Kulttuuriperintö on hieno käsite. Se on ymmärtääkseni jotain sellaista "kulttuuria" mitä olemme saaneet "perintönä" edellisiltä sukupolvelta ja jota sitten luovutamme seuraavalle sukupolvelle. Perinnönjakotilaisuutta ei varsinaisesti järjestetä - luovutamme kulttuuria perinnöksi tänäänkin.
Suomessa julkaistiin vuonna 2006 lähes 14 000 kirjaa, karkeasti arvioituna vajaa 40 000 sanomalehtien irtonumeroa, 29 000 aikakauslehtien irtonumeroa ja vajaa 3000 musiikki-CD:tä. Lisäksi lukematon joukko ns. pienpainatteita, esitteitä, mainoslehtisiä, julisteita jne. Kaikki nämä on tallennettu osana suomalaista kulttuuriperintöä Kansalliskirjaston suojiin.
Kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojeleminen edellyttää jonkinlaista käsitystä tulevaisuudesta sekä niistä keille perinnön jätämme. Mutta kuinka pitkälle tulevaisuuteen kykenemme ajattelemaan? Parin sukupolven päähän, vuosikymmeniä vai vuosisatoja? Olettaisin, että pitkälle tulevaisuuteen menevä pohdinta lienee harvinaisempaa. Satoja tai tuhansia vuosia eteenpäin ulottuvat tulevaisuusvisiot on jätetty science fiction-kirjailijoille ja joukolle tulevaisuuden tutkijoita. Henkilökohtaisesti mieleeni on jäänyt Gregory Benfordin kirja Deep Time, missä esitellään vaihtoehtoja ydinjätteiden säilytyspaikan merkitsemiseen. Ydinjätehän on vaarallista vielä kymmenen tuhannen vuoden päästä. Mitä varoitusmerkkejä loppusijoituspaikalle tulisi jättää, kun varaudutaan kylttien kulumiseen, kielen ja symbolien merkitysten muuttumiseen ja yksinkertaisesti tietojen painumiseen unholaan? Kiveenhakattu viesti ei ole tässä tapauksessa riittävä toimenpide.
Juuri nyt eduskunnassa on käsittelyssä Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Kyseessä on nykyisen vapaakappalelain paranneltu toteutus, tietoyhteiskunta-aikaan päivitetty 2.0 versio. Vapaakappaleiden idea on vanha. Suomessakin se on tietyssä mielessä ollut voimassa 300 vuotta aina Ruotsin vallan ajalta saakka. Kirjastojen suojiin on luovutettu julkaisuista ns. vapaakappaleet ilmaiseksi. Uudistusta vapaakappalelakiin on kaipailtu ainakin kymmenen vuotta ja nyt vihdoin se näyttää pullahtavan eduskunnasta. Asiaa seuranneet tietävät hyvin mihin uudistus pureutuu: sähköisiin aineistoihin. Tavoitteena on verkkosivujen, digitaalisten tallenteiden sekä radio- ja tv-aineistojen tallentaminen tuleville kulttuurintutkijoille.
Koska tämäkin blogimerkintä todennäköisesti tallentuu useampaankin "kulttuuriperintöarkistoon" ja on siten luettavissa parin sadan (tai tuhannen?) vuoden päästä, lähetän tässä terveiset tulevaisuuden lukijalle. Toivottavasti hän ymmärtää vielä vanhaa suomea.
Terveiset talvisesta Helsingistä vuodelta 2007. Toivottavasti ilmastonmuutos on saatu kuntoon ja maailmassa on kaikki hyvin. Olemme teidän iloksenne koittaneet säilyttää kaikenlaisia kulttuurin ilmentymiä, jotka toivon mukaan ovat edelleen luettavissanne. Kovasti olemme yrittäneet ajatella teitä tulevia sukupolvia, mutta nykyhetkessäkin on omat vaikeutensa.
Jani Stenvall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti