Petteri Järvinen pohti Tietokone-lehdessä 13/2007 onko nettikirjoituksilla mahdollista vaikuttaa. Jatkuvasti laajentuvassa digitaalisen tiedon valtameressä äänet näyttävät äkisti hukkuvan massaan.
Verkossa vaikuttaminen tai verkkokeskustelujen vaikutukset ovat mielenkiintoinen ja moniselitteinen ilmiö.
Verkossakaan eivät kuuluville pääsevät äänet jakaudu tasaisesti. Verkkoa voi kuvata eräänlaisena yhteyksien ja solmukohtien avaruutena, joissa solmuista syntyy pienempiä tai suurempia tähtiä. Tietyt palvelut, kirjoittajat ja kirjoitukset vetävät suuren joukon lukijoita. Suuri osa kirjoituksista jää lähipiirin tai samoista asioista kiinnostuneiden iloksi.
Verkon tähdet ovat vaikuttajia, joiden sanoilla on vetovoimaa. Verkkomaailman vetävimmät tähdet sykkivät edelleenkin medioiden ja erilaisten kansainvälisten haku- ja yhteisöpalvelujen ympärillä. Google, Yahoo, CNN, BBC, YouTube – ja niin edelleen. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen edellyttää verkossakin sitä, että saa kanavoitua sanansa ja äänensä oikeisiin medioihin. Tai että kykenee luomaan halutun ja joukosta erottuvan idean.
Kuva on monin tavoin tullut haastamaan sanan valtaa ja avannut mahdollisuuksia kielirajat ylittävälle ilmaisulle. YouTuben ja muiden samankaltaisten palvelujen kautta tulleet kuvat ovat tuoneet julkisuuteen vaihtoehtoisia näkemyksiä mediatapahtumista. YouTuben voimasta kertovat esimerkiksi sattumalta kuvatut videot, joissa vartijat pahoinpitelevät etnisen vähemmistön edustajaa, poliisit pamputtavat mielenosoittajaa tai kameran linssit haarukoivat muita kansalaisten oikeuksia loukkaavia tilanteita.
Vaikka kuvien autenttisuudesta ja todistusvoimasta voitaisiinkin kiistellä, on mahdollisuus ilmaisuun ja sen levitykseen tuonut kiistämättä uudenlaisia vaikuttamisen välineitä. Sopivissa tilanteissa viesti voi saada myös arvaamattomat mittasuhteet.
Järvinen puhuu osuvasti "sattumajournalismista", jossa varomattomat sanat verkossa ovat saaneet liikkeelle lumipalloefektin. Amerikkalaistoimittaja oli poiminut poliitikon huulilta lipsahtaman sanan, jonka negatiivinen tulkinta ja sen tarjoaminen laajemmalle yleisölle levisi kulovalkean lailla. Ja johti lopulta poliitikon häviöön vaaleissa.
Yhtä hyvin voitaisiin puhua sensaatiovaikutuksesta, jota erilaiset verkossa leviävät kansalaisadressit hyvin kuvaavat. Lähinnä mediasta nousseet ideat kanavoituvat myönteiseksi tai vastustavaksi näkemykseksi, joille saadaan muutamassa päivässä kerättyä kymmeniä tuhansia kannattajia.
Adresseihin osallistumisesta on näyttänyt tulevan viihteen, urheilun ja yhteiskunnallisen osallistumisen välimuoto. Muumilimun saaminen 1,5 pulloihin on saanut yli 20 000 kannattajaa. Kansanäänestysvaatimus EU:n perustuslaista puolestaan on kiinnostanut 2 000 allekirjoittanutta.
Puolesta ja vastaan -reagointi ei välttämättä vie ymmärrystä itse asiasta eteenpäin. Blogikirjoittamisessa on reagoinnin lisäksi usein kyse uuden näkökulman tuomisesta asioihin. Tutkijoiden tai virkamiesten asiantuntijoina antama kuva laajentuu muiden osallisten, kuten harrastajien, paikallisten asukkaiden ja silminnäkijöiden asiantuntijuuteen. Vaikka tosiasiat voivat olla luku sinänsä, kirjoittamisessa on mahdollista tuoda mukaan kokemuksen ja tilanteessa koetun ääni. Tämä voi olla eräs demokratiaa voimakkaimmin vahvistavia ilmiöitä.
Verkossa äänestämisellä, osallistumisella ja kirjoittamisella voidaan varmasti vaikuttaa. Mutta missä määrin vaikutetaan ymmärrettyihin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin?
- Päivikki Karhula, Päivi Erkkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti