Vuonna 1948 New Yorkissa julkaistiin englanninkielisenä merkittävä kirja, joka puolusti Suomen sodanaikaisen poliittisen johdon toimintaa. Tämä kirja - Finland and the World War II - julkaistiin anonyymina, mutta sen toimittajaksi oli merkitty suomalaissukuinen Columbian yliopiston professori John H. Wuorinen. Kirjan johdannossa Wuorinen ilmoitti saaneensa anonyymin käsikirjoituksen vuoden 1945 lopulla. Omien sanojensa mukaan Wuorinen ei ollut varma käsikirjoituksen alkuperäisestä tekijästä, mutta "on todennäköistä, että tekijä kuuluu – tai kuului – Suomen ylimpään poliittiseen johtoon. On myös aihetta uskoa, että enemmän kuin yksi kynä kirjoitti käsikirjoitusta."
Kirjan alkuperä ei pysynyt kauan salaisuutena. Suomalaiset historiantutkijat kykenivät varhain yhdistämään käsikirjoituksen historian professori Arvi Korhoseen, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi mm. kehittämästään ajopuuteoriasta, jonka mukaan "Suomi joutui sotaan tapahtumien pyörteissä kuin ajopuu kosken kuohuihin". Finland and the World War II -kirjassa hahmoteltiin ensimmäisen kerran Suomea ajopuuna, joka tahdottomana joutui sotaan ulkoisten tapahtumien paineessa.
Finland and the World War II –teoksen alkuperäisen käsikirjoituksen kirjoittajaksi on tiedetty Arvi Korhonen, mutta oliko hän sittenkään teoksen ainoa tekijä? Ranskalaisen kirjallisuustieteilijän Roland Barthesin mielestä tekijyys on yliarvostettua länsimaisessa kirjallisuudessa. Kirjoittajan on perinteisesti ajateltu olevan kaikkitietävä, itsenäinen ja luova persoona teoksen takana. Barthesin mielestä kirjoittaja on kuitenkin pikemminkin kudelman laatija, joka kopioi teokseensa juonteita ympärillä olevan kulttuurin kerroksista. Tästä syystä teoksista kuuluu aina enemmän kuin yhden ainoan autonomisen kertojan ääni.
Nämä Barthesin ajatukset tulivat mieleen, kun eduskunnan kirjastosta löytyi sattumalta tuntematon käsikirjoitus, jolle oli annettu nimeksi "Menneet vuodet." Käsikirjoitus löytyi kirjaston Risto Ryti -kokoelmasta. Pian kävi ilmi, että tämä suomenkielinen tuntematon painate oli se alkuperäinen käsikirjoitus, joka oli lähetetty New Yorkiin vuonna 1945. Wuorinen käänsi käsikirjoituksen englanniksi ja julkaisi sen nimellä Finland and the World War II.
Suomenkielisen käsikirjoituksen lukeminen antaa aihetta uskoa, että Arvi Korhosen lisäksi myös Risto Ryti piti kynää, kun käsikirjoitusta kirjoitettiin. Käsikirjoituksessa on hyvin tarkkoja selostuksia presidentti Rytin kahdenkeskisistä keskusteluista, joista tuskin kukaan muu on voinut olla tietoinen kuin Ryti itse. Tekstissä on myös suoria lainauksia Rytin henkilökohtaisesta päiväkirjasta ja eräissä tekstinkohdissa kertoja puhuu valtion ylimmän johdon päätöksistä "minä" tai "me" -persoonamuodoissa. Rytin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessa on lukuisia täsmälleen samoja kappaleita ja tekstin osia kuin löydetyssä käsikirjoituksessa. Käsikirjoituksessa on persoonallisia ilmauksia, joita Risto Rytin tiedetään käyttäneen puhuessaan sodanaikaisista tapahtumista.
Ohto Mannisen mukaan Arvi Korhonen antoi käsikirjoituksensa Risto Rytin tarkistettavaksi (Arvi Korhonen ja Barbarossa –suunnitelma HAIK 1/1990, s. 34). Alkuperäiskäsikirjoituksen lukeminen ja analysointi antaa aihetta olettaa, että Rytin rooli käsikirjoituksen laatimisessa oli huomattavasti suurempi kuin aiemmin on tiedetty. Ryti ei ollut ainoastaan käsikirjoituksen tarkastaja vaan keskeinen kertoja, jonka ääni kuuluu kirjan historiallisissa ja poliittisissa tulkinnoissa.
Timo Turja
1 kommentti:
Kirjoitin arvion Rytin päiväkirjoista:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Risto_Ryti.htm
“Lämpivästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen.” Näin kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan “juutalainen”.
Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi, väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin “ala-arvoisten ihmisten” pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen arvioijat vain naureskelevat sille.
Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliiketä) lähellä aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan “Vaikea aika” kuvaa siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen “sydäntä rinnassaan lainkaan”. “Jumalan ja Hitlerin avulla” Ryti pilkkasi selviävänsä ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä, että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaaan erehtynyt ehtoolliselle.
Lähetä kommentti