Herman Frithiof Antell (1847-1893) oli varakkaan kamarineuvos Herman Rosenbergin avioton poika, joka isältään perimällään omaisuudella ryhtyi kartuttamaan itselleen raha-, mitali- ja taidekokoelmaa. Antell olikin aikansa tunnetuin suomalainen rahankerääjä, joka myös liikkui sujuvasti pohjoismaisten taiteilijoiden seurapiireissä Pariisissa ja tunsi mm. Akseli Gallen-Kallelan, Ville Vallgrenin, Albert Edelfeltin ja ruotsalaisen Anders Zornin. Pariisissa hän myös kuoli. Pian Antellin kuoleman jälkeen paljastui hänen tekemänsä testamentin arvo: hän luovutti keräämänsä kokoelmat Suomen kansalle; lisäksi hän määräsi perustettavaksi kaksi stipendirahastoa Helsingin yliopistoon ja Vaasan lyseoon. Taidehistoriallisesti ratkaisevan tärkeää oli kuitenkin se, että hän testamenttasi miljoona Suomen kultamarkkaa (n. 3,7 miljoonaa euroa) hänen isänsä nimeä kantavaan Herman Rosenbergin rahastoon, jonka tarkoitus oli hankkia kokoelmia Suomen kansallismuseon perustaksi.
H. F. Antellin testamenttilahjoituksen on katsottu vaikuttaneen enemmän kuin mikään muu yksityinen testamentti Suomen kulttuurielämän kehitykseen. Monet Ateneumin ja Kansallismuseon tunnetuimmista nähtävyyksistä onkin hankittu Antellin valtuuskunnan rahoilla. Kansallistaiteilijoittemme töiden lisäksi varoilla on hankittu mm. Cézannen, Gauguinin, van Goghin ja Munchin teokset.
Eduskunnan arkistossa oleva Antellin kokoelma käsittää vuonna 1894 säätyvaltiopäivien perustaman, Rosenbergin rahastoa hallinnoimaan tarkoitetun, Antellin valtuuskunnan pöytäkirjoja, tiliasiakirjoja, hankintaluetteloita ja kirjeenvaihtoa Suomen taide- ja kulttuurihistorian tärkeiden merkkihenkilöiden kanssa. Kokoelma sisältää mm. Edward Westermarckin kirjeitä Marokosta, kirjeitä Ville Vallgrenilta, Eero Järnefeltilta, Akseli Gallen-Kallelalta, Albert Edelfeltiltä sekä C. G. Mannerheimilta. Lisäksi asiakirjoja on Kansallismuseon ja Seurasaaren ulkomuseon perustamisesta ja tarkkoja luetteloita eri kokoelmista.
Antellin valtuuskunta lakkautettiin vuonna 1977, jolloin sekä kokoelmat että varat siirrettiin Museoviraston hallintaan. Eduskunnan arkistossa Antellin valtuuskunnan asiakirjoja on vuosilta 1895-1942. Alkuvuosien asiakirjat ovat melkein kokonaan ruotsinkielisiä, mutta vuodesta 1908 alkaen kieli alkaa muuttua suomeksi. Kokoelmasta on olemassa myös sisällysluettelo.
Sain viime kesänä tehtäväkseni ryhtyä järjestämään uudelleen Antellin kokoelmaa mikro- ja digikuvattavaan kuntoon. Pitkään kestänyt urakka on nyt takana ja aineisto on valmis kuvattavaksi ja sen jälkeen asiakkaiden käytettävänä. Kokoelma on järjestetty aikajärjestykseen ja kokouksittain niin, että ensimmäisenä on kokouspöytäkirja, mahdollinen esityslista ja sen jälkeen liitteet. Kaikkien asiakirjojen oikeasta sijoittumisesta en voi olla varma, koska asiakirjat ovat vanhoja ja usein epäselvästi käsinkirjoitettuja. Kokoelman sisällysluettelosta, tilikirjoista ja kunkin kokouksen pöytäkirjasta saa kuitenkin hyvin hahmotettua asiat, joita kunakin ajankohtana on käsitelty. Liitteistä saa lisätietoa teoshankintojen taustoista ja vaiheista, hinnoista, näyttelyihin lähettämisistä, pienistä riidoista taiteilijoiden, taiteilijan perikunnan ja valtuuskunnan välillä sekä mm. miten uhkaava sota vaikutti valtuuskunnan toimintaan ja teosten suojeluun. Itsestäni hienolta tuntui lisäksi pitää kädessä Suomen kansallistaiteilijoiden ja valtiomiesten kirjeitä, nähdä heidän persoonalliset käsialansa, kirjepaperinsa ja kirjeiden lähetysosoitteet.
Antellin valtuuskunnan asiakirjoista tutkijat saavat erinomaisen kuvan siitä, kuinka eri museot ja niiden kokoelmat lähtivät syntymään ja kasvamaan. Toivon, että kokoelma löytää käyttäjänsä.
Ohessa Albert Edelfeltin allekirjoittama asiakirja koskien Pariisin maailmannäyttelyä, 2.1.1900.
Jenni Mikkonen
P.S.: Lisätietoa löydät Eduskunnan arkiston ja Ateneumin sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti