Parlamenttikirjasto

perjantai 24. helmikuuta 2017

”En ole kynämies että kykenisin löytämään muotoja joita tarvitseisin”

150 vuotta sitten köyhiin oloihin syntynyt Vilhelmiina Riktig joutui koulunkäynnin sijaan aloittamaan palkkatyön tehtaassa jo 12-vuotiaana. Hän ehti käydä vähän kiertokoulua ja työn ohella tehtaan koulua. Päästyään 18-vuotiaana Porvooseen piiaksi hän vaihtoi nimensä Miina Sillanpääksi. Sivistynyt isäntäperhe kohteli lukuintoista ja tiedonhaluista Miinaa hyvin kannustamalla häntä myös luku- ja kirjoitustaidon opettelussa. Uutteruus, tiedonjano ja halu vaikuttaa veivät hänet mukaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja työväenliikkeen toimintaan. 33-vuotiaana hän päätti omistautua päätoimisesti poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin. Kansanedustajaksi hänet valittiin vuonna 1907 ja Suomen ensimmäisenä naisministerinä hän aloitti 1926 Väinö Tannerin hallituksessa toisena sosiaaliministerinä.



Miina Sillanpää kirjoittaa päiväkirjassaan:”En ole kynämies että kykenisin löytämään muotoja joita tarvitseisin." Silti kirjoittamisesta muodostui huomattava osa hänen uraansa ja elämäänsä. Se oli suuri saavutus henkilölle, joka toimi itseoppineena vailla minkäänlaista muodollista koulutusta vaativissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Sillanpäästä tuli poliittisen toiminnan ohella toimittaja, lehtinainen, vaikuttaja ja valistaja. Hän toimi mm. Palvelijatarlehden (1905-1906), Työläisnaisen (1907-1917) ja Toverittaren (1922-1943) vastaavana toimittajana. Journalistiura kesti yhteensä noin 35 vuotta eri lehtien pää- ja vastaavana toimittajana. Artikkeleissaan hän toi esille yhteiskunnallisia epäkohtia ja arvosteli vallitsevia oloja. Erityisen läheisiä aiheita hänelle olivat kotiapulaisten asema ja olosuhteet sekä äitien ja lasten asema yhteiskunnassa. Eduskuntatyö ja monien aloitteiden laatiminen vaativat oman osansa ajasta ja paljon työskentelyä kotonakin kirjoituspöydän ääressä.

Huoltaja nro 12/1927:"Työpöytänsä ääressä virkahuoneessaan istui apulaisministeri Miina Sillanpää, Suomen ensimmäinen naisministeri, Suomen köyhäinhoito- ja lastensuojelutoiminnan korkein päällikkö. Edessään hänellä oli asiakirjoja loppumattomiin – mietintöjä, ehdotuksia huolto-olojen parantamiseksi maassamme, anomuksia ym.”

Miina Sillanpää -juhlavuoden ”Täytyy tahtoa, täytyy uskoa, täytyy uskaltaa” -näyttelyn ajan Eduskunnan kirjastossa on esillä ja lainattavissa kirjoja, jotka ovat sekä Sillanpään omasta kynästä että hänen elämästään ja urastaan kirjoitettua. Hänestä on julkaistu elämäkerrallisia ja henkilöhistoriaa valottavia teoksia sekä hänen yhteiskunnallista ja kirjallista toimintaansa käsitteleviä tutkimuksia. Esille poimittujen joukosta löytyvät mm. seuraavat teokset:
Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen on tutkija Irma Sulkusen laatima teos, jossa hän pyrkii selvittämään Miina Sillanpään roolia keskiluokkaisen perheen ja sukupuolten välisen työnjaon muodostumisen näkökulmasta.Aineistona on käytetty mm. Miina Sillanpää -arkistoa.
Teoksen Yhteiskunnalle omistettu elämä Oma Mäkikossa kirjoitti vuonna 1947 Sillanpään vielä eläessä. Kirjoittajalla oli käytettävissään henkilökohtaisia arkistoja, kuten sellaisia Miinan päiväkirjoja, joita ei ole myöhemmin löydetty.
Martta Salmela-Järvisen teoksessa Miina Sillanpää. Legenda jo eläessään on käytetty lähteenä Miina Sillanpään henkilökohtaisia aineistoja.
Aura Korppi-Tommolan teos Miina Sillanpää – edelläkävijä on elämäkertakirjallisuuden uusin tulokas ilmestyessään 150-juhlavuoden kunniaksi.


Eija Kajava


Linkkejä:
Tiedote näyttelyn avajaisista 15.2.2017
Naisten äänioikeus 110-vuotta (Päivi Erkkilän ja Joni Krekolan laatima tietopaketti)

Ei kommentteja: