"Yksikään kansakunta ei voi olla sekä tietämätön että vapaa." Thomas Jefferson ymmärsi tiedon ja vapaa yhteiskunnan välisen yhteyden. Mitä enemmän ihmisillä on tietoa, sitä vapaampia he ovat. Mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä paremmin he voivat tehdä työtä kansakuntansa eteen.
Jeffersonin ajatusketju saattaa vaikuttaa vanhahtavalta, mutta se pitää edelleen paikkansa. Kuten vaalianalyysit osoittavat, ahkerimmin äänestävät he, joilla on eniten tietoa politiikasta ja yhteiskunnasta.
Kirjastot ovat myös poliittisia instituutioita. Ne tukevat työllään demokratian toteutumista.
Suomalaisissa kirjastoissa politiikkaa on kuitenkin usein pelätty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tavallista, että poliittiset järjestöt kokoontuvat kirjastoissa ja järjestävät siellä tilaisuuksia.
Mitään yhtä poliittista suuntausta ei tietenkään tule kirjastoissa suosia - ainoastaan ajatusta politiikan merkityksellisyydestä. Monissa eri maissa kirjastot järjestävät esimerkiksi erilaisia kansalaispaneeleja, joissa satunnaisesti valitut kuntalaiset keskustelevat kunnan keskeisistä hankkeista. Näiden paneelien avulla kuntapäättäjät saavat tietoa kuntalaisten ajatuksista ja asenteista. Mikä kunnankirjasto Suomessa toteuttaa ensimmäisenä kansalaispaneelin ?
Timo Turja
2 kommenttia:
Minäkin olen kaipaillut kirjastoihin rehtiä politiikkaa. Kirjasto on poliittinen instituutio, ja sen pitäisi näyttäytyä sellaisena. Erityisesti ala itse on valitettavan varovainen.
Viime aikoina minua onkin ilahduttanut lukea lukea Jeah-Noel Jeanneneyn pamfletti Google–And the Myth of Universal Knowledge joka vaikutti esim. Europeanan perustamiseen. En ole Jeanneneyn kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta tervehdin ilolla poliittista otetta. Eipä sillä, Jeanneney on poliitikko itsekin ja toimi siis pamfletin kirjoittamisen aikoihin Ranskan kansalliskirjaston pomona.
Periaatteessa kirjaston kai pitäisi mukailla oman kehysorganisaationsa politiikkaa. En tosin osaa sanoa millainen kirjasto pitäisi olla kunnassa tai kaupungissa, jossa vallassa oleva kaupunginhallitus ajaa vaikkapa oikeistoliberalistista politiikka, saati millaiseksi yleisen kirjastolaitoksen pitäisi muuttua jos koko valtionhallinto ei vaikkapa tunnustaisi tasa-arvoa.
Kysymys lopulta on, pitäisikö yleisen kirjastolaitoksen olla lojaali omalle aatteelleen vai kehysorganiaatiolleen? Olen yrittänyt miettiä asiaa, mutten ole päässyt lopulliseen tulokseen. Voiko virasto olla tottelematon jonkinlaisella moraalisella etuoikeutuksella?
Hei,
Tosi hyviä näkökulmia näihin ikuisuuskysymyksiin.
Kun katsoo kirjastotilastoja, niistä on vaikea löytää mitään poliittista logiikkaa. Kunnan poliittiset voimasuhteet eivät juuri tunnu vaikuttavan suoranaisesti siihen, millaisia määrärahoja kirjastoille annetaan. Ainoa yhdenmukaisuus tuntuu olevan siinä, että ruotsinkieliset pienet kunnat tukevat kirjastoja eniten. On tietysti kysyttävä, onko tässä kyse kielipolitiikasta – vai politiikasta ?
Tuntuu siltä, että kunnan päättävissä elimissä kirjastojen tukeminen on pikemminkin pragmaattinen kuin ideologinen valinta. Näyttää siltä, että suurten keskusten lähellä olevat kunnat resurssoivat kirjastoihin muita vähemmän.
Oikeiston ja vasemmiston erokaan ei ole kirjastokysymyksissä selvä. Kauniainen, monella tapaa maamme "uusliberalistisin" kaupunki, on yksi suurimmista kirjastojen resurssoijista. Karkkila, monella tapaa puolestaan maamme vasemmistolaisin kaupunki, on puolestaan yksi vähiten kirjastoaan tukevista kunnista.
Kyllähän kirjastot ovat koko ajan myös kunnanvaltuuston ja kirjasto- ja kulttuurilautakunnan poliittisessa ohjauksessa. Itse koen aika mahdottomaksi sen tilanteen, jossa kirjasto ryhtyisi kyseenalaistamaan kuntalaisten valitseman valtuuston linjauksia. Eikö tämä olisi demokratian halveksimista ?
Timo
Lähetä kommentti