Parlamenttikirjasto

torstai 24. heinäkuuta 2008

Mihin tarvitaan anonymiteettia?

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen esitti hiljattain Savon Sanomien haastattelussa, että medioiden verkkokeskustelussa tulisi käyttää omaa nimeä. Vain kuukautta aiemmin julkistettiin EU:ssa aloitemietintö, jossa ehdotettiin blogin kirjoittajien taustojen selvittämistä. Anonyymia verkkokirjoittamista on usein kyseenalaistettu ja esitetty selkärangattomaksi piileskelyksi. Miksi verkkokeskustelua ei käytäisi omalla nimellä?

Käsitys oman nimen turvallisesta tarjoamisesta tai jopa velvoitteesta sen käyttöön verkossa on vaarallinen yksinkertaistus. Siinä ei ensinnäkään ymmärretä verkkomaailman luonnetta, eikä verkossa viestimisen vaikutuksia. Lisäksi se antaa yhteiskunnallisesta vallankäytöstä keveän käsityksen, jonka paikkaansa pitävyydestä ei ole takeita. Laskun näistä väärinkäsityksistä maksaa kirjoittaja.

Anonyymiys suojaa yksilöä ja yhteiskuntaa
Anonyymilla asioinnilla on demokraattisessa yhteiskunnassa tärkeä rooli. Sen varaan rakennetuilla käytännöillä turvataan useiden kansalaisen perusoikeuksien toteutuminen, kuten sananvapaus, liikkumisen, kokoontumisen, uskonnon ja mielipiteenvapaus, vapaa tiedonsaanti ja yksityisyys. Esimerkiksi kirjastoissa asioidessaan asiakkaan ei tarvitse tiloihin sisään astuessaan tunnistautua, hänen lukemia julkaisuja ei seurata - edes tietoa asiakkaan lainoista ei välttämättä säilytetä kuin palautukseen saakka.

Anonyymiys suojaa kansalaisia myös henkilökohtaisten ja sensitiivisten asioiden käsittelyssä. Näitä ovat esimerkiksi terveyteen ja sosiaalisiin ongelmiin liittyvät tiedot. Sensitiivisiä voivat olla myös valtavirrasta poikkeavat arvot, näkemykset tai elämäntavat. Viime vuosina bloggaajia on pidätetty kirjoituksissa esitettyjen mielipiteiden takia esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Egyptissä. Anonyymiys takaa erilaisten mielipiteiden turvallisen esittämisen ja tiedonhankinnan niistä.

Yhteiskunnallinen muutos voi vaikuttaa siihen, millaiset asiat muodostuvat tulevaisuudessa sensitiivisiksi. Poliittiset tai uskonnolliset mielipiteet tai rotu voivat esimerkiksi saattaa henkilön alttiiksi syrjinnälle, uhkailulle, vainolle ja väkivallalle. Historia osoittaa, etteivät yhteiskunnalliset järjestykset ole pysyviä.

Ikuinen CV?
Verkkokeskustelu eroaa perinteisestä lehden yleisönosastosta monella oleellisella tavalla. Internet on lähtenyt liikkeelle interaktiivisena mediana, jonka toimintaperiaatteisiin on kuulunut vapaan ja anonyymin keskustelun käytäntö. Verkkoyhteisöllisyydestä on syntynyt uudenlaista kulttuuria, jonka luovuus on häiriötekijöistään huolimatta ottanut melkoisen edistysaskeleen suhteessa lehtien yleisönosastojen kirjoitteluun.

Verkossa viestinnän vaikutukset henkilöön ovat myös oleellisesti erilaiset kuin painetun lehden piirissä. Henkilöön liittyvän tiedonkäsittelyn taso on yksinkertaisesti muuttunut. Verkosta on tullut "ikuinen" arkisto, jonka indekseistä ja tietokannoista omalla nimellä tai tunnistautuneena tehdyt toimet eivät välttämättä koskaan katoa. Anonyymi kirjoittaminen on usein kirjoittajan turvallisin ja tarkoituksenmukaisin tapa ilmaista itseään verkossa.

Ennakoidaan, että tietojen säilytys laajentuu, mutta samalla erilaisten henkilöön liittyvien tapahtumatietojen keruu laajentuu kaikkiin arkisiin toimiimme. Verkossa jätettyjen jälkien vaikutukset käyttäjään ulottuvat siten syvemmälle arkeemme ja ovat pitkäaikaisempia. Tosiasiassa meillä on hyvin kapea näköala siihen, mihin verkkoviestintämme pitkä häntä tulee tulevaisuudessa ulottumaan. Verkon historia on liian lyhyt osoittaakseen sen.

Verkkokeskustelusta jää pysyvä jälki
Houkuttelu oman nimen käyttöön verkkomaailmassa asettaa kirjoittajan alttiiksi riskeille, joiden laajuutta hän ei edes arvaa. Se johtuu tiedonkeruun ja analysoinnin käytännöistä sekä tietojen ennakoimattomista käyttötarkoituksista, joiden piiriin kirjoittaja väistämättä joutuu verkkoympäristössä.

