Lähes aina sanomalehteä lukiessani törmään huonoon kielenkäyttöön. En tarkoita ruokottomuuksia, vaan sitä, että joudun lukemaan lauseita uudelleen. Niiden viesti ei mene heti – jos ollenkaan – perille. Tekstin kielioppi- ja muut virheet turhauttavat. Mitä kirjoittaja halusi sanoa? Lehtien oikolukijat lienee jo museoitu.
Ehkä alussa oli lause, ja sitten tuli toinen lause, joka kertoi saman asian eri sanoin. Lopuksi kirjoittaja heitti sanat ilmaan ja jätti pois ne jotka kierivät pöydän alle. Lopuista hän kokosi uuden lauseen, joka näyttää yhdeltä, mutta tuntuu kahdelta. – Arvailun varaan jää oliko oikeasti kyseessä ajatusvirhe, vai tuliko pelkästään kiire.
Osallistuin elokuussa työpaikalla lyhyille ruotsin ja englannin kielikursseille, joiden aiheena oli sähköpostikirjeenvaihto. Molemmilta kursseilta jäi mieleen *selkeys* ja *kohteliaisuus*. Kiteytettynä niillä ilmaistaan sitä, että viestin vastaanottajaa kunnioitetaan.
Lehdistä löytyy vääriä sijamuotoja tai ilmaisuja sekä jo mainittua kahden eri lauseen kätevää mutta epäselvää yhdistämismenetelmää. Tuntuu kuin minua pidettäisiin tyhmänä. Ihan kuin minulle voisi kirjoittaa miten tahansa. Ja kun yritän päästä selvyyteen mistä oikein on kysymys, alan ajatella, että kirjoittaja lintsasi äidinkielen tunneilta.
Kieli muuttuu, muuttaa muotoaan ja kehittyy, niinhän sitä usein sanotaan. Eikä pilkunviilaajista pidetä. Tekstiä tuotetaan kaikkialla, kaiken aikaa ja ihan jokaiselle. Välillä tuntuu siltä, ettei tekstin vastaanottamisella ole enää merkitystä, kunhan "sisältöä" vain on tuotettu. On oma vika, jos ei ymmärrä, eikä suinkaan viestin kirjoittajalla ollut osuutta asiaan.
Puhutusta kielestä ei kannata edes puhua. Nuarempi suamalainen kun ei enää kiinnitä mitään huamiota, jos sanotaan "Viä fiastaan hianon miakkamiähen tiä." Näin ainakin voi päätellä, kun seuraa lapsille dubattuja animaatioita tai nuorten puhetta kaupungilla.
Painettu sana oli toki ennen vakavampaa ja virallisempaa. Sanomalehti ainakin ennen oli suurelta osin luotettavuuden ja uskottavuuden synonyymi. Mihin siis ollaan matkalla, jos jo valtakunnallisesti merkittävissä lehdissäkin lauseet ovat päin honkia? Erilaisia näkökulma-palstoja ja kolumnejakaan en päästä kuin koiraa veräjästä.
Mitä pitäisi ajatella seuraavistakin lauseista: "Mies bongasi istumapaikan vaunun perältä muuan ikämiehen vierestä." "Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen haastoi viime viikolla Soinin joukot eduskuntaryhmän kesäkokouksessa." Jollei varmasti tiedä kenen puoluekokous oli milloinkin, ei voi aukottomasti edes seuraavana tulevasta virkkeestä päätellä haastoiko Arhinmäki Soinin joukot vai haastoivatko Soinin joukot Arhinmäen. Näitä voisi kerätä talteen ja ihmetellä sitten kilpaa.
Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei äidinkielenään suomea käyttävä aina selviä täysin pistein suorituksestaan. Kielikorva pysyy kuitenkin paremmin auki, jos sitä harjoittaa lukemalla monipuolisia ja laadukkaita tekstejä. Mitä laajemmalle kielen runtelu leviää, sitä varmemmin jossakin vaiheessa punainen lanka katkeaa.
Raija Hietala
Makupalat – Kielenhuolto. Kielioppi
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=671b6a86-a407-45a2-9a7b-eb5fef4a3a18
Kirjoittajan ABC-kortti
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
6 kommenttia:
Vaikka kielen hyvästä tasosta ei enää kovasti huolehditakaan, niin onneksi media on kiinnostunut kuitenkin luomaan innovatiivisesti uutta kielen termistöä.
Kuten
http://kuvat2.iltasanomat.fi/iltasanomat/iDoc/2151994-seksihelle.jpg
ja
http://kuvat2.iltasanomat.fi/iltasan...1280052746.jpg
Toinen linkki kokonaisuudessaan, jotta jopa toimii :D
http://kuvat2.iltasanomat.fi/iltasanomat/iDoc/2228007-2228007-4-1280052746.jpg
En ymmärrä kirjoittajan kaltaisia kielipoliiseja. Pitääkö kirjoittaa oheisia juttuja, jotta tuntisi itsensä tärkeäksi? Luulen, että viesti suurimmaksi osin menee perille lukijakuntaan eikä monet kiinnitä huomioita lainkaan esimerkinomaisiin lauseisiin. Tuntuu siltä, että kielipoliisit yrittävät pönkittää omaa ammattitaitoa ja hakemalla hakea virheitä toisten teksteistä. Noh.. Se kai kuuluu kirjastohenkilökunnan tehtäviin, kun kirjat ovat sokaisseet oman maailmankuvansa.
Suomen kieli on jatkuvassa muutoksessa.
Olen edellisen kanssa osittain samaa mieltä. Vaikka itse arvostan hyvää ulosantia myös kirjoitetussa kielessä, niin varsinkin webissä villinä pyörivä kirjoitusvirheisiin perustuva kirjoittajien haukkuminen ja arvottaminen saa karvani pystyyn.
Ymmärrän, että yhdyssanavirheet yms. sellainen ei paranna kirjoittajan uskottavuutta, mutta usein nettikeskusteluissa saattaa olla aiheena vaikkapa kirjoittajan ihmissuhdeongelmat, joihin hän haluaa apua tai vertaistukea.
Oman tuntojensa vuodatuksen jälkeen ei ole kauhean mielekästä saada vastaukseksi ainoastaan suoranaista kettuilua kohdistuen oman tekstin siihen yhteen ainoaan yhdyssanavirheeseen.
Bloggaajalle kommentiksi muuten: tämä sekä aiempi bloggauksesi (olikohan se koskien asiakaspalvelua?) ovat olleet varmaankin tarkoituksella kärkkäitä, mutta mielestäni ne ovat vahingossa luiskahtaneet tietyn rajan yli, vaikuttaen osittain ylimielisen oloisilta.
Ikävä kyllä.
Tämä koko kommenttini taitaa olla aika OT:tä, mutta näinhän se aina menee :)
Edelliseen vielä lisäyksenä, että toivon kuitenkin kirjoittajan ehdottomasti jatkavan kirjoittamista.
On mukava kerrankin lukea viranomaisedustajan blogia, jossa on mielenkiintoisia tekstejä, joita ei nähtävästi liikaa silotella.
Kannattaisi välttää kuluneita kielikuvia - "kuin koira veräjästä", "punainen lanka katkeaa", "päin honkia"... Tylsää ja mielikuvituksetonta. Vihreellinen kieli on haukskempaa.
Lähetä kommentti