Naurava eduskunta

Mies jättää ruostuneen polkupyöränsä eduskuntatalon eteen.

Poliisi tulee hänen luokseen ja sanoo kohteliaasti:
- Et voi jättää pyörääsi tähän. Tänne tulevat kansanedustajat.

Mies vastaa poliisille:

- Mä otan riskin. Pyörä on lukittu.

Tämä vitsi on eräs esimerkki kansan keskuudessa elävästä eduskuntahuumorista. Kansanhuumori kuvaa eduskuntaa ja kansanedustajia joskus lempeästi, joskus hieman ilkeämmin. Vaikka tämänkaltaisesta naurusta voisi loukkaantua, tosiasiassa ihmisten kyky nauraa edustajilleen kertoo paljon demokratian vahvuudesta.

Poliittisen totalitarismin erilaisiin muotoihin liittyy aina vakavuus – nauru sen sijaan on hyvin syvällisellä tavalla demokraattista. Ei ole sattumaa, että erilaisissa diktatuurivaltioissa on ollut kiellettyä julkisesti esittää satiiria poliittisista johtajista ja heidän heikkouksistaan. Huumori poliittisista johtajista kuuluu nimenomaan demokratiaan, sillä nauru osoittaa ihmisten – niin tavallisten kansalaisten kuin päätöksentekijöidenkin - olevan perimmiltään samanarvoisia. Kansanedustajista kerrotut vitsit muistuttavat heidän olevan kansan kaltaisia: yhtä inhimillisiä ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Nauru on terveellistä, sillä se vähentää ihmisten kokemaa stressiä. Nauru on myös yhteiskunnallisesti hyödyllistä, sillä se vahvistaa ihmisten välisiä sosiaalisia siteitä. Ehkä näistä syistä johtuu se, että kansanedustajat osaavat niin hyvin nauraa myös itselleen. Kansanedustajan tehtävään liittyy niin paljon mahdottomalta tuntuvia odotuksia, että ainoastaan naurun avulla on mahdollista vapautua erilaisista ulkoisista paineista.
Eduskunnassa hyvin pitkään istuneita edustajia yhdistääkin nimenomaan huumorintaju. Eräältä tällaiselta kokeneelta edustajalta kuulin vitsin, joka paljasti, kuinka hyvin hän osasi nauraa jopa omalle ulkomuodolleen. Hän oli ollut maatalousnäyttelyssä ja kuuli jälkeenpäin alueradion haastattelun, jossa haastateltavalta kysyttiin, mikä näyttelyssä oli ollut kaikista mieleenpainuvinta:

- Suuren sonnin näkeminen ja kansanedustajan tapaaminen.

Timo Turja