Parlamenttikirjasto

perjantai 23. marraskuuta 2007

Digitaalinen tuulahdus historiasta

Tutustuin vastikään uusittuna avattuun Historialliseen sanomalehtikirjastoon. Sivuilla on suorat linkit päivän sanomalehtiin 150 vuoden takaa. Kokeilin hakua "riksdagsbiblioteket" ja sainkin esille useita uutisia. Mielenkiintoisin uutinen itselleni oli 21.09.1871 ilmestyneen Helsingfors Dagbladin numerossa 256 ollut lyhyt juttu siitä, kuinka Ruotsin Riksdagsbiblioteket oli lahjoittanut Suomen valtiopäiville Ruotsin ritarisäädyn ja aateliston pöytäkirjoja 47 nidettä ja näihin liittyviä esityksiä ja mietintöjä 64 nidettä. Jutussa todetaan, että Suomen valtiopäivien olisi järjestettävä kirjastonsa ja arkistonsa, jotta suomalaiset voisivat lähettää pöytäkirjoja ja asiakirjojaan vastavuoroisesti Ruotsiin. Tämä lahjoitus oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että nyttemmin Eduskunnan kirjastona tunnettu säätyjen arkisto ja kirjasto saivat alkunsa:

Från riksdagsbiblioteket i Stockholm har till finska landtdagens samlingar blifvit öfversänd en värderik gåfva, bestående af Ridderskapets och Adelns
protokoll vid 1786 års riksdag, samt riksdagens protokoll från 1867 till och med
1871, tillsammans 47 volymer samt derlill börande bihang (propositioner och
betänkanden) 64 volymer, förutom någraäldre komifébetänkanden.

Man harflärekildt riksdagsbibliotekarien d:r Sandahl och några riksdagsmän att tacka för detta bevis på intresse. Böckerna äro aflemnade å Riddarhuset, ─ och då numera de finska landtdagarnes periodicitet är tryggad torde man äfven här böra anlägga ett ordnadt landtdagsbibliotek eller arkiv, som genom öfversändande af våra landtdags publikationer kunde etablera reciprocitet med svenska riksdagsbiblioteket.

Kansalliskirjasto tekee erinomaista työtä saattaessaan historiallisesti tärkeää aineistoa tutkijoiden ja suuren yleisön käyttöön. Nykypäivän sähköiset arkistot ovat vanhoja paperi- ja mikrofilmimuotoisia kokoelmia helpommin käyttöön saatettavissa. Pelkkä tallentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan sähköiset arkistot on myös pidettävä käyttökunnossa. Onneksi opetusministeriön asettama sähköisen aineiston pitkäaikaissäilytystä ja käyttöä koskeva työryhmä on paraikaa pohtimassa pitkäaikaissäilytyksen kansallisia ratkaisuja, joita aikanaan pääsevät soveltamaan myös muut sähköisiä arkistoja suunnittelevat tahot, kuten esimerkiksi eduskunta. Kaikki tämä vaatii paljon resursseja. Jos kansallista kulttuuriperintöä halutaan digiajalla säilyttää, kuten asiaa koskevassa hallituksen esityksessä 68/2007 ehdotetaan, satsauksia on myös tehtävä. Muussa tapauksessa kansakunnan itselleen asettama tavoite ei toteudu.


Sari Pajula

Ei kommentteja: