Onko lukeminen yksityisasia?

Amerikkalainen kirjastojärjestö ALA aloitti vuosittaisen kampanjan yksityisyyden puolesta muutama viikko sitten. Toukokuun toinen viikko valittiin kampanjaviikoksi yksityisyyden suojan puolesta. Miten yksityisyys sitten on uhattuna kirjastoissa?

Lukemista ei rajoiteta - Suomessa
Oman lukemisensa vapaa valikointi vaikuttaa suomalaisen kirjastossa kävijän näkökulmasta itsestäänselvyydeltä. Kun menen kirjastoon, voin lainata minkä tahansa kirjan. Nettihauissa voi joissakin kirjastoissa olla rajoituksia filtteriohjelmien takia, mutta nekään eivät oleellisesti rajoita aikuisten tiedonhankintaa.

Tiedon hankkimisen vapaus on laajemmin katsottuna kuitenkin suhteellista - monissa maissa seulotaan vaaralliseksi katsottuja mielipiteitä edelleen myös kirjallisuudesta ja verkosta. Internet ei ole olennaisesti muuttanut tätä asetelmaa.

Verkon vaikutus on näyttänyt olevan hyvin erilainen ns. avoimissa ja suljetuissa yhteiskunnissa. Jos valtion poliittinen järjestelmä ei perustu demokratiaan, internet saattaakin tehostaa vinoutuneen poliittisen järjestelmän ongelmia – näin ollen uusi teknologia voi vahvistaa sensuuria, vaikeuttaa toisinajattelijoiden tai vähemmistöryhmien asemaa ja tehostaa heidän jäljittämistään. Samansuuntaisen kehityksen voi ennakoida voimistuvan älyteknologian leviämisen myötä, jolloin haluttujen henkilöiden tai kohderyhmien tunnistus, paikannus ja yhdisteltyyn tiedonkeruuseen perustuva profilointi tulee tehostumaan.

Tietoa lukijoista ja lukemisista kerätään, myydään ja jaetaan
Verkossa tietoa käyttäjien kiinnostuksen kohteista ja lukemisista keräävät, myyvät tai jakelevat eteenpäin esimerkiksi hakupalvelut ja sosiaalisen median palvelut. Kiinnostus lukijoiden tietoihin voi syntyä myös jälkikäteen ja hyvinkin erikoisista syistä. Esimerkiksi North Carolinan veroviranomaiset halusivat hiljattain tiedot osavaltion asukkaiden kirjaostoista Amazonin verkkopalvelusta, mistä syntyi julkinen kiista osapuolten välille.

Kirjailija Michael Chabon on kuvannut yksityisyyden ajattelun vapautena, joka sisältää vapauden lukea mitä haluaa, ilman, että lukemiset olisivat toisten tiedossa tai lukemiseen pitäisi hakea lupa tai hyväksyntä joltakin ulkopuoliselta taholta. Lukemisen yksityisyys ilman, että tietoa yksittäisen ihmisen lukemisista kerätään, jaetaan tai voidaan hakea esiin myöhemmin, alkaa kuitenkin olla vaakalaudalla. Lisääntyvä tiedonkeruu, tietojen yhdistely, tunnistus ja paikannus tulee kaventamaan yksityisyytemme. Se koskee myös lukemista ja tiedonhakua.

Kirjastojen perusperiaatteisiin on kuulunut asiakastietojen suojeleminen ja sama koskee tietoja heidän lainoistaan ja kiinnostuksistaan. Asiakastietoja ei siis nykyisellään myydä, jaeta, eikä julkisteta. Amerikkalaisten kirjastojen havahtumisen yksityisyyden suojan kampanjaan on kuitenkin merkki siitä, että nämä periaatteet saattavat tulevaisuudessa olla vähemmän itsestään selviä.

Yksityisyyttä voi suojata
Yksityisyyden suojan ongelmien laajuus on joiltakin osin peittänyt mahdollisten ratkaisujen etsimisen. Petteri Järvinen on julkaissut muutama kuukausi sitten ehkä tärkeimmän tähän saakka lukemani suomalaisen yksityisyyden suojaan liittyvän kirjan. Poikkeuksellisen siitä tekee paitsi olemassa olevien menetysten laaja läpikäyminen ja tulevien vaarojen ennakointi, mutta erityisesti käytännöllisten neuvojen antaminen yksityisyytensä suojaamiseen.

Lukeminen ja tiedonhaku verkossa jättää jäljet. Järvinen käy perusteellisesti läpi erityisesti Googlen ja Facebookin tapaa kerätä tietoa käyttäjistään, mutta antaa myös vaihtoehtoja ja luotsaa turvallisempiin tapoihin toimia verkossa. Juuri tämänkaltaiselle tavallisille kuluttajille ja erityisesti nuorille sopivalle opastukselle olisi tarvetta. Lukemisen on voitava olla yksityisasia - tulevaisuudessakin.


Päivikki Karhula


Taustatietoa:

ALA:n "Privacy week" –kampanjan videoita

Järvinen, Petteri, Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi.Docendo, Jyväskylä,2010.