Parlamenttikirjasto

perjantai 2. marraskuuta 2018

Toisin sanoen

Sanotaan, että maailmassa ainoa pysyvä on muutos. On myös kuultu puhuttavan, että muutos on tänä päivänä alati kiihtyvää. Näin voi toki olla, mutta muutoksen tuuliin ei taida olla ihan yhtä eksakteja mittareita kuin Ilmatieteenlaitoksella. Asiasta voi olla sitäkin mieltä, että muutosten kaaret ovat toisinaan yllättävänkin pitkiä ja kyse on pikemminkin muutoksen havaitsemisen tasosta. Tieteen piirissä ihmisen toiminnan kiihdyttämä ilmaston muutos oli tunnistettu jo 1960-luvulla ja tuolloin asiaa popularisoitiin jo Valittujen Palojenkin sivuilla. Asiaan liittyvä keskustelu käynnistyi toden teolla vasta paljon myöhemmin. Tulee mieleen sanonta suurinta laivoista ja niiden kääntyvyydestä.

Ilmastonmuutos on tiedonhankinnallisestikin mielenkiintoinen käsite. Tutkimustiedon lisääntyessä ja määrittelyjen tarkentuessa myös käsitettä ja siihen liittyviä ilmiöitä kuvaamaan on kehitetty uusia termejä. Nämä termit eivät kuitenkaan aina suoraan korvaa edellistä vaan matkan varrella on tullut uusia vivahteita. On myös käynyt niin, että aluksi eräänlaista shokkiarvoa kantaneet termit ovat vähitellen menettäneet tehonsa ja keskustelun ylläpidon nimissä niitä korvaamaan on kehittynyt uusia.

Muistamme, kuinka aikoinaan puhuttiin kasvihuoneilmiöstä, jossain vaiheessa happosateista ja yhdessä vaiheessa vain ilmansaasteista. Täsmälleen samaahan nämä edellä mainitut sanat eivät tarkoita, mutta niitä on kuitenkin käytetty iloisesti ristiin kuvaamaan samaa tai ainakin tosiinsa liittyviä ilmiöitä. Nyttemmin eränlaiseksi kattotermiksi on vakiintunut yhdyssana ilmastonmuutos, mitäs sitäkin toisinaan näkee kirjoitettuna erikseen. Termi on ollut jo jonkin aikaa käytössä ja voi olla, että senkin tehovoima alkaa pikkuhiljaa laantua. Ehkä jo parhaillaan jokin ajatuspaja on työstämässä uuttaa ja parempaa termiä.  Joka tapauksessa asiasta tietoa hankkivan kannattaa tiedonhauissaan käyttää kaikkia mahdollisia variantteja – vieraskielistä vastineista puhumattakaan.

Eduskunnan kirjaston toimialat eduskuntatieto, oikeudellinen tieto ja yhteiskunnallinen tieto ovat tässä mielessä kiinnostavan erilaisia. Lainsäädäntö pyrkii mahdollisimman yksiselitteiseksi ja näin myös oikeustieteen termit pyrkivät olemaan mahdollisimman eksakteja. Toki tulkinnanvaraa jää ja sitä varten on olemassa kokonainen ammattikunta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yhteiskunnallinen tieto taas on käsitteiltään usein ajassa tieteellisen ja yhteiskunnallisen keskustelun kautta muokkautuvaa, mikä tiedonhakijan on otettava huomioon.

Google ja muut ohjelmistojätit tekevät nykyään paljon puolestamme, mitä tulee erilaisten termien välisiin viittaussuhteisiin, eri ilmaisujen yhdistämiseen ja yksiselitteistämiseen, toisin sanoen disambiguointiin. Kielessä on kuitenkin niin paljon varianssia ja jatkuvaa kehitystä, että paljon jää edelleen myös tiedonhakijan kontolle.

Antti Virrankoski


Ei kommentteja: