Kuljin eilen pitkästä aikaa kirjavarastomme läpi. Nautin kulkiessani kaikin aistein: hiljaisuudesta, vanhojen kirjojen pölyisestä tuoksusta ja korkeista hyllyistä täynnä kirjoja. Ajattelin mielessäni kuinka merkittävää tutkijoille on entisaikoina ollut, että kirjastomme kokoelmasta löytyy muun muassa Kansainliiton asiakirjoja, muiden maiden säädöksiä ja parlamenttiasiakirjoja sekä valtiomiesten elämäkertoja.
Enää kaikkea ei tarvita painettuina. YK:n asiakirjat ja sopimukset ovat internetissä samoin monien maiden säädökset ja parlamenttiasiakirjat, vanhojakin aineistoja digitoidaan vinhaa vauhtia, mikä nopeuttaa ja parantaa aineistojen saatavuutta.
Kirjastossamme on aloitettu laaja kokoelmien evaluointi ja vähemmän käytetyn aineiston karsiminen ja karsittujen teosten siirto Varastokirjastoon. Tavoitteena on tietenkin varastotilan riittävyyden varmistaminen myös tulevaisuudessa ja valmistautuminen rakennuksen peruskorjaukseen ja väliaikaiseen poismuuttoon eduskuntakiinteistöstä. Tavoitteena on myös paremmin hallinnassa oleva kokoelma ja kokoelmaa koskevan hiljaisen tiedon siirtäminen..
Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki asiakkaat ole karsimisesta mielissään, kun menettävät mahdollisuuden selailla aineistoa, joka tosin kirjastomme suljetun kirjavaraston vuoksi on ollut jonkun verran hankalaa jo aiemminkin. Peruskorjauksen yhteydessä suunnittelemme lisäävämme avokokoelmassa asiakkaiden selailtavissa olevan aineiston määrää jos se vain onnistuu suojeltavassa rakennuksessa.
Ei ole merkityksetöntä millainen tila kirjasto on. Useat asiakkaat ovat kertoneet aistivansa tiettyä arvokkuutta astuessaan ensi kertaa sisään Eduskunnan kirjastoon. Arvokkuus sopiikin ylimmän valtiovallan omaan kirjastoon, mutta toivottavasti se ei pelota ja karkota asiakkaita, sillä kirjastomme on olemassa kaikkia kansalaisia varten. Kirjastomme palvelusta ei siis tarvitse nauttia edustajan välityksellä.
Hienoa kirjasto- ja monikäyttötilaa on ideoitu selvitysmies Mikko Leistin raportissa ”Keskustakirjasto – Metropolin sykkivä sydän , joka julkistettiin pari päivää sitten. Hienoa, että kullekin ajalle suunnitellaan omanlaisiaan kirjastoja ja vanhojakin peruskorjataan pieteetillä, kuten omalle kirjastollemme tullaan tekemään.
Sari Pajula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti