Ohjeistuksella ja koulutuksella koppi muutoksista

Eduskunnan verkkosivut ja niiden myötä valtiopäiväasioiden ja -asiakirjojen haku uudistui viime huhtikuussa. Sen myötä moni on menettänyt tutun ja turvallisen hakutavan etsiä aineistoja eduskunnan sivuilta. Menetys on aiheuttanut käyttäjissä huolta, hermostusta ja eduskuntaan on saatu ärhäkkääkin palautetta.

Reaktiot ovat meille ihmisille varsin luonnollisia, kun jokin tuttu asia ei enää toimikaan kuin ennen. Yhtäkkiä palaa aikaa (ja ehkä tupakkaakin), kun yrittää yllättäen ja usein myös kiireessä luovia uuden hakuviidankon läpi. Uusi järjestelmä näyttää ja tuntuu täysin epäonnistuneelta ja mahdottomalta ja se vanha oli täydellinen ja upea. Miksi se edes piti vaihtaa?

Polvet näkyy!

Eduskunnan puhemies Maria Lohela on hoitanut tehtäväänsä puolisen vuotta. Nuori perussuomalainen nainen tasavallan protokollan kakkostehtävässä on joutunut julkisuudessa edeltäjiään tarkempaan syyniin. Häntä verrataan paitsi pitkän poliittisen päivätyön tehneisiin miehiin, myös ”Madame” Riitta Uosukaiseen, ensimmäiseen naispuhemieheen (1994–2003), joka häikäisi edustustehtävissä näyttävyydellään ja luontaisella karismallaan.

Myönnän itsekin kohottaneeni kulmakarvoja, kun kuulin puhemies Lohelan puuttuneen eduskunnan pukukoodiin. Miksi ihmeessä nyt, kun eduskunnasta poistuivat viime keväänä ne harvat, jotka ovat pullikoineet vallitsevaa hillittyä harmautta vastaan? Lehtitietojen mukaan puhemies tunnustautui konservatiivisen pukeutumisen kannattajaksi ja kehotti naisia pitämään täysistunnoissa olkapäänsä verhottuina.

Timantti johtaja

Johtamisesta ja sen ongelmista ei puhuta tarpeeksi. Millainen on hyvä johtaja ja kuinka sellaiseksi tullaan? Asia mietityttää nyt, kun kirjastoon haetaan uutta palvelupäällikköä. Että löytyykö pahvikiekon alta timantti vai lurjus?

Parhaimmillaan pomo on juuri kuin timantti. No, joskus hiomaton sellainen, mutta silloin on vielä hyvät mahdollisuudet kehittyä loistavaksi.

– Vaan jos jää Musta Pekka käteen, voi päällikkö pilata työpaikan tunnelman paljon pahemmin kuin sanonko mikä hississä.

EdariFi – taustatiedolla keskusteluun tasoa

EdariFi-tilimme Twitterissä on vakiintunut muutamassa vuodessa osaksi kirjaston asiantuntijapalveluita. Tätä kirjoittaessa seuraajia on 1435. Parin vuoden twiittaus-kokemuksen ja palautteiden jälkeen suuntautumisemme palveluun on tavoitteellisempaa. Pyrimme tuottamaan lisäarvoa julkiseen keskusteluun ja monipuolistamaan ja nostamaan sen tasoa laadukkaalla taustatiedolla. Sen lisäksi olemme laatineet työmme tueksi huoneentaulun, joka tiivistää sosiaalisen median politiikkamme palvelussa.

Uutuuksia, taustoitusta ja näkökulmia keskusteluun 
EdariFi on sisältöjen pikavinkkausta Twitterissä, jolla pyrimme nostamaan esille tutustumisen arvoisia julkaisuja ja sisältöjä. Keskeisiä aiheita palvelussa ovat muiden palvelujemme mukaisesti etenkin politiikka, yhteiskunta, oikeus, EU ja kansainväliset kysymykset sekä eduskuntaan liittyvät teemat.

Sisältöinä hyödynnämme etenkin kirjaston hankkimia julkaisuja ja e-aineistoja. Keskeisiä ovat eduskunnan tuottamat sisällöt ja julkaisut, lainsäädännön valmisteluun liittyviä aineistot ja viranomaisten tuottamat aineistot. Palvelussa nostamme esille tietenkin myös kirjaston tuottamia sisältöjä, kuten lainsäädäntöhankkeisiin liittyviä LATI-tietopaketteja tai uutuuksia (”Suosittelemme -kirjoja”). Viestimme myös kirjaston ajankohtaisista tapahtumista, kuten koulutuksista, esittelyistä ja näyttelyistä.

Rikokset, tunnustukset ja asiakirjalähteet

Teemu Keskisarja valittelee uusimmassa kirjassaan Kirves; Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus Koljosen lapsuutta valaisevien lähteiden puutetta. Hän tunnustaa kadehtivansa dekkaristen vapautta keksiä syitä ja seurauksia omasta päästään. Toki Keskisarja myöntää asiakirjalähteitä löytyvän myös Koljosesta pitkin hänen elämäänsä. Ja Kuolemaansa. Koljonen on viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa. Koljonen teloitettiin vuonna 1943. Koljosen teko oli raaka. Hän karkasi Huittisten varavankilasta ja surmasi pakomatkallaan kirveellä kuusi henkilöä. Keskisarja pinnisti ja yritti löytää syitä Koljosen maksimaaliseen pahuuteen. Kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ei Keskisarja löytänyt vastauksia. Hän toivookin, että julkisten arkistojen ulkopuolelta vielä löytyisi esimerkiksi äidin tai asioitsija Östmanin muistio, joka paljastaisi ”miksi rikkinäinen maalaripoika eheytyi psykopaattisimmaksi teurastajaksi”.

Kuolevatko kirjastot?

Viime vuosina on paljon tehty ennustuksia kirjastojen kuolemasta ja kirjastoammattien häviämisestä. Vuonna 1960 Suomessa oli yli 4000 yleistä kirjastoa, nyt niitä on enää 790. ETLA: n ammattiskenaarion mukaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana kirjastotyöntekijän ammatti katoaa 97 prosentin todennäköisyydellä. Kirjastonhoitajilla ja informaatikoilla on hieman valoisampi tulevaisuus: nämä ammatit häviävät vain 52 prosentin todennäköisyydellä.

Vuonna 1404 ranskalainen pappi Jacques Legrand alkoi kirjoittaa kirjaa hyvistä tavoista - Le Livre de Bonnes Moeurs. Ennen kirjapainotaidon kehittymistä kirjat kopioitiin käsin. Työ oli hidasta ja kopioidut inkunaabelit olivat vihdoin valmiit vuonna 1410. Jokainen kappale koristeltiin käsityönä.