Omalla nimellä kirjoitetut mielipiteet ovat verkossa vapaata riistaa. Tietoja käyttäjistä voi kerätä kuka tahansa. Niitä myös kerätään viranomaisten, palvelujen tarjoajien ja tiedonkeruuyritysten toimesta laajemmassa mittakaavassa kuin koskaan ennen. Tiedonkeruuyrityksillä on jo tietokannoissa miljardien ihmisten tiedot.

Tietojen vaikutukset voivat tulla vastaan erilaisissa henkilöä arvioivissa tilanteissa, kuten työpaikan, asunnon, luottokortin tai lainan haussa. Tietojen perusteella tehdään erilaisia valintoja, rajauksia, suosituksia, tulkintoja ja arvioita. Myös mielipiteistä voidaan olla kiinnostuneita, sillä näkemyseroilla saattaa olla merkitystä.

Miksi anonymiteetti olisi purettava?
Henkilöön liittyvien tietojen käyttö verkossa tapahtuu siis kokonaan uudenlaisessa ympäristössä kuin yleisönosastokirjoittelu painetussa sanassa. Identiteetin tunnistus antaa yleisavaimen kaikkeen käyttäjää koskevaan tietoon tiedonkerääjille. Nimellä tehdyllä google-haulla pääsee kuitenkin kuka tahansa kiinni halutun henkilön viestintähistoriaan.

Henkilöön liittyvän tiedonhaun helppous ja tietovarastojen laajuus ja pysyvyys altistavat henkilön yhä suuremmille riskeille. Tietosuojaa ja anonymiteettia tarvittaisiin siis yhä enemmän, ei vähemmän.

Kansalaisen oikeusturvaan liittyvänä teemana pitäisikin mieluummin kysyä, miksi hänen tulisi luovuttaa tiedot verkkokeskusteluistaan, sijainnistaan, liikkumisestaan, puheluistaan, kulutus- ja käyttäytymistottumuksistaan ja julkisten palvelujen asioinnistaan tuntemattomiin käsiin? Miksi niiden omistajan tunnistusta pitäisi vielä tarkentaa liittämällä näihin tietoihin nimi, yksilöivä tunnus, valokuva, sormenjälki ja DNA-tiedot? Tiedonkeruun tulevaisuus verkossa on juuri tämän suuntainen – sen tunnustavat jopa tiedonkeruuyritykset.

Alastomuus ei tee ihmistä rehelliseksi
Julkinen alastomuus ei tee ihmistä rehellisemmäksi, vaan haavoittuvammaksi. Anonyymiteetin purkaminen toisi vakavia riskejä kansalaisille. Looginen askel väärinkäytöksiin olisi väärän nimen käyttö tai identiteettivarkaus. Viestien väärinkäyttö mihin tahansa haluttuun tarkoitukseen olisi myös tavattoman helppoa.

Lapset ja nuoret ovat muita riskialttiimpia väärinkäytöksille. Nettielämän jälkipyykki voi tulla heille vastaan vasta vuosien päästä. Digitodayn viime vuotisessa kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että esimerkiksi valokuva "pyllytatuoinnista" voisi viedä hakijalta työpaikan. Moniko Facebookissa tai IRC-galleriassa kirjoitteleva nuori ajattelee tulevaisuuttaan julkistaessaan omalla nimellään kuviaan ja tekstejään?

Anonyymiyden hävittäminen kulkee käsi kädessä valvonnan mahdollistamisen kanssa. Valvontayhteiskuntakehityksen tyypillisenä vaikutuksena puolestaan on se, että se hyydyttää julkisen keskustelun. Verkossa kirjoittaja joutuu ajattelemaan tarkkaan viestintänsä seurauksia. Valvonnalla terästetty pakkojulkisuus ei välttämättä tuotakaan rehellistä ja tasokasta keskustelua, vaan suosiollisiin valheisiin kätkeytymistä ja hiljaisuutta.

- Päivikki Karhula

1 kommentti:

mace kirjoitti...

Luin toimittamasi, tätäkin aihetta käsittelevän teoksen Paratiisi vai panoptikon—näkökulmia ubiikkiyhteiskuntaan joka oli hyvin mielenkiintoinen. Suurkiitos siitä, se herätti paljon ajatuksia.

Myös kirjastoala keskustelee itsensä kanssa (jälleen) siitä, voidaanko rekisteröimättömällä tai rekisteröidyllä nimimerkillä keskustelemisen sallimista jatkaa alan omilla foorumeilla.

Vaatimukset verkossa keskustelijoiden identifioinnista ovat sekä kansalaisia ja hallintojärjestelmää halventavia, että mahdottomia.