Euroopan raha- ja talousliiton EMU:n käynnistyminen tammikuussa 1999 toi markkinoille uuden valuutan. Yhtenäisvaluutta euro otettiin Suomessa käyttöön tilivaluuttana kymmenen muun EU-maan lisäksi. Merkittävää oli se, että Suomi nousi euroalueen jäseneksi ainoana Pohjoismaana. Muutos oli lopulta suuri, kun käteinen euroraha tuli kuluttajien kukkaroon tammikuusta 2002 alkaen.
Euro on ollut kymmenen vuoden aikana suuri menestys, vaikkakin sen ensimmäinen todellinen testi on nyt alkanut taloustaantuman myötä. Myönteistä on se, että euro on luonut vakautta talouteen, mikä näkyy alhaisena korkotasona ja matalana inflaationa. Euro on myös noussut maailman toiseksi tärkeimmäksi valuutaksi Yhdysvaltain dollarin rinnalle.
Ristiriitojen EMU-ratkaisu
Pitkin 1990-lukua EMU oli Suomessa puolueita jakava ristiriitainen teema. Muun muassa Keskustan sisällä käytiin julkisuudessa nähtyäkin kovempi kamppailu suhtautumisesta euroon. Kolmesta pääpuolueesta Keskusta vastusti Suomen Emu-jäsenyyttä. Sen mukaan Suomen kannattaa jäädä ulkopuolelle, jos Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska jäävät ulos.
Arvostelijat perustelivat kielteisyyttään epäsymmetrisillä shokeilla. Tämän väitteen mukaan Suomi kohtaa äkillisen, kansantaloutta horjuttavan ongelman, mutta muut rahaliittomaat säästyvät talouksien erilaisten rakennepiirteiden takia.
Kansa oli mielipidetiedusteluissa jakautunut. Missään vaiheessa EMU-jäsenyyden kannatus ei noussut enemmistöön mielipidemittauksissa. Hanke oli huippusalainen, koska sitä valmisteltiin hyvin herkässä kelluvan Suomen markan olosuhteissa. Päättäjiä arvelutti se, että olisiko viisasta seurata myös Ruotsin ratkaisua.
Huhtikuussa 1998 eduskunta päätti selvällä enemmistöllä, että Suomi lähtee EMU-maiden mukaan 1999 alusta. Mitkä olivat sitten ne päätekijät, jotka muovasivat kolmen pääpuolueemme Emu-kantoja ja samalla myös Suomen EMU-politiikkaa 1990-luvulla. Väitöstutkimukseni aineisto eli salaiset puolueiden pöytäkirjat ja julkiset kannanotot sekä puoluejohtajien haastattelut keskittyvät juuri EMU-kantoihin vaikuttaviin tekijöihin.
EMU kantojen muodostuminen
Voin nostaa esille viisi päätulosta. Ensimmäiseksi, kansalliset intressit vaikuttivat eniten Suomen päätökseen hakeutua EMU:n jäseneksi heti tammikuusta 1999 alkaen. Kansainväliset tekijät kuten Ruotsin EMU-ratkaisu jäivät vähäiseen asemaan maamme jäsenyyskantaa muodostettaessa.
Silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön mukaan Suomi sai Euroopassa lisää arvonnousua siitä, että maamme on ainoana Pohjoismaana mukana. Paradoksaalista oli se, että Ruotsin jääminen euroalueen ulkopuolelle tuki Suomen myönteistä EMU-kantaa.
Toiseksi, taloudelliset tavoitteet ohjasivat eniten puolueiden EMU-linjauksia. Emun uskottiin lisäävän Suomen talouskasvua ja hyvinvointia. Kokoomus painotti kolmesta suurimmasta puolueesta eniten taloushyötyjä, kun taas SDP korosti muita enemmän kansainvälisyyttä ja Suomen Keskusta ajoi kansalaisten sitouttamista EMU-päätöksen taakse.
Puolueiden linjaukset kertovat myös siitä, että EMU oli uusliberalistinen talouspoliittinen hanke. Kokoomus oli kolmesta pääpuolueesta uusliberalistisin. EMU:n uskottiin lisäävän vapaata markkinataloutta, yrittäjyyttä, verojen alennuksia, kansainvälisen kaupan esteiden purkamista, tiukkaa budjettikuria, vakauttavan valuutta- ja korkomarkkinoita.
