä ei tulisi vain kääntää ja käyttää sellaisenaan suomen- tai ruotsinkielessä, vaan ne tulisi sopeuttaa Suomen oikeuteen ja sen käsitteistöön.
Kieli on lakitekstin rakennusaine. Lain käsitteiden sisältö ymmärretään kielen ja oikeuskulttuurin kautta. Kieli on myös hyvin olennainen, suorastaan erottamaton osa oikeustieteellisestä tekstiä. Käännetty teksti ei ole koskaan ensisijaista. Kotimaisia kieliä tulisi ehdottomasti käyttää esim. oikeustieteen oppi- ja kurssikirjoissa jotka käsittelevät kansallisen oikeuden teemoja.
Kirjastossamme on hyvin kattava kokoelma oikeustieteellistä kirjallisuutta molemmilla kotimaisilla kielillä. Ulkomaisen juridisen kirjallisuuden hankinnassa olemme, aivan kuten muutkin, altistuneet englanninkielen ”ylivallalle” - englanninkielistä aineistoa hankitaan suhteellisen paljon. Kuitenkin myös muut kielet ovat oikeustieteellisessä aineistossamme edustettuina. Pohjoismaisen oikeuskirjallisuuden lisäksi kokoelmastamme löytyy mm. saksan ja ranskankielistä oikeustieteellistä kirjallisuutta.
Erika Bergström
1 kommentti:
Oikeuslingvistiikka, en ole edes ajatellut asiaa! Mutta asiaa varmaan tuolla saralla riittää, sekä lingvistiikka että oikeus kattavat kutakuinkin kaikki kuviteltavissa olevat ihmiselämän alueet.
Ainoat termit joiden huolimatonta siirtoa sellaisenaan englannin kielestä suomeen kieleen olen itse tullut huomanneeki ovat ensinnäkin copyright ja freedom of press. Tarkasti ajatellen ensimmäinen on oikeus tuottaa teoskappaleita joka tyystin eri asia kuin tekijänoikeus. Jälkimmäinen ymmärretään yleensä lehdistön vapautena, vaikka sana "press" sinänsä tarkoittaa painamista ja painokonetta, eikä ole näin ymmärretynä mitenkään sidoksissa lehdistöön tai journalismiin tai sensemmoiseen.
Pitää alkaa taas katsella maailmaa tarkemmin silmin; ja ehkä lukea hieman oikeuslingvistiikkaa ja yleensäkin lingvistiikkaa kriittisen katseen terävöittämiseksi!
Kiitos Erika.
Lähetä kommentti