Joulu on jo ovella. Jouluperinteitä kaipaaville löytyy oivaa aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuilta. Sinne on kerätty tietopaketteja erilaisista juhlapäivistä ja vuotuisjuhlista kuten myös joulusta. Kaikilla meillä on omat jouluperinteemme, toisilla juhlavalmistelut alkavat jo elokuussa kuten eräästä uutislähetyksestä TV:ssä ilmeni. Toiset saattavat viettää erilaista joulua kaukana perinteistä.
Itselläni taitaa toteutua "rusinat pullasta" -menetelmä, oman syntymäkodin jouluperinteistä ja jouluruoista on tullut valikoiduksi omaan kotiin ja joulunviettoon sellaista, mistä todella itse pitää. Perinteistä on hyvä sopivissa määrin pitää kiinni.
SKS:n joulutietopaketissa on monenmoista, sieltä löytyy tietoa jouluperinteestä, jouluolennoista ja jouluvarusteista. Suomen sanat joulu ja juhla ovat nuorempi ja vanhempi laina samasta muinaisskandinaavisesta kannasta. Pakanallista keskitalven juhlaa on siis vietetty näillä main jo ennen kuin joulu sai kristinuskon omaksumisen myötä nykyisen merkityksensä.
Tontut olivat alun perin kansantarinoiden yliluonnollisia olentoja, tietyn rakennuksen tai paikan haltijoita. Kuvakirjojen ja postikorttien myötä tontut kotiutuivat pian Suomenkin jouluun ja liittyivät apulaisina ja ottolapsina valkopartaisen pukin perheeseen.
Monet kansat ovat käyttäneet juhlissaan puita tai niiden oksia koristeina tai onnea tuovina esineinä. Suomalaisen joulukuusen juuret ovat mannereurooppalaiset, runko pakanallinen ja tuuheimmat oksat protestanttisia, näin kiteytetään kuusen tarina SKS:n aineistossa. Joulukuusella on yhteys myös vanhoihin vihreyssymboleihin: siunauksellisiin, uuden satokauden takaaviin taikaoksiin. Pohjoismaihin joulukuusi saapui 1700-luvulla.
Oleellinen osuus jouluperinteestä löytyy Jouluruoat-otsikon alta: joulumakkaraa, räätikkälooraa, putinkia ja kriiskryynipuuroo. Lopuksi päästään leikkimään eli lähtisimmekö paistisille vaiko kenties hiirisille?
Hyvää joulun aikaa kaikille!
Kristiina Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti