Sodan monet kasvot

Tänä syksynä olen päässyt hyvin kirjauutuuksiin kiinni. Hotakainen, Westö ja Mankell on luettuna, parhaillaan on menossa Per Pettersonin Hevosvarkaat, johon tartuin kun Suojelupoliisin historia jäi kesken. Paras teos kuitenkin tähän asti on ollut Henrik Meinanderin uusin kirja Suomi 1944: sota, yhteiskunta, tunnemaisema.

Meinander ei petä tälläkään kertaa. Pidän hänen tyylistään kirjoittaa historiaa kiinnostavasti ja yleistajuisesti. Teksti soljuu eteenpäin ja lukeminen on nautinto. Meinander toteaa itsekin vuoden 1944 olevan monesti läpikäyty ajanjakso, mutta hän on ottanut kirjaan uuden näkökulman. Sotavuoden tapahtumien lisäksi Meinander kuvaa vuoden 1944 ilmiöitä, tunnelmia ja tunteita.

Sodan eteneminen asemasodasta hyökkäysvaiheeseen on kuvattu vain päällisin puolin menemättä jokaisen taistelun yksityiskohtiin, mutta sodan vaiheet Tienhaaroineen ja Tali-Ihantoloineen tulevat silti selväksi, samoin kuin presidentin ja hallituksen tasapainoilu rauhaa tunnusteltaessa.

Arki ja yhteiskunnan tila vuonna 1944 ovat vahvasti esillä. Kerrotaan syntyneestä yhteisyyden tunteesta ja tilanteesta kotirintamalla, missä kotityöt jäivät naisten harteille. Uutisia ja sotaraportteja kokoonnuttiin kuuntelemaan niihin kylien taloihin, missä oli jo radio. Olavi Virta ja Harmony Sisters viihdyttivät sotatilan suvaitsevaisuussääntöjen puitteissa. Elokuvateatterit näyttivät dokumenttien, opetuselokuvien ja uutiskoosteiden lisäksi amerikkalaisia ja saksalaisia elokuvia. Clark Gable ja Ingrid Bergman ihastuttivat. Meinander käy läpi myös tiedeyhteisön tilaa ja nostaa esiin kirjallisuushistoriaa.

Oman tilansa saa pakolaisten ja siirtolaisten evakuoinnit ja näiden ihmisten elämän järjestäminen. Sotalapsilla on oma traaginenkin historiakuvauksensa, ja työtä ja asuntoja piti järjestää myös sodasta palaaville. Meinander kertoo myös, miten sodasta palattiin ja miten kaatuneet saatettiin kotiin ja hautaan. Suomi oli muuten ainoa maa toisessa maailmansodassa, joka pyrki tuomaan kaikki vainajat taistelutantereelta kotipaikan multiin.

Sota-aika on taas esillä, talvisodan syttymisestä tuli juuri 70 vuotta täyteen ja itsenäisyyspäivää vietämme viikonloppuna. Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoo marraskuun numerossa tuntemattomista ja nuorista sotilaista, jotka joutuivat sotaan vuonna 1939 tietämättä, että sotaa kestäisi monta vuotta. Osa selvisi ja osa ei: kuukausiliite kertoo, millaisen elämän ovat saaneet elää ne jotka eivät kaatuneet. Sodasta ei kuitenkaan yleensä jälkikäteen puhuttu. Tunteet oli eliminoitu jo sodassa ja purkautumiskeinoja ovatkin olleet unet, kuolemanpelko ja humalatila.

Kristiina Hakala