Kolmanneksi, puolueet tekivät EMU-päätöksen asiantuntijavetoisesti. Puoluejohto, sitä lähellä olevat asiantuntijat ja hallinnollinen eliitti päättivät maan EMU-strategian suunnasta. Puolueiden linjauksista näkyi muun muassa se, että puoluejohto olisi varmasti pohtinut hanketta kriittisemmin, jos asiantuntijaraportit olisivat olleet EMU:a vastaan.
Neljänneksi, päätöksentekoon vaikuttaneet etujärjestökytkennät olivat SDP:ssä vahvempia kuin Keskustassa ja Kokoomuksessa. SDP painotti vahvasti etujärjestöään, SAK:ta, EMU-linjauksissaan ja linkitti kantansa yhteen sen kanssa.
Viidenneksi, yleinen mielipide ei ohjannut kovinkaan paljoa puolueiden EMU-linjauksia. Yllättäen puolueet suhtautuivat välinpitämättömästi julkiseen mielipiteeseen, joka oli koko 1990-luvun jäsenyyttä vastaan.
Asiantuntijavetoisuus ohjasi ratkaisua
Suomessa puolueet viestittivät kansalaisille, että EMU on hyväksytty Maastrichtin sopimuksessa, eikä kansanäänestystä tarvita. Ruotsalaiset toimivat toisella tavalla: Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus päätti kesällä 1997 olla liittymättä EMU:un, koska kansan mielipide oli jäsenyyttä vastaan.
Kiintoisaa on se, että erityisesti 1990-luvun lopussa puolueet kiinnittivät EMU-linjauksissa enemmän huomiota muiden puolueiden kantoihin kuin EMU:n yleiseen tukeen suomalaisten keskuudessa. Puolueet keskittyivät enemmän puoluepoliittiseen kilpailuun kuin äänestäjien asenteiden seuraamiseen.
Päätulokset osoittavat, että kansalliset intressit, uusliberalistinen politiikka ja asiantuntijavetoisuus ohjasivat Suomen EMU-päätöksen syntymistä. Asiantuntijavetoisuus saattaa vahvistaa kehitystä, jossa puoluekantojen painotukset lähenevät yhä enemmän toisiaan.
Poliittisten erojen puute latistaa keskustelun
Kansalaisten ja puolueiden jäämisestä taustavoimiksi voi seurata, että puolueet ovat kyvyttömiä erottautumaan ja rekrytoimaan uusia jäseniä. Ideologia-arvot jäävät viesteissä taustalle. Tästä seuraa taas se, että äänestäjät eivät näe puolueiden välillä juurikaan eroja ja ne kyllästyvät äänestämiseen ja politiikkaan.
Puoluedemokratian kehittämiseksi puolueiden on opittava joustavimmiksi ja niiden on aktivoitava kannattajiaan entistä tehokkaammin. Reseptinä ovat esimerkiksi jäsen- tai kansanäänestykset.
Politiikkakantaa on avattava kannattajille heti valmistelussa ja uutta teknologiaa sosiaalisine medioineen on hyödynnettävä kannattajia tavoitettaessa. Reseptinä ovat esimerkiksi laaja kansalaiskeskustelu joko Internetissä tai maakuntakiertueet. Lisäksi kaikkia mahdollisia etujärjestöjä on kuunneltava kannan muodostamisen aikana.
- Marko Karttunen
Valtiotieteen tohtori
Kirjoittajalla on ollut tutkijapaikka Eduskunnan kirjaston tutkijasalissa. Karttunen väitteli kolmen pääpuolueen EMU-kantojen muodostumisesta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa valtio-opin laitokselta huhtikuussa 2009.
Marko Karttusen väitöskirja on lainattavissa Eduskunnan kirjastosta nimikkeellä: Evidence of partisan emphasis on EMU during 1994-1999 : comparing Finnish parties. Kirja sisältää puoluejohtajien suomenkieliset haastatteluliitteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti