Joulu on aivan ovella, ja vaikka sitä onkin jo aikuinen, toivoo silti saavansa pari lahjaa. Toistaiseksi joulupukki on aina jotakin tuonutkin. En ole varmaan ainoa, joka toivoo saavansa lahjaksi kirjan, miksei useampiakin. Mutta pettymys on kova, ellei sitä yhtä edes tule. Olen kovasti viestittänyt tänäkin vuonna asiasta Korvatunturin suuntaan, joten toivossa eletään!
Omassa syntymäkodissani eivät vanhemmat paljon kirjoja harrastaneet, mutta isosiskoni ahmi kirjoja ja minä sitten aikanaan perässä. Tosin ihan lapsena, ennen kuin itse osasin lukea, niitä kirjoja ei minulle paljon luettu, ääneen tai muutenkaan. Ensimmäisen luokkani syksy meni kirjainten mysteeriä opetellessa, mutta "homma loksahti" juuri joulun alla. Kokemus oli hieno ja sitten pitikin saada lukemista. Hetkeen sopivasti joulupukki toi kaksi kirjaa: Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita ja Thorbjörn Egnerin Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-Metsässä. Ne luinkin heti ja lisää piti tietysti saada. Onneksi koulullani sijaitsi myös sivukirjasto, jonka ahkeraksi käyttäjäksi sitten päädyin ja kannoin jatkossa kirjoja sieltä kotiin kasapäin.
Lukeminen on tärkeimpiä harrastuksiani edelleen. Mutta minulle on ollut tärkeää myös yrittää omalta osaltani houkutella tai kannustaa kummilapsia ja tuttavien lapsia lukemisen maailmaan. Pienemmille lapsille on ollut helppo ostaa kirjoja, mutta sitten huomasin, että noin kymmenvuotiaille olikin hankalampi löytää sopivia kirjoja. Ilmeni myös, että toisia se lukeminen ei kiinnostakaan, korkeintaan Aku Ankat. Mutta "akkareissakin" löytyy vaikka mitä hienoja versiota eri aikakausilta.
Viime aikoina on ollut ihana huomata kahden läheisen, nuoren lukijan tavoittaneen ns. ahmimisiän. Kirjoja luetaan, ja se mikä on hauska yksityiskohta huomata on se, että luetun kirjan paksuus on merkittävä asia. "Siinä oli 1 100 sivua", totesi ystäväperheemme esikoinen viimeisimmän Harry Potterin luettuaan. Muistan itse, että melkein heti niiden joululahjakirjojen jälkeen luin Laura Ingalls Wilderin teoksen Pieni talo preerialla, ja olin ylpeä kun olin lukenut niin paksun kirjan.
Ahmimisikäiselle ei kannata kaikkia kirjoja ostaa itse, jos parin kympin kirja menee parissa tunnissa. Siksi olen tyytyväinen, kun voin nyt tehdä löytöjä divareista myös näille pojille. Koetan tarjota myös vanhempia kirjoja mm. Nuorten seikkailukirjastosta ja Punainen sulka -sarjasta. Tarkoitus on jatkossa etsiä myös Tarzaneita. Ja löytyy sieltä divarista hyviä joululahjoja aikuisellekin! Ei kirjan tarvitse olla kirjakaupasta ostettu lahja, jos se on siisti ja hyvässä kunnossa.
Todella mukava pieni yhteinen hetki koettiin viikko sitten, kun tuon toisen pojan kotona tutkittiin perheen kirjahyllyä. Sieltä nimittäin löytyi monta kirjaa vanhempien nuoruudesta, jotka voisi kohta lukea: Maailman ympäri 80 päivässä, Monte Criston kreivi, Tom Sawyerin seikkailut…
Ei silloin joulunpyhinä välttämättä paljon ehdi lukea, on niin paljon muutakin tekemistä. Täytyyhän sitä syödä, nukkua ja laiskotellakin. Leffojakin on tarjolla, ja kaikkea muuta. Mutta kyllä sitä silti varaa mielellään jouluksi hyviä kirjoja. Tosin ei kuitenkaan sellaisia pinoja kuin kesälomaa varten. Nyt odottaa lukemista ainakin Ian McEwanin uusin ja Åke Edwardssonin Winter-juttu.
Hyvää lukuintoa ja joulutunnelmaa itse kullekin!
Kristiina Